tiistai 31. tammikuuta 2012

"Mita kaapista loytyy" -ruokaa ja mantelikakku



Salaattisekoitusta klementiinilohkoilla, muutamalla viinirypaleella ja leipajuustolla.

Savustettua lohta, marinoitua kaalisalaattia, alfalfan ituja, punajuuri-piparjuurisalaattia, lohko kotijuustoa, tomaattia ja hiukan ylikypsa muna.

Konttakinkkuviipaleita, munakokkelia, alfalfan ituja, paprika-valkosipuliraejuustoa ja tomaattia.
Kasittamattoman hyva mantelikakku. Paistaessa kakkuun jai mystisia vaaleita kohtia, joiden syntymissyysta ei ole aavistustakaan.

perjantai 20. tammikuuta 2012

TYKS-viikko ja syovan update

Tama viikko onkin ollut taas TYKS-viikko, ja olen ollut tanaan kylla niin vasynyt, etten juuri suutani jaksa avata. Nukuimme koiran kanssa noin viiden tunnin paikkarit, ja silti olen ihan fyysisestikin poikki, edelleen.

Liikuntaa on aika hankala harrastaa taman/naitten kasien kanssa, mutta olen tietty kavellyt ja tehnyt lahinna koipia rasittavia joogaharjoituksia.

Edes jotain.

Saan tuloksia kokeista vasta ensi kuun puolella. Tanaan kylla on sellainen olo, etta ei voisi vahempaa kiinnostaa. Taman vasymyksen syyta kai.

Ehka huomenna parempi tuuri.

Parasta pihvia!

Nyt oli kylla paivallinen parempi kuin monissa ravintoloissa. Ostin muutama paiva sitten pari kasslerpihvia, ja en oikein ensin tiennyt, miten ne laittaisi.

Tamaan sitten haudutin pakasteparsakaalta valkosipulivoissa, ja nakattuani ne pannulta lautaselle, laitoin hyvinkin puoli paivaa huoneenlammossa paketissaan seisoneet pihvit siihen. Ne ottivat hyvin varia, ja muutaman minuutin paistelun jalkeen maustoin ne merisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Laitoin pihvin lautaselle parsakaalinuppujen viereen, ja lautasen miedolle lammolle uuniin.

Viimeisena sulatin voita pannulla, lisasin siihen kuullottumaan yhden silputun sipulin. Kun sipulit olivat pehmenneet, niin sekaan nakattiin rasiallinen pienia ja viipaloituja herkkusienia. Jalleen muutama minuutti paistamista, sekaan purkki kermaa ja annoin seoksen kiehua kasaan muhennokseksi. Mausteeksi merisuolaa ja mustapippuria

Annos oli valmiina taman nakoinen:

Jollei tama nayta tayspainoiselta aterialta, mika sitten on sita?
Harvoin saa ravintoloistakaan yhta hyvaa annosta, vaikka itseani nyt kehunkin. Tassakin annoksessa on n. 200 g kasviksia. Jos parsakaalen olisi vaihtanut perunoihin, olisi annos menettanyt todella paljon makuaan. Miettikaa sita.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kuppi kuumaa kahvia ja mietteita sen lomassa

Onkologin kanssa on sitten neuvoteltu tanaan hanen konsultoituaan muitten erikoisalojen spesialisteja, tuloksena se, etta nama mun aiemmat laakkeet laitetaan remonttiin. Pitkallinen homma siis.

Mutta se siita talla eraa.

Iltapaivan piristykseksi!
Olen ollut jotenkin todella vasynyt tasta TYKSissa "asustelusta" (huominenkin paiva menee siella), mutta sitten muistin, etta onhan taalla kahvinkeitin, ja olin jopa ostanut vierasvaraksi Pauligin vaniljakahvia. Tahan viela lisayksena, etten ole ikina omistanut ihan itse kahvinkeitinta, espressokeittimia kyllakin, ja nailla saa myos hyvaa cappuccinoa.

