Entisajan kauneutta ja muodikkuutta

Antiikin Kreikassa ihmiset pitivät viehättävinä naisia, joilla oli yhteenkasvaneet kulmakarvat. Naiset, joilla ei ollut luonnostaan yhtenäisiä kulmakarvoja, liimasivat yhteen vuohen karvoja puuhartsilla ja värjäsivät ne mustiksi kulmakarvojen keskelle.

Kuva: Wikimedia Commons/Holek

Tämä Kiinassa kultaisena lootuksena tunnettu kauneustrendi syntyi 1200-luvulla. Halutuimman morsiamen odotettiin omistavan 7,5 cm:n pituiset jalat. Tytöt sitoivat jo hyvin nuoresta iästä lähtien jalkansa muuttaakseen niiden luonnollisen muodon ja kasvattaakseen varpaansa alaspäin, jotta ne näyttäisivät hyviltä lootuskengissä.

Ylläolevat kuvakaappaukset: Wikipedia

Koko historian ajan ruokakulttuuri on aina ollut trendikäs. Niinkin vähän aikaa sitten, kuin 1900-luvun alussa kaikkien tuntema dieettitrendi oli heisimato-dieetti. Se koostui heisimatojen  nielemisestä pillereinä. Logiikka tämän takana oli, että heisimadot kasvaisivat suolistossa ja imisivät  siellä ruokaa, mikä aiheuttaisi painonlaskua. Kun henkilö oli saavuttanut tavoitteensa, hän otti loishäätö pillerin heisimatojen poistamiseksi.

Käytäntö oli kuitenkin vaarallinen, sillä heisimato saattoi kasvaa jopa 9 metrin pituiseksi ja aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten epilepsiaa ja dementiaa.

Muodikkaan hoikka nainen 1900-luvun alusta

Yksi viktoriaanisen aikakauden äärimmäisimmistä kauneuskäytännöistä oli tuberkuloosilook. Naiset tavoittelivat tämän taudin aikaansaamaa ulkonäköä, johon kuuluivat kalpea iho, punaiset huulet ja hoikka vyötärö. Tämä synnytti villityksen, jossa naiset sairastuivat tarkoituksella tuberkuloosiin, punoittivat huuliaan ja vaalensivat ihoaan.

Toinen kyseisen aikakauden ongelma koski tiukkoja korsetteja. Ne loivat muodikkaan tiimalasin muotoisen vartalon puristamalla vyötäröä valaanluitten tai teräksen avulla, mutta ne johtivat usein terveysongelmiin, kuten pyörtyilyyn, hengitysvaikeuksiin, huonoon ruoansulatukseen ja pitkäaikaisessa käytössä rintakehän epämuodostumiin ja selän lihasten heikkenemiseen. 

Viktosiaanisen ajan kalpeutta

Italian renessanssiaikana naiset ruiskuttivat belladonna-kasvista saatavaa myrkkyä silmiinsä saadakseen ssilmiensä pupillat suuremenaan. Tätä pidettiin kauneuden kriteerinä, vaikka liian suuren määrän ruiskuttaminen silmiin oli vaarallista, sillä se saattoi aiheuttaa lopulta sokeuden. Sillä oli kuitenkin myös sivuvaikutuksia, kuten näön hämärtyminen ja sydämen sykkeen kohoaminen.

Muinaiset egyptiläiset ovat tunnettuja rohkeasta silmämeikistään. Tuolloin nestemäistä silmänrajauskynää, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, ei ollut olemassa. Sen sijaan he valmistivat sekoituksen vihreästä kuparimalmista, lyijysulfidista ja lyijypohjaisesta kajalista luodakseen voimakkaan meikin. Emme voi kieltää, että tuloksena oli vaikuttavan näköinen silmämeikki, mutta kaikki käytetyt ainesosat olivat erittäin vaarallisia terveydelle. Varsinkin käytettyinä silmien lähellä.

Kaljuuntuminen on aina ollut huolenaihe ihmisille, etenkin miehille. Aiemmin käytetyt hoitomenetelmät ovat kuitenkin olleet epäilemättä äärimmäisiä. Kaljuuntumisen torjumiseksi antiikin kreikkalaiset loivat tahnan, joka koostui kuminaa, kyyhkysen ulosteesta, piparjuuresta ja nokkosesta. Huono uutinen oli, vaan se, että suosiostaan huolimatta tämä omituinen seos ei toiminut. Kyyhkysen ulosteessa oli todennäköisesti myös taudinaiheuttajia, loisia , viruksia ja bakteereja, jotka tarttuvat jopa hengityksen välityksellä.

Hymykuoppia pidettiin joskus kauniina (ja monet pitävät vieläkin), ja ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että he voisivat tehdä niitä tavalla tai toisella. Vuonna 1936, Isabella Gilbert keksi lopullisen hymykuoppakoneen, joka koostui kasvoihin sopivasta jousesta, jossa oli kaksi kartiomaista nipukkaa, jotka painettiin poskia vasten, mikä vei hymykuoppatrendin aivan uudelle tasolle. Paitsi, ettei se tuottanut ihan pysyviä hymykuoppia.

© Bad Inventions: Dimple Maker / Wikimedia Commons

Korkean älykkyyden symbolina pidettyinä naiset suosivat kuningatar Elisabet I:n hallituskaudella korkeaa hiusrajaa ja lähes olemattomia kulmakarvoja. He käyttivät pähkinäöljyä ja ammoniakkiin ja etikkaan kastettuja siteitä ylimääräisten karvojen poistamiseen tämän ilmeen saavuttamiseksi. Toinen vaihtoehto oli kivulias karvojen nyppiminen. Tiedä sitten, paljonko tuo amoniakki-etikkaseos aiheutti kivuliaita polttamia ja ihottumaa.

Kuningatar Elisabet I hallitsi Englantia 1500-luvun jälkipuoliskolla, ja hän oli merkittävä trendien luoja. Tietenkään mikään hänen luomistaan trendeistä ei nykypäivän mittapuilla ole kovin houkutteleva tai terveellinen. Ensinnäkin hänen hampaansa näyttivät melko kuluneilta ja pilaantuneilta, koska hän rakasti makeisia.

Ruokosokeri oli tuolloin uutuus Euroopassa. Se tuotiin Pohjois-Afrikasta ja oli erittäin kallis tuote. Tummat hampaat olivat siis statuksen merkki, ja jotkut naiset mustasivat hampaansa vain antaakseen vaikutelman, että he kuuluivat yläluokkaan. Hyhhyh.

Tämän kuningattaren hallituskaudella ruskettunut iho oli merkki siitä, että kuului työväenluokkaan. Siksi elokuvista tuttua supervalkoistameikkiä käytettiin keinona erottaa rikkaat aatelisista. Kuningatar Elisabet I käytti valkoista meikkiä kuitenkin toisesta syystä: hän oli sairastanut isorokon, joka oli jättänyt syviä arpia hänen kasvoilleen.

Tuolloin käytetty meikki on nykyään kielletty, koska se valmistettiin lyijypohjaisesta aineesta, joka voi aiheuttaa neurologisia oireita ja muita terveysongelmia. 

1800-luvun Euroopassa termillä ”muodin uhri” oli kirjaimellinen merkitys. Tietyn sävyinen vihreä väri, jota kutsuttiin Pariisin vihreäksi tai Scheelen vihreäksi, tuli erittäin suosituksi kankaiden, nauhojen, tekokukkien, hattujen, tapettien ja muiden ihmisten päivittäin käyttämien esineiden värjäyksessä. Tämä väriaine oli kuitenkin valmistettu erittäin myrkyllisestä aineesta, arseenista. Ennen vuosisadan loppua useat maat kielsivät sen käytön muodissa ja muussa valmistuksessa. Nykyään sitä käytetäänkin tuholaistorjunta-aineena.

