Ei alkanut vappukaan kovin hyvin, ei. Hirveätä sähläämistä...
Kun sain aamulla silmäni auki, soitin rengasliikkeeseen ja anelin, josko saisin tänään kesädonitsini asennutettua. Kävihän se, klo 11. Koissun kanssa teimme aamulenkin ja sitten lähdin viipottamaan kaupungille.
No ei siinä mitään, kesärinkulat on nyt alla. Palasin kotiin monen mutkan kautta (=asioita hoidettavana) ja kiirehdin tuomaan ruokaostokseni kotiin (enkä nyt sitten tietty muistanut ostaa niitä munakoisoja, kauppa kun oli täynnä väkeä) vain todetakseni, että käsilaukussani oli kyllä avainnippuni, mutta ei juurikaan sitä kotiavainta.
Soitto huoltomiehelle, tunnin odottelu rappukäytävässä ja niinpä sieltä tuli nuori heppu avaamaan oven. Laskun pelossa muistin sitten valittaa ovikellosta, jonka nappi jää aina sisään (ei siis toimi - postimies on aina tästä yhtä "iloinen"), ja jota en vaan ole muistanut korjauttaa. Ehkäpä se nyt sitten vaihdetaan koko keksintö, sillä puolen tunnin tussarointi sen kimpussa ei tuonut mitään tulosta.
Ja - höh - mulla oli jo vessahätä lähtiessä sinne rengasliikkeeseen kiireellä, joten olin varmaan aivan jo jalat solmussa kun se huoltomies lähti.
Huoh. Lounastelukaveri ei onneksi saanut hepulia myöhästymisestäni, ja maukas kiinalainen, monen ruokalajin ateria tuli syötyä. Vieläkin mahaa piukottaa.
Tosi ärsyttävää tällainen kiire. Kun pääsin kotiin, niin kuukahdin koissun viereen vetämään tirsat. Ei minnekään humputtelemaan, ei ainakaan tänään!
Aiheesta seitsemänteen: Onko normaalia, etta PuuCee päivittelee ohjelmiaan useaan otteeseen päivässä, pitkään ja hartaasti? Eilen illalla jätin tympiintyneenä koneen ruksuttelemaan päivityksiään, eika homma ollut vielä aamullakaan selvä. Vasta iltapäivällä masiina ilmoitteli olevansa valmis, mutta kun uudelleenkäynnistin, niin systeemi ilmoitti, että kuusi uutta päivitystä on odottamassa. WTF???
Nyt nekin on sitten asennettu.
Hitsi, täytyy saada ainakin yksi noista Maceista toimimaan, muuten menee hermot.
PS: Kävin vielä toiseen otteeseen ruokakaupassa, mutta ne munakoisot ovat edelleenkin siellä...
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi, joskaan siitä ei ole sen kummemmin ollut vaivaa. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PC. Näytä kaikki tekstit
maanantai 30. huhtikuuta 2012
torstai 30. kesäkuuta 2011
Mac versus PC
Ei sita uskoisi, etta lapparin ostossakin saattaa viela tassakin iassa olla pahkailemista, ja tulla fiboja. Kerronpas, kuinka tassa taas kaytiinkaan...
Olen kayttanut lapparia about vuodesta 1995. Eka kontaktini oli Applen innovatiiviseen poytakoneeseen, jossa oli huippuhieno laptop-malli sisalla: Sen saattoi ottaa kivasti mukaan tyomatkoille. Nettiin silla ei tietenkaan paassyt, mutta sinansa se teki toista helpompaa, koska raportteja ja muuta voi kirjoitella omassa hotellihuoneessa. 1996 sitten sain kayttooni jo oman Toshiban kannettavan, joka oli aikast hieno siihen aikaan, mutta auttamaton paksukainen, joka taisi painaakin aikalailla. Minulla oli myos kannettava mustesuihkuprintteri, jonka sai taiteltua lapparilaukun taskuun. Vielakaan en ole nahnyt yhtakaan niin pienta matkamallia! En tosin muista, minka merkkinen se oli.
Viime vuosina on toissa ollut Lenovo (ent. IBM), ja kotona kulutan jo kolmatta Maccia. Talla kertaa toiminnassa on MacBook Air, se korkeampikapasiteettinen.
Alkuvuodesta haksahdin ostamaan PowerBookini korvaajaksi reissuille HP:n pikkulapparin, ja se oli virhe! Kyseinen varkki on hidas kuin mika, ja kovin vahan siina on muistiakaan. Siis mitaan MsOffice-paketin lataamista ei voinut kuvitellakaan. Spotifyn latasin, mutta poistin sen todettuani, etta se syo liikaa muistia, eivatka kaiuttimetkaan olleet haappoiset (eivathan ne ole missaan lapparissa, mutta silti, minulla on ministereot, jotka voi kytkea lappariin, ja marjoilla kasilaukkuun menevat kajarit, joihin voi laittaa vaikka iPODin, joita niitakin on minulla kaksi).
Myos kaikenlaisten lisien asentelu on PC:ssa aika tuskastuttavaa hommaa, varsinkin, jos on aiemmin omistanut Macin, jossa monien lisalaitteiden kytkeminen ei vaadi mitaan erityisasenteluja, vaan lappari ymmartaa heti toimia yhteen monen laitteen kanssa. Tasta hyvana esimerkkina digikamerat.
