Pohdintaa päivittäisestä kasvisten syönnistä

Usein sanotaan, että kasviksia pitäisi syödä vähintään puoli kiloa per päivä. Jostain luin, että tästä määrästä pitäisi puolet koostua marjoista ja toisen puolen juureksista, vihanneksista ja sienistä.

Eli pelkkää perunamuusiahan tämä puoli kiloa ei voi olla, vaikka puoli kiloa perunoita muusina voisikin mennä aika helpostikin alas.

Jäin tänään miettimään omaa kasvisten käyttöäni. Kesäkurpitsa on neutraali kasvis, jota voi piilottaa melkein mihin hyvänsä, aina kahvikakusta laatikoihin - keitoista puhumattakaan (reseptiosiossa on muuten herkullinen kesäkurpitsa-tillikeitto, jota soisin kaikkien kokeilevan!). 

Esimerkiksi makaronilaatikkoa en koskaan tee makaronista, vaan makaronien sijaan pilkon pataan kesäkurpitsaa. Menee ihan täydestä! Se käy myös tagliatellen sijaan, ja usein valmistankin nämä "tagliatellet" kevyestä pannulla paistamalla, ja tarjoan seuraksi esim. katkarapu-aurajuustokastikkeen.

Nyt on ollut jo jonkin aikaa suosiossa lounassalaatti, johon en halua salaatinlehtiä puputettavaksi. Jäävuorisalaatti tai tavallinen ovat helppo syödä. mutta siinä nyt ei ole mitään ravinnearvoa. Jos haluaa ravinteikkaampaa salaattia käyttää, jotakin muuta (lue täältä lisää).

Olen ihan viime aikoina löytänyt minikurkut, joissa on paljon enemmän maltoa ja vähemmän siemeniä kuin tavallisessa kurkussa. Eipä tosin kurkussakaan ole paljoa ravinteita, mutta salaatissa se on aika hyvää.

Syön päivittäin vähintään yhden tällaisen salaatin, johon tulee kuutioituna pari minikurkkua, silputtu punasipuli ja iso kourallinen miniluumutomaatteja. Tämän oheen laitan raejuustoa maun mukaan. Kastikkeena joko jogurttipohjainen soosi tai joku tomaatilla maustettu versio.

Välillä seassa on pilkottuja snack-paprikoita ja mustia oliiveja. Tosin tänään ei ollut, mutta oli sipulia sitäkin enemmän. Vatsa tuli täyteen.

Laskin yhden annoksen kasvisten määrän tänään:

2 x minikurkku n. 350-400 g

2 x punasipuli n. 200 g

iso kourallinen miniluumutomaatteja n. 125 g

Yhteensä siis n. 675-725 g kasviksia.

Ei huono yhdelle aterialle!

Marjojen ja sienten määrä pakkaa jäädä vähän heikommalle. Hmm. Täällä on kyllä mansikka-aika ja muutenkin marjoja saatavilla paremmin kuin Suomessa.

Kiinnitätkö sinä huomiota kasvisten määrään lautasellasi per päivä? Mitä kasviksia syöt yleensä?

Sininen valo ja iho (& uni ja näkö)

Aina puhutaan ihon suojaamisesta auringon säteilyltä, ja sen myötä on alkanut myös olla juttua digilaitteista säteilevästä sinisestä valosta, joka joidenkin lähteiden mukaan myös vaurioittaisi ihoa.

Asiaa on kuitenkin tutkittu aika vähän toistaiseksi. Tosin saattaahan siinäkin jotakin perää olla. Nykyään monet (kuten minä) tekevät töitään kaiket päivät läppärin ruudun äärellä, ja kyllähän siinä hurahtaa sitten iltakin. Monet pelaavat katselevat TV-ohjelmia ja viettävät muutenkin aikaa ruudun ääressä työpäivänkin jälkeen.

Enkä puhu nyt ainoastaan läppärin ruuduista, vaan samaan kastiin kuuluvat kaikki digilaitteet, joita katsellaan.

