Parsakaali ja sen terveyshyödyt + keittoresepti

Parsakaali on presidentti Obaman suosikkivihannes, eikä suotta, sillä tämän kasvin syömisellä on todella paljon hyötyjä. Parsakaali eli brokkoli sisältää todella paljon hyödyllisiä aineita, muun muassa 100 g parsakaalta sisältää 150% päivän C-vitamiinin tarpeestasi (raakana), sinkkiä ja fytonutrientteja (antioksidantteja), joten sellainen annos päivittäin auttaa taistelussa flunssaa vastaan.

C-vitamiinin lisäksi parsakaali on erinomainen beetakaroteenin (A-vitamiinin esiaste), kalsiumin, K-vitamiinin, magnesiumin ja foolihapon (B6), sekä kuidun lähde. Puolet kuidusta on liukenevaa ja puolet liukenematonta. Kaloreita se sisältää vain 34 per 100g.

Brokkolilla on myös todettu olevan terapeuttisia vaikutuksia moniin sairauksiin, kuten verenpaineeseen, tiettyihin syöpiin, korkeaan kolesteroliin, D-vitamiinin puutokseen jne. Kerronpa hiukan tarkemmin. Tässä täytyy kuitenkin muistuttaa, että lisää tutkimusta tarvitaan, ja että parsakaali toimii parhaiten raakana tai kevyesti höyrytettynä (tai wokattuna).

Kolesterolia alentava vaikutus liittyy kuituihin. Tässä yhteydessä se toimii parhaiten kevyesti höyrytettynä. Ruoansulatuskanavassa se sitoo sappihappoja ja auttaa niitä poistumaan kehosta luonnollisesti.

Parsakaali ei itsessään sisällä D-vitamiinia, mutta kehon normaaliin D-vitamiinibalanssiin vaikuttavat muutkin vitamiinit, kuten A ja K, joita parsakaali sisältää runsaasti.

Parsakaali sisältää kamferoli-nimistä flavonoidia, joka vähentää allergioita aiheuttavien aineiden määrää elimistössä. Tämä seikka tulee käsitystä parsakaalen tulehdusta lievittävistä ominaisuuksista.

Mitä tulee syöpiin, kuitupitoinen ravinto auttaa paksusuolensyövän ehkäisemisessä. Jos syöt parsakaalta kolmasti kuukaudessa, voit potentiaalisesti ehkäistä virtsarakon syöpää, lisää aiheesta täällä. Parsakaali sisältää myös sulforafaania, joka ehkäisee syöpiä, erityisesti rintasyöpää.

Sulforafaanin on todettu olevan myös hyväksi korkeasta verensokerista kärsivien (ja diabeetikkojen) verisuonille. Pitkään jatkunut korkea verensokeri tuottaa elimistöön myrkyllisiä superoksideja, jotka härskiinnyttävät soluja. Ne vaikuttavat verisuonten seinämien soluihin ja niiden geeneihin, josta johtuen solujen toimintaan tulee pysyviä muutoksia. Tämä vaikutus tulee ilmi esimerkiksi diabeetikon näön heikkenemisenä. Myös hermojen ja ihon verisuonitus (pienet verisuonet) alkavat ensiksi kärsiä korkeasta sokeripitoisuudesta ja sokerin myrkyllisistä aineenvaihduntatuotteista. Sulforafaani voi suojella sydäntä ja verisuonia näiltä myrkyiltä ja niiden aiheuttamalta tuholta.

Samalla tavalla sulforamaani toimii esimerkiksi artroosissa; se estää rustojen tuhoutumista aiheuttavan entsyymin sieppaamalla molekyylit, jotka aiheuttavat tulehdusta.

Jos puhutaan kehon detoxista, voin sanoa, että kaikkiin markkinoilla oleviin humpuukisysteemeihin en usko, mutta parsakaali on kasvis, joka puhdistaa kehoa, koska se sisältää muitakin glukosinolaatteja kuin sulforafaania. Näistä glukorafaniini, glukonasturtiaani ja glukobrassikiini ovat kolme ainetta, joita parsakaali sisältää erityisenä kombinaationa. Nämä kolme ainetta yhdessä  tukevat kehon omaa detox-systeemiä ja auttavat sitä neutralisoimaan ja eliminoimaan vaarallisia aineita elimistöstä. Jotkut parsakaalen sisältämistä aineista toimivat jopa kehon geneettisellä tasolla.

 Jos kiinnostuit, ja haluat lukea lisää, täällä on todellinen tietopaketti tästä superfoodista suomeksi parsakaaliresepteineen.

