Hiukan folklorea Aachenista... Miten kaupungin koillispuolella sijaitsevat mäet syntyivät?
Paholainen oli luvannut palkkiosta auttaa aachenilaisia rakentamaan kuuluisan katedraalinsa. Palkka jäi maksamatta, koska kaupunkilaiset olivat huijanneet. Paholainen vannoi katkeraa kostoa raivostuneena aachenilaisille - olihan häneltä huijattu luvattu palkkio.
Hän keräsi Pohjanmeren rannikolta kaksi valtavaa säkillistä hiekkaa, sillä hän oli päättänyt haudata Aachenin tuomiokirkon ja parhaassa tapauksessa koko kaupungin asukkaineen hiekkavuoren alle. Mutta matka takaisin Aacheniin oli pitkä, ja hankala tuuli puhalsi jatkuvasti hiekkaa hänen kasvoihinsa. Raskas kuorma hänen selässään söi hänen voimiaan, niin että paholainen - melkein sokeana hiekasta silmissään ja täysin uupuneena - joutui lopulta pitämään tauon. Hän ei tiennyt, että hän oli jo melkein päässyt päämääräänsä: Ponttor oli jo käden ulottuvilla.
Hänen epäillessään voimiaan ja pohtiessaan, selviäisikö hän raskaiden säkkiensä kanssa edes Aacheniin asti, ohi käveli vanha maalaiseukko. Piru kysyi häneltä, kuinka pitkä matka kaupunkiin oli. Katsokaa minun kenkiäni! ”, vastasi fiksu nainen ja osoitti vanhoihin, risoihin kenkiinsä. Nainen oli huomannut pirun kaviot ja tajunnut, että tämä vierailija oli tekemässä pahojaan hiekkasäkkiensä kanssa. ”Ostin ne Aachenin torilta tänä aamuna - ja nyt ne ovat kokonaan rikki.” Aachen vielä niin kaukana! ” Tosiasiassa Ponttorilta, vanhalta kaupunginportilta ei enää ole kovinkaan pitkä matka torille ja katedraalille.
 |
| Kuvakaappauis: I Love Oche. |
Paholainen karjui raivoissaan. Hän ei ikinä pääsisi niin pitkälle raskaiden kantamustensa kanssa! Raivoissaan hän tyhjensi säkkinsä valtavan kirouksen kera ja katosi. Hän ei tiennyt, että ovelat aachenilaiset olivat taas huijanneet häntä.
Siitä lähtien Aachenissa on sanottu: ”De Oecher send der Düvel ze lous” - aachenilaiset ovat liian fiksuja paholaiselle.
Näistä kahdesta hiekkakumpareesta tuli myöhemmin Lousberg ja Salvatorberg Aachenin koillispuolella. Itse asiassa ne mäet on tehty puhtaasta merihiekasta, josta löytyy jopa simpukan jäänteitä. Tarinassa esiintyvä maalaisvaimo innoitti taiteilija Krista Löneke-Kemmerlingiltä tekemään tarinasta pysyvän muiston. Vuonna 1985 Lousbergin juurelle pystytettiin muistomerkki nimeltä ”Paholainen ja torikauppias” - muistuttamaan tästä legendaarisesta tarinasta (kuva alla).
 |
| Kuva: Wikipedia |
 |
| Kuvan voi klikata suuremmaksi. |
 |
| Lousbergin päällä on pyöreä paviljonki (joka näkyy hiukan puiden yläpuolella valotolpan vieressä) ja näköalatasanne. |
Tämäpä oli kiva tarina!
VastaaPoistaEikös vaan ollutkin!
PoistaEhkä entiasjan ihmisillä oli tarve selittää merelliset jäänteet noissa mäissä, varsinkin, kun ei täällä ole merenrantaa mailla eikä halmeilla ja lähimmälle rantaviivallekin on aika lailla matkaa.
Hauska kansantarina. Tykkäsin tuollaisista kansantarinoista alakoululaisena ja luin niitä mielelläni. Siirtolohkareita on Suomessa jääkauden jälkeen paljon pelloilla (Länsi-Suomessa). Piru niitä kuuluu heitelleen kirkkoja päin, kun ei setänyt kellojen soittoa.
VastaaPoistaKoulumatkalla oli keskellä metsää laakea iso pirunkivi, jossa oli kuulemma pirun kavion jälki. Kiven ohi käveltiin nopeasti. Piru kuulemma tykkäsi punaisesta ja tuli hakemaan lapsia. Minulla oli punaiset lettinauhat. Kerran kuljin yksin ja uskalsin ruveta tutkimaan pirun kavion jälkeä. Ei ollut punaisia lettinauhoja eikä muutakaan punaista, mutta muistui mieleeni että nenäliinassa on punaiset reunat. Piru ei välittänyt siitä mitään, eikä se kavion jälkikään ollut kummallinen. Lakkasin pelkäämästä pirua, ja samalla aikuisten auktoriteetti mureni.
Pirutarinoita on täällä Pfalzissakin. Entisen kotikaupunkini asukkaat täällä Pfalzissa ovat ilkeitä ja väittävät, että piru avasi säkkinsä naapurikaupungin kohdalla ja pudotti sinne ja sen ympäristöön eityisen tyhmät ihmiset. Muinoin, maaorjuuden kaudella, ne kuuluivat eri kreivikuntiin ja piruilevat kurpflazilaiset ovat vieläkin olevinaan parempia.
Loreley lienee kuuluisimpia kansantarinoita Reinin varrella. Minulle tulee assosiaatio Lorelayhin meidän tämänvuotisesta euroviisusta.
Nämä tarinathan ovat olleet aikoinaan TV-viihteen korvaajia.
PoistaJäi kyllä hiukan askarruttamaan, että onko tosiaan merenranta ollut joskus täällä Aachenissa saakka? Tai mikä ihme tuo on, kun vieressä ovat Hollannin tasangot. Ardennit ja niiden jatke Eifel ovat ilmeisesti muodostaneet saaria. Olisi kiva nähdä, miltä tuon ajan kartta olisi näyttänyt.