Photo by Evgeniy Alyoshin on Unsplash

Sinisellä valolla on myös valvottava vaikutus. Altistuminen siniselle valolle illalla voi häiritä melatoniinin tuotantoa, mikä vaikeuttaa nukahtamista ja unta. Tämä voi aiheuttaa päiväväsymystä, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia.

Tietokoneen näytön katseleminen pitkiä aikoja voi johtaa silmien rasitukseen, joka saattaa aiheuttaa oireita, kuten silmien kuivumista, näön hämärtymistä ja päänsärkyä. 

Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että pitkäaikainen altistuminen siniselle valolle saattaa lisätä ikään liittyvän silmänpohjan rappeuman (makuladegeneraatio, silmänpohjien ikärappeuma) riskiä, ​​joka on suurin ikääntyneiden aikuisten näönmenetyksen syy.

Jos tuijottelet ruutua myöhään illalla ennen nukkumaan menoa, moniin laitteisiin saa yötilan asetuksen, jotka säätelevät sinisen valon määrää öiseen aikaan ruudulla. Ellei tällaista asetusta ole laitteessa, siihen voi ostaa esimerkiksi näytönsuojaimen, joka suodattaa sinistä valoa, tai sitten asentaa f.lux-softan, joka alkaa jo illalla aikaisin blokata sinistä valoa ja pehmentää näytön värejä.

Minä käytän f.luxin lisäksi myös lukulaseja, jossa on sinisen valon suojaus. Tämän saa linsseille kuin linsseille lisämaksusta optikolla.

Miten sitten suojata ihoa siniseltä valolta?

Olen itse alkanut käyttämään jonkinlaista aurinkosuojaa jopa ollessani sisätiloissa, sillä esimerkiksi kodissani on korkeat huoneet ja isot ikkunat, joista väkisinkin tulee jatkuvasti auringonvaloa sisään.

Tavalliset aurinkovoiteet eivät blokkaa sinistä valoa, mutta fysikaalinen suoja kyllä tekee sen. Käytännössä fysikaalisen suojan luovat pigmentit, eli yleisimmin titaani-, rauta-  tai sinkkioksidi. Näitä auringonsuojia kutsutaan myös mineraalifilttereiksi. Monia näistä pigmenteistä löytyy myös meikkivoiteista, ja ne ovat myös (taide)maalareille tuttuja.

Esimerkiksi korealainen Numbuzin (kirjoitetaan joskus Numbuz:n) Porcelain Base-skip Tone Up Beige SPF 50+ / PA++++ on voide, jossa lukuisten ihoa hoitavien ainesten lisäksi on fysikaalinen filtteri titaanioksidista. Voide tasoittaa ihon sävyn hyvin ja sopii itsessän meikkipohjaksi tai meikkivoiteen alle. Ostin omani iHerbistä.

Koska tuo Numbuzin alkaa vedellä viimeisiään, laitoin tänään Douglasin tilaukseen uuden saman tapaisen, eli Skin1004 Madagascar Centella Tone Brightening Tone-Up Sunscreen -tuubin. Tämä on myös ihon sävyinen voide, josta lisää omassa postauksessaan.

Ihoa voi tietenkin aina suojata myös vähentämällä ruutuaikaa, ja käyttämällä antioksidanttisia seerumeita ja voiteita, kuten C-vitamiinituotteita.

Sinisen valon haitoista on toistaiseksi liian vähän tutkimusta pidemmällä aikavälillä. Sinisen valon vaikutus unen laatuun lienee kuitenkin kiistämätön, ja on syytä epäillä, että ihoakin olisi suojattava ja valovaurioita ja sen aiheuttamaa oksidatiivista stressiä lievitettävä antioksidantein. Silmistä puhumattakaan.

INAO by Essence

Essencellä on muuten uusi INAO-tuotelinja. Inner and Outer Beauty. En ole hoksannut tätä ennen, joten kaiketi se on uusi? 

