maanantai 8. helmikuuta 2016

Koipipuolen kuulumisia, osa III

Ooh, mikä ihanuus kun tuo iso ja räikeänpunainen "joulupukin saapas" vaihdettiin pienempään kipsiin viime torstaina! Nyt sopivat sukkahousutkin ylle. Luut olivat ainakin päälisin puolin katsoen pysyneet paikoillaan sauvoilla kompuroinnista ja muutamasta kaatumisesta huolimatta, ja pitkä haava näytti hopeisten agraffien peitossa ihan jopa styleltä. No, ne agraffit nyt tosin poistettiin, tietty. Olisi pitänyt ottaa valokuva...


Koivelle saisi jo varatakin puolella painolla, mutta kun fysioterapeutin luona taiteiltiin puntarin ja puukorokkeen avulla, nilkkaan sattui vielä, joten varovaisesti otan.

Meillä on ollut ystävättäreni Lontoosta koko viime viikon vieraana. Tähän liittyen, tiedoksi niille, jotka asiaa minulta kyselivät; ei Lontoossa niin liukasta ole ollut, vaan kaaduin pikaisesti Suomessa käydessäni, toisinsanoen Turussa. Piti hoitaa täällä pari asiaa ja lähteä takaisin Lontooseen, mutta nyt näköjään olen täällä ainakin tämän kuun loppuun, ja vielä osan maaliskuuta noitten lannerangan kasvainten takia.

Torstaina tuli hassuteltua TYKSissä; istuin heti ovelta pyörätuoliin ja ystäväni työnsi sitä ja kysyi, että tarvitsenko hiukan jännitystä. Myöntävän vastauksen saatuaan hän pisti juoksuksi ja ihmiset hiukan kummeksuen tuijottivat meidän menoamme. Mutta mitäs se haittaa!

Kävimme kipsin vaihdon kunniaksi toimituksen jälkeen kaupungilla lounaalla, ja yhtäkkiä muistin, etten ollut piikittänyt sitä pahuksen hepariinia ollenkaan. Ruisku oli kyllä mukana, joten tärskäytin sen vatsanahkaan siltä istumalta, nostaen mekon helman ylös. Kukaan ei huomannut mitään, onneksi. En suosittele muuten piikittämään tuota hepariinia tuolla tavalla, sillä vatsanahkaan tuli omituisen pitkulainen, noin viisitoista senttiä pitkä ja viisi leveä mustelmajuova. Omituista.

Illalla lähetin ystävättäreni paikallisen, englanninkielisen Rotaryklubin kokoukseen (jätin itse sen väliin, sillä tämä sauvojen kanssa kulkeminen on aikast rasittavaa) ja menimme sen jälkeen porukalla teatteriin katsomaan "Beige tappaa!" -näytelmää, joka käsittääkseni Linnateatterin  ohella menee myös Helsingissä. Suosittelen! Väliajalla piti tietty hakea pullo kuplaa ja pähkinöitä kolmeen pekkaan ja katsomon sivustalta löytyi jakkara, joka sai toimittaa pöydän virkaa (olimme ekalla rivillä noitten kyynärsauvojeni takia).

Ystäväni Lontoosta on näitä tätejä, jotka pukeutuvat iloisiin väreihin, joten heti kun huomasin näytelmää mainostettavan, minulle tuli mieleen, että tässäpä onkin hänelle sopiva aihe!

Turkulaisille tiedoksi: Jos sinulla on kirjastokortti, voit liittää siihen myös Turun Kulttuurikortin, jolla saat tarjouksia kulttuuritapahtumista. Meidänkin teatterilippumme olivat vain 16 euroa kappale tuolla kortilla!

Mukavata maanantain alkua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!