perjantai 25. syyskuuta 2026

Kuulumisia (niitänäitä)

Minä ne oikein ymmärrä, mihin tuo kesä meni. Hirveän nopeasti se meni joka tapauksessa. Johtuneekohan fiilis siitä, että Keski-Euroopassa se oli huomattavasti pidempi, ja esim. Aachenissa se varsinainen talvi oli vain 2-3 päivää keskellä tammikuuta. Silloin oli yleensyä lunta, ja sen jälkeen, kun se suli pois alkoivat kevätkukat, kuten tulppaanit, narsissit, lumikellot sun muut pukata katujen varsille, puistoihin ja puutarhoihin.

Suoraan sanoen kammoan jo nyt tätä tulevaa talvea.

Yksityiselämässä "takkuilen" edelleen erinäisen mieslauman kanssa, joskin tämä yksi, jonka käsien kuvia nähtiin blogissa useaan otteeseen kesän mittaan eri tapahtumien yhteydessä – ja josta joku kommentoija epäilikin, että minulla on uusi kumppani), kuuluu tavalla tai toisella minun jokapäiväiseen elämääni. Katsotaan sitten, mitä hänen kanssan tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Mutta hitaasti... Kuulostaa vähän vanhanaikaiselta olla päinpahkaa säntäilemättä mihinkään, vaikka tunteet ovat molemminpuoliset. Aika näyttää, mitä tapahtuu.

Miksi ei muuten ulkomailta mistään saa pehmiksiä? En ole ikinä missään nähnyt. Tässä olisi jollekin markkinarako

Muuttohommat ovat EDELLEENKIN vaiheissa, enkä kaiken tämän haihattelun takia ole saanut oikeastaan juurikaan mitään aikaiseksi.

Oman mausteensa nykyisyyteen tuo se, että minulla on rahastoja ympäri Eurooppaa ulkomaantöitteni takia, ja jostakin syystä muutamasta maasta on tullut kaikenlaisia selvityspyyntöjä. Osa siksi, että yksityiset eläkevakuutukset ovat siirtyneet toisiin rshastoihin (kuten Irlanti), osin jostain muista syistä.

Esimerkiksi Sveitsistä tuli toista viikkos sitten kirjattu kirje, jossa tiukattiin ex-aviomieheni tietoja. Ensinnäkin, mies oli ollut jo kauan kuolleena ennen kuin Sveitsiin muutin. Toisenseen en edes muista kuolinpäivää, se kun oli aika kauan sitten. Enkä muista hänen syntymäpäiväänsäkään  - enää näin pitkän ajan jälkeen.

Sveitsiin piti tehdä muutakin sukuselvitystä. Laitoin paperiin, että lapsia ei ole, mutta TÄSTÄ ei tarvinnut tehdä erikseen selvitystä. Kummallista. Saattaisihan minulla olla 10 salassa syntynyttä lasta, joilla olisi osuus noihin rahoihin?

Tiesin kyllä, että tästä rahahimmelistä tulee riesallista paperityötä, mutta että näin paljon jo alkajaisiksi, niin asia tympii.

Minä olen aina ollut huithapeli raha-asioitteni kanssa, mutta en ole koskaan joutunut miettimään, mitä joku porkkanapussi maksaa. Olen aina tehnyt töitä paljon, niin opiskeluaikoina, kuin muutenkin. Mutta nämä raha-asioita koskevat paperihommat... 😫 Mutta eihän niitä rahoja voi sinnekään mihinkään maahan jättää.

Kaiken kukkuraksi sain kirjeen, jossa joku tyyppi haluaa ostaa minulta tontin, "koska omistamasi tontin puut varjostavat omaa tonttiani". En minä sillä maaplatsilla mitään tee, eli voisin myydäkin, mutta taas tässä on ylimääräistä päänsärkyä.


Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä siellä maa maksaa. Se on tosin kaava-alueella, ja näköjään on puitakin. Nekin pitäisi ensin arvioida.

En kyllä yhtään jaksaisi paneutua tällaisiin asioihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!