Tähän tuotelinjaan kuuluu ihonhoitotuotteita, jotka on formuloitu clean beauty -periaatteilla, sekä sisäisesti käytettäviä ravintolisiä. Tuotteet ovat vegaanisia ja eläintestaamattomia.

Tuotteiden pakkaukset ovat uudelleen käytettäviä, eli niihin siis saa täyttöpakkauksen, mikä on todella hyvä juttu. Minua usein kirpaisee heittää pois joku kalliimman oloinen purkki, joten suosisin kyllä täyttöpakkauksia.

Lisäravinteet ovat pureskeltavia, viinikumimaisia tuotteita. Pakkaukset näyttävät houkuttelevan värikkäiltä, siis kaikkien tuotteiden pakkaukset, eivät yksinomaan nämä lisäravinteet!

Tuotteita on saatavilla eri ihotyypeille setteinä sekä erikseen ostettavina tuotteina (putsarit, seerumit, voiteet, täyttöpakkaukset ja lisäravinteet).

Näköjään ainakin Lyko ja Kosmetik4less myyvät Suomeenkin jo joitain tuotteita - varmaan noita saa kyllä jo muualtakin. Tuotesarjalla on myös oma Facebook-sivu (INAO by Essence - hakusanoilla löytyy), josta saa lisätietoja. Nettisivuilla on esitelty kaikki tuotelinjan 22 tuotetta erikseen.

Kuvat lainattu tuotelinjan omilta sivuilta.

Synttärilounas yhden Michelin-tähden Atelierissa Hollannin puolella rajaa

Minulla on syntymäpäivä tänään sunnuntaina, mutta otin varaslähdön, ja kävin Gulpenissa, Hollannin Limburgissa lounastelemassa yhden Michelin-tähden ravintola Atelierissa jo eilen lauantaina. Ranskalaisen Gault & Millaun ravintolaoppaan mukaan paikka saa 16,5/20 pistettä ja kolme kokinhattua. Gault & Millau sanoo paikasta seuraavaa (Dzinnin tarkastama ja muokkaama automaattikäännös) kuvien alla:

Gulpen, lausutaan HHulpen, räkäisemällä se H kurkusta.

"Keittiömestari Hans Kinkartz on ollut Atelierin ruorissa 25 vuotta ja hänen rinnallaan on erinomainen kokki Yarno Drummen. On mukava nähdä, kuinka Hans Kinkartz pysyy ajan tasalla ja luo modernin keittiön tyypilliseen historialliseen ristikkotaloon Gulpenin keskustassa. 

Yksityiskohtaisista alkuruoista Balfegó-tonnikala tomaatilla ja norilla on erityisen suosittu sen pehmeän, sulavan suutuntuman vuoksi. Keittiötiimi yhdistää villiä meribassia (-> meriahventa) sujuvasti hollantilaisten katkarapujen, bouillabaisse-kastikkeen, mandariini-appelsiinin ja hanhenmaksan kanssa. Yllättäviä ovat myös siististi hyytelöllä kiillotetut vasikan kateenkorvaleivät miedolla mausteisella nduja-kastikkeella ja appelsiinilla.

Hauska ja herkullinen on myös yhdistelmä tarjota vanhan Remeker-juuston ja makean Limburg-sipulin kera kantarelleja, sherryä ja kahvijauhetta. Bresse-ankka* on täydellisesti kypsennetty rustiikilla punajuuri-, sokeroitu kirsikka -ja mustavalkosipulihöystöllä. Vaimo ja sommelier Ellen Kinkartz esittelee suhteellisen nuoren viinilistan ja erinomaiset suosituksensa."

Tuntuu hassulta, että Gulpenin kaltaisessa pikkukylässä on edes Michelin-tason ravintola, mutta näitä kyllä löytyy pitkin Eurooppaa.