Opin oikeastaan vasta yli kolmikymppisena juomaan kahvia. Varsinkin viimeisen tyovuoteni aikana sen juonti nousi ihan suunnattomiin mittapuihin, vahan ihmettelin sita itsekin. Nyt tiedan syyn. Tuo pahaksi mennyt kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennen puoltapaivaa yleensa join jo kymmenkunta mukillista, ja kahvi varmaan oli se ainoa asia, joka minut piti kaynnissa. Sitten toisaalta noiden selkakipujen jne. takia ei saanut nukuttua kunnolla, joten soppa oli valmis.

Vielakin ihmettelen, etten tajunnut sita itse, vaikka kroppa koko ajan huusikin kofeiinia. Joskus pitkan tyopaivan jalkeen suorastaan hoipuin forman pihan poikki parkkipaikalle. Silti nukkuminen oli mita oli, varmaan osaksi kiitos kofeiininkin. Onneksi tyoterveyslaakari sitten lopulta sai kiinni asiasta, vaikkakin sitten tuon tyroksiinin saatamiseen menikin yli vuosi. Mutta todellakin ennen sita miltei (tai kaytannossakin) usein todellakin nukuin seisaallani tajuamatta ymparistosta yhtaan mitaan.

Keitin "synnillisen" pannullisen (tyoterveyslaakari on kehoittanut lopettamaan kahvinjuonnin tuon korkean verenpaineen vuoksi) ja nautin tassa kupillista kerman kera. Ehka tama piristaa kroppaani ja mieltani, ja lisaksi viela hieroin koipeni ja kasivarteni laakerinlehden eteerisella oljylla hajustetulla mantelioljylla. Talvipakkasilla kun iho tuntuu kuivuvan todella pahasti.

Putkivaurio ja kosteusongelma

Sen jalkeen kun asunnossani todettiin seka lammonjohtoputkien, etta kerralleen jo remontoitujen kayttovesiputkien vaurio (siis molemmat juuuri minun kylpparissani ja eteisessani), koko homman hoitaminen on kuin olisi keksinyt pyoraa uudestaan.

Laitan tahan hiukan muistilistaa ja ohjeita niille, joille on sattunut samanlainen epaonni, jospa naista ohjeista olisi jotain hyotya muillekin.

1. Oma vakuutusyhtiosi

Koska tallaisissa tapauksissa asunto tulee todennakoisesti asumuskelvottomaksi yhtakkia, ja noin kolmeksi kuukaudeksi (kylla, tassa ei ole kirjoitusvirhetta), on pikaisesti loydettava valiaikaisasunto. Toivottavasti sinulla on tallaiset tilanteet kattava kotivakuutus.

Vakuutusyhtioilla saattaa olla oma agentti, jolle he antavat toimeksi sopivan asunnon etsimisen. Ala kuitenkaan luota siihen, etta sellainen loytyy, vaan ole itsekin aktiivinen. Esim. Pohjola, jossa minun kotivakuutukseni on, kayttaa Bonar-nimista firmaa, joka ei edennyt asiassa minnekaan. Loppujen lopuksi loysin itse pari sopivaa asuntoa, toinen Forenom-nimiselta firmalta ja toinen Kotimaailma-nimiselta.

Sitten tulikin esiin uusia pulmia: Forenom (jonka asunnot ovat kuulemma vahemman hyvakuntoisia, kuulin), laskuttaa lemmikista (jos nyt edes sellaisen tuontia asuntoon sallivatkaan) 250 e heti kattelyssa, ja sen jalkeen 9 e per viikko. No sen voi kuvitella, etta vakuutusyhtio ei tahan kustannukseen osallistu.

Kotimaailmassa oli hyva palvelu, ihan uusi asunto ja koirakin oli tervetullut. Plussana oli viela loppusiivouksen kuuluminen pakettiin, EIKA irtisanomisaikaa, joka joillain muilla firmoilla, mukaanlukien Forenom, olisi ollut kuukausi. Valitettavasti oman asunnon remontin valmistumista ei voi tietaa nain tarkalleen.

Pohjolasta valitettiin taman asunnon olevan liian kallis (390 e per viikko). Seurasi pienta kadenvaantoa, koska tarvitsin paikan, jonne menna sairaalasta palattuani. Uhkasin menna sitten hotelliin vakuutusyhtion piikkiin (se vasta kallista olisi ollut!), ja sain tingattua asunnon hinnan kympin alaspain. Painostuksen alla vakuutusyhtio sitten taipui antamaan laskutusluvan Kotimaailmalle.

