Mikä voisi selittää kosmetiikan hintojen eron Suomen ja Saksan välillä? Esimerkkinä Sisleyn tuote.

Tätä olen pohtinut monta kertaa. Esim. tämän Sisleyn peitevoiteen (Sisley Phyto-Cernes Èclat) ostin Saksasta nettikauppa Flaconista 54 eurolla, kun se Suomessa maksaa esimerkiksi Stockmannilla 115 euroa ja Sokoksella pari euroa vähemmän.

Vertaa.fi:stä löytyy hiukan hintavertailua (kuvan voi klikata suuremmaksi):

Edullisimmillaan sitä siis myy Suomessa tällä hetkellä alennuksella Deloox.fi, joka on minulle ihan outo nettikauppa. Hinta on 57,99 euroa ilman toimituskuluja. Tämä firma näkyy olevan hollantilainen.

Minun ostokseni oli toimituskulujen kanssa noin tuon mainitsemani 54 euroa, mutta Saksassa ovatkin postimaksut edullisempia kuin Suomessa.

Silti brändikosmetiikan hinnoissa tuntuu olevan ilmaa.

Mistä hinta muodostuu?

Myyntihintahan on yleensä => välittömät kustannukset + välilliset (epäsuorat) kustannukset + voittomarginaali.

Myös arvonlisävero tietenkin vaihtelee eri maissa, ja sillä on vaikutusta lopulliseen hintaan. EU-direktiivin mukaan arvonlisäveron on oltava jäsenvaltioissa vähintään 15%, ja Suomessahan tätä juuri nostettiin 25,5%:in, ja täten Suomessa ALV on EU-maiden toiseksi korkein, vain Unkari menee edelle 27%:lla. Mailla on usein eri ALV-kantoja joillekin tuotekategorioille, kuten ruoalle, mutta puhun nyt siis kosmetiikasta.

Saksassa normaali ALV on 19% ja Alankomaissa 21%. ALV:n suhteen edullisin EU-maa on Luxembourg, jossa prosentti on 17.

Sitten ne suorat (raaka-aineet jne.) ja epäsuorat (työn hinta) kustannukset

Kosmeettisen valmisteen valmistuskustannukset voivat vaihdella suuresti useiden tekijöiden perusteella, kuten:

Formulointi: Tuotteen monimutkaisuus (esim. yksinkertainen voide vs. monimutkainen seerumi) vaikuttaa kustannuksiin. Räätälöidyt koostumukset saattavat vaatia enemmän tutkimusta ja kehittämistä, mikä lisää kustannuksia.

Ainesosat: Korkealaatuiset tai harvinaiset ainesosat voivat nostaa kustannuksia merkittävästi. Luomu- tai luonnonmukaiset ainesosat maksavat usein enemmän kuin synteettiset ainesosat.

Pakkaukset: Pakkauksen valinta voi vaihdella suuresti hinnan mukaan. Räätälöidyt tai ympäristöystävälliset pakkaukset maksavat yleensä enemmän kuin tavalliset vaihtoehdot.

Testaus ja vaatimustenmukaisuus: Lainsäädäntövaatimukset edellyttävät usein turvallisuus- ja stabiiliustestejä sekä mahdollisesti kliinisiä tutkimuksia, jotka voivat lisätä kustannuksia huomattavasti.

Tuotannon laajuus: Pienissä erissä tapahtuva tuotanto voi olla yksikkökohtaisesti kalliimpaa kuin laajamittainen valmistus mittakaavaetujen vuoksi.

Brändäys ja markkinointi: Brändi-identiteetin, pakkaussuunnittelun ja markkinointistrategioiden kehittäminen voi lisätä (alku)investointeja.

Kosmetiikan ainesosat on testattava mikrobiologisesti, kemiallisesti, fysiologis-kemiallisesti ja aistinvaraisesti, jotta markkinoille voidaan saattaa turvallisia tuotteita ja jotta käyttäjien terveys ei vaarannu. Toisinsanoen tämä kaikki vie aikaa ja teettää töitä.

