Voiko mikromuoveille altistumista välttää?

Tätä mietin usein. Kuten monilla, niin minullakin on käytössä muovisia astioita, taikinakulhoja sun muuta, ja niistä ei ole helppoa luopua kokonaan.

Kosmetiikasta koituvasta muovijätteestä ja mikromuoveista kirjoittelinkin jo täällä aiemmin.

Tutkimukset osoittavat, että syömme vuosittain 39 000–52 000 mikromuovihiukkasta ruoan mukana.

Se on kyllä toisaalta käsittämätöntä, että voimme tässä elintarviketurvallisuuden ja turkitusti hyvän ravitsemuksen aikakaudella ahmia muovia, kun kaikki tutkimukset osoittavat, että se todennäköisesti vahingoittaa jokaisen terveyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Vuonna 2024 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin muovia, jota löytyi 16:sta eri proteiinin lähteestä (yhdysvaltalaisessa) ruokavaliossa (en löytänyt ihan vastaavaa eurooppalaista tutkimusta). Tutkimuksessa havaittiin, että pelkästään näistä elintarvikkeista koostuva keskimääräinen ateria sisälsi 74–220 mikromuovihiukkasta.

Tämä ei siis sisällä juomapulloista tai ruokapakkauksista peräisin olevia hiukkasia. Se ei myöskään sisällä keittiövälineistä irronneita muovihiukkasia, jotka päätyvät myös lautasille.

Mikromuoveja on löydetty myös juomavedestä, suolasta, riisistä, hunajasta ja jauhemaisista ravintolisistä. Ne liukenevat teepusseista ja irtoavat muovisista leikkuulaudoista. Jopa hedelmät ja vihannekset sisältävät mikromuoveja, jotka ovat imeytyneet niiden juurien kautta saastuneesta maaperästä ja vedestä.

Muovi on läsnä kaikkialla elintarvikeketjussamme, ja tutkimukset ovat vasta alkaneet antaa meille selkeän kuvan sen vaikutuksista.

Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden mikromuovien altistumisen ja sydän- ja verisuonitautien, joidenkin syöpien ja aineenvaihduntasairauksien riskin kasvun välillä.

Sen lisäksi, että mikromuovit vahingoittavat kudoksiamme fyysisesti, ne voivat aiheuttaa tulehduksia, muutoksia mikrobiomissamme ja altistaa meidät haitallisille kemikaaleille, kuten per- ja polyfluoroalkyyliaineille (PFAS), ftalaateille ja bisfenoli A:lle.

Tutkijat ovat alkaneet nyt pohtia, voiko ehkä ravintokuitu vähentää ruoansulatuskanavaan kertyvien mikromuovien määrää.

Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa spekuloidaan, että kuidun imukykyiset ominaisuudet saattavat mahdollistaa sen sitoutumisen suolistossa oleviin mikromuoveihin, jolloin niitä erittyy suurempia määriä ulosteen mukana wc-pönttöön.

Ajatuksena on, että liukoiset ja liukenemattomat kuidut muodostavat geelimäisen esteen, joka estää mikromuovia kulkeutumasta suolen seinämän läpi verenkiertoon. Koska muovilla ei ole muuta paikkaa minne mennä, se huuhtoutuu muiden jätteiden mukana.

Tätä mekanismia ei ole vielä tutkittu tai havaittu suoraan ihmisillä, mutta vuonna 2025 japanilainen tutkimusryhmä osoitti, että vastaava mekanismi toimii rotilla.

Tokai-yliopiston tutkijat Japanissa ruokkivat rotille valikoiman sulamattomia ravintokuituja, joihin oli sekoitettu mikromuovia. He havaitsivat, että rotat, joita ruokittiin kitosaaniksi kutsutulla kuidulla, erittivät huomattavasti enemmän mikromuovia kuin muut. Kitosaani näyttää sitoutuvan mikromuoveihin ja sitä voisi käyttää kaikissa elintarvikkeissa, joissa kitosaanin rakenne säilyy.