Tässä lounasmenu kokonaisuudessaan, siihen oli oikein printattu nimenikin. Organic liver oli eettisesti tuotettua hanhenmaksaa, ja ratte potato on siis manteliperuna, vähän puikulaa muistuttava. Joselito on ilmakuivattua Iberian kinkkua. Balfegó on sinievätonnikalaa, kosho japanilainen mausteseos, dashi japanilainen liemipohja, eikä olisi koskaan tullut omaan mieleenikään yhdistää lammasta ja sydänsimpukoita, mutta niin ne vaan hyvin toisiinsa sopivat.

Ensimmäinen amuse bouche oli alkoholiton Bloody Mary. Siinäpä tosiaan olikin tujusti tomaattia ja tabascoa, vaikka väristä olisi voinut päätellä ihan jotain muuta! Jos drinksuista puhutaan, Bloody Mary on ehdoton suosikkini, joten jo tämä sai miltei kyyneleet silmiini.

Plussaaplussaaplussaa! N°21-merkkiselle nahkalaukulleni tuotiin oma jakkara. Olen käynyt lukuisissa Michelin-ravintoloissa ympäri maailmaa, mutta tämä on Monte Carlossa sijaitsevan Alain Ducassen Le Louis XV:n (-> 3 Michelin-tähteä) lisäksi ainoa paikka, jossa saa jakkaran käsilaukulle. Monte Carlossa se oli tosin satiinilla päällystetty, pehmustettu pikkupalli, ja täällä puinen jakkara.

Ensin ajattelin törsätä aitoon shampanjaan, mutta heilläpä olikin juuri heidän ravintolalleen paikallisella viinitilalla tehty ravintolan nimeä kantava kuohuviini, joka ei todellakaan kalvennut aidon shampanjan rinnalla. Talon emäntä, Ellen, muuten todellakin osasi viininsä ja suositukset olivat suorastaan tyrmääviä (ja suurimmaksi osaksi paikallista tuotantoa).

Toinen amuse bouche oli rapeaa kimchiä kahdella eri tavalla (päälle ripoteltu kuivattuna, alla rapsakkana) tarjottuna vaahdoksi vatkatun punajuurikeiton kanssa.

Kolmas amuse bouche oli pieni tartaletti, jossa oli maa-artisokkaa usealla eri tavalla, soseena ja rapsakkana. Tässä vaiheessa tuli pöytään myös ensimmäisen ruokalajin viini, joka oli sekin paikallisesti tuotettua Pinot Grigiota (Pinot Gris). Viinin ohelle sai kylmää kuplavettä.

Sitten pöytään tuotiin rapeakuorista, lämmintä leipää ja sitä sai murtaa ja kastaa pieneen kulhoon, jossa oli lusikallinen crème fraîchea, marokkolaista mausteseosta, paahdettuja pinjansiemeniä ja hyvää espanjalaista oliiviöljyä. Näitä ei saanut sekoittaa keskenään, vaan leivänpalalla piti kaapaista kaikkia yhtäaikaa. Mitä makujen sinfoniaa!

Ennen varsinaista ateriaa pöytään tuotiin vielä yksi amuse bouche: Osteri. Nyt en tosin muista enää, mitä nuo lisukkeet olivat. Mausta päätellen päällä saattoi olla yuzu koshoa.

Minä en ole mikään ostereitten ylin ystävä, mutta tämä oli niin hyvää, että olisin voinut pistellä ainakin pari vielä lisää.

Sitten eka ruokalaji: Sinievätonnikalaa, eettisesti tuotettua hanhenmaksaa, pekonia, bergamottia ja retikkaa.

Huomatkaa nestemäisessä typessä jäädytetyt, höyryävät bergamottipallot! Todellista gastronomista kemiaa, jolle itse molekyyligastronomian taituri Heston Blumenthalkin kumartaisi.

Sitten seuraava ruokalaji: Meriahventa, ilmakuivattua Joselito-kinkkua, parsaa, herneitä, dashilientä ja kosho-maustetta.

Meriahven huuhdeltiin alas Bourgognen Septembre-nimisellä Chardonnaylla. Viini ei ollut liiaksi tammitettu, inhoan syvästi amerikkalaisia Chardonnay-viinejä, jotka maistuvat puusepänverstaalta.

