maanantai 6. toukokuuta 2019

Tänään on Älä Laihduta -päivä

Tänään vietetään tosiaankin #Älälaihduta -päivää. Kuulen tästä nyt ensimmäistä kertaa, ja ihmettelinkin hiukan, että mikä höpsötys tämä nyt sitten oikein on. Antakaas kun selitän.

Mahtaako juurikaan olla sellaista ihmistä, joka ei olisi koskaan elämässään laihduttanut? Ainahan puhutaan ylipainosta ja siitä, miten tärkeää olisi pyrkiä normaalipainoon tai jopa hieman sen alle.

Photo by Thought Catalog on Unsplash

Fyysisen terveyden kannalta normaalipainoon pyrkimisellä voi olla omat hyvät puolensa, mutta harvapa (en minäkään) on tullut ajatelleeksi, mitä muita kytköksiä painonhallinnalla tai siihen liittyvillä asioilla voi olla. Katsotaanpa.

@tervettaskeptisyyttä (Facebook)

Laihduttamalla ja vahtimalla painoasi saatat siis riskeerata oman mielenterveytesi ja tuloksena voikin olla jopa lihominen ja uusi laihdutuskierre.

Syömishäiriöliitto julkaisia asiasta hyvin valaisevan tiedotteen:

"Valtaosalla ylipainoisista häiriintynyt suhde ruokaan
Ylipainon tiedetään lisäävän sairastumisriskiä moniin eri sairauksiin ja ylipainoa on jo pitkään pidetty kansanterveydellisenä vitsauksena. Ylipainon ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on laitettu paukkuja julkisen terveydenhuollon toimesta vuosikymmenten ajan yksityisen puolen terveys-, hyvinvointi ja liikunta-alan toimijoista puhumattakaan.
Mitä on saavutettu? Finterveys 2017 -katsaus tarjosi tuoreinta tietoa suomalaisten painosta ja virsi on sama vanha tuttu. Lihavuus on, pysyy ja yleistyy.
Miksi näin? Voisiko syynä olla se, että ylipainon taustalla ei vaikutakaan laiskuus, huono itsekuri, tietämättömyys suklaan sisältämästä kalorimäärästä eikä jääkaapista löytyvän juuston rasvaprosentti vaan epäterve tai häiriintynyt suhde ruokaan ja syömiseen?
Syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus arvioi, että 20 % vaikeasti lihavista ja 8 % kaikista ylipainoisista sairastaa diagnoosikriteerit täyttävää ahmintahäiriötä. Syömiskäyttäytymistä väitöstutkimuksessaan tutkineen tohtorikoulutettava, ravitsemusterapeutti Ulla Kärkkäinen vahvistaa näkemyksemme siitä, että yllä esitetyt prosenttiluvut ovat vain jäävuoren huippu todellisesta ongelmasta. Häiriintynyt suhde ruokaan, ahmintaoireilu ja ahmintahäiriön kaltainen ajattelumalli on ylipainoisten keskuudessa ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Voisiko olla niin, että ylipaino-ongelmaa ylläpidetään juuri niillä keinoilla, joilla ongelmaan on vuosikymmenet tartuttu? Ohjeistetaan laihduttamaan, vaikka tiedetään, että laihduttaminen lisää lihomista ja syömisen ongelmia pitkällä aikavälillä. Vaikka tiedetään, että ahmintahäiriössä laihduttaminen on juuri se tekijä, joka ylläpitää oireilua ja siten usein myös ylipainoa.
Vastuullinen terveys- ja hyvinvointialan toimija ohjaa laihduttamisen sijaan säännölliseen ja riittävään syömiseen sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja elämän mielekkyydestä huolehtimiseen. Vastuullinen laihdutusohje on: älä laihduta."

Photo by Adrian Swancar on Unsplash

Henkinenkin hyvinvointi on tärkeää, eikä kaikkien tarvitse mahtua samaan muottiin!

4 kommenttia:

  1. Niin se taitaa olla, että aika harvoin laihdutus tuottaa mitään pysyvää tulosta. Minusta se on oikeastaan ihan luonnollista että lihoamme näissä oloissa missä nykyään elämme ja kaikkea hyvää on tarjolla mielin määrin. Ihmisen on historian aikana ollut pakko kehittyä sellaiseksi että energiaa tankataan aina kun sitä on saatavilla, muuten ei olisi tähän asti selvitty. - Eeva E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hyvä ajatella asioita uusista näkökanteista. Lihova ihminen vaan ei ehkä todellakaan osaa syödä oikein, vaikka tietäisikin kaiken vaikka suklaan kaloreista. Kiireen keskellä on myös helppo tyytyä helppoon ruokailuun.

      Hyvin herkästi lasketaan ylipainon takia mahdollisesti aiheutuvien somaattisten ongelmien kustannus yhteiskunnalle, huomaamatt asitä tosiseikkaa, että ylipainoinen ihminenkin saattaa olla todella hyväkuntoinen. Eikä ajatella myöskään nykyajan vaatimusten ja somen aiheuttamia ulkonäköpaineita, jotka ovat ainakin nuoremmilla (tai miksipä ei vanhemmillakin) oma psyykkistä kuormitusta aiheuttava tekijänsä.

      Poista
  2. Se on kyllä totta, että vaikka miten haluaisi syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa niin sitä ei vaan aina ole helposti saatavilla. Minulla ei ole nykyisessä työpaikassa kunnon lounaspaikkaa lähistöllä enkä jaksa joka ilta kokata seuraavaksi päiväksi eväitä. Lähikauppakin pn pieni Sale mistä ei kovin kummoisia eväitä löydy. Niinpä tulen nälkäisenä kotiin ja ahdan suuhuni kaikkea mitä kaapista löytyy, kekseistä ja jogurtista alkaen (eikä jää yhteen tai kahteen keksiin...). Suolaisenhimossa veistelen juustosta siivun toisensa jälkeen, jne. Huoh, jotain tälle pitäisi tehdä. T. E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Muistan ne n. 15 vuotta, jolloin oli 2-3 ulkomaareissua per viikko (luit aivan oikein!) ja lounaat kokouksissa olivat enimmäkseen sormiruokaa ainakin Brittein saarilla, jossa usein kävin. Rasvaista ja kamalaa. Välipalalla teetä ja keksejä. Todella harvoin oli kunnollista ruokaa. Eivätkä ne lentokoneruoatkaan kovin hääppöisiä olleet, vaikka silloin piti matkustaa aina businessluokassa (viikon sisällä tehdyt matkat, siis jos ei ollut paluu sunnuntaina, olivat aina businesslippuja .- ja kukapa reissun päälle olisi vapaaksi viikonlopukseen edes halunnut jäädä).

      Sveitsissä taas ruoat olivat raskaita. Työpaikkaruokalassa oli päivittäin tarjolla liharuoka, ja kalaa oli ehkä 1-4 kertaa vuodessa, ja sekin oli loppu, ellet ehtinyt sinne ennen puolta kahtatoista. usein oli siis eväät mukana, mutta kokkaus oli hankalaa pienessä asunnossa, jossa oli rajallinen määrä välineitä.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!