Tavarataivas ja hiukan kiinakaupoista

Minulla on vielä muutto ihan vaiheissa, ja olen laitellut ylimääräisiä tavaroitani netin ilmaisjakeluryhmiin. Toisen roska on toisen aarre, kuten sanotaan. 

Tavaroiden noutajina on lähinnä ollut nuoria opiskelijoita, paljon ulkomaalaisia, kuten arvata saattaa. Olisittepa nähneet esimerkiksi yhden aasialaisen nuoren naisen onnellisen ilmeen, kun hän tuli hakemaan ilmoittamaani pientä, soikeaa viinipöytää! Teki hyvän mielen. Monet näistä ulkomaalaisista vielä laittavat kiitosviestin jälkeenpäin, kuten hänkin teki, mikä on kiva tapa, ja lämmitti sydäntäni suunnattomasti. 

Lasille tehty metallikehyksinen jäljennös Abbott Henderson Thayerin maalauksesta. Tämä toivon mukaan saa uuden kodin tänään.

Eilen sitten taas harmittelin suomlaisten käytöstä. Eräs nainen halusi tulla hakemaan haluamansa tavarat ennen aamuseitsemää ja menoaan töihin. Suostuin sitten siihen ja nousin ylös tuntia aiemmin, mutta naista ei näkynyt koko päivänä. Viestittelin ja hän vetosi "kiireisiinsä" (oli muuten kuulemma töissä tässä parinsadan metrin päässä).

Muuten nämä tapaamani ihmiset ovat olleet oikein mukavia ja useimpien kanssa olen jäänyt vielä oven suuhun lörpöttelemään.

Tänään rajoitin nuo noutoajat aamupäivään, sillä eilinen meni ihan pipariksi odotteluineen. Tänään pitäisi ehtiä hiukan muuallekin. 

*****

Sitten nämä kiinakaupat ja niistä tilaaminen. Tässä vaiheessa ei liene kenellekään epäselvää, miten isoja turvallisuusriskejä nämä yksittäisten ihmisten tilaamat tuotteet sisältävät.

Miksi näin? Yleinen puolustelu näistä kiinakaupoista tilaajilla on se, että "niin ne muutkin yritykset siellä Kiinassa tuotteensa teettävät". Näistä alihankkijuuksista vielä myöhemmin lisää tässä samassa postauksessa.

Tämä on kyllä surkein mahdollinen puolustelu, sillä siinä on eroa, onko ostaja yksittäinen henkilö vai maahantuontia harjoittava yritys.

Lain mukaan maahantuoja on velvollinen varmistamaan tuotteittensa turvallisuuden (lue täältä lisää). En usko, että mikään maahantuontiyritys suhtautuu kovin kevyesti näihin säännöksiin, sillä pahimmassa tapauksessa koko homma voi kaatua yhden vaillinaisesti tutkitun ja maahantuodun tuotteen takia.

Vaikkakin ensisijainen valvontavelvoite on tuotteitten valmistajilla, markkinoijilla/maahantuojilla ja myyjillä, toimii myös tulli EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille ulkorajaviranomaisena. Joidenkin tuoteryhmien ollessa kyseessä, toimii tulli myös markkinavalvontaviranomaisena. Näitä tuoteryhmiä ovat esimerkiksi kemikaalit ja kosmetiikka, lelut ja lastenhoitotuotteet (lue lisää täältä).

Entäs jos tilaat silti? Jos tilaat EU:n ulkopuolelta ja jokin menee pieleen, olet itse vastuussa. Jos olet ostanut EU:n ulkopuolelta tavaraa aikeissa myydä sitä eteenpäin, sinut voidaan katsoa maahantuojaksi. Kannattaa myös muistaa, että kaikki verkkokaupat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät. Joillakin kiinakaupoilla saattaa olla suomalainen verkko-osoite, joka hämmentää. TUKESin sivuilla on hyviä neuvoja tällaisten epäilyttävien verkkokauppojen tunnistamiseen.

"Mä olen tilannut kiinakaupoista vaatteita jo vuosia, eikä mulle ole tunnut mitään myrkytyksiä koskaan. Aion edelleen tilata". "Mahtava" perustelu! Kertakaikkiaan. Mielenkiinnolla seuraan nyt jo maailmalla tapahtuvaa syöpien ja allergioiden yleistymistä ja julkisen terveydenhuollon kuormittumista. Viimeksimainittu koskee meidän kaikkien veronmaksajoen rahapussia nyt ja tulevaisuudessa, joten ei voi sanoa, että "ei se sulta ole mitään pois, jos mä tilaan". Nimenomaan se ON muilta pois, jos sairastut noitten takia omaa tyhmyyttäsi. Toki syöpä tai allergia voi isekä muutenkin, mutta onko pakko buustata sitä omatoimisesti? Ongelmat kuin voivat ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua.

Yksi kiinakauppojen tuotteiden puolusteluista koskee juurikin niitä myrkkyjä. "Kyllähän sitä myrkkyjä saa vähän joka paikasta, ei ne kiinakauppojen tuotteet siinä mitenkään harvinaisia ole!". Joo ei ole, mutta... Ympäristöstä saa kaikkea ylimääräistä (pahaa), ja normituotteissakin on haitallisia aineita. Viimeksimainituille on sentään EU:ssa asetettu raja-arvot, kun taas kiinakauppojen tuotteissa voi olla vaikka kuinka paljon ja ihan vaikka mitä.

Sitten on vielä eettisyys. Minä tiedän paljonkin toimintojen ulkoistamisesta, siis työn teettämisestä alihankkijoilla. Valmistuttajalla on aina vastuunsa (lue lisää täältä).

Alihankkijoille tehdään yleensä perusteellinen ja dokumentoitu due diligence. Olen ollut työni puolesta monessa mukana, ja tässä prosessissa syynätään niin alihankkijafirman systeemit ja organisaatio, toimintatavat, taloudellinen vakaus ja ihan sekin, miten henkilökuntaa kohdellaan. Due diligence on pitkällinen prosessi, ja todella tarkka sellainen. Tuossa aiemmassa linkissäni on aika hyvä kuvaus sellaisesta. Homma ei ole🗯️ mikään läpihuutojuttu. Alihankkijan töitä myös auditoidaan usein toimeksiantajan toimesta, joten valvonta pelaa. Sopimuksissa on yleensä tiukat klausuulit, eli alihankkija menettää asiakkaansa, jos tuotannon laadussa on huopmauttamista.

Luin muuten, että kiinakauppojen vaatteita ei enää huolita kirppareille, eli menevät varmaan sitten roskiin? Maailma hukkuu jo roskiin ilman noitakin.

*****

Taas muuten jätti yksi tavaran noutaja tulematta, eikä edes ilmoittanut mitään. Turhaan täällä istuin odottamassa. Mikä suomalaisia oikein vaivaa? Ulkomaalaiset ilmoittavat heti, jos noutoaika poikkeaa viisitoista minuuttia sovitusta. Pitäisikö seuraavaan ilmoltukseen laittaa, että "suomalaiset älköön vaivautuko"  😡 🗯️