Sitten on vielä eräs hintaan vaikuttava yksityiskohta, eli jakeluketjut ja markkina. Pieni kauneushoitola tuskin pystyy hyvälläkään asiakaskunnalla (ja myyntipaikalla) ostamaan/myymään sellaisia määriä kuin suuret kosmetiikaketjut kuten Saksassa esimerkiksi Douglas tai Müller. Jos ostat paljon, niin hinta yleensä alenee.

Jos nyt teoriassa lasketaan jotenkin hinta tuolla ostamalleni Sisleyn peitevoiteelle (jossa siis kaikki muu paitsi Saksan ALV), se olisi 42,66 euroa. Stockalta ostettuna ilman suomalaista ALVia hinta olisi 85,68 euroa. Onhan näillä eroa. Tämä ei tietenkään kerro mitään voittomarginaalista tai muista kustannuksista.

Mitä tulee kosmetiikka-alaa yleensäkin, jotakin kertoo tämäkin sen tuottavuudesta:

Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui yli 13 000 vähittäiskauppaa, keskimääräinen bruttokatteen osuus oli 53,33% yleisesti vähittäismyynnissä. Tietyillä toimialoilla sen todettiin olevan korkeampi, esimerkiksi kosmetiikan alalla 58,14%. Otetaan esimerkkinä tunnettu Estée Lauder. Se on yksi maailman suurimmista kosmetiikka-alan yrityksistä, ja se on ostanut myös pienempiä tuotemerkkejä, kuten Cliniquen ja Smashboxin. Vuonna 2017 päättyneellä tilikaudella Estée Lauderin bruttokate oli 79,39%, ja viiden vuoden keskiarvo oli 80,19 %. Muilla yrityksillä on samankaltaisia tuloksia. Avonin marginaali oli 81,61% ja Revlonin 61,45%. (lähde:freelanceformulation.com). Bruttokate lasketaan vähentämällä myynnin kustannukset myyntituotoista.

*****

Sitten näitten hintajaaritusten jälkeen arviota tästä Sisleyn tuotteesta.

Tämä ostamani on sävy 1, eli se vaalein. Sävy on hieman persikkainen, kuten hyvän silmänaluspeittarin pitääkin olla. Muuten tummia rinkuloita silmien alla on hankala neutraloida.

Koostumus on huomattavasti paksumpaa kuin aiemmin muutamaan otteeseen kehumallani toisella Sisleyn silmänympärystuotteella (joka edelleen on se ihan paras, aiempi postaus on luettavissa täältä).

Voiteessa on metallinen levitin, joka varmaan pelittää jääkaappikylmäni hyvin iholla, ja paketissa on myös mukana laadukas sivellin.

Ihan kärkisijalle ei tämä peiteaine rankingissani kiipeä, mutta top-vitoseen kuitenkin.

Mukavaa viikonloppua!

EDIT: Tämä pohdiskelu pääsi lähtemään sormista hiukan liian aikaisin, enkä ehtinyt finalisoida sitä, mutta päätin, että se nyt saa olla just tällainen pohtimispostaus 😅.

Saksalainen erikoisjuusto

Toin "yleisön pyynnöstä" mukanani Suomeen ns. "käsijuustoa", jonka syöminen kuulemma aiheuttaa seuraavana päivänä "musiikkia". "Handkäse mit Musik" on Hessen osavaltion erikoisuus.

Pic credit Moskwa / Dreamstime

Handkäse, eli käsijuusto on siis hesseniläinen hapanmaitojuusto, jota tarjoillaan usein alkupalana perinteisissä paikallisissa ravintoloissa. Juuston nimi ja koko tulee alkuperäisestä valmistusmenetelmästä, jossa juusto muotoillaan käsin pyöreiksi leiviksi, jotka ovat noin viitisen senttiä läpimitaltaan.

Se valmistetaan rasvattomasta maidosta ilman juoksutetta, ja se on aromikas voin valmistuksen sivutuote.

Handkäse on yksi vanhimmista germaanisista juustoista. Roomalainen kronikoitsija Tacitus, joka kuvailee barbaarien ruokavaliota noin vuonna 98 jKr., mainitsee sen nimellä ”lac concretum” eli kiinteä maito.