Parsakaalikeitto (2:lle)

2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli silputtuna
(1-2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja viipaloituna)
4-5 dl  kasvislientä (teen omani muuten usein tästä)
n. 400-500g parsakaalen kukintoja
1 dl kermaa
(suolaa, mustapippuria myllystä  - minä laitan jauhettua valkopippuria)

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppu. Lisää parsakaalen kukinnot ja osa kasvisliemestä ja anna seoksen kiehua kunnes parsakaali on pehmeää.

Soseuta seos ja lisää kerma ja tarvittaessa lisää kasvislientä. Kuumenna (älä enää keitä), tarkista maku ja tarjoa.

Halutessasi voit laittaa annosten päälle kiehkuran joko kermasta tai oliiviöljystä.

Kurpitsakeitto

Myskikurpitsa on ehkä Suomessa hiukan uusi tulokas, mutta tämä keitto onnistuu kyllä tavallisesta syyskurpitsastakin.

Kurpitsakeitto

n. 1 kg kurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
2 sipulia kuorittuna ja hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
1-2 punaista chilipalkoa hienonnettuna, siemenet pois sisältä
8 1/2 dl kasvislientä
4 rkl creme fraichea ja muutama ruokalusikallinen tarjoiluun

Kuumenna uuni 200 C ja kuori ja pilko kurpitsa noin kanttinsa 4cm kuutioiksi. Laita kuutiot uunipannulle leivinpaperin päälle ja paista uunin keskiosassa kerran välillä niitä käännellen n. 30 minuuttia. Ennen paistamista sekoita kuutiot puolessa oliiviöljystä.

Sillävälin kun kurpitsa paistuu, laita pannuun tai paksupohjaiseen kattilaan loput oliiviöljystä ja voi. Kuullota siinä sipulit ja 3/4 chilistä. Varo polttamasta.Kuullottaminen saa kestää noin 15-20 minuuttia.

Lisää kattilaan kurpitsakuutiot, creme fraiche ja kuuma kasvisliemi ja soseuta keitto blenderillä. Tarjoile ja laita keittokulhon päälle lusikallinen creme fraichea ja hiukan chilisilppua.

Vuohenputki

Nyt kun aletaan olla pohjoisillakin leveysasteilla kesän korvalla, niin kannattaa suunnata luontoon keräämään syötäviä kasviksia. Tällä hetkellä alkavat vuohenputket jo pukata maasta, ja niistä saa kaikenlaista herkkua!

Vuohenputki. Älä sekoita koiranputkeen tai muihin vastaaviin. Vuohenputken lehtiruodissa on kouru, joka erottaa sen myrkkykeisosta. 

Myrkkykeiso kasvaa vuohenputkea korkeammaksi, ja kannattaa lukea senkin kuvaus ennen keruuseen lähtöä. Myrkkykeiso viihtyy eritoten rantamailla. Vuohenputki taas viihtyy erityisesti lehtomailla tai pellonpientareilla, tai saattaa yksinkertaisesti olla kiusallinen tulokas puutarhassa. Niin kiusallinen, että se tukahduttaa alleen muun kasvillisuuden, eikä sitä saa hävitettyä millään. Siinä tapauksessa neuvoisin, että syö sitä joka aterialla ;)

Vuohenputkea voi käyttää monella tavalla. Sillä voi korvata resepteissä purjon tai parsan, sen lehtiä voi käyttää salaateissa tai persiljan ja pinaatin sijasta. Täällä on muutama ruokaohje.

Minä pidän itse keitoista, ja kesäkuumalla etenkin kylmistä sellaisista, gazpacho etunenässä. Tällä kertaa kuitenkin heitän kehiin vichyssoise'n ohjeen. Nimi viittaa ilmiselvästi Vichyn kaupunkiin Ranskassa, mutta on edelleen varsin kiistanalaista, onko tämä keitto alkuperältään ranskalainen vai amerikkalainen. Muuten, jos vierastatte kylmiä keittoja, tämän voi toki pistellä poskeensa kuumanakin! Alkuperäinen ohje on siis tehty purjosta, mutta se siis korvataan vastaavalla määrällä vuohenputkea.

Vichyssoise vuohenputkesta (4:lle)

n. 800 g vuohenputkea (5 purjoa, jos haluaa käyttää niitä, vain valkoinen osa purjosta käytetään)
1 keskikokoinen peruna
n. 50 g voita
3 1/4 dl kanalientä
3 1/4 kuohukermaa
hiukan raastettua kokonaista muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria myllystä
silputtua ruohosipulia

Pilko vuohenputket ja kuori ja kuutioi peruna. Sulata voi korkealaitaisessa pannussa tai paksupohjaisessa kattilassa, ja hauduta vuohenputkia ja perunasilppua siinä miedolla lämmöllä varoen, etteivät ne saa yhtään väriä.