Kuulemma Bonar kayttaa naita samoja kalustettujen asuntojen vuokrafirmoja, mutta ottaa tietty itse siita valista, joten todennakoisesti on vakuutusyhtiollekin edullisempaa, jos hankit asunnon itse.

Tama on todellakin ihan kiva, kalustettu asunto, liinavaatteet ja astiat + pesukone kuuluvat pakettiin. Astianpesukonetta odottelen...ja muutamaa kaapin oven ripaa, mutta hyvin parjaan ilman niitakin.

Huomaa myos, etta vakuutusyhtiosi maksuvelvollisuus evakkoasunnostasi loppuu tarkalleen sina paivana, kun oma asuntosi todetaan asumiskelvolliseksi (tama saattaa tapahtua vaikka ei remontti viela olisikaan ihan valmis, joten seuraa rempan edistymista tarkkaan).

2. Taloyhtion vakuutusyhtio

Isannoitsija esitti minulle, etta 50% remonttikustannuksista kuuluu minun maksettavakseni. Ei kyllakaan kay, silla en ole minkaanlaista kylppari- tai eteisremonttia suunnitellut, enka siis myos maksa siita. Olen kuullut tarinoita siita, etta tallaisissa tapauksissa liki koko remontti menisi taloyhtion vakuutukseen (ja minun tapauksessani myos muutama vuosi sitten remontoidut kayttovesiputket ovat kasittaakseni silloisen urakoitsijan vastuulla, tokihan niiden pitaisi kestaa enemman kuin muutama vuosi).

Olen tarjoutunut maksamaan uudet kaapit, mutta kaakeloinnin, eteisen lattian, vessanpytyn ja lavuaarin ainakin pitaisi tulla muusta pussista kuin omastani.

Lisaan viela juttua, kunhan asia etenee.

Yhden sortin "vesivahinko".


Karheat kantapaat

Tama on sellainen vaiva, joka on minua piinannut aina aikuisiassa. Ne mokomat kuivuvat, lohkeilevat, ja ovat valilla kipeita kuin mitka. Voin sanoa, etta "kaikki" voiteet on kokeiltu, MUTTA, nyt loytyi pari sellaista, jotka oikeasti auttavat.

Naiden lisaksi ehka kuitenkin suositeltavin keino on liottaa varpaansa merivedessa ja sitten hiertaa kovettumat pois rantakallioihin. Se ei toisaalta sitten taas oikein toimi nailla pakkasilla. Se aiemmin mainittu lanoliinikin on hyvaa, mutta esimerkiksi reissatessa niin iso purkki on hankala.

Tama ensimmainen vaihtoehto on paras, puikkomuodossa, eika maksa kuin kuutisen euroa. Huono puoli on se, etta se ei ole kovin riittoisaa. Sain kaytettya sen muutamassa paivassa.

ACO:n jalkapuikko halkeileville kantapaille. Apteekeista saa.

Toinen aine, joka pelittaa kohtuullisen hyvin, on vanha kunnon salisyylivaseliini. En tiennyt, etta apteekit sita vielakin myyvat!

Vanhanajan salisyylivaseliinia. Noin 8 euron tuubi, ja riittaa taatusti kauemman kuin tuo ACO:n voide.
Tuo salisyylivaseliini ei nayta olevan yhta tujua kuin ennenvanhaan, joten jos on kovin halkeilevat ja paksuuntuneet kantapaat, suosittelen edelleen kayttamaan mieluummin lanoliinia JA tuota ACOn puikkoa.

Syovasta

Eilen meni koko paiva sortteeratessani lentolippuja. Arsyttavaa ja aikaavievaa hommaa, ja hinnat muuttuvat jopa minuutin sisalla, ellei heti valittomasti saa kaivettua juuri kulloisellekin varaussivustolle sopivaa maksuvalinetta.

Kavin taas vaihteeksi onkologilla. Siella ei ollutkaan vastassa sama syopalaakari kuin viimeksi vaan ilmeisesti joku erikoistuva. Nuori nainen kuitenkin.