Kuva: Wikimedia Commons

Sido ja kiristä tuntuivat olleen kaksi perusedellytystä, jotta naiset menneisyydessä olisivat tunteneet olonsa kauniiksi ja elegantiksi hameita käyttäessään. Ehkä juuri siksi hobble-hame oli muotitrendi vuosina 1908–1914. Nämä hameet näyttivät alaosastaan tavallaan putkimaisilta ja pakottivat naiset ottamaan hyvin lyhyitä askelia voidakseen kävellä. Ehkä juuri siitä niiden nimi on peräisin (hobble ---> nilkuttaa, liikkua vaivalloisesti).

Ranskalainen suunnittelija Paul Poiret väitti luoneensa tämän omituisen muotitrendin. Hän väitti jopa olevansa se, joka teki siitä suositun Yhdysvalloissa. Esimerkiksi New Yorkissa ja Los Angelesissa jopa raitiovaunut mukautettiin niin, että naiset pystyivät nousemaan niihin yllään nämä ”nilkutusmekot”. Miesväki vitsaili, että tässä on hame, jolla on nopeusrajoitus.

© Uncredited. - Postcard, c. 1911 / Wikimedia Commons

No eiväthän nämä hameet kauas heitä nykyään niin suosituista mermaid/fishtail -mallisista häämekoista, joilla on takuulla ihan yhtä hankala kävellä.

"Ihmiskokeita" ja terveellisempää ruoanlaittoa

Jotenkin elämä tuntuu kyllä nyt niin kaaoottiselta, ja muuttokin on vielä "vaiheissa". Osa tavaroista varastossa ja täältä pitäisi tarpeetonta tavaraa viedä pois. Kaksi vanhaa kuvaputki-TV:tä ja muuta elektroniikkasälää, vanhoja vaatteita Punaisen Ristin Konttiin, pari isoa ylimääräistä patjaa ja niin edelleen. 

Mutta pikkuhiljaa.

Olen elänyt pari kuukautta suurinpiirtein eineksillä ja roskaruoalla. Kävin verikokeissa ja tulos näkyy: kohonnut kolesteroliarvo. Minulla ei ole IKINÄ ollut korkes kolesteroli, vaan joskus on jopa sanottu, että lukemat ovat milteipä liian alhaiset. 

Joten edessä on kurinpalautus syömisten suhteen. Tk-lääkäri soitti tänäään ja ehdotti kolesterolia alentavaa statiinilääkitystä. Ehdotin, että jospa rukkaan ruokavaliotani entiseen suuntaan (syön normaalistikin paljon kasviksia), ja otetaan labrat uusiksi jonkin ajan kuluttua. Se sopi.

Tankkasin sitten tänään hiukan ruokavalio-oppeja netistä. 

Kyllähän täydellinen pihvi voi joskus olla vastustamaton, mutta  grillaus, paistaminen ja paahtaminen sisältävät piileviä haittoja. Suurin niistä on glykaation lopputuotteiden muodostuminen. AGE-yhdisteet (advanced glycation end products) ovat yhdisteitä, jotka liittyvät mm. nopeampaan ikääntymiseen.

Toisekseen ruoan valmistuksessa suositellaan käyttämään vesipohjaisia menetelmiä, kuten höyrytystä, keittämistä ja hauduttamista helpoksi tavaksi säilyttää ravintoaineet ja rajoittaa AGE-yhdisteiden muodostumista.

Nämä AGE-yhdisteet olivatkin mielenkiintoisia. Miten AGE-yhdisteet muodostuvat?

AGE-yhdisteet muodostuvat ruoanlaiton aikana, kun sokerit reagoivat proteiinien tai rasvojen kanssa korkeissa lämpötiloissa prosessissa, jota kutsutaan Maillard-reaktioksi. Sama reaktio antaa ruskistetulle ruoalle sen maun ja värin.

Kuivakuumennusmenetelmät, kuten paistaminen, grillaus, paahtaminen ja leivonta, tuottavat suuria määriä AGE-yhdisteitä, koska niissä käytetään korkeita lämpötiloja ja vähän vettä, mikä kiihdyttää voimakkaasti ruskistumista ja glykaatiota. Glykaatio on prosessi jossa sokerimolekyylit kiinnittyvät proteiineihin tai rasvoihin ilman entsyymejä, mikä usein muuttaa niiden rakennetta ja toimintaa.

Miksi AGE-yhdisteitä pidetään haitallisina?

AGE-yhdisteet eivät vain ole hiljaa kehossa, vaan ne sitoutuvat kudoksiin ja muuttavat niiden toimintaa. Yksi selvä esimerkki on kollageeni: kun AGE-yhdisteet sitoutuvat siihen, iho, nivelet ja verisuonet jäykistyvät. Ne ovat myös vuorovaikutuksessa reseptorin kanssa, jota kutsutaan osuvasti RAGE:ksi (reseptori glykaation lopputuotteille, receptor for advanced glycation end products), joka laukaisee tulehdusreaktion ja oksidatiivisen stressin. Ajan myötä tämä jatkuva stressi heikentää mitokondrioita, solujen energiaa tuottavia osia, ja nopeuttaa ikääntymisen oireita, kuten väsymystä, hitaampaa palautumista ja heikentynyttä vastustuskykyä.

AGE-yhdisteet voivat myös nopeuttaa kroonisten sairauksien etenemistä. Diabeteksessa ne pahentavat insuliiniresistenssiä häiritsemällä glukoosin siirtymistä soluihin, ja ne voivat vahingoittaa insuliinia tuottavia haiman beetasoluja. Sydän- ja verisuonitaudeissa AGE-yhdisteet muodostavat ristisidoksia verisuonten seinämien kollageeniin, mikä tekee valtimoista jäykkiä ja alttiita plakin kertymiselle niihin. Aivoissa AGE-yhdisteet lisäävät oksidatiivista stressiä ja ovat vuorovaikutuksessa proteiinien kanssa luoden tulehdusympäristön, joka edistää esimerkiksi Alzheimerin tautia.

Korkeat AGE-pitoisuudet ruokavaliossa voivat myös häiritä suoliston toimintaa. Ne heikentävät suoliston suojabarriääriä, mikä johtaa ‘vuotavaan suolistoon’, jossa haitalliset bakteeritoksiinit pääsevät verenkiertoon.

Lisäksi AGE-yhdisteet voivat häiritä suolistobakteerien tasapainoa vähentämällä hyödyllisiä mikrobeja, jotka auttavat tuottamaan suojaavia lyhytketjuisia rasvahappoja, ja samalla mahdollistavat vähemmän hyödyllisten, tulehdukseen ja suolistovaurioihin liittyvien bakteerikantojen lisääntymisen. Nämä muutokset laukaisevat kroonisen lievän tulehduksen, joka vähitellen heikentää kehon luonnollista puolustuskykyä ja nopeuttaa ikääntymisprosesseja.

Kuulostaa hurjalta. Olenhan minä näistä ennenkin lukenut (opiskelin joskus sivupuhteinani ravintoneuvojaksi Lontoossa), mutta en ilmeisestikään niin ajatuksella kuin nyt.

Kuinka vesipohjaiset ruoanlaittomenetelmät pitävät AGE-pitoisuudet alhaisina?

Ruuanlaitto voi tuhota ravintoaineita hajottamalla ne lämmön vaikutuksesta, mutta vesipohjaisissa menetelmissä käytetään alhaisempia lämpötiloja – liian alhaisia Maillard-reaktion tapahtumiseen. Tämä auttaa paitsi rajoittamaan ravintoaineiden menetystä myös estämään haitallisten yhdisteiden, kuten AGE-yhdisteiden, muodostumista. Höyrytys auttaa säilyttämään C-vitamiinin, B-vitamiinit ja syöpää torjuvat yhdisteet, kuten glukosinolaatit, jotka ovat kaikki lämpöherkkiä. Nämä glukosinolaatit ovat myös mielenkiintoisia ja niitä tutkitaan mm. syövän hoidossa, mutta suuriona annoksina ne voivat olla myrkyllisiä. Tuosta linkistä voi lukea lisää niistä.