Kaikki testatut kuitutyypit eivät toimineet samalla tavalla, joten tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mitkä rakenteet ovat tehokkaita.

Sillä välin saattaa olla muitakin tapoja, joilla kuidut vähentävät mikromuovien terveysvaikutuksia. Yhdysvaltain Bostonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että hiirillä kuitulisä voi huuhdella pois PFAS-yhdisteitä, joita käytetään usein muovien käsittelyssä ja jotka päätyvät tavalla tai toisella elimistöön.

Tutkijat havaitsivat, että geeliä muodostavat kuidut toimivat eräänlaisena magneettina PFAS-yhdisteille suolistossa, mikä auttaa jälleen poistamaan ne kehosta.

Tutkijat yrittävät edelleen selvittää, mitkä ravintokuidut auttavat poistamaan muovit ja PFAS-yhdisteet, sillä se ei ole vielä ihan selvää.

Siitä huolimatta kuitujen saannin lisääminen on yleisesti suositeltavaa monista terveydellisistä syistä, aina sydän- ja verisuoniterveydestä syöpäriskin vähentämiseen.

Vaikka mikromuovit ovat nykymaailmassa väistämättömiä, on olemassa muita keinoja vähentää niiden määrää keittiössä.

Tutkimuksen alla on myös se, miten pakkauskemikaalit vaikuttavat ruokaan.

Altistumista mikromuoveille voi myös minimoida ostamalla hedelmät ja vihannekset torilta ja pyytämällä, että ne pakataan johonkin muuhun kuin muovipussiin*, ja välttämällä esimerkiksi muovilla vuorattuja kertakäyttöastioita.

On hyvä välttää myös muovisten astioiden lämmittämistä mikroaaltouunissa, sillä lämpö nopeuttaa hiukkasten liikettä ja vapautumista. Kannattaa sen sijaan käyttää lasia tai keramiikkaa.

Muovia ei voi välttää kokonaan, mutta voi yrittää ainakin vähentää sen käyttöä.

Tämä ainakin minulla on tarkoitus, vaikka se ei kertaheitolla onnistukaan.

* Tästä tulee aina mieleen, kun asuessani Baselissa jotkut punnitsivat irtomyynnissä olevat hedelmät ja kasvikset suoraan ilman pussia ostoskoriinsa ja lätkäisivät hintalapun hihaansa, josta kassatyöntekijä ne skannasi ja ostokset pakattiin sitten kestokassiin.

"Ihmiskokeita" ja terveellisempää ruoanlaittoa

Jotenkin elämä tuntuu kyllä nyt niin kaaoottiselta, ja muuttokin on vielä "vaiheissa". Osa tavaroista varastossa ja täältä pitäisi tarpeetonta tavaraa viedä pois. Kaksi vanhaa kuvaputki-TV:tä ja muuta elektroniikkasälää, vanhoja vaatteita Punaisen Ristin Konttiin, pari isoa ylimääräistä patjaa ja niin edelleen. 

Mutta pikkuhiljaa.

Olen elänyt pari kuukautta suurinpiirtein eineksillä ja roskaruoalla. Kävin verikokeissa ja tulos näkyy: kohonnut kolesteroliarvo. Minulla ei ole IKINÄ ollut korkes kolesteroli, vaan joskus on jopa sanottu, että lukemat ovat milteipä liian alhaiset. 

Joten edessä on kurinpalautus syömisten suhteen. Tk-lääkäri soitti tänäään ja ehdotti kolesterolia alentavaa statiinilääkitystä. Ehdotin, että jospa rukkaan ruokavaliotani entiseen suuntaan (syön normaalistikin paljon kasviksia), ja otetaan labrat uusiksi jonkin ajan kuluttua. Se sopi.

Tankkasin sitten tänään hiukan ruokavalio-oppeja netistä. 