Piti keskustella jatkohoidoista, mutta siina vaiheessa huomautin, etta jotkut ehdotetut jatkohoidot sotivat valitettavasti naiden olemassaolevien laakitysten kanssa (verenpainelaakkeet, kilpirauhaslaake, kipulaakkeet, joita syon monenmoisia tuohon artroosiin). Tassa vaiheessa nuori nainen tipahti karryilta (selitin kylla nama interaktioasiat ja hankin sitten kaivoi SPC:t koneeltaan ja sai lukea samat asiat, jotka olin juuri selittanyt).

"Sa taidatkin tietaa jotain naista asioista", kuului toteamus. Joskus laakemarkkinoinnissa se oli minun tyotani tietaa noista asioista, ja mielellaan enemman kuin keskivertolaakari tietaa vilkaisematta Pharmacaan.

Lopputulema: Han konsultoi erinaisia tahoja asiasta. Silla aikaa mina sitten menen jatkotutkimuksiin. Eli show jatkuu...

Juttelin eraana paivana puhelimessa lapsuudenystavani kanssa. Han on toissa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella ja tutkii tyooloja. Han mm. vaitteli vuosi sitten KELAn tarjoamien TyKy-ohjelmien tehokkuudesta, ja loppupaatelma oli, ettei sellaisilla "kuntoviikoilla" oikeastaan ole muuta kuin virkistava vaikutus. Ne eivat siis tuota mitaan pitkaaikaisempaa tyokyvyn paranemista.
Tama ei kyllakaan kuvaa minua,
vaan sen tarkoituksena on vaan herattaa ajatuksia

Kerroin naista viimeaikaisista uutisistani, ja han vaan kommentoi siihen, etta nykyaan kun tiedetaan, etta tyostressi saattaa olla yksi esim. syovalle altistava asia (tyosuojelun ihmiset muuten totesivat kesalla ihan samaa), niin tama minun juttuni on aika raskauttava asia tyonantajalle. Han on muuten aloittamassa tutkimusta hiukan tahan liittyvista asioista :)

Tyosuojelusta ei ole kuulunut mitaan, eli ilmeisesti heidan pyytamaansa selontekoa ei ole saatu. Melkein olisin voinut arvatakin tuon. Deadline oli viime torstai, eli 12.1.






maanantai 16. tammikuuta 2012

Viikonloppu meni

Pitanee varmaankin huomenna paivittaa tata blogia hiukan paremmin. Tama viikonloppu on huhkittu miltei yotapaivaa taman uuden homman suunnittelemisessa.

Aika vasyttava viikonloppu, joten menen nukkumaan... Huomenna pitaisi kaiketi kuulla lisaa tyosuojelun ihmisilta ja hoidella muutamia asioita ja niin edelleen. Eli kiireinen paiva luvassa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Pelosta

Olipa aikamoinen laivaonnettomuus Valimerella. Minua ei ole mikaan oikeastaan pelottanut (tama syopa poislukien), mutta laivoissa (ja muitten ohjaamissa autoissa) tunnen oloni epamukavaksi (olen siis ainakin jossain mielessa aika kontrollifriikki!). Lieko sitten liikaa katseltu leffoja, kuten tama.

Hassuinta ajatella, etta ellei Titanic olisi uponnut, minakin olisin syntynyt Amerikassa. Esiaitini peruutti omat matkalippunsa tapahtuman takia. Miehensa oli mennyt sinne jo aiemmin.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Perjantai, 13. paiva

Tanaan on ollut todella kaamea ilma, ja paiva alkoikin todella hyvin kun tuuli oli tuivertanut kaamean kinoksen ulko-oven eteen, eika lumitoitakaan ole tehty. No paasimme me koiran kanssa vihdoin ulos, mutta senkin lyhyen ulkoilun kruunasi liukastuminen lumen peittamalla peilijaalla, ja nyt on sitten komea sinelma polvessa.

Sain sitten myos makkarin toisen verhon repsottamaan kiinnittimistaan huitaisemalla sita vahingossa peitolla. Uskomaton suoritus, mutta paatin, etten nyt ala kuitenkaan kiipeilemaan tuon ainoan jaljellaolevan tuolini paalle sita kiinnittelemaan.