Kuivakuumennuksen korvaaminen vesipohjaisilla menetelmillä voi vähentää verenkierrossa olevien AGE-yhdisteiden määrää jopa 50%. Esimerkiksi pannulla paistetuissa munissa on noin 10 kertaa enemmän AGE-yhdisteitä kuin keitetyissä munissa, paistetuissa vihanneksissa jopa 2,4 kertaa enemmän kuin keitetyissä vihanneksissa, grillatussa kananrinnassa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin uppomunassa ja ranskalaisissa perunoissa jopa 90 kertaa enemmän kuin keitetyissä perunoissa. Hurjalta kuulostaa tämäkin.

Pitääkö - vai ylipäätään voiko - AGE-yhdisteitä kokonaan välttää?

Yleisesti hyväksyttyä turvallista AGE-pitoisuutta ravinnossa en mistään löytänyt, eikä sellaista ilmeisesti edes ole määritelty. Riski riippuu myös siitä, kuinka paljon niitä ruoastaan saa, ja kuinka tehokkaasti keho poistaa niitä. Vain osa ravinnosta saatavista AGE-yhdisteistä imeytyy, ja terveillä ihmisillä noin kolmasosa imeytyneestä määrästä erittyy munuaisten kautta, mutta munuaisten vajaatoiminnassa puhdistuma voi heikentyä. Koska imeytyminen, erittyminen, ruoanlaittomenetelmät ja ruoan kokonaiskoostumus, mukaan lukien sen vesi-, rasva-, proteiini-, sokeri-, kuitu- ja antioksidanttipitoisuus, vaihtelevat suuresti, on varmaan aika hankalaa määritellä yhtä ainoaa saantirajaa, joka ennustaisi haittoja.

Varmaankin järkevintä olisi rajoittaa AGE-yhdisteiden saantia ihan kuten suolan natriumia tai lisättyä sokeria. Siirtyminen AGE-yhdisteiden muodostumista vähentäviinruoanlaittotottumuksiin on yhdistetty tulehdus- ja endoteelistressin merkkiaineiden paranemiseen, luin jostakin.

Järkevä ruokavalio

Eniten AGE-yhdisteitä sisältävät proteiinipitoiset ja rasvaiset eläinperäiset elintarvikkeet, jotka on kypsennetty korkeassa lämpötilassa, kuten grillattu pihvi, paistettu kana, pekoni tai sulatejuusto. Leivonnaiset, joissa yhdistyvät sokeri, rasva ja proteiini, ovat toinen merkittävä lähde, koska sokeri edistää glykaatiota sekä ruoanlaiton aikana että kehossa syömisen jälkeen. Katselen tässä kauhuissani pöydällä edessäni lepäävää muffinssia, jonka olin aikonut syödä iltateen kera.

Kasvit tuottavat yleensä vähemmän AGE-yhdisteitä, koska ne sisältävät luonnostaan vähemmän rasvaa ja proteiinia, jotka ovat glykaation pääasiallisia rakennusaineita, ja enemmän vettä, kuitua ja antioksidantteja. Mutta yhtä tärkeää on ravinteiden synergia: kasvit sisältävät polyfenoleja, vitamiineja ja mineraaleja, jotka eivät toimi yksinään, vaan yhdessä. C-vitamiini regeneroi E-vitamiinia ja auttaa stabiloimaan solukalvoja. Marjoista tai vihreästä teestä peräisin olevat polyfenolit poistavat vapaita radikaaleja, jotka muuten nopeuttaisivat glykaatiota, kun taas rosmariinin ja kurkuman kaltaiset yrtit voivat estää AGE-yhdisteiden muodostumisen kemiallisella tasolla.

Valitse vähärasvaisia lihapaloja ja rajoita lisättyjen sokerien, kuten glaseerausaineiden, käyttöä, koska sokerit ja rasvat kuumalla, kuivalla pinnalla nopeuttavat Maillard-reaktioita. Valmista ateriat kokonaisista elintarvikkeista ja lisää rosmariinia, timjamia, oreganoa, kurkumaa, inkivääriä, valkosipulia, sipulia ja mustapippuria, sillä niiden ravintoaineet, antioksidantit ja polyfenolit auttavat neutraloimaan reaktiivisia välituotteita, ja niiden luonnollinen kosteus estää ruskistumisen.

AGE-yhdisteiden muodostumista voi myös vähentää lisäämällä happamuutta, kosteutta ja lyhentämällä kypsennysaikaa. Ruokia voi marinoida 30–60 minuuttia sitruuna- tai limemehussa, etikassa, jogurtissa, viinissä tai tomaatissa, jotta pinnan pH laskee ja Maillard-reaktio hidastuu. 

Tulipas taas pitkä juttu, mutta kun asiat kirjoittaa, niin tieto pysyy paremmin omassakin päänupissani. Saa tämä roskaruoka-ihmiskoe nyt loppua. Laitan huomenna jotakin kasviskeittoa. Ja toivottavasti niitä statiineja ei tarvita jatkossakaan.

Ehkä minä nyt vielä syön tuon muffinssin iltateen kanssa kuitenkin.

*****

Olen käynyt nyt päivittäin hautausmaalla. Kyllä se jotenkin pahasti kirpaisi, kun hauta oli peitetty. Mutta enhän minä sinne kuoppaankaan voi kömpiä juttelemaan sydänkävylleni.

Ihan hulluja ajatuksia. Tätä tämä valvominen ja unettomuus teettää.

Vein haudalle lyhdyn, jonka lasissa on sydän ja teksti "Aina Sydämessäni". Lyhtyyn laitoin led-kynttilän, jonka hämäräkytkin toivottavasti toimii. Ellei toimi, vaihdan sitten vaan paristot, kun ne loppuvat ja säädän kytkimen uudelleen. 

Voiko aurinkosuojan sisältävällä meikillä korvata aurinkovoiteen?

Kylläpä taas olen hautonut tätä postausaihiota koko kesän, mutta nyt parempi julkaista se nyt, ettei se jää ensi kesään. 

Kyllähän jokainen tietää, että pitäisi käyttää aurinkovoidetta varsinkin kesäisin ennen ulkoilua helottavan auringon alla. Mutta riittääkö jokapäiväiseen käyttöön esimerkiksi sävyttävä kosteusvoide tai meikkivoide, joka sisältää aurinkosuojan?

Yleinen suositus on käyttää aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 30, ja joka on mielellään vedenkestävä ja laajakirjoinen, eli suojaa sekä ultravioletti A- että B-säteiltä. Ja sitä tulisi käyttää joka päivä, ympäri vuoden.

Useat kosteusvoiteet (sekä meikkivoiteet, puuterit ja muut kosmetiikkatuotteet) sisältävät suojakertoimen SPF 30 tai enemmän, mutta tutkimuksia siitä, miten nämä tuotteet mitataan peittävyyden ja suojan suhteen, ei oikeastaan ole tehty (PLOS, 2019, linkki tutkimukseen). Tosin tuollaisten meikkien ja muitten kosmetiikkatuotteiden käyttö mielee parempi idea, kuin kulkea ulkona suojaamatta ihoaan auringolta. Kuitenkin saavuttaakseen täyden SPF 30-suojan, noita tuotteita pitäisi levittää paksu kerros ja lisätä niitä päivän mittaan, mikä ei yleensä ole kovinkaan realistista käytännössä.

Yleisenä ohjenuoranahan on  levittää noin pari ruokalusikallista (shotitlasillinen) aurinkovoidetta kasvojen ja ihon paljaille kohdille (huomaa, tässä puhutaan paljaista kohdista, ei koko vartalosta), että saataisiin aikaan toivottu suoja. Mitä tulee kasvojen meikkiin, tuossa mittakaavassa meikkivoide jää useimmiten vähäisemmäksi.

