Kermaista shirataki-katkarapupastaa

Ah, tassa yksi lempiohjeitani, tehty talla kertaa shiratakinuudeleihin. Kesakurpitsasta saa myos maukkaita "tagliatelleja", joiden kanssa tama kastike sopii hyvin. Jos kaytat kesakurpitsaa, kaada kastike paalle vasta lautasella. Nyt laitoin nuudelit kastikkeen sekaan.

Shiratakipasta, eli konnyaku tai konjac, on tehty merilevasta, ja siina saattaa siis olla voimakaskin merellinen maku (tasta syysta kaytan sita nimenomaan merenelavien kanssa, en niinkaan lihan). Nuudeleita on monen mallisia (jopa riisinjyvan), nama olivat angel hair -"pastaa". Ne tulevat yleensa kayttovalmiina nestepitoisessa pussissa, ja huuhtelen ne lavikossa juoksevan veden alla ennen kayttoa.

Mikaan ei tietty esta tekemasta tata kastiketta normaalin pastan kanssa tarjottavaksi, mutta mina kaytan shiratakia, jossa on kaloreita noin 4 per 100g ja hiilihydraatteja saman verran. Joidenkin lahteiden mukaan molemmat ovat nolla, nama lukemat otin nyt kaytetysta pakkauksesta.

Kermainen katkarapu-Aurajuustopasta


pala Aurajuustoa
purkki kermaa
cayennepippuria
sokeritonta ketsuppia torays (variksi, ja pyoristaa makua)
200g katkarapuja (voi laittaa enemmankin)
200g paketti shiratakinuudeleita (voi laittaa enemmankin)

Kuumenna juusto kermassa niin, etta se sulaa siihen. Lisaa cayennepippuria (tama teravoittaa makua kivasti) ja noin ruokalusikallinen ketsuppia.

Lisaa muut aineet huuhdeltuna ja valutettuna. Kuumenna ja tarjoile. Annos on kahdelle hengelle, mutta helpostipa sita yksinkin tuon syo. On se niin hyvaa.

Vaihtoehtona katkiksille laitan niiden tilalle joskus savukinkkua ja ohueksi viipaloituja, tuoreita herkkusienia.

Kotikuntoilua

Olen Astanga-joogan harrastaja, tosin viime vuosina ohjattu sellainen on jaanyt vahemmalle. Kunhan sitten teen kotona niita liikkeita, mita voin (artroosia kasissa, ja se rajoittaa hiukan kasien kayttoa  - eilen kasikirurgi arvioi, etta saadaan leikkauksella kuntoon). Minulla on myos voimapyora, joka onkin aika tehokas kotikuntoilulaite, ja menee sitapaitsi pieneen tilaan (ja kulkee hyvin purettuna reissuissakin mukana). Nyt sen kaytto on tosin naiden kasien takia jaanyt hoiukan vahemmalle.

Nyt ostin eilen nilkkapainot, suunnitelmana kulkea normaaleissa kotiaskareissa ne jaloissa.

Tassa pitaa tietty laittaa jaita hattuun, silla kotioloissa tulee valilla istuttua, jolloin nilkkapainot eivat ole mitenkaan hirvean ideaaliset. Vaikkei suonikohjuja olisikaan (olen onneksi saastynyt aidistani poiketen kaikelta sellaiselta), nama voivat blokata laskimoverenkiertoa ja tuloksena voi olla pahimmassa tapauksessa jopa trombeja, eli laskimotukoksia, puhumattakaan suonikohjuista.

Ehkapa siis laitan ne kinttuihin lenkittaessani koiraa. Iltaisin ja syksyn pimeydessa ne eivat ehka nayta niin silminpistavan omituisiltakaan, kuin nayttaisivat paivanvalossa. Tassa kuva:

Vari ei ehka ole suosikkejani tassa suhteessa, mutta eipa silla liene mitaan valia, loppujenlopuksi. 

Tassa on mielestani sopivasti 2 kg  per paino, joten pikkuhiljaa pitaisi lihastakin syntyman. 

Totesin muuten yhden hassun asian pitaessani noita painoja nilkoissani eilen: Ne vaikuttavat  - silti, vaikka ovat niinkin alhaalla kuin nilkoissa - tasapainoon kavellessa. Muutamaan otteeseen olin miltei kaatua kyljelleni kun kaannyin.

Mielenkiintoinen ilmio, jota pitaa tutkia lisaa.

Nama punnukset eivat muuten olleet kalliitkaan, alta 10 euroa per pari. Istumatyolainen tarvitsee jonkinlaista alaraajajumppaa, joten nailla nyt kokeilen, ja raportoin sitten taallakin miten menee.

