torstai 9. helmikuuta 2017

Sveitsiläistä (pankki)touhua ja muuta päänvaivaa

Pitää vähän taas kirjoitella näistä Sveitsin systeemeistä. Tänne muuttaessa - jos siis aikoo autoa ajaa  - on hankittava Sveitsiläinen ajokortti vuoden sisällä. Tämä siis koskee EU- ja ETA-maita, jotka saavat sen vuoden sisällä pelkällä näöntarkastuspaperilla ja täytetyllä lomakkeella, jotka viedään paikalliselle poliisiviranomaiselle oman maan ajokortin kanssa (ID-paprut pitää myös olla mukana tunnistautumista varten, sekä valokuva ajokorttia varten).  Niin, ja kortin pitää olla vähintään vuoden vanha, muuten joutuu käymään autokoulun uusiksi. Kuten myös siinä tapauksessa, että ei hae sveitsiläistä korttia vuoden sisällä maahanmuutosta.

Sitä en kuitenkaan tiennyt, että ottavat sitten alkuperäisen ajokortin pois ja se palautetaan sen myöntäneeseen maahan. Minua se tosin ei haittaa, sillä kortti on sen verran vanha, ettei kuvastakaan oikein tunnista, joten hankin sitten uuden Suomesta. Monimutkaista tämäkin.

Basel viikko sitten illansuussa yläilmoista. Keskellä näkyykin Rochen kampus ja Sveitsin korkein rakennus.

Toinen ihmetyksen asiakin liittyy kortteihin, siis luottokortteihin. Puhun nyt pankkien myöntämistä sellaisista (tai pitäisi varmaankin käyttää oikeampaa sanaa maksuaikakortti, siis puhun sellaisista kuin esimerkiksi Visa). Systeemi ei ole sama kuin Suomessa, vaan täällä pitää ensin olla kortin saamisen vakuutena talletus, joka on luoton määrä tai kaksi kertaa se. Sinun on myös käytettävä korttiasi sovittu määrä vuodessa, joko kerroissa laskettuna tai kulutetun rahan määrässä. Siinäpä sitä onkin laskemista...


Ylipäätäänkin pankkienkin toiminta on täällä hiukan erilaista kuin Suomessa, vaikka toki Suomessakin pankit nykyään perivät palvelumaksua esimerkiksi pankkitunnuksista, tai siis nettipankin käytöstä. Täällä Sveitsissä koko tilin pito maksaa ja niin maksaa pankkikorttikin, jota täällä sanotaan Maestroksi.

Mitä tulee kulutusluottoihin, esimerkiksi, monet eivät käänny mielellään pankkien puoleen, koska lainan saaminen vie aikaa ja teettää paperityötä. Online-lainanantajiakin kyllä löytyy ja joillekin instansseille voi lainahakemuksen täyttää netissä ja se myönnetään helpommin kuin pankeissa. Kyse ei ole kuitenkaan ns. pikavipeistä, sillä tällaisten lainojen korko on yleensä kohtuullinen.

Monet täällä töissä olevat ulkomaalaiset suunnittelevat raha-asiansa tarkkaan ja minullekin on viime aikoina soitellut jos jonkinlaista finanssiasiantuntijaa (mistä lienevät yhteystietoni saaneet). Tapasin eilen yhden, joka kyseli, miten olen ajatellut järjestää finanssiportfolioni. Häh? No enpä ole vielä ajatellut asiaa... Tosin jäähän näistä palkoista paljon syrjäänkin pantavaksi omia eläkepäiviä varten. Lupasin keskustella hänen kanssaan asiasta lisää, kunhan olen hiukan mutustellut asiaa itsekseni.

Kaipa tällaisiakin asioita pitäisi ajatella. Miksi antaa rahan vaan lojua tilillä, jos sen voisi laittaa järkevästi johonkin sijoitettavaksi?

7 kommenttia:

  1. Nämä on aina ihan älyttömän mielenkiintoisia asioita lukea. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kaikki kuulostaa niin monimutkaiselta siellä mun hermot ei kestäis =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä siinä päänvaivaa on ja tulee varmaan olemaankin!

      Poista
    2. Mie saan jo usein päänvaivaa suomessa nii saati sit tuollasessa

      Poista
    3. Se on kyllä sanottava, ettei Lontoossakaan näin hankalaa ollut asioitten kanssa! Nyt ihmettelen tätä veroilmoitussysteemiä... Lisää siitäkin myöhemmin!

      Poista
  3. Näitä on kyllä mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!