Kyllähän täydellinen pihvi voi joskus olla vastustamaton, mutta  grillaus, paistaminen ja paahtaminen sisältävät piileviä haittoja. Suurin niistä on glykaation lopputuotteiden muodostuminen. AGE-yhdisteet (advanced glycation end products) ovat yhdisteitä, jotka liittyvät mm. nopeampaan ikääntymiseen.

Toisekseen ruoan valmistuksessa suositellaan käyttämään vesipohjaisia menetelmiä, kuten höyrytystä, keittämistä ja hauduttamista helpoksi tavaksi säilyttää ravintoaineet ja rajoittaa AGE-yhdisteiden muodostumista.

Nämä AGE-yhdisteet olivatkin mielenkiintoisia. Miten AGE-yhdisteet muodostuvat?

AGE-yhdisteet muodostuvat ruoanlaiton aikana, kun sokerit reagoivat proteiinien tai rasvojen kanssa korkeissa lämpötiloissa prosessissa, jota kutsutaan Maillard-reaktioksi. Sama reaktio antaa ruskistetulle ruoalle sen maun ja värin.

Kuivakuumennusmenetelmät, kuten paistaminen, grillaus, paahtaminen ja leivonta, tuottavat suuria määriä AGE-yhdisteitä, koska niissä käytetään korkeita lämpötiloja ja vähän vettä, mikä kiihdyttää voimakkaasti ruskistumista ja glykaatiota. Glykaatio on prosessi jossa sokerimolekyylit kiinnittyvät proteiineihin tai rasvoihin ilman entsyymejä, mikä usein muuttaa niiden rakennetta ja toimintaa.

Miksi AGE-yhdisteitä pidetään haitallisina?

AGE-yhdisteet eivät vain ole hiljaa kehossa, vaan ne sitoutuvat kudoksiin ja muuttavat niiden toimintaa. Yksi selvä esimerkki on kollageeni: kun AGE-yhdisteet sitoutuvat siihen, iho, nivelet ja verisuonet jäykistyvät. Ne ovat myös vuorovaikutuksessa reseptorin kanssa, jota kutsutaan osuvasti RAGE:ksi (reseptori glykaation lopputuotteille, receptor for advanced glycation end products), joka laukaisee tulehdusreaktion ja oksidatiivisen stressin. Ajan myötä tämä jatkuva stressi heikentää mitokondrioita, solujen energiaa tuottavia osia, ja nopeuttaa ikääntymisen oireita, kuten väsymystä, hitaampaa palautumista ja heikentynyttä vastustuskykyä.

AGE-yhdisteet voivat myös nopeuttaa kroonisten sairauksien etenemistä. Diabeteksessa ne pahentavat insuliiniresistenssiä häiritsemällä glukoosin siirtymistä soluihin, ja ne voivat vahingoittaa insuliinia tuottavia haiman beetasoluja. Sydän- ja verisuonitaudeissa AGE-yhdisteet muodostavat ristisidoksia verisuonten seinämien kollageeniin, mikä tekee valtimoista jäykkiä ja alttiita plakin kertymiselle niihin. Aivoissa AGE-yhdisteet lisäävät oksidatiivista stressiä ja ovat vuorovaikutuksessa proteiinien kanssa luoden tulehdusympäristön, joka edistää esimerkiksi Alzheimerin tautia.

Korkeat AGE-pitoisuudet ruokavaliossa voivat myös häiritä suoliston toimintaa. Ne heikentävät suoliston suojabarriääriä, mikä johtaa ‘vuotavaan suolistoon’, jossa haitalliset bakteeritoksiinit pääsevät verenkiertoon.

Lisäksi AGE-yhdisteet voivat häiritä suolistobakteerien tasapainoa vähentämällä hyödyllisiä mikrobeja, jotka auttavat tuottamaan suojaavia lyhytketjuisia rasvahappoja, ja samalla mahdollistavat vähemmän hyödyllisten, tulehdukseen ja suolistovaurioihin liittyvien bakteerikantojen lisääntymisen. Nämä muutokset laukaisevat kroonisen lievän tulehduksen, joka vähitellen heikentää kehon luonnollista puolustuskykyä ja nopeuttaa ikääntymisprosesseja.