Edouard Delaunay Septembre 2022.

Sitten pöytään tuotiin La Ratte -peruna, joka siis on puikulaperunamainen manteliperuna tarjottuna eri tavoin valmistetuilla sipuleilla, makadamiapähkinöillä ja sherrykastikkeella yllään paikallisdesta vuohenmaito-Sjevroaje-juustosta raastettu huntu.

Tätä kuvittelin menun tylsimmäksi ruoaksi, mutta se olikin erittäin maukas. Juusto oli myös pehmeän täyteläistä.

Perunan seuraksi oli tarjolla Pfalzin alueen Pinot Noir -viini (Royale Von Winning, Deidesheim 2022). Tämä kirvoitti vilkkaan keskustelun talon emäntä-sommelier Ellenin kanssa. Minä rakastan Alsacen jaloja valkoisia rypäleitä ja niistä tehtyjä viinejä, mutta siellä viljelty Pinot Noir ei saa minua syttymään. Pfalz (Palatinate) on siinä Rein-joen toisella puolella sijaitseva, hiukan tuntemattomampi viinialue, enkä olisi kuunaan kuvitellut innostuvani yhtään siellä viljelystä Pinot Noirista ja siitä tehdystä viinistä. Tämä oli kuitenkin varsin marjainen, jopa tuoksultaan.

Tässä vaiheessa, ennen lammasta, tuotiin pöytään sen kera suunniteltu viini: Thistledown Thorny Devil, McLaren Vale 2021. Tämä australialainen, robusti punaviini on tuotettu vanhojen viiniköynnösten Grenache-rypäleistä (Old Vine Grenache). Vanha viiniköynnös, old vine (ranska: vieilles vignes, saksa: alte Reben), yleinen kuvaus viinien etiketeissä ja se osoittaa, että viini on tuote huomattavan vanhoista rypäleistä.

Lampaan seurana oli vihreää parsaa, sydänsimpukoita ja karhunlaukkaa. Erikoinen yhdistelmä, siis simpukat ja lammas, mutta se todellakin toimi.

Sitten jälkiruokaviiniin, joka oli myös aika päräyttävä. Tämä on Pohjois-Italiasta Piemontesta kotoisin oleva Brachetto-rypäleestä tehty makeahko punainen viini. Valmistaja on Casina di Mela ja vuosikerta tällä Casimira Birbet -viinillä on 2022.

Jälkkärissä oli siis thaibasilikalla maustettuja tuoreita, makeita mansikoita, pistaasia ohuen lehtimäisen leivonnaisen muodossa ja hibiskusta.

Tämän jälkeen maha olikin niin täynnä, etten enää halunnut kahvia aterian päätteeksi. Tallustin Limburgerlinen bussille numero 350 (tämä risteilee n. 20 minuutin väliajoin Aachenin ja Maastrichtin rautatieaseman väliä), ja menin rajakaupunki Vaalsiin Albert Heijnille tekemään ruokaostokseni.

Koko aterialysti viineineen maksoin noin 185 euroa + parin kympin tipit, mutta oli kyllä joka sentin väärti, menen mielelläni uudelleenkin. Yleensäkin Michelin-tason. ravintoloissa kannattaa satsata lounaspakettiin, jos haluaa vähemmällä rahalla päästä. Kokemus on ihan yhtä huikea ja ruoka hyvää. Tänään muuten ravintolasta tuli vielä kiitosmeili.

Ravintola ulkoapäin.

Itse ravintoloitsijat.

Ravintola sisältä.

Poistuin ravintolasta varsin elämääni tyytyväisenä.

Tulipa taas tuupattua yksi vuosi eteenpäin elämässä. Seuraavaa synttäriä odotellessa...

* Bressen ankka? Piti oikein tarkistaa alkuperäisestä tekstistä, että se on oikein. Luulin aina, että Lyonin lähellä oleva Bourg-en-Bresse - tai paremminkin Bressen alue -  on kuuluista vain kananpojistaan. Aina näköjään oppii jotakin uutta.