Nyt sitten tama uusi Mac: Olin varautunut kuluttamaan aikaani asennusten parissa, mutta sepas mokoma ohjasi minut tyylikkaasti asennusten lapi, otatti valokuvan itsestani rekisteroitymista varten, ja tunnisti nettitikunkin heti, kun sen siihen tokkasin. nettitikku hiukan patki, mutta saadin sen avaamaan yhteyden aina kun Macbook on paalla, ja nainhan se nyt sitten tekee. Itse asiassa olin tassa viime viikolla kuuntelemassa ja katsomassa yhta luentoa netin valityksella, ja halusin katkaista sen kesken, koska ystavat odottivat minua illalliselle, eika yhteys katkennustaan. Nyppasin nettitikun irti, ja kas, luento vaan jatkui, eli mitaan tikkuakaan ei tarvittu. Yllattavaa!
Siis ei enaa koskaan PC:ta! Asensin MsOffice 2011 (Mac-versio oli siis nain uusi), ja otin kayttoon kokeiluversion MsOutlookista, joka heti alysi luoda yhteyden Gmailiini, eli ei edes mitaan postilaatikon asetuksia tarvinnut tehda kummallekaan, ei Macmeilille eika MsOffice for Macille! Olisipa se aina yhta helppoa!
Lisaksi tama kannettava on todella nopea, ohut, ja kevyt kantaa. Ainos miinuspuoli on se, etta akkua ei saa irti, joten sikali sita ei voi saastaa eika korvata uudella, sitten kun se joskus hiipuu.
Olen kayttanut lapparia about vuodesta 1995. Eka kontaktini oli Applen innovatiiviseen poytakoneeseen, jossa oli huippuhieno laptop-malli sisalla: Sen saattoi ottaa kivasti mukaan tyomatkoille. Nettiin silla ei tietenkaan paassyt, mutta sinansa se teki toista helpompaa, koska raportteja ja muuta voi kirjoitella omassa hotellihuoneessa. 1996 sitten sain kayttooni jo oman Toshiban kannettavan, joka oli aikast hieno siihen aikaan, mutta auttamaton paksukainen, joka taisi painaakin aikalailla. Minulla oli myos kannettava mustesuihkuprintteri, jonka sai taiteltua lapparilaukun taskuun. Vielakaan en ole nahnyt yhtakaan niin pienta matkamallia! En tosin muista, minka merkkinen se oli.
Viime vuosina on toissa ollut Lenovo (ent. IBM), ja kotona kulutan jo kolmatta Maccia. Talla kertaa toiminnassa on MacBook Air, se korkeampikapasiteettinen.
Alkuvuodesta haksahdin ostamaan PowerBookini korvaajaksi reissuille HP:n pikkulapparin, ja se oli virhe! Kyseinen varkki on hidas kuin mika, ja kovin vahan siina on muistiakaan. Siis mitaan MsOffice-paketin lataamista ei voinut kuvitellakaan. Spotifyn latasin, mutta poistin sen todettuani, etta se syo liikaa muistia, eivatka kaiuttimetkaan olleet haappoiset (eivathan ne ole missaan lapparissa, mutta silti, minulla on ministereot, jotka voi kytkea lappariin, ja marjoilla kasilaukkuun menevat kajarit, joihin voi laittaa vaikka iPODin, joita niitakin on minulla kaksi).
Myos kaikenlaisten lisien asentelu on PC:ssa aika tuskastuttavaa hommaa, varsinkin, jos on aiemmin omistanut Macin, jossa monien lisalaitteiden kytkeminen ei vaadi mitaan erityisasenteluja, vaan lappari ymmartaa heti toimia yhteen monen laitteen kanssa. Tasta hyvana esimerkkina digikamerat.
Nyt sitten tama uusi Mac: Olin varautunut kuluttamaan aikaani asennusten parissa, mutta sepas mokoma ohjasi minut tyylikkaasti asennusten lapi, otatti valokuvan itsestani rekisteroitymista varten, ja tunnisti nettitikunkin heti, kun sen siihen tokkasin. nettitikku hiukan patki, mutta saadin sen avaamaan yhteyden aina kun Macbook on paalla, ja nainhan se nyt sitten tekee. Itse asiassa olin tassa viime viikolla kuuntelemassa ja katsomassa yhta luentoa netin valityksella, ja halusin katkaista sen kesken, koska ystavat odottivat minua illalliselle, eika yhteys katkennustaan. Nyppasin nettitikun irti, ja kas, luento vaan jatkui, eli mitaan tikkuakaan ei tarvittu. Yllattavaa!
Siis ei enaa koskaan PC:ta! Asensin MsOffice 2011 (Mac-versio oli siis nain uusi), ja otin kayttoon kokeiluversion MsOutlookista, joka heti alysi luoda yhteyden Gmailiini, eli ei edes mitaan postilaatikon asetuksia tarvinnut tehda kummallekaan, ei Macmeilille eika MsOffice for Macille! Olisipa se aina yhta helppoa!
Lisaksi tama kannettava on todella nopea, ohut, ja kevyt kantaa. Ainos miinuspuoli on se, etta akkua ei saa irti, joten sikali sita ei voi saastaa eika korvata uudella, sitten kun se joskus hiipuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)