Kuulostaa hurjalta. Olenhan minä näistä ennenkin lukenut (opiskelin joskus sivupuhteinani ravintoneuvojaksi Lontoossa), mutta en ilmeisestikään niin ajatuksella kuin nyt.

Kuinka vesipohjaiset ruoanlaittomenetelmät pitävät AGE-pitoisuudet alhaisina?

Ruuanlaitto voi tuhota ravintoaineita hajottamalla ne lämmön vaikutuksesta, mutta vesipohjaisissa menetelmissä käytetään alhaisempia lämpötiloja – liian alhaisia Maillard-reaktion tapahtumiseen. Tämä auttaa paitsi rajoittamaan ravintoaineiden menetystä myös estämään haitallisten yhdisteiden, kuten AGE-yhdisteiden, muodostumista. Höyrytys auttaa säilyttämään C-vitamiinin, B-vitamiinit ja syöpää torjuvat yhdisteet, kuten glukosinolaatit, jotka ovat kaikki lämpöherkkiä. Nämä glukosinolaatit ovat myös mielenkiintoisia ja niitä tutkitaan mm. syövän hoidossa, mutta suuriona annoksina ne voivat olla myrkyllisiä. Tuosta linkistä voi lukea lisää niistä.

Kuivakuumennuksen korvaaminen vesipohjaisilla menetelmillä voi vähentää verenkierrossa olevien AGE-yhdisteiden määrää jopa 50%. Esimerkiksi pannulla paistetuissa munissa on noin 10 kertaa enemmän AGE-yhdisteitä kuin keitetyissä munissa, paistetuissa vihanneksissa jopa 2,4 kertaa enemmän kuin keitetyissä vihanneksissa, grillatussa kananrinnassa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin uppomunassa ja ranskalaisissa perunoissa jopa 90 kertaa enemmän kuin keitetyissä perunoissa. Hurjalta kuulostaa tämäkin.

Pitääkö - vai ylipäätään voiko - AGE-yhdisteitä kokonaan välttää?

Yleisesti hyväksyttyä turvallista AGE-pitoisuutta ravinnossa en mistään löytänyt, eikä sellaista ilmeisesti edes ole määritelty. Riski riippuu myös siitä, kuinka paljon niitä ruoastaan saa, ja kuinka tehokkaasti keho poistaa niitä. Vain osa ravinnosta saatavista AGE-yhdisteistä imeytyy, ja terveillä ihmisillä noin kolmasosa imeytyneestä määrästä erittyy munuaisten kautta, mutta munuaisten vajaatoiminnassa puhdistuma voi heikentyä. Koska imeytyminen, erittyminen, ruoanlaittomenetelmät ja ruoan kokonaiskoostumus, mukaan lukien sen vesi-, rasva-, proteiini-, sokeri-, kuitu- ja antioksidanttipitoisuus, vaihtelevat suuresti, on varmaan aika hankalaa määritellä yhtä ainoaa saantirajaa, joka ennustaisi haittoja.

Varmaankin järkevintä olisi rajoittaa AGE-yhdisteiden saantia ihan kuten suolan natriumia tai lisättyä sokeria. Siirtyminen AGE-yhdisteiden muodostumista vähentäviinruoanlaittotottumuksiin on yhdistetty tulehdus- ja endoteelistressin merkkiaineiden paranemiseen, luin jostakin.