Olen tassa istunut nena kiinni lapparin ruudussa jo muutaman paivan (projekti etenee!), ja paatinkin sitten joogailla hiukan kun ei lenkillekaan nay tuossa saassa kannattavan menna. Ja koska naita kasia ei voi kauheasti kuormittaa, niin ajattelin hiukan treenata jalkalihaksia. Vahan turhankin innokkaasti, silla nyt ne ovat niin kipeat, etta on hankalaa liikkua. Toisaalta on lohdullista tietaa, etta siella on lihaksia, jotka ilmoittivat olemassaolostaan kipeytymalla.

Huomenna olisi tosin syyta sitten kayda kaupassa, koiranruoka on loppu. Toivottavasti loydan autoni tuolta kinosten keskelta.


Olen myoskin talla viikolla muiden kiireiden ohella unohtanut autuaasti tuon selan punkteerauksen. Maanantaina yritin saada tiistaiksi aikaa terveyskeskukseen, ja olin ajatellut, etta samalla voisivat poistaa yhden luomen, joka on mielestani kasvanut.

No tamahan ei sitten mitenkaan kaynyt painsa, siis etta olisin edes saanut ajan seuraavalle paivalle, saatika etta noita toimenpiteita tehtaisiin samalla kertaa. Todella typeraa.

Loppukuun olenkin sitten mailla muilla vierahilla, joten pitaako tuon punkteerauksen nyt sitten hoitaa yksityisella? Vai voisiko onkologi hoitaa sen? No ainakin voi kysya.

Hoksasin muuten tanaan, etta ennenkuin lahden pitaa viela hoitaa tuo kaakeli- ja kalusteasia. Kylppari on suhteellisen helppo, mutta isannoitsijan ja vakuutusyhtion kanssa menee kadenvaantamiseksi. Eteisen lattia tuottaa kylla eniten paanvaivaa, siita kun on nyt parketti revitty pois, eika siihen muutenkaan ihan samanlaista vaahteraparkettia saa. Hmmm...

Lisaksi tanaan tuli miltei satasen sahkolasku. En todellakaan aio sellaista summaa maksaa, ne kuivurithan siella ovat sahkoa syoneet, enka mina ole edes asunnossa asunut puoleentoista kuukauteen.

Noh, maanantaina sitten selvittelemaan naita asioita.

torstai 12. tammikuuta 2012

Kouluruokailusta

Niin, tasta aiheesta on paljonkin mediassa. Kumiperunoista ja liisterimaisesta kanaviillokista valitetaan.

Kun menin alakouluun, taisin olla niita ensimmaisia, jotka saivat ilmaisen kouluruoan. Oikeastaan en muista siita mitaan pahaa, muutakuin herneitten kuoria sisaltavan hernekeiton, ja maidon juomisen pakottamisen.

Mina en ole ikina pitanyt maidosta. Joskus oli muuten meijerilakkokin, ja koulukaverit varoittelivat "lehmanmaidosta". Aivan. Hirvea vaara, hehheh.

Verileipakeitto, "kiska" oli yksi niita ruokia, jota haluaisin vielakin maistaa. En todellakaan tieda, kuka moista verileipaa vielakin tekisi ja moisi. Hyvaa se oli puolukkahillon kanssa.

Ennen piti sitten viela kerata puolukoita koulukeittiolle. Niin paljon kuin sita inhosinkin , siita taisi saada puoli koulupaivaa vapaaksi ja akkiahan nuo oli keratty (loppujenlopuksi). Lisaksi tuli viela tajua ruoan arvosta.

Usein ruoan kanssa oli siivu lanttua tai naurista. Nyt jalkeenpain ajattelen, etta se olikin hieno juttu. Nakkileipaa oli myos tarjolla, mutta ilman voita. Isani oli sitten sen verran edistyksellinen, etta laittoi aina aamuisin koululaukkuuni voinappeja. Silla liikunnalla se olikin varmaan todella tarpeen.

Ja nyt sitten taman paivan laitosruokailu, mukaanlukien kouluruoat. Se, mita naista olen kuullut, kuulostaa todella surkealta. Vrt noihin aiempiin kirjoituksiini keskussairaalan ruoista.