Siksi on epätodennäköistä, että joku käyttäisi tarpeeksi aurinkosuojan sisältävää meikkiä saavuttaakseen tarvittavan UV-suojan.

Aurinkovoidetta myös pitäisi levittää uudelleen kahden tunnin välein, varsinkin jos ollaan ulkona tai hikoillaan ja tämä koskee tietystikin myös aurinkovoidetta sisältäviä meikkivoiteita.

Tuotteiden aurinkosuojatyypit voivat myös vaihdella

Kosteusvoiteissa ja muissa tuotteissa oleva SPF ei välttämättä ole laajakirjoinen tai vedenkestävä. Aurinkovoiteiden aurinkosuojakerrointa ja UVA- sekä UVB-suojausta säännellään tiukemmin kuin meikkien tai kosteusvoiteiden, koska jälkimmäiset eivät ole ensisijaisia suojautumiskeinoja.

Se, tarjoaako tuote riittävän aurinkosuojan, riippuu tuotetyypistä ja siitä, levittääkö käyttäjä sitä riittävästi, hän sanoi. Ihmiset yleensä levittävät aurinkovoidetta laajemmin kasvoille ja kaulalle, mutta kosteusvoiteita tai meikkiä he useimmiten levittävät vain alueille, joilla he katsovat sen olevan tarpeen, eli vain kasvoille (ja kukapa sitä kaulaansa, niskaansa ja korvanlehtiään meikkivoiteella peittäisikään). Näitä voiteita myös käytetään vähemmän.

Jäin miettimään näitä juttuja...

Aurinkosuojapitoisen meikin kerrostelu päivän mittaan paakkuunnuttaa meikin ihan varmasti. Vaikka se hikoilun mukana olisikin osin sulanut pois naamalta.

Suihkemuotoisia auringonsuojatuotteita kyllä löytyy, mutta usein ne ovat vartalolle tarkoitettuja ja enemmän tai vähemmän öljypitoisia. Sellaisethan sotkevat meikin kasvoilla alta aikayksikön (ellei hikoilu ole sitä jo tehnyt).

Puuterimainenkin meikki kokkaroituu, eikä varsinkaan kesällä näytä kasvoilla hyvältä muutenkaan, koska usein tulos on jo lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän jauhoinen kirkkaassa auringonpaisteessa.

Selasin hiukan nettiä, ja löysin erään La Roche Posay Anthelios Anti-Shine Mistin, joka kuvauksen mukaan tekee ihosta matan ja sopii rasvoittuvalle ja epäpuhtaallekin iholle, sekä sisältää korkean suojan (SPF 50).

Kuvakaappaus: verkkoapteekki.fi

Joku voisi nyt kehittää aurinkosuojan sisältävän meikinkiinnityssuihkeen, sitä minäkin heti ostaisin.

EDIT: Onhan näitä kun tarkemmin katsoin:

Kate Somerville (kosteuttava, SPF 50)

Coola (kevyt, matta, SPF 30)

E.L.F. (rasvaiselle iholle hyvä, mattaava, tuoksuton, SPF 45) - sininen pullo, blokkaa digilaitteista tulevan sinisen valon, kelta-valkoinen pullo on se varsinainen aurinkosuojan sisältävä

Supergoop (mattaava, SPF 50)

Milani (kestävä, tuoksuton, voi käyttää myös primerinä, SPF 30) - Prime Protect -versio

Varmaan löytyy muitakin, mutta näitä kaikkia saa luullakseni ainakin jotakin kautta Suomesta tai Suomeen toimitettuna.

Mediakriittisyyttä!

Seurailen kaikenmaailman keskustelupalstoja, ja pari viikkoa sitten joku antoi jossakin keskustelussa lääkeneuvontaa. Ihan pieleen meni, ja sen verran oli pakko sekaantua, että korjasin, ettei homma noin mene. Kyseinen henkilö kävi verbaalisesti minun kimppuuni ja kertoi kyllä tietävänsä nämä jutut, koska on "alan ihminen".

Selitin sitten yksinkertaisen esimerkin valossa, miksi hänen neuvonsa ei voinut pitää paikkaansa. Minusta oli jopa edesvastuutonta väittää mitään sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Kävi ilmi, että kyseinen henkilö myy jotakin hyvinvointivalmennuksia netissä, ja on koulutukseltaan tyyliin merkantti (kaupallinen kouluasteen tutkinto). Tähän oli listattu sitten jotakin hänen käymiään kursseja, jotka ainakaan minulle sanoneet yhtään mitään.

Ei siinä mitään, ihailtavaa yrittäjyyttä sinänsä. Hänellä oli sivuilla joitain kirjoituksia, jossa oli kaikenlaisia väitteitä, joille ei ollut mainittu mitään tieteellistä lähdettä (enkä minäkään niitä löytänyt), vaikka hänen mukaansa "näistä asioista on NIIIIN paljon tutkimuksia". Mistähän huuhaa-mediasta hän lienee niitä sitten lukenut, en tiedä. Tutkimuksia saattaa tosin olla melkein aiheesta kuin aiheesta, mutta joistain esim. nonkliinisistä hiiritutkimuksista on vielä ihan mahdoton päätellä, miten sama asia toimii ihmisillä. Toinen juttu kliinisissäkin (ihmisillä tehdyissä) tutkimuksissa on N-määrä (osanottajajoukko), mittarit ja tulosten analysointi (sekä kuka tutkimusta sponssaa, sekä tutkimusprotokollan hyvä suunnittelu). Kosmetiikkatuotteissa esimerkiksi kymmenen hengen N-määrä, parin viikon tutkimusaika ja itsearvio kertovat heti, että sillä tutkimuksella ei paljoa mitään tee.

Mitä tulee kaikkinaiseen huuhaa-tiedon levittämiseen esimerkiksi lääkkeistä, pidän sitä todella vaarallisena. Keran joku tällaisen hyvinvointikurssin nettimyyjä oli väittänyt netissä, että kaksi (lääke)tuotetta voi korvata toisensa päittäin, koska ne nämä molekyylit sitoutuvat samaan reseptoriin ihmiskehossa.

Näitä ei todellakaan voi käyttäää päittäin! Vaikka ne sitoutuisivatkin samaan reseptoriin, lopputulema saattaa olla/on ihan eri. Hyvänä esimerkkinä ovat opiaatit ja naloksoni. Molemmat sitoutuvat samaan reseptoriin, kyllä, mutta toimivat ihan päinvastaisesti. Näin yksinkertaistettuna naloksoni kumoaa opiaattien vaikutusta ja sitä käytetäänkin esimerkiksi opiaattien yliannostustapauksissa.

Palatakseni vielä näihin netissä myytäviin "hyvinvointivalmennuksiin". Olen hiukan huolestuneena seurannut netissä olevaa ilmoittelua, jossa myydään kursseja, jotka käytyäsi opit, miten voit itse tehdä passiivista tuloa tuottavan digituote-kurssin melkein asiasta kuin asiasta. Ja tienaat sitten sillä omaisuuksia, näin luvataan.

Tiedän, että näillä kursseilla opetetaan, kuinka helposti voi tehdä kurssin rungon tekoälyllä, ja tehdä siihen vaikka millä kielellä puhuvan ihmismäisen avatarin sen kurssin pitäjäksi. Sitten vaan odottelet, että ihmiset ostavat sitä kurssia ja rahaa kilisee lompakkoosi.

Vaan kun se ei niin mene. Usein näiden helppoa tuloa lupailevien "opettajien" oma homma muistuttaa pitkälle laitonta pyrymidihuijausta, jossa lopulta sinne pyramidin alimalle portaallle jäävät menettävät rahansa ja jäävät nuolemaan näppejään. Tällaisiin kurssiin rahansa tuhlanneet moittivat netissä, että ensin piti alkaa myydä näitten kurssin pitäjien kurssia, että sai edes jotaenskin katettua kurssimaksunsa, ja kurssin sisältöön pettyneille he eivät palauttaneet kurssimaksuja takaisin.