Yrtit, pesto, ja korianterin kemiaa

Tuoreet yrtit ovat kivoja ruoanlaitossa, ja kun ne ostaa ruukussa, voi naatin laittaa isompaan ruukkuun kasvamaan.

Yhtena vuonna minulla oli todella valtava basilika talla tavalla kasvatettuna keittion ikkunalaudalla. Se peitti koko ruudun, ja vaikka saksin sita paivittain ja poistin kukat, etta saisin oksat lehtimaan paremmin ja haaroittumaan, se kasvoi peittaen lopulta koko ison ikkunan.

Pestoa meilla sitten riitti muillekin jakaa, ja laitoin itsekin paljon sita pakastimeen.

Tassa ohje:

Basilikan lehtia
Pinjansiemenia
Hyvaa, kylmapuristettua oliivioljya
Valkosipulinkynsia
suolaa, mustapippuria

Tehosekoittimella tai sauvavatkaimella kaikki sileaksi. Maarat ovat aika vapaat, mutta paaainekset ovat basilika ja oljy. Tama sailyy parhaiten pakastimessa annospusseissa.

Basilikan tilalla voidaan myos kayttaa rucolaa - tai laittaa molempia!

Pidan oikeastaan kaikista muista yrteista, mutta tuore korianteri maistuu mielestani todella allottavalta, saippualta tai pesuaineelta. Korianterin siemenet eivat aiheuta samanlaista aversiota, mutta oikeasti, jos suuhuni joutuu palanenkin korianterinlehtea, voisin oksentaa.

Korianteri on natiivi Valimeren itapuolella, ja eurooppalaiset kokit ovat kayttaneet sen siemenia ja lehtia mausteena jo keskiajoilla.

Jotkut vaittavat korianteria "luteen makuiseksi", eika se olekaan kaukaa haettu vertaus. Oxford Companion to Food kertoo korianterin nimen (coriander) tulevan kreikan sanasta, joka tarkoittaa petiludetta, koska sen tuoksu muistuttaa noiden otokoiden saastuttamia vuodevaatteita. Tasta syysta kuulemma erityisesti eurooppalaiset inhoavat korianteria.

Muualla maailmassa korianteria kulutetaan varsin avokatisesti. Jotkut tutkijat vaittavat, etta inho korianteria kohtaan on osin geneettista, mutta asiaa ei ole kunnolla tutkittu.

Saippuamainen maku voidaan selittaa kemiallisesti. Korianterin maku muodostuu noin puolestatusinasta eri aineesta, joista suurin osa on rasvan aldehydimolekyylien modifioituja fragmentteja. Samoja/samanlaisia aldehydeja voidaan loytaa voiteista, saippuoista  - ja todellakin myos luteista.

Saippuaa tehdaan fragmentoimalla rasvamolekyyleja esimerkiksi lipealla, ja tassa prosessissa muodostuu sivutuotteena aldehydeja, ihan samalla tavalla kuin ilman hapen joutuessa kosketuksiin voiteiden oljyjen ja rasvojen kanssa. Myos monet ludelajit erittavat aldehydipitoista ja voimakkasti haisevaa eritetta joko vetaakseen puoleensa tai karkoittaakseen muita elioita.

Korianteri jakaa usein ihmiset kahteen leiriin, jotkut pitavat siita, toiset ei. Neurologiselta kannalta tarkastellessa inho korianteria kohtaan saatta johtua geeniperimasta ja liittyy ihmisen selviamiseen sukupolvien aikana. Aivot kuitenkin "paivittavat kokemukseen perustuvaa tietokantaansa" kaiken aikaa.

Haju- ja makuaisti ovat kehittyneet tuottamaan vahvoja emootioita, ja ovat olleet kautta aikojen mukana ihmisen kriittisimmissa tekemisissa, kuten ruoan ja puolison loytamisessa, myrkkyjen valttamisessa ja niin edelleen. Kun maistamme uutta makua, aivomme hakevat menneisyydesta sita muistuttavan asian, ja liittavat sen siihen. Samalla maun tai hajun miellyttavyys liitetaan aikaisempaan kontekstiin.

Jos maku tai haju on uusi, eika sita pystyta liittamaan ravintoon, mutta se liittyy johonkin likaiseen, puhdistusaineisiin tai hyonteisiin, tulee siita automaattisesti vastenmielinen. Kun tallainen "potentiaalinen uhka" kohdataan, ensireaktio kaventaa havaintokykya, jolloin kaikki muut makuvivahteet jaavat huomaamatta, ja ainoa ajatus on heittaa suussa oleva epatoivottu maku "pellolle".