Sitten muistelen alakouluaikojani. Ystavani Jaana oli monilapsisesta perheesta, joilla oli iso maatalo. Oikeasti, tuvan ja muitten huoneiden lattiat olivat maapohjaisia! Siina iassa en mina tuota ymmartanyt, siis etta joillain ei yksinkertaisesti ole varaa liki mihinkaan. Vaatteetkin olivat, mita olivat, vanhemmilta sisaruksilta perittyja.

Edelleenkin liputan sen puolesta, etta kouluissa opetettaisiin hyodyllisia juttuja, kuten ravinnon keraamista luonnosta (marjat, sienet, muut kasvikset). Olen edelleen sita mielta, etta siihen kulutettu aika EI mene hukkaan.

Pieni onnettomuus

En kylla todellakaan kasita, kuinka nain kavi. IKEAn tuoli, ja istuin sen paalle  - ja POKS, tuoli luhistui allani ja loin paani lattiaan. En mina nyt sentaan NIIN PAINAVA ole!

Ei ymmarra, ei.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tiistaikiireita ja TV-ohjelma

Mika paiva... Sain hoidettua matkakorvausasiani, kavin hakemassa kassillisen laakkeita apteekista (tavoite on kyllakin noista monista kipulaakkeista paasta eroon, silla viime yonakin se mahakipu oli yhta tuskaa), muistin sitten ostaa tulitikkuja (naita olen ollut ostamassa jo kuukauden, mutta nyt vasta muistin matkalla kotiin), kavin omalla asunnollani (jossa oli taas jatetty ovi lukitsematta, jatin viimeisen ukaasin kirjallisena tyomiehille), tilasin kampaajan, hermoratahieronnan, kasvo- ja jalkahoidon.

Nyt palaa vieressa poydalla tahitilainen vaniljasuitsuke, toivottavasti en polta koko huushollia.

Tasta tulikin mieleen, etta mina ja induktioliesi emme vielakaan oikein sovi yhteen. Lontoossa miltei poikkeuksetta karaytin aamupuuroni silla, ja nyt sitten vahdin keitosta takalevylla ja pilkoin lieden etuosan paalla lisaa rehuja pataan. Kavi hiukan ohraisesti, kun muovisen leikkuulaudan kulma osui kattilaan, ja tottakai suli siihen. Tassa on nyt pohdinnan alla keino saada se putsattua.

Mutta mennaanpa nyt johonkin taman blogin aiheista, eli johtamiseen. TV:sta tuli ajattelemaan pistava draama tyoyhteison ristiriitoja kuvaten. Se on viela nahtavilla vajaan viikon, joten suosittelen lukijoitani uhraamaan sille ajatuksen. Tassa linkki.

Talla siis mennaan. Hui! Tyroksiinin viela ymmarran, ja ilman kipulaakkeita en tule toimeen ennenkuin nama kadet leikataan. Sita ennen siis syopahoidot.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Juusto-herkkusieni -shiratakia

Shiratakit huuhdeltu hyvin ja valumassa. Haisevat pahalle, ellei huuhtele kunnolla!

Seuraavaksi kastikepohja tulemaan. Cayennepippurilla maustettuna.

Sillaaikaa kun juusto sulaa, pilko tuoreet herkkusienet ohuiksi siivuiksi.

Yhdista aineet, myos shiratakit.

Jalkiruoaksi muutama tummalla suklaalla paallystetty rapsakka manteli (iHerbista).


Eilinen savulohikeitto

Loppu meni tanaan lounaaksi.

Keitto kylmasavulohesta ja valikoiduista juureksista, ilman perunaa.

Tyynylla on valia!

Onpa hyva huomata, kuinka tarkea hyva tyyny on nukkuessa! Noilla tekokuitutaytteisilla en todellakaan nuku yhta hyvin kuin omilla untivatyynyillani. Jos on uniongelmia, niin kannattaa ottaa tamakin huomioon, niin pikkujutulta kuin se kuulostaisikin. Minulla on seka semiuntuva(hoyhen)tyynyja, joissa siis puolet untuvaa ja puolet hoyhenta, seka kokountuvatyynyja, eika ole pienintakaan epaselvyytta, kumpi NAISTA on parempi. Nyt toin tanne molemmat taysuntuvatyynyni.