Ei tästä sen enempää, mutta jos aikoo hyödyntää omaa osaamistaan ja laittaa tällaisen kurssin pystyyn vaikkapa karjanhoidosta, on paras osata se aihe läpikotaisin. Tekoäly on erehtyväinen, ja sen tekemät virheet on osattava korjata, eikä vain kritiikittömästi kopioida kaikki kurssimateriaali sieltä. ja sitten, jos puhutaan ihmisen (tai minkään elollisen) terveydestä, ei todellakaan maallikko voi antaa esimerkiksi lääkeneuvontaa. 

Tekoälyllä on omat hyötynsä, ja viime aikoina olen pelehtinyt itse paljon sen kanssa. Esimerkiksi kokeilin videoiden tekoa ja pyysin tekoälyä tekemään minulle videon Reinin risteilystä. No sepä teki ja siitä tuli niin hieno, että se olisi voinut olla jonkin matkatoimiston mainosfilmi.

Valitettavasti vaan tunnistan "sattuneesta syystä" Reinin rannat aika hyvin, ja niin myös Lontoon läpi virtaavan Thamesin ja Pariisin läpi virtaavan Seinen ja vieläkin paremmin Rooman halki virtaavan Tiber-joen ja sen rannat. Tekoäly oli nimittän napannut näistä kaikista kuvia siihen filkkaan.

Spottasin ne kuvat heti ja editoin ne pois, ja tulosta olisi ollut kiva esitellä täälläkin, mutta en halunnut maksaa sen tallentamisesta, joten sinne se jäi, eikä sitä voi jakaa tallentematta (eli ostamatta sitä).

Niin, että tekoälyn ja näitten kaikenmaailman nettikurssien kanssa saa olla aika tarkkana. Varsinkin, jos kurssittaja sivuillaan esittää terveyttä koskevia väitteitä, niin olisi syytä aina merkitä lähde selkeästi. Ellei lähdettä ole merkitty, olisin kyllä todella skeptinen koko väitteen suhteen (ja koko kurssittajan ammattitaidon, sen myötä myös).

Olkaa siis mediakriittisiä, kun tällaisiin kursseihin netissä törmäätte!

(ja tällä en siis väitä, että kaikki netissä pyörivät kurssit olisivat täyttä "tuubaa", mutta viime aikoina olen valitettavasti törmännyt aika moneenkin, jotka ilmiselvästi sitä ovat)

Boucheron

Boucheron on ranskalainen luksuskoru- ja luksuskellobrändi. Boucheron aloitti perheyrityksenä, mutta nykyään sen omistaa Kering S.A.

Kering S.A. on ranskalainen monikansallinen holdingyhtiö, joka on erikoistunut ylellisyystuotteisiin ja jonka pääkonttori sijaitsee Pariisissa. Se omistaa muun muassa Gucci-, Yves Saint Laurent-, Balenciaga-, Bottega Veneta-, Creed-, Maui Jim- ja Alexander McQueen -brändit.

Minulla on tämän Boucheron-parfyymin pieni, voidemainen versio. Se on pakattu hämmästyttävän painavaan, pyöreään rasiaan. 

Boucheron klassinen kukkais-hedelmäinen itämainen naisten tuoksu, joka lanseerattiin vuonna 1988. Pullo on saanut inspiraationsa Place Vendomen pariisilaisten kultaseppien luomuksista ja se on muotoiltu muistuttamaan sormusta.

Tuoksussa on mausteista basilikaa ja pelargoniumin kitkeryyttä, joka saa hitaasti voimakkuutta ylang-ylangista, tuberosasta, narsissista, marokkolaisesta appelsiinikukasta ja jasmiinista. Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä kehäkukka, appelsiini, mandariini, hieman kitkerä pomeranssi, aprikoosi, basilika, asafoetida (eli hajupihka), kassiakanelia, sitruunaa ja bergamottia.

Keskivaiheilla näihin sekoittuu tuberosaa, Madagaskarin ylang-ylangia, marokkolaista appelsiininkukkaa, jasmiinia, narsissia, pelargoniaa, orrisjuurta, seetriä, lyydianvärihernettä ja kieloa.

Pohjalla on ambraa, sivettiä, santelipuuta, bentsoiinia intialaista vaniljaa, tammisammalta ja myskiä seköä tonkapapua. Bentsoiinin tuoksu on lämmin, puinen ja siinä on vivahteita vaniljasta. Tammisammaleen tuoksu on syvästi maanläheinen, kuin kostea metsänpohja, ja siinä on voimakkaita puumaisia ja vihreitä vivahteita, jotka muistuttavat märkää sammalta ja puunkuorta. Siinä on myös monimutkaisia pohjavivahteita, jotka ovat kitkeriä, nahkaisia, savuisia ja jopa merellisiä (merilevää muistuttavia). 

Kuvakaappaus: frangrantica.com. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tämä on aika monitahoinen tuoksu. Todella itämainen ja voimakas. Ei varmaankaan ihan joka naisen tuoksu, eikä kaikkien mieleen juuri raskaan tuoksuprofiilinsa takia.

Minä pidän tästä kuitenkin tästä, vaikka se ei ihan mikään arkituoksu olekaan.

*****

Olen noitten hautajaisten jälkeen ollut kuin halvaantunut. En saa mitään aikaiseksi, enkä edes muista syödä. Enkä saa nukuttua.

Tänään sain kuitenkin hiukan muuta ajateltavaa: minua pyydettiin paikallisen hyvinvointialueen (VARHA) toiminnan kehittämistyöryhmään. Ensimmäinen kokous on jo ensi lauantaina, joten pitää yrittää valmistautua siihen jotenkin.

Nyt vasta muistin, että tänään on kiinalainen Keskisyksyn Juhla. Baselissa sitä vietettiin, ja olenpa joskus leiponut siihen kuukakkujakin. Mietin, että saisikohan noita jostain paikallisesta Kiinamarketista. Sellainen lootuksensiemenillä täytetty voisi maistua iltateen kanssa.

Kuukakku.

EDIT: Tuo Moon Festival onkin tänä vuonna 6.10., joten vielä ehtii noita kuukakkujakin leipaista. Vaikka tosin helpommalla pääsee, kun piipahtaa paikaliseen Kiinamarkettiin ostoksille. 

Kuvat ovat Baselista Keskisyksyn Juhlasta (Moon Festival)

Täytyisi muutenkin edes käydä ulkona. Tajusin eilen, että haudalle jäivät kaikkien kukkalaitteiden kortit. Soitin jo hädissäni hautausmaan vastaavalle työnjohtajalle, joka rauhoitteli, että kyllä ne kukat siellä ovat "ainakin viikon". Nyt ei edes sada, ja ainakin oman ruusuni varteen sidottu kortti oli muovitettu, ettei se helposti kastu.

Olipas taas sekavaa tekstiä, mutta tällainen hajanainen ajattelu leimaa kyllä tämän hetkistä olotilaani.

Selasin puhelimestani kuvia tänään, kun lupasin miehen vanhemmalle adoptiotyttärelle lähettää isästään kuvia. Kylläpä niitä sitten olikin paljon, eri puolilta Eurooppaa, ja Suomesta, tietty. Me reissasimme paljon ja varsinkin Sveitsin-aikoinani meillä oli usein viikonlopputreffit missä milloinkin. Pariisissa, Berliinissä, Milanossa jne. Paikoissa, jossa hän hoiteli oman firmansa asiakkaat joko torstaina tai perjantaina ja saavuimme paikan päälle yleensä vähintään keskiviikkona, joten oli pitkä viikonloppu yhdessä edessä.