Mutta kuten sanottu, ajan kuluessa aivot paivittavat kokemustietokantaansa ja laajentavat sita muodostamalla uusia toimintatapoja muokkaamalla havainnointia. Voimme siis opetella syomaan vastenmieliseltakin maistuvia ruoka-aineita.

Mita tulee korianteriin, joidenkin tutkimusten mukaan aromin voimakkuutta voi haivyttaa murskaamalla lehdet, jolloin kasvin omat entsyymit saavat muutettua aldehydit vahemman aromaattiseen muotoon, jolloin totuttelu makuun on helpompaa. Ehka korianterista voisi tehda vaikka pestoa, jonka avulla sita oppii helpommin syomaan.

Ehkapa kokeilen.

Teeta ja ihmissuhdeongelmia

Tanaan on ollut sateinen paiva. Koissu pelkaa ukkosta ja on ollut suurimman osan aikaa sangyn alla kaivamassa "poteroa". Mietin vaan, milla tamakin, alunperin eramaan asukki, olisi tullut toimeen, ellei olisi paatynyt tanne Suomeen.

Kavin tanaan sormieni takia fysiatrilla, joka maarasi taas kaksi uutta laaketta, ja lisatutkimuksia (MRI). Huomenna kasikirurgille. Uskon, etta nama veitsenheiluttajat uskovat enemman leikkelyyn kuin troppeihin.

Ilma alkaa kaantya syksyyn pain, ja se tuntuu hyvalta. En ole koskaan pitanyt liian kuumasta. Aloitamme taas ystavattareni kanssa saannolliset kuntosali- ja kylpylakaynnit nyt kun paahteet hellittavat. Kesa menikin laiskotellessa.

Tama paiva on osin mennyt selvitellessani ulkopuolisena eraan yliopiston henkilokunnan ristiriitoja. Proffa on minun hyva ystavani, ja han on (taas) joutunut kilttina miehena hyokkayksen kohteeksi, talla kertaa asialla on hanen naispuolisen kollegansa aviomies. Ystavani ei osaa oikein pitaa puoliaan, ja jo edellisesssa yliopistossaan han joutui asiattomien juttujen kohteeksi, ja lahetti joskus niita meileja minullekin nahtavaksi ja pyysi neuvoja.

Taytyy vaan sanoa, etta valitettavasti talla hetkella olen sita mielta, etta yliopiston porukoillekin voisi suunnata johtamiskoulutusta. Ei nykyaikana enaa alan tuntemus ja loistava tieteellinen naytto kelpaa! Oikeasti! Toinen asia on sitten toisten tutkimustulosten varastelu ja kiistat esimerkiksi siita, kenen nimi tulee julkaisuun ensimmaisena jne. Joskus tuntuu ihan lapselliselta, mutta kaiketi sen merkitys CV:ssa on mittava.

Asiasta seitsemanteen: Tanaan on menny kuppi teeta poikineen, ja kiirehdin tilaamaan iHerbista Zhena's Pumpkin Spice -teeta useamman purkin, se kun oli sielta valilla loppu ja aloin pelata, etta se lopetetaan tykkanaan!

Sain myos pari uutta teelaatua samalta merkilta: Lemon Jasmine, jossa on intialaista valkoista teeta, sitruunaruohoa, jasmiinia ja australialaista sitruunamyrttia.

Toinen, viela jannempi on nimeltaan Berry Bellini. Siina on hibiskusta, rooibosta, vihreaa teeta, omenaa, ruusunmarjaa, appelsiininkuorta, lakritsinjuurta, persikkaa, kuohuviinin makua, sitruunankuorta ja vadelmia. Siita tulee muuten erinomaista jaateeta! Tupla-annos teepusseja yoksi kylmaan veteen kannuun, ja a vot, aamulla se on valmista!

Nyt kun ajattelen, olen ostanut teeta jokaiselta USA:n matkaltani, ja todennut, etta jopa "tavallinen" Liptonin tee on mielestani sielta ostettuna voimakkaampaa kuin Euroopassa. Hassua, koska kahvin kanssa se usein on ihan painvastoin. Nyt olen muutaman kuukauden juonut pelkastaan naita amerikkalaisia teelaatuja, ja yhtena iltana sitten kokeilin Persian Earl Greyta, joka oli taalta ostettu ja totesin, etta johan sita sai hauduttaa kauan!

Nyt viela kuppi teeta ennen nukkumaanmenoa!