Allergikkojen ei kannata olla huolissaan, silla untuvataytteet, joita nykyisin kaytetaan, ovat erittain hyvin puhdistettuja, eika niista kuulemma yleensa tule mitaan reaktioita.

Tyynyja on monenmoisia, mutta taysuntuvainen vie voiton!

torstai 5. tammikuuta 2012

Nukuttaa....

Unista porukkaa....
Nukuin sitten todella hyvin (vahan liiankin hyvin) viimeyon. Herasin siis vasta iltapaivalla, nolostuttaa myontaa... Mutta kylla tuon yskimisen kanssa saikin valvoa!

Nytkin viela vasyttaa, mutta sinnittelen kuitenkin hereilla. Mietin, pitaisiko hakea kaupasta kalakeiton ainekset  - huomenna kun on pyha. Vai turvautuisiko huomenissa jostain haettuun kebusalaattiin.

Ehka hiukan freesaisikin hypata tasta autoon ja hakea ne kalasopan tarpeet, ja vieda samalla roskat. Miksi kukaan ei ole taalla Suomessa keksinyt sellaista jatekuilua, johon ainakin polttokelpoisen jatteen (sita kun kertyy eniten) voisi laittaa heti menemaan. Tallainen on mm. ystavattareni asunnossa (entinen council house) Lontoossa. Todella katevaa.

Asia selva, vien roskat, hyppaan autoon ja haen tarvikkeet kalasoppaan! Nyt.

MUOKS: Ihan hyva, etta annoin autolle pienen lenkin, sen laseissa kun oli taas ihan peilijaata. Samalla reissulla muistin, etta toin kotikotoa noita shiratakejakin! No, siina olikin viikonlopun menyy. Koissullakin on tarpeeksi ruokaa ja namia, niin ehka me nailla elellaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

A Hard Day's Night

Olipas todellinen rumba tanaan. Lahdin alkajaisiksi TYKSin labraan klo 7, ja osoittautu, etta T-sairaalassa eivat sahko-ovet toimineet. Kas kummaa, ei henkilokuntakaan ollenkaan ollut ihmetellyt, kun ei asiakkaita nay ei kuulu. Vihdoin joku huomasi paastaa jonottelijaparat sisaan. Yksi hoitaja otti verinaytteet, ja toinen sitten (varmaankin opiskelija) tussaroi eri huoneessa ECGn kanssa. Saatiinhan nekin sitten otettua.

ATK-systeemitkin "pukittelivat" onnistuneesti koko aamun, joka paikassa.

Sitten rontgeniin, ja ihan sama juttu. Sielta edelleen onkologialle, jossa taas seurasi oven takana jonotusta, kunnes joku laakareista tuli sinne, ja sai sitten omalla kulkukortillaan vihdoin oven auki. Taman jalkeen oven valiin siirrettiin tuoli, joka piti ovea kokonaan auki.

Tassa vaiheessa sain asiani toimitettua, ja ryntasin kauhuissani parkkipaikalle, ollen varma siita, etta ikkunalasissa olisi sakkolappu, mutta onneksi ei. Niin, aamulla se parkkimittarikin oikutteli, sylkien kaikki 50 centtiset kidastaan. Vaan 20 centin kolikot kone nielaisi onnellisesti. Eipa minulla niita kuitenkaan paljoa ollut.

Sielta pain juoksinkin sitten erinaisilla asioilla, ja ruokaostoksilla. Klo 14 minulla oli buukattuna ripsienpidennys.

NYT: Tiedan, etta aiemmin tassa blogissa olin aivan varma, etten koskaan enaa niita kokeile. Joten mika lie mielenhairio tamakin sitten oli :)

Taman jalkeen kavin yhdella huoltsikalla lunastaen lahjakortin, jossa oli kolmen kerran tehopesu. Siina vaiheessa aloin jo taman sateenkin takia nayttaa ihan uitetulta koiralta.

Hirvittava vasymys ja joka paikkaa sarkee.

Omalla asunnolla oli edelleen sama kaaos, mutta kuivurit oli viety pois. Hmm... Mikahan mahtaa olla syyna? Saavatko seinat kuivua itsekseen, vai mita?

Hain sielta omat untuvatyynyni (kaksi niista), silla taalla evakkoasunnolla ovat tyynyt ja peitot jotain kainokuitutaytteisia, ja eivat tunnu yhtaan mukavilta. Seuraavaksi pitaa viela hakea ainakin toinen untuvatakeistani.