Meillä oli hyvä elämä yhdessä, vaikka se nyt sitten näin äkkiä katkesikin.

Voi tätä surua!

Hautajaiset

Hautajaiset olivat eilen. Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, koska tiesin, että tuleva päivä olisi todella musertava.

Kuten se olikin. En tosin pyörtynyt arkun ääreen, mutta sen tulipunaisen ruusun korttia en pystynyt lukemaan. Olin kirjoittanut siihen enemmänkin kuin sen, että "kiitos yhteisistä vuosistamme", mikä oli sitten ainoa, jonka sain vaivoin kyynelten lomassa puristettua itsestäni ulos.

Rakkaani kutsui aina minua sydänkävykseen, ja sitä hän oli aina myös minulle.

Minun pitkävartinen, tulipunainen ruusuni pilkottaa tuolla pääpuolessa muiden kukkien takana.

Hautajaiset olivat pienet - kuten vainaja olisi varmastikin itse toivonutkin. Hän oli mies, joka ei ikinä tehnyt itsestään suurta numeroa. Kiltti ja hiljainen tyyppi, joka aina sanoi, että hän "vaikenee kaikilla kielillä". Tästä nyt tietty voi saada hiukan väärän käsityksen... 

Hän oli hyvin koulutettu insinöörismies, joka oli nähnyt paljon maailmaa, tehnyt kv. töitä, pääosin omassa firmassaan, ja hän puhui useaa kieltä sujuvasti. Seurassa hän oli aina herrasmies ja vaikka hän olikin hiljainen, hän kyllä seurusteli ihmisten, vieraittenkin kanssa kohteliaasti - ei siis ollut seurassakaan mikään jöröttäjä, vaan kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Se, ja hyvä huumorintaju hitsasi meitä yhteen. Sekä kiinnostus nähdä maailmaa.

Muistotilaisuus oli eräässä ravintolassa. Siellä tarjoiltiin kahta lajia salaattia (caesar- ja jonkinlainen kreikkalainen salaatti), pääruokana oli uunilohta, höyrytettyjä porkkanatikkuja ja kermaperunoita. Tätä ruokaa mies aina laittoi suuremmalle porukalle, mm. lastensa perheille, kun he tulivat käymään. Leipää, kotikaljaa ja vettä. Minä olin kustantanut (vanhemman tyttären pyynnöstä) cokikset, joista mies myös elinaikanaan kovin piti (hän ei käyttänyt koskaan alkoholia, mutta saattoi joskus maistaa shampanjaa tai viiniä ihan ruokalusikallisen verran esimerkiksi ruoan kanssa). Jälkiruokana oli kinuskitäytekakkua, shortbread-tyyppisiä keksejä ja Jim- ja Pätkissuklaanpaloja kahvin ja teen kanssa. Mies oli suuri suklaan ystävä, eikä koskaan kumma kyllä sillä suklaansyönnillä kerryttänyt kiloja vyötärölleen. Hän oli aina pitkä, hoikka ja urheilullinen.

Lastensa mielestä ilmeisesti tämä oli vainajan herkkuruokaa. Me emme kyllä miesystävän kanssa kahdestaan tällaista syöneet varmaan koskaan, se oli vaan jotakin, jota laitettiin (tai hän laittoi) helposti isommalle joukolle ja jos/kun porukassa oli joku, joka ei syönyt lihaa. Eikä se ruoka tietenkään huonoa ollut, en minä sitä sano. Sanon vaan, ettei sitä laitettu kuin silloin, kun sukua/perhettä oli kylässä.

Hän oli hyvä kokki, ja hänen bravuurinsa olivat paistettu kuha itse tehdyllä remouladekastikkeella ja pippuripihvi. Varsinkin viimeksimainitun hän osasi laittaa erinomaisesti ja parempaa pippuripihviä sai kyllä hakea löytämättä sellaista parhaimmistakaan ravintoloista.

Jos minulta olisi kysytty hänen suosikkiruokaansa, olisin sanonut heti, että kaalikääryleet puolukkahillon kanssa. Kaalikääryleitä taas minä väsäsin silloin tällöin suuremman määrän pakkaseenkin. Kun kaalinpään ostaa, niin niitä sitten on pakko valmistaa pellillinen.

Minäkään en varsinaisesti ole mikään pienikätinen, mutta tällä herralla ne varsinaiset "lapiot" oli!

Pati päivää sitten sattui hassu juttu. Istuin ruokailuhuoneessani läppärin ääressä, ja selkäni takana oli parvekkeen ovi noin 10 cm raollaan. Yhtäkkiä siitä sisään pyrähti talitiainen, joka lennähti keittiöön ja istui lieden päällä olevan paistinpannun kahvalle. Näin sen juuri ja juuri istuinpaikaltani. 

Lintu kallisteli päätään ja kurkki minua sieltä oviaukon kulmasta. Minä tuijotin takaisin hämmästyneenä ja mietin, että millä saan sen ulos.

Asunnossani pääsee molempien makkareiden, olkkarin, eteisen ja vessan (+keittiön) kautta kahdeksikkoa ympäri, joten kiersin olohuoneen, eteisen ja vessan kautta keittiöön toisesta suunnasta. Lintu istui yhä paistinpannun kahvalla, kääntyi, ja visersi minulle jonkin aikaa, ja sitten lensi ulos samasta ovenraosta kuin oli tullutkin. Aika hypnotisoiva tapaaminen, suorastaan.

Asiasta tekee omituisen se, että se tulla pöllähti sisään niin pienestä ovenraosta ja myös se, että, se toi mieleen tämän edesmenneen mieheni. Jos joku muistaa, kerroin täällä keväällä, että katselimme miehen talon olkkarin ikkunasta puissa hassusti "trapetsitaiteilevia" laihoja talitiaisia, joilla ilmiselvästi oli huvittelu mielessä roikkuessaan hennoissa puunoksissa pää alaspäin ja välillä antaen vauhtia että saisivat keinuntaa aikaiseksi. Tämä näytti todella huvittavalta ja siitä olisi saanut hyviä pikkuvideoita. Tuijotimme sitä hyvän aikaa ja kuvaus unohtui tyystin, mikä on harmi. Oli se niin hassun näköistä menoa, ja niitä lintuja oli paljon sen koivun oksissa keinumassa.

Asia poiki sittemmin hauskan "sisäpiirivitsin" minun ja miesystäväni välille. Se oli aika lapsellinen (eikä sisällä mitään seksuaalista tai rivoa), enkä halua mennä yksityiskohtiin, mutta sille naureskelimme makeasti keväällä oikeastaan joka päivä, kun päivittäisiä WhatsApp-puheluita soittelimme Saksassa ollessani.

Asia unohtui sittemmin kesän mittaan, kun minulla oli muuttoon liittyviä juttuja sun muuta. 

Kerroin tästä tinttijutusta muistotilaisuudessa samassa pöydässä istuneille miehen veljelle ja hänen vaimolleen, ja tämä veli sanoi nauraen, että "varmaan sä ajattelit heti, että T. tuli sua vielä moikkaamaan". 

Kieltämättä tämä kävi mielessä, oli se sen verran erikoinen kohtaaminen tuon linnun kanssa. Onhan tässä Aurajokirannassa puistoja juuri siinä kohdassa keskustaa, jossa asun, mutta eivät ne linnut ole sisään tupanneet aiemmin. Eivät, vaikka usein varsinkin kesäisin pidän parvekkeen ovea ihan selällään.

Ja nyt sitten tämä pikkulintu pujahti sisään pienestä ovenraosta. Ja lauleskeli minulle päätään keikuttaen ja istuen paistinpannun hantaakilla. Tuli kyllä lievästi sanottuna surrealistinen olo.

