Eloa alppimaassa

Tallustelin töihin toisesta Rochen rakennuksesta, kun silmä osui raksamiesten joulukuuseen korkealla päiden yläpuolella.

Aloin vaan miettiä, että miten tuollainen kuusi menestyisi tuollaisessa paikassa Suomessa. Tai ylipäätäänkin kuuset koristeineen katujen varsilla, kuten täällä.

Luulisin, että joku hyväkäs yrittäisi tuonkin kuusen tiputtaa, vaikka se noin ylhäällä onkin. Samaten en millään usko, että jos Suomessa olisi näin tiuhaan katujen varsille laitettuja kuusipuita koristeineen, ne saisivat olla rauhassa ilkivallalta. Näissä puissa täällä  oli ihan tavanomaiset joulukoristeet, ja ne saivat olla ihan rauhassa!

Muutenkin tuntuu siltä, että täällä näkee aika vähän mitään ilkivaltaa, puhun siis paikkojen hajottelusta ja sensellaisesta. Joskus harvoin on esimerkiksi kadun varrella jokunen lasipullo pystyssä aamulla, mutta taas kysyä sopii, että jos oltaisiin Suomessa, olisiko siinä lasinsirpalekasa?

Yleensäkin esimerkiksi jonkin juhlaviikonlopun jälkeen kadut eivät ole täällä niin siivottomia kuin Suomessa. Uudenvuoden jälkeen ei joka puolella ollut mitään roskaa raketeista, eikä tyhjiä oluttölkkejä ja -pulloja, kuten Suomessa.

Graffiteita on jonkin verran, mutta oikeastaan aika vähän, verrattuna siihen, miten muualla maailmassa. Ihmiset myös jättävät kadun varteen esim. polkupyöriin liitettävät lastenkuljetuskärryt, enkä ole niitäkään nähnyt tuhottuina. Tai nuoria juurikaan viettämässä aikaansa humalassa kaupungilla.

Tosin  - viime viikolla oli postiloodaani pudotettu vetoomus allekirjoittamista varten. Vetoomuksen aihe oli nuorten alkoholin käyttö (ja siis nuorten tapaamispaikkojen  - nuorisokeskusten toiminnan -  tukeminen). "15-vuotiaana on joka kolmas poika, ja joka viides tyttö ollut vähintään kaksi kertaa humalassa". Hmmm, miten mahtaa olla nykyään Suomessa?

Chopard Wish

Lisää vaniljaa! Ihana tuoksu, joka piti myös hankkia... Douglasissa oli pieni pullo suihkugeelin kanssa jotakin 27 frangin luokkaa. Yleensä en välitä niinkään kommentoida pakkauksia, ellei niissä ole jotakin vikaa, mutta tässä tapauksessa pullokin on ihana!

Tuoksu pitää sisällään vaniljaisella pohjalla kuusamaa, valeakaasiaa, appelsiininkukkaa (tämä on  suosikkini myös!), kookosta, brasilialaista ruusupuuta, karviaista, päärynää, mustaherukkaa ja yuzua, kehittyen hunajaksi, orvokiksi, orkideaksi, osmanthukseksi, jasmiiniksi, magnoliaksi (taas yksi suosikkini), orkideaksi, heliotroopiksi ja kieloksi, pohjanaan tonkapapua,  suitsuketta, meripihkaa, vaniljaa, toffeeta, patsulia ja karamellia.

Namnam, suorastaan voisin maistaa tuosta pullosta, niin herkulliselta se tuoksuu!

Fragranticasta voit lukea lisää tästä tuoksusta!

Kuka on hän?

Kuinka moni tietää, kuka on Slava Zaizev? Minua on kuitenkin kutkuttanut hänen parfyyminsa.

Vyacheslav Mikhailovich Zaitsev on venäläinen muotisuunnittelija, joka tunnetaan myös taitelijana (maalari), graafikkona ja teatteripuvustajana. Lisää hänestä täällä.