Vaikka Handkäse mielletäänkin Hessenille tyypilliseksi tuotteeksi, Handkäseä on kuitenkin yhtä monenlaista kuin on maisemia ja alueita Pohjanmeren ja Itämeren sekä Alppien välillä. Aina kun maatilalla oli lehmä, naiset valmistivat kermasta voita, joka oli kallisarvoinen hyödyke, jolla ansaittiin hieman ylimääräistä rahaa. 

Näin heille jäi runsaasti rasvatonta maitoa. Tarkemmin sanottuna käynyttä (hapanta) rasvatonta maitoa, sillä ilman nykyaikaista jäähdytystä luonnolliset maitohappobakteerit söivät makean laktoosin, jolloin maito maistui happamalta. Proteiinipitoinen tuotos oli kuitenkin aivan liian tuhtia, jotta sitä ei olisi voitu käyttää ruokapöydässä. Niinpä maidon annettiin hyytyä, sitten se puristettiin, suolattiin ja muotoiltiin pieniksi juustoiksi.

Juustot saivat muotonsa ja nimensä yksinkertaisista välineistä: käsistä, puisista työkaluista tai pienistä koreista: Handkäse, Korbkäse, Quargel ja myös Harzer (koska se on erityisen yleistä Goslarin ympärillä sijaitsevilla Harz-vuorilla). Ei tarvita juoksutetta eikä erikoisvälineitä.

Handkäse mit Musik -juustoa varten kypsää juustoa marinoidaan jonkin aikaa etikasta, öljystä, siideristä, sipulikuutioista, kuminan siemenistä, suolasta ja pippurista koostuvassa marinadissa, ja se nautitaan siiderin tai omenaviinin ja voileivän kanssa.

Sanan ”musiikki” sanotaan viittaavan sipulimarinadin sulamisen yhteydessä suolistossa syntyviin ääniin. Tästä syystä Handkäsen päälle ripotellaan yleensä muutama kuminansiemen, jotta ruoansulatus olisi hieman helpompaa.

Frankfurtilainen/hesseniläinen syö Handkäse-juuston vain veitsellä. Handkäsesta leikataan pala, se asetetaan voileivän päälle, ja sen päälle leikataan veitsellä ohuita sipulisiivuja, minkä jälkeen otetaan kunnon suupala.

Kuvakaappaus: rewe.de

Millainen maku siinä on?

Joku kuvaili sitä seuraavasti Quorassa (vapaa käännös):

"Vastoin yleisiä väitteitä, joiden mukaan se on haiseva, mielestäni sen tuoksu on itse asiassa pikemminkin kukkainen, ja siinä on ripaus... voisiko se olla vain maitotuotteiden happamuutta, kuten jogurtissa, kenties? Onhan kyseessä hapanmaitojuusto. Vertailukohtani on tietenkin ranskalainen Munster, joka todella määrittelee haisevan lähes tappavalla tavalla. Handkäse ei ole mitään sen rinnalla."

Miten siis kuvailla kokemusta sen syömisestä?

"Kuvitelkaa, että teille tarjoillaan lautanen, jolla on perunoilta näyttäviä lituskoja möykkyjä, joille on ripoteltu kuminaa, ja jotka on kasteltu öljyllä. Myös hienonnettua sipulia voi olla mukana, ja kyseessä on kylmä ruokalaji. Kun siihen tartutaan veitsellä ja haarukalla, se on koostumukseltaan kuin kiinteää hyytelöä tai melkein kuin kovaksi keitetyn kananmunan valkuaista.

Ja sitten otat vain öljymäisen, kuminalla ja sipulilla täytetyn puraisun toisensa jälkeen. Suolaisuus on hienovaraista, ja pystyn ahmimaan tätä paljon enemmän kuin lautaselle yleensä laitetaan."

Tässä juustossa on yleensä vähemmän kuin 1% rasvaa, ja massiviset 25% proteiinia.

Toin tätä juustoa eräälle läheiselleni hänen pyynnöstään, ja kuulemma se musiikkikin oli kuvioissa seuraavana päivänä 😋. Oli kuulemma herkullisen makuistakin, tämä juusto.

Maistakaahan, kun Saksassa käytte! Olin itse hiukan epäileväinen juuston ulkomuodon suhteen, se kun on hiukan läpikuultavaa, ettei ihan juustoksi uskoisi ensinäkemällä.