Lisää kanaliemi, sekoita, laita kansi päälle ja anna seoksen "hymyillä" miedolla lämmöllä kunnes vuohenputket ja perunakuutiot ovat pehmenneet todella pehmeiksi.

Ota pannu/kattila pois liedeltä ja anna keiton jäähtyä hieman. Soseuta keitto tämän jälkeen blenderissä tai sauvavatkaimella.

Laita kattila/pannu takaisin liedelle ja vatkaa sekaan kerma. Anna keiton kuumentua ja jos haluat keitosta paksumpaa, anna sen poreilla miedolla lämmöllä niin, että se kiehuu kasaan. Jos taas haluat ohuempaa keittoa, lisää kanalientä.

Kun keitto näyttää valmiilta, ota se pois liedeltä ja mausta. Jäähdytä nopeasti (ellet halua syödä keittoa kuumana) ja laita jääkaappiin kelmulla peitettynä (jolloin se ei ime makuja muusta jääkaapin sisällöstä).

Tämä keitto yleensä paranee jos sitä lämmittää uudelleen.

Vuohenputken kukinto.

Salaatista soppaa

Salaatistakin saa hyvaa soppaa, kunhan sen vaan oikein tekee. Salaatinlehdet on laitettava tuoreina blenderiin liemen kanssa, silla jos niita kypsentaa, lehtiruodit saattavat kayda sitkeiksi ja tukkivat blenderin teran. Tallaisen viherkeiton (joka tosin tuli kivan pinkiksi sisaltamiensa punaisten lehtien takia) voi vallan mainiosti tarjota vaikka mukista talvipakkasilla. Niin, ja voihan sen vaikka pakata termokseen pilkkiretken tms. evaaksi.

Tarvitaan siis mesclun-tyyppista salaattia maun mukaan. Tamanpaivaisessa sopassa on tallaista:

Mesclun-salaattia, eli pienilehtista sekasalaattia.

Naita saa nykyaan kaupoista jos jonkinmoisia.

Tietty tahan keittoon voi kayttaa kaikenlaisia yrtteja, sipulia, valkosipulia jne. ja voidaan kayttaa vesi- tai maitopohjaa. Tassa kaytetty luomutaysmaitoa.

Mausteena sipuleitten kanssa valko- ja mustapippuria ja persiljaa.

Tulos oli kauniin pinkki!

En laita tahan ohjetta, silla jokainen tehkoon sen tavallaan!

Kesakurpitsa-tillikeitto

Tanaan oli taas keittopaiva. Vuorossa oli suuresti rakastamaani kesakurpitsa-tillikeittoa, joka sopiikin koleaan ja tuuliseen iltaan. Ja on helppo tehda.

Ainekset.

Kesakurpitsa-tillikeitto

Kesakurpitsaa (tanaan kaytin kilon)
1-2 sipulia
tuoretta tillia
oliivioljya
mustapippuria
merisuolaa
(kermaa)

Pilko sipulit ja kuullota silppu oliivioljyssa kattilan pohjalla. Varo, ettei pala! Pilko tallavalin kesakurpitsa(t). Kun sipuli on pehmennyt, lisaa kesakurpitsapalaset ja vetta niin paljon, etta kurpitsapalaset peittyvat. Kiehuta kesakurpitsa pehmeaksi ja ota se liedelta. Ajele seos sauvasekoittimella tasaiseksi.

Lisaa pippuri ja suola, tarkista maku ja paksuus (lisaa vetta tai/ja kermaa halutessasi). Kuumenna ja ota pois liedelta. Lisaa tillisilppu ja tarjoa.

Tillia vaille valmista! Laita tarjoillessa lautaselle annoksen paalle joko kerma- tai oliivioljykiehkura.

Tasta tulikin muuten niin hyvaa, etta puoli kattilallista meni heti. Siina se paivittainen 500 g kasviksia meni aivan iisisti kurkusta alas! Kaytin ilmeisimmin hiukan voimakkaamman makuista oliivioljya, mika ei ollut paha ollenkaan; maistui keitossa ihan hyvalta. Luulen, etta tuollainen (virgin olive oil) oliivioljy sisaltaa enemman hyvia polyfenoleita, joten tata antioksidanttipuoltakin tuli sitten hoidettua samalla (viela sipuli siina lisana).