No, paivan lopuksi oli siella huoltsikalla mukava ja ystavallinen hymyileva tytto palvelemassa, joten minunkin uuvahtaneisuuteni hiukan parani.

Jospa sita huomenna laiskottelisi (hah, turha haave, minulla on vino pino papereita setvittavana, ja taas asioidenhoitelua luvassa). Huoh. Naita hankalia ja kiireisia paivia vaan joskus on.



Unohdin sanoa, etta toissapaivana tanne putkahti huolestunut ystavattareni. Han oli aiemmin laittanut sahkopostia (mutta sattumoisin silloin oli yksi niita harvinaisia paivia, jolloin en ollut sattunut meilejani vilkaisemaan heti aamulla). Olikin mita piristavin vierailu! Puhuimme mm. stressista jne. Han oli aloittanut tekemaan vajaata tyoviikkoa, mutta huomannut, etta hommat on hoidettava entiseen malliin siita huolimatta, vaikka palkka on vain 60% entisesta. Ymmarran oikein hyvin tilanteen, silla omakin homma ja tyotaakka ohjautui muualta, ihan kuin hanellakin, ja asioat on vaan pistettava eteenpain, eika saa olla pullonkaulana siina suhteessa.

Vieraaltani saatu ihana kukkakimppu.

Toisaalta ajattelin, etta hyva, etta tama sairaus pysaytti. Olisin muuten varmaan ollut niita, jotka tekevat toita maailman tappiin saakka, ja sitten elakeian kynnyksella niinsanotusti "kuollut saappaat jalassa". Ilman kiitosta, kuten tahankin saakka (siis ilmaista tyota, eika kukaan edes noteeraa sita). Kehoitin vaan ystavatartani miettimaan sita. Luopuminen tyopaikastaan on valtava asia, mutta kylla se vaan on niin, etta jos yksi ovi sulkeutuu, niin toisia avautuu!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden alkajaisiksi

Huh, olen yskinyt ja niistanyt koko paivan, ja maha viela meni iloisesti sekaisin noista antibiooteista. Ei varmaankaan ole kovin jarkevaa syoda maitohappobakteerikuuria samaan aikaan kuin mikrobilaakkeita, ihan samalla tavallahan ne nuo hyodyllisetkin bakut. Piimaa tosin olen juonut, mutta ei mainittavaa parantumista.

Keuhkot kipeana! Ilmeisestikin jokin virus, kun nuo mikrobilaakkeet eivat pure. Nenasta vuotaa taas verta kun sita oikein niistelee. Saksassahan tuo oikean sieraimen suoni jo kerran poltettiin, mutta eipa auttanut mitaan. Alkaa vaikuttaa silta, etta koko mun oikeanpuoleinen kroppani prakailee, syopakasvaimia, kyynarhermovaurio (tamakin on aika mystillinen juttu, jarjen mukaan sen olisi pitanyt parantua jo aikoja sitten), oikea jalka pidempi kuin toinen, piriformispinne oikealla juuri kaiketi tuosta syysta ja sitten tama sierain, joka on ihan ehtymaton. Pitaa varmaan viela ensi viikolla menna punkteerauttamaan tama selka, jospa samalla reissulla voisivat tamponoida tuon nokan umpeen. Eli ei mikaan hurrattava loppuvuosi, eika uuden vuoden alku. Sitten nuo peukalot, jotka ovat todellisia murheenkryyneja. Nyt olen syonyt muutaman paivan Lyricaa, mutta se kylla todentotta tekee ihan merkillisen olon, joten ehka sitten jatan kokonaan. Tuli mieleen viela sellainenkin vaihtoehto, jos kokeilisi fentanyylilaastaria. Ei ainakaan maha arsyyntyisi nain paljoa.

Ensi viikolla labroja ja sitten taas sille samalle onkologille. Olisin valinnut itse toisen henkilon, mutta nyt kun ollaan taas TYKSin hoidon piirissa, on kai tyydyttava siihen, mita sattuu saamaan.

Patologin raportinkin soisi pian saapuvan, etta se voikin kestaa nain kauan.