Talitintti. Kuva: Unsplash

Pari muutaman euron tärppiä Normaliin

Normal ei ole normaalisti kauppa, jossa käyn, mutta tuli mieleen vaan piipahtaa katsomassa, onko siellä Terry's  Chocolate Orangeja (näyttävät tältä, linkki vie Ruotsin Amazonin sivulle, näitä ei kuitenkaan ole siellä myynnissä). Tarkoitus oli ostaa pari jollekin, joka näistä pitää. Pidin itsekin, joskus se oli lapsuuden suurimpia herkkuja. Olin kuullut, että jossain vaiheessa noita sai Normalista, mutta eipä niitä siellä sitten ollutkaan.

Ainahan sieltä tulee kuitenkin jotakin ostettua. Kosmetiikkaa lähinnä. Nyt "tarttui hihaan" kolme kosteusvoidetta ja pieni kynsilakka.

Revuele on edullinen bulgarialainen kosmetiikkabrändi, jota tosin saa Suomesta monesta muustakin kaupasta kuin Normalista (esim. Tokmannit ja Prismat, hintoja en ole vertaillut). 

Ostin pienen tuumailun jälkeen brändin probioottisen ProBio-voiteen, koska taas tuntuu, että kasvojen iho on stressistä punoittava ja muutama näppykin on taas ärsyttävästi ilmaantunut poskiin.

Ainesosalistasta sen verran, että siinä on mm. glyseriiniä ja sheavoita. Prebioottina toimii inuliini ja probioottina fermentoitu maitohappobakteeri, joka toimii synkassa inuliinin kera. Molemmat rauhoittavat ihoa. Maltodekstriini toimii kosteuttavana ja kalvoa muodostavana ainesosana, ja bisabololi ja allantoiini rauhoittavat. Alfaglukaanioligosakkaridit hoitavat ihoa.

Niin, ja onhan siinä niasiiniamidiakin, joka jo alkaa olla tuttu ainesosa monissa ihonhoitotuotteissa.

Ajattelin käyttää tätä lähinnä yövoiteena, koska päivällä meikin alle se on ehkä hiukan liian rasvainen minun tarpeisiini. Olin yllättänyt kuitenkin siitä, että tämä voide tuntuii paljon kalliimmalta, kuin mitä se oli maksanut. Iho tuntuu aamulla hyvin pehmeältä ja kosteutetulta, kun melkein voiteen kuin voiteen kanssa kasvoja enemmän tai vähemmän kiristeli nukutun yön jälkeen. Eli oli hyvä ostos, eikä maksanut kuin muutaman euron per 50 ml.

Toinen hyvä ostos oli Vaselinen Cocoa Hydrate - käsivoide, jossa on mieto ja autenttisen tuntuinen kaakaon tuoksu - onhan siinä kaakaovoita. Näitä on varmaan suuremmissakin tuubeissa, mutta tämä 75 ml:n tuubi sujahtaa näppärästi käsilaukkuun.

Vaselinehan on brändinä "peruskauraa", mutta brändillä on ihan toimivia tuotteita.

Vaselinen tuotteissa on nimensä mukaan vaseliinia, joka on petrokemian tuote, mutta siitä ei pääse mihinkään, etteikö sillä olisi omat etunsa. Se ei kuitenkaan ole INCI:n kärkisijoilla ja muista ainesosista mainittakoon mm. glyseriini, sheavoi, kaakaovoi, hyaluronihappo ja niasiiniamdi.

Tämä voide imeytyy nopeasti ja jo yhden käyttökerran jälkeen kädet ovat pehmeät ja kosteutetun tuntuiset. Samaa ei voi sanoa viime aikoina käyttämistäni korealaisista käsivoiteista, jotka ovat olleet todella liruja, ja niitä saa lisäillä käsiin pitkin päivää, ja kädet silti tuntuvat kuivilta.

Nyt lähden ostamaan hautajaiskukkia/kukkaa. Hautajaiset ovat huomisaamuna, ja toivon totisesti etten pyörtyile tms. siellä (tai muistotilaisuudessa). Ajattelin ostaa yhden pitkävartisen, tummanpunaisen ruusun sydänkäpyni muistolle. Ellei nyt sitten kukkakaupasta löydy jotakin sopivampaa, mitä epäilen. Tuollainen ruusu puolisolle viimeisenä tervehdyksenä tuntui pitkään mietittyäni sopivimmalle.

Dubai-style eri muodoissaan

Tämä suklaavillitys on nyt sitten levinnyt muuhunkin kuin suklaaseen. Saksan Dm:ssä oli jopa kasvonaamioita samalla teemalla.

Suklaalevitekään ei ole enää mikään erikoisuus. Tämä löytyi Fiksuruoka-sivustolta. Voisi ehkä käyttää vaikka korvapuustien tai kierrepullien täytteenä.

Kuvakaappaus: fiksuruoka.fi

Tässä sitten se kangasnaamio, jonka löysin Dm:stä. Kylläpä on harmillista, kun ei enää pääse sinne Baleaa ostelemaan! Balea ei ole mikään kallis brändi, mutta sen nimen alta löytyy niin paljon hyviä tuotteita. Kävin lähtöäni edeltävänä päivänä lähi-Dm:ssäni ja ostin voiteita mukaan, mutta hajamielisyyksissäni unohdin ne maksettuani kassalle, enkä asian havaittuani enää ehtinyt mennä noutamaan niitä, kun oli niin paljon muutakin hommaa ennen muuttoa.

No tässä ei kyllä lue kuin "pistaasi-suklaa kangasnaamio", mutta yhteys on ilmeinen.

Tällainenkin löytyi kahvikaveri.fi -sivustolta. Ihmetrtelen vaan, että miten tuota Dubaityylistä suklaata voi tehdä ilman sokeria? Eikö siinä rakenne kärsi? En ostaisi. Makeutettu maltitolilla, josta varmaan saa mahtavat vatsanväänteet.

Kuvakaappaus: kahvikaveri.fi

Tässä vielä tämä Lindtin herkku. Minusta nämä patukat ovat parempia kuin se levy. Näissä patukoissa on enemmän täytettä, joka on "se juttu". Minulla on vielä näitä muutama jäljellä ja ainakin paikallinen Cittari (Länsikeskus, Turku) myy näitä vertahyytävään hintaan.

Mutta mitä minä juuri googlatessa näinkään!? Notino myy Dubaisuklaa-hajuvettä!

Kuvakaappaus: notino.fi

Nyt tuli totisesti suuri kiusaus ostaa tuo!

Vielä hämmentävämpää: Dubai Style -limppari! Nyt täytyy sanoa, että tämä alkaa mennä jo yli ymmärryksen. Koin jo jonkinlaisia inhonväristyksiä, kun tuon makua kuvittelin.

Kuvakaappaus: mangacafe.fi

Temussa myydään DIY-dubaisuklaan valmistajille muotteja. Joo ei kiitos, ties mitä myrkkyjä noissa on.

Ilmeisesti joku hölmö näitäkin ostaa?

Coolstuff myy Dubaisuklaantekosettiä. Tässä nyt saattaisi olla jotakin järkeä, varsinkin jos osaa temperoida suklaan kunnolla. Oltiin kerran brittiexäni kanssa suklaakurssilla Brysselissä, ja opittiin, ettei se ole mikään läpihuutojuttu (tehtiin omat suklaakonvehtimme sillä kurssilla, järjestäjä oli artesaanisuklaavalmistaja Planète Chocolat).

Kuvakaappaus: coolstuff.fi

Planète Chocolat valmistaa myös suklaapitoista kosmetiikkaa. Näitä tuotteita saa tilattua Suomeenkin (tässä mainoslinkki, jonka klikkailusta en hyödy mitään). Brysselissä matkaillessa kannattaa piipahtaa ko. putiikissa.

Dubai-tyylistä suklaa-pistaasiteetä? Tämä on jo liki pyhäinhäväistys kunnon teetä kohtaan. En ollut uskoa silmiäni!

Cartwright & Butlerin Dubai-tryffeleitä Tallinkin nettikaupassa.

