Työlästä ja kallista

Täytyy sanoa, että alan ymmärtää, miksi monet hiuksensa menettäneet eivät halua peruukkia. Se on nimittäin vielä hankalampi hoidettava kuin oikeat hiukset. Jos pidät päässäsi päivät pääksytysten pelkkää sytomyssyä tai pipoa, ne on helppo laittaa pyykkikoneeseen, mutta samaa ei voi tehdä peruukille. Työlästä ja kallista on tekotukan ylläpito hankinnasta puhumattakaan.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin netistä vielä yhden peruukin. Tällaisen metsänvihreän otsiksella. Ilmeisestikin tämä malli on todella suosittu, sillä sitä joutuu odottelemaan viikkoja. Täällä lisää tästä peruukista. Ihana on sen väri!

Kuituhiusperuukit (ihan kuten aitohiusperuukit) vaativat omat pesu- ja hoitoaineensa, kuivatustelineensä ja jopa harjansa (harjaustyylikin on ihan eri: eli aloitetaan varovaisesti latvoista, eikä koskaan harjailla tyvestä latvaan, kuten normaalisti hiuksia selvitellessä). 

Varsinkin pitkille peruukeille joutuu käyttämään hoitoaineen lisäksi päivittäin hoitosuihketta, joka poistaa sähköisyyttä ja suojaa hiusta kulumiselta, sillä sitä tapahtuu hiuksen hangatessa esimerkiksi vaatteisiin. Kuituhiukseenkin voi tulla poiskulumisen lisäksi kaksihaaraisia. 

Nämä kuituhiusten hoitotuotteet muuten eivät ole mitään halpoja, löysin 200 ml:n hoitosuihkeen halvimmillaan noin 17 eurolla, ja 200 ml kuluu aika nopeaan pitkiin suortuviin. Yleensä tuon kokoiset pullot maksavat n. 25 euron tietämillä kappale.

Peruukki jota ei voi muotoilla, palaa muotoonsa (kiharat etc.) kun sen pesee, mutta muotoiltavat peruukit ovat eri juttu. Ne pitää kihartaa tai muotoilla uudelleen pesun jälkeen. Esimerkiksi minun muotoiltavat peruukkini pitää kuumakäsitellä joko suoristusraudalla tai vaatehöyrystimellä aika ajoin (kyselin nyt vasta peruukkiliikkeestä miten usein, mutta ilmeisimmin joka pesun jälkeen). Hankin siihen vaatehöyrystimen, sillä muistaakseni GHD:n suoristusrautani jäi Irlantiin (jouduin jättämään muutaman kassillisen tavaroita ystävieni Maryn ja Peterin luo säilytykseen muuttaessani).

Työtä siis vaatii varatukan ylläpito joka päivä! Paljon enemmän siinä on hommaa kuin omissa hiuksissa. Omia hiuksia voi odottaa samaan pituuteen varmaan vasta joskus puolentoista-parin vuoden kuluttua. Vuosi sitten ne näyttivät tältä, ja olivat jopa kuvanottohetkellä hankalan ylipitkät.

Nyt ei voi paljoa näillä jäljellejääneillä haivenilla ylpeillä. Nekin sitten lähtevät muutaman viikon päästä melfalaani-infuusion jälkimainingeissa. Tunnen hiukan ahdistusta siitä, miten kauan omien hiusten kasvamista saa odotella. Solunsalpaajan poistuminen kropasta ottaa pisimmillään muutaman kuukauden, ja vasta sen jälkeen voi odotella omien hiustuppien heräävän jälleen henkiin. Toivottavasti heräävät, sillä on niitäkin, joilla hiuksettomuus jää solunsalpaajahoidon jälkeen pysyväksi tilaksi.

Nyt hiuspohja näyttää varsin surulliselta ja harvalta. Jollakin se pitää peittää, sillä se on sairauden symboli. Muutenhan kuntoni on varsin hyvä, eikä ilman verikokeita yms. sairaudesta olisi paljoa tietoakaan. Mutta tämä sulkasato...

En todellakaan ole mikään pipo- tai sytomyssytyyppi. Haluan, että päässäni on jotakin normaalimpaa, eli hiuksia, olkoonkin, että nyt niiden on oltava tekosellaisia. Aidoista hiuksista tehdyt peruukit maksavat halvimmillaan liki pari tonnia kappale, joten sellaista en edes harkitse.

Kivointa on tietty vaihdella peruukkeja, värejä ja tyylejä, jos nyt jotakin positiivista tästäkin asiasta voin hakea. Odotellessa omien hiusten kasvua takaisin hankin varmaan vielä lisääkin näitä tekohiuksia, mutta näillä neljällä peruukilla mennään varmaan kesään saakka. Ainakin. 

Täältä muuten näkee nuo tuon sinisen peruukin lisäksi harkitsemani peruukkien värit. Ostin siis Ice Blue ja Rosewood -sävyiset peruukit. Rosewood olisi ollut ihan mahtava, jos se olisi vastannut kuvassa olevaa sävyä, mutta se on paljon tummempi. Tummempi kuin tuo kallein "ykkösperuukkini" edellisessä postauksessa. Harkitsin siis myös sävyjä Rose Blonde ja Lavender.

Rose Blonde punaisine "lowlightseineen" oli kyllä päässäni ihan kamala! Se söi yllättäen ihan kaiken värin kasvoiltani. Lavender taas oli aika hyvä platinablondi, mutta mies piti tuota hiukan tummempaa sinistä peruukkia parempana, ja koska hän siis minua ja sitä peruukkia joutuu enemmän katselemaan, Ice Bluen ostin. Farkkumekon kanssa se on aika hyvä pari! Jäihän se Lavender kuitenkin hiukan vaivaamaaan, joten saattaa olla, että sen vielä hankin  - joskus myöhemmin, koska se ei ollut pahemmin edes hinnalla pilattu.

Onhan minulla toki myssyjäkin ja turbaaneja, mutta ne ovat lähinnä yökäyttöön, koska peruukin kanssa ei todellakaan nukuta, jo ihan siitäkin syystä, että ne kuluvat ja takkuuntuvat turhaan tyynyä vasten. Eikä se kai tuntuisikaan mukavalta. Samettinen turbaani tai bambukuituinen myssy on se paras yöpäähine.

Jos sinulta lähtisivät hiukset päästä, olisitko enemmän peruukki- vai myssytyyppi? Vai lähtisitkö taiteilemaan erilaisista huiveista turbaaneja ja päähineitä kaljun peitoksi? Vai kantaisitko kaljusi ylpeästi ja julkisesti? Viimeksimainittuja naisia näkee sairaalan polilla yllättävän paljon. Minulle se ei olisi todellakaan edes vaihtoehto, jota voisin harkita sillä pääni malli ei ole tarpeeksi kaunis siihen.