Järkevä ruokavalio

Eniten AGE-yhdisteitä sisältävät proteiinipitoiset ja rasvaiset eläinperäiset elintarvikkeet, jotka on kypsennetty korkeassa lämpötilassa, kuten grillattu pihvi, paistettu kana, pekoni tai sulatejuusto. Leivonnaiset, joissa yhdistyvät sokeri, rasva ja proteiini, ovat toinen merkittävä lähde, koska sokeri edistää glykaatiota sekä ruoanlaiton aikana että kehossa syömisen jälkeen. Katselen tässä kauhuissani pöydällä edessäni lepäävää muffinssia, jonka olin aikonut syödä iltateen kera.

Kasvit tuottavat yleensä vähemmän AGE-yhdisteitä, koska ne sisältävät luonnostaan vähemmän rasvaa ja proteiinia, jotka ovat glykaation pääasiallisia rakennusaineita, ja enemmän vettä, kuitua ja antioksidantteja. Mutta yhtä tärkeää on ravinteiden synergia: kasvit sisältävät polyfenoleja, vitamiineja ja mineraaleja, jotka eivät toimi yksinään, vaan yhdessä. C-vitamiini regeneroi E-vitamiinia ja auttaa stabiloimaan solukalvoja. Marjoista tai vihreästä teestä peräisin olevat polyfenolit poistavat vapaita radikaaleja, jotka muuten nopeuttaisivat glykaatiota, kun taas rosmariinin ja kurkuman kaltaiset yrtit voivat estää AGE-yhdisteiden muodostumisen kemiallisella tasolla.

Valitse vähärasvaisia lihapaloja ja rajoita lisättyjen sokerien, kuten glaseerausaineiden, käyttöä, koska sokerit ja rasvat kuumalla, kuivalla pinnalla nopeuttavat Maillard-reaktioita. Valmista ateriat kokonaisista elintarvikkeista ja lisää rosmariinia, timjamia, oreganoa, kurkumaa, inkivääriä, valkosipulia, sipulia ja mustapippuria, sillä niiden ravintoaineet, antioksidantit ja polyfenolit auttavat neutraloimaan reaktiivisia välituotteita, ja niiden luonnollinen kosteus estää ruskistumisen.

AGE-yhdisteiden muodostumista voi myös vähentää lisäämällä happamuutta, kosteutta ja lyhentämällä kypsennysaikaa. Ruokia voi marinoida 30–60 minuuttia sitruuna- tai limemehussa, etikassa, jogurtissa, viinissä tai tomaatissa, jotta pinnan pH laskee ja Maillard-reaktio hidastuu. 

Tulipas taas pitkä juttu, mutta kun asiat kirjoittaa, niin tieto pysyy paremmin omassakin päänupissani. Saa tämä roskaruoka-ihmiskoe nyt loppua. Laitan huomenna jotakin kasviskeittoa. Ja toivottavasti niitä statiineja ei tarvita jatkossakaan.

Ehkä minä nyt vielä syön tuon muffinssin iltateen kanssa kuitenkin.

*****

Olen käynyt nyt päivittäin hautausmaalla. Kyllä se jotenkin pahasti kirpaisi, kun hauta oli peitetty. Mutta enhän minä sinne kuoppaankaan voi kömpiä juttelemaan sydänkävylleni.

Ihan hulluja ajatuksia. Tätä tämä valvominen ja unettomuus teettää.

Vein haudalle lyhdyn, jonka lasissa on sydän ja teksti "Aina Sydämessäni". Lyhtyyn laitoin led-kynttilän, jonka hämäräkytkin toivottavasti toimii. Ellei toimi, vaihdan sitten vaan paristot, kun ne loppuvat ja säädän kytkimen uudelleen. 

Tätä et varmaankaan tiennyt suklaasta tai kaakaosta

Puhutaan aina tumman suklan terveellisyydestä, mutta itse asiassa suklaan valmistukseen käytettävä kaakao on niin prosessoitua, että suurin osa sen terveysvaikutuksista on huvennut. Käsittelemätön kaakao tarkoittaa vaaleaa raakakaakaota, sillä tummistakin kaakaojauhoista paahtaminen vie osan terveellisistä ainesosista. Suklaata varten kaakao myös alkaloidaan kitkeryyden poistamiseksi ja tämä prosessi köyhentää hyötyaineiden määrää edelleen.