Suklaatryffelienhän pitäisi ola silkinsileän pehmeitä. Mitenköhän näissä onnistuu Dubai-suklaalle ominainen rapeus?

Dubai-jäätelöpuikkoja. Kuvakaappaus: KRuoka. Alla oleva kuva: aldi.co.uk

Joko sinä olet maistanut tätä suklaahullutusta?

Hiukan polyglutamiinihaposta kosmetiikassa

Polyglutamiinihappo (PGA) on ehkä hieman tuntemattomampi, kosmetiikassa käytettävä humektantti verrattuna esimerkiksi hyaluronihappoon tai glyseriiniin. Polyglutamiinihappo on luonnollinen ja isokokoinen aminohappopolymeeri (eli molekyyli, joka koostuu useista toisiinsa liittyneistä pienemmistä molekyyliyksiköistä, eli monomeereista). Polyglutamiinihapolla väitetään* olevan tavallisimmin kosteusvoiteissa käytettyä hyaluronihappoa paremmat ihoa kosteuttavat ominaisuudet.

 Polyglutamiinihappo on iholle kalvon muodostava polymeeri, joka parantaa sekä kosteuden sitomista (ilmasta) että sen säilyttämistä ihossa. 

Polyglutamiinihappo tuotetaan fermentaatioprosessissa käyttämällä mikro-organismeja, kuten Bacillus subtilis. Aminohappo glutamiinihappo toimii esiasteena. Mikro-organismit metaboloivat glutamiinihapon polymeroimalla sen peptidisidosten muodostumisen kautta, jolloin syntyy polyglutamiinihappo. Fermentointiliemi puhdistetaan useissa vaiheissa lopputuotteen eristämiseksi ja jalostamiseksi.

Polyglutamiinihappo (polyglutamic acid) ei siis ole nimestään huolimatta happo, vaan polymeeri (lue täältä lisää polymeereistä). Jos olet japanilaisen ruoan ystävä, saatat tuntea tahmean fermentoidun soijapapuruoan nimeltä natto. Natto on yksi polyglutamiinihapon ruokana käytettävistä lähteistä, ja se on soijapapujen fermentaatioprosessin sivutuote. Polyglutamiinihappo voi olla myös täysin synteettistä, sillä sitä voidaan valmistaa myös kemiallisilla prosesseilla, eikä ainoastaan mikrobiavusteisilla bioprosesseilla.

Tarkastellaanpa sitten hiukan The Inkey List Polyglutamic Acid -seerumia. Tämä on suhteellisen paksua, hiukan sameaa konsistenssiltaan, ja se tosiaankin jättää kalvon ihon pinnalle.

INCI onkin mielenkiintoinen. Polyglutamiinihapon pitoisuuden sanotaan olevan 3%, ja listassa se komeilee neljänneksiviimeisenä. Lista on kaapattu brändin omilta EU-sivuilta.

Silikoneja on listan ihan alussa, ja siltä se tuntuukin - silkkiseltä. Aika alussa on myös kosteuttava glyseriini. Seitsemäntenä listassa oleva Saccharomyces ferment on kosmetiikkateollisuudessa suosittu ainesosa, joka on peräisin tietynlaisen hiivan käymisreaktiosta. Se tunnetaan kyvystään parantaa ihon yleistä terveyttä ja ulkonäköä. Lisäksi sen välityksellä saadaan iholle välttämättömiä ravintoaineita ja antioksidantteja, jotka auttavat vähentämään tulehdusta, edistävät (mahdollisesti) kollageenin tuotantoa ja parantavat ihon kimmoisuutta. Saccharomyces ferment on myös tehokas parantamaan ihon tekstuuria ja vähentämään hienojen juonteiden ja ryppyjen näkyvyyttä. Tätä ainesosaa pidetään yleisesti turvallisena käyttää kosmetiikkatuotteissa, ja se sopii kaikille ihotyypeille.

Mutta sitten tämä Invisaskin, jota tuoteselosteen mukaan on 2%: InvisaSkin® on myös polymeeri, joka tarjoaa silkinsileää tuntumaa ja parantaa kosteuden tuntua. Se on kehitetty erityisesti kosmetiikkatuotteisiin. Se antaa pehmeyden tunteen, joka ylittää silikonien tarjoamat edut.

Koska tämä tuote on kalvonmuodostaja, siihen alle sopii esimerkiksi kostealle iholle levitetty hyaluronihappopitoinen tuote. Polyglutamiinihappovalmisteita voi myös parittaa eri happojen ja retinolin kanssa.

EDIT: Unohdin korostaa sitä, että koska polyglutamiinivalmisteet ovat kalvonmuodostajia, niin muut, täydentävät tuotteet on syytä levittää tämän alle, eikä päälle.

*Käytän tätä sanamuotoa, sillä en löytänyt varsinaisesti mitään relevantteja kliinisiä tutkimuksia aiheesta. PGA:ta on kyllä tutkittu muissa yhteyksissä, ja sillä on käyttöaiheita mm. farmasiassa ja elintarviketeollisuudessa. Tutkimukset ovat siis lähinnä nonkliinisiä.

Turun Päivä ja iltapäiväteetä Brunndelissä (Aboa Vetus & Ars Nova -museo)

Tähän suruun tukehtuu täällä kotona yksin kököttäessä, joten sain ystäväni mukaan ja menimme Aboa Vetus -museon Brunndeli-kahvilaan iltapäiväteelle.

Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tässä menu. En nyt sanoisi, että oli ihan shampanjalasillisineen 35 euron arvoinen, mutta tulipa käytyä.

Superminikokoiset sconesit oli leikattu jo valmiiksi kahtia. Olivat uunituoreita, mistä plussaa. Mutta nehän pitäisi murtaa, ei leikata! Kermavaahto ja mustikkahillo oli laitettu tarjolle samaan kippoon. Ei näin! Sconeseihin yleensä käytettävää clotted creamia ei saa Suomesta, mutta kermavaahto mascarponeen sekoitettuna saa aikaan miltei saman maun ja rakenteen.

Ilmeisesti paikassa oli vain yksi makeutusainerasia, jota ei voitu jättää pöytään. Onneksi oli omat steviat käsilaukussa. Jotenkin sokeri teen kanssa jättää suuhuni omituisen jälkimaun, joten käytän mielelläni steviaa teen kanssa.

Suklaa-appelsiini cake pop oli maukas. Tosin tuo keksituutti oli hiukan mennyt lötköksi.

Loppuarvio oli, että hiukan njääh, mutta tulipa tuokin kokeiltua.

Turussa saa iltapäiväteetä ainakin apteekkimuseon Cafe Qwenselissä, ja siellä se voi olla ihan hyvääkin, mutta en ole kokeillut.

Irlannissahan tämä iltapäiväteellä käynti oli minulle jokasunnuntainen hupi ja harrastus. Toivoisin niin todella, että tämä täälläkin osattaisiin. Saatika, että missään olisi kunnon teelistaa, mistä valita. Brunndelissäkin kyllä kaadeltiin lisää teetä kuppeihin, mutta välillä sitä joutui pyytelemään ja välillä se ei edes ollut kuumaa, ja minun makuuni se tee oli ihan liian laihaa. 

Tässä blogissa on paljonkin juttua iltapäiväteestä Irlannin ajoiltani (2019 ->). Koska blogin hakutoiminto ei toimi kunnolla, en edes yritä laittaa linkkiä juttuihin.

Jos itse haluat järjestää iltapäiväteehetken, täältä löytyy ohjeita. Minä itse tykkään niin paljon noista kurkkuvoileivistä.

Siirryn nyt odottelemaan Turun Päivän ilotulitusta. Parvekkeeni on todella aitiopaikka siihen, koska ilotulitus on juuri toisella puolella jokea Vartiovuorenmäellä. Ja minun parvekkeeni on juuri joelle päin.