Olen jo vuosia hinkunut yhtä hänen hajuvesistään, Maroussiaa. Nyt sen sitten hankin. 

Fragrantica kertoo tuoksusta seuraavaa: Nimi viittaa Marian diminutiiviin, Marusjaan. Tuoksu ei ole Venäjällä kovinkaan suosittu, mutta sitä on länsimaissa ylistetty. Tuoksu avautuu appelsiininkukalla, persikalla ja bergamotilla, voimistuen heliotroopiksi, jasmiiniksi (yleensä inhoan jasmiinia, mutta tässä se on erittäin pehmeä), ruusuksi, kieloksi, tuberosaksi, iirikseksi, orkideaksi ja ylang-ylangiksi. pohjana on vaniljaista tonkapapua, seetriä, myskiä  ja santelipuuta. Tuoksu on huumaavan orientaalinen, puuterimainen ja balsaminen.

Kun tuolta Fragrantican sivuilta katsoo vasenta kolumnia, siinä on myös monta tuoksua, joista pidän, eli tämä istuu erinomaisesti valikoimaani. Ihana tuoksu, jonka pohjana oleva, pehmeä vaniljaisuus istuu iholla pitkään.

Niitänäitä

Täällä oli tänään työpäivä, ja että voikin väsyttää. Suurin osa porukkaa tekee yleensä töitä kotona perjantaisin, koska suurin osa sakkia tulee töihin rajan takaa. Luin jostakin, että noin yli 10 000 työntekijää Baselissa on todellakin jokapäiväisiä rajanylittäjiä. Sillekin tarvitaan oma lupansa. Tässä hiukan enemmän tietoa niistä, jos nyt joku tarvitsisi.

Kävin eilen aamulla uusimassa oman lupani. Periaatteessa työnantaja hankkii työluvan, mutta ns. "residence permit", siis oleskelulupa pitää hankkia itse.

Varauduin nyt valokuvilla ja kaikilla mahdollisilla papereilla, joita suinkin voidaan tarvita. Löin koko pinon pöydälle kuvien kera, ja virkailija sitten otti siitä passin, sopimuksen ja vanhaksi menneen residence permitin ja otti niistä kopiot.

Ohhoh! Kysyin sitten, että oliko tämä tässä ja hän hymyillen kommentoi, että kyllä! Uusi doku (opiskeluaikainen kämppikseni aina ymmärtää tämän sanan juopoksi tai deekuksi  - mutta siis meillä se on todellakin dokumentti) tuli sitten postissa seuraavana päivänä.

Se siitä. Suomessa on ilmeisimmin todella kylmä - mutta ei se kaukana ole täälläkään. Eilen oli aika liukasta, mutta tänään olivat tiet kuitenkin kuivempia.

Mitä muuta tulee tähän sveitsiläiseen elämään, on ajokortti. minun autoni jäi Suomeen, eikä ole aikomustakaan tuoda sitä tänne, sillä täällä vanhassa kaupungissa parkkipaikat ovat kortilla. Plus jos lähdet täältä ajelemaan jonnekin, saa luottokorttia todellakin vinguttaa, koska monet tiet vaativat maksun (tietulli).

Jos asuu Sveitsissä yli 3 kk (ja tämä pätee myös alle vuoden asujiin), on hankittava paikallisen, kreditoidun optikon tekemä näöntarkastus, ja sitten EU-kansalaisten (yli18-vee) ajokortti, joilla saa paikallisen ajoluvan.

Älkää tehkö, kuten se ainoa sveitsiläinen kollegani (joka siis on vain puoliksi sveitsiläinen ja englantilainen isänsä puolelta, ja joka muutti sieltä Sveitsiin armeijaan, löysi vaimonsa ja jäi tänne), joka jätti sveitsiläisen ajokortin hankkimisen yli vuoden, jolloin hän joutui käymään koko autokoulun uusiksi.

Ehkä minäkin hankin varmuuden vuoksi en kortin ajoissa, jos se ei nyt muuta vaadi kuin sen näöntarkastuksen....