Käsittelemättömän kaakaon arvellaan parantavan muistia vanhuksilla. Columbian yliopistossa tehdyn pienen tutkimuksen mukaan kaakaon flavanolit saattavat parantaa muistia. Tutkimus oli tosin pieni; koehenkilöiden määrä oli vain 37 ja he olivat iältään 50-70 -vuotiaita. Puolet koeryhmästä harrasti aerobista liikuntaa päivittäin, koska myös liikunnalla arvellaan olevan muistia parantava vaikutus.

Puolet koehenkilöistä saivat päivittäin suuren määrän flavanoleja, puolet taas pienen annoksen. Koe kesti kolme kuukautta.

Loppupäätelmä oli se, että esimerkiksi 60-vuotiaan aivot toimivat aivan kuin 30-40 -vuotiaan. Tämä siis koski suuren flavanolimäärän saaneitten aivoja. Liikunnasta todettiin, että mitä vanhemmat aivot, sen intensiivisempää tulisi kestävyysliikunnan olla, että siitä hyötyisi. Tutkimus oli osin sponsoroitu suklaapatukkavalmistaja Marsin taholta, joten heillä lienee oma lehmänsä ojassa, koska yritys myy USA:ssa kaakaoflavanolivalmistetta patukoiden ohella.

*****

Kaakaon sisältämä teobromiini vaimentaa myös vagus-hermon ärsytystä, joten se myös lievittää yskänärsytystä. Koska yskänärsytykseen käytetään nykyään lähinnä opioideja, on kehitteillä kaakaoon perustuva lääke.

*****

Raakakaakao parantaa ruoansulatusta. Kuulostaa hassulta, mutta siinä tosiaankin on tarpeeksi kuituja sitä varten. Tämä tietty edellyttää, että syöt enemmän kuin yhden pavun!

*****

Raakakaakao alentaa verenpainetta. Tässä tapauksessa asialla ovat teobromiini, magnesium ja flavanolit. Nämä aineet myös tukevat verisuonten elastisuutta (laajentumista) ja vahvuutta. Tästä myös sydän tykkää.

*****

Kaakao myös laskee elimistön "varastohormonin", eli insuliinin tasoa ja tehostaa sen toimintaa.

*****

Krooninen väsymysoireyhtymä helpottui ihmisillä, jotka saivat päivittäin 45 g vähintään 85% kaakaota sisältävää suklaata 8 viikon ajan.

*****

Kaakao vaikuttaa myös mielialaan (serotoniinin kautta), toimii antioksidanttisesti vapaita radikaaleja vastaan ja teobromiini stimuloi keskushermostia ja rentouttaa lihaksia.

*****

Mutta nämähän me jo kaiketi tiesimmekin, siis ainakin viimeksimainityt asiat. Raakakaakaota saa luontaistuotekaupoista.

Valosaaste ja terveys

En ole koskaan pystynyt nukkumaan kovin hyvin valoisassa yössä. Ensimmäinen matka Lappiin kesällä ihan penskana meni hiukan pipariksi sen (ja hyttysten) takia. Samaten huomaan läppärin ruudun tuijottelun myöhään illalla aiheuttavan unihäiriöitä. Tietsun häiriötä aiheuttavan sinisen valon himmentämiseen on kuitenkin ladattavissa ohjelmia, kuten f.lux, joka himmentää näyttöä illan tullessa itsekseen.

Aiemmin tänä vuonna palkittiin kirja Valon varjopuolet, jossa on pohdittu keinovalon haittapuolia. Koska keinovalon osuus kasvaa maapallolla kaupunkimaisten alueiden myötä noin 3-6% vuodessa, ongelma koskee yhä useampia ihmisiä.

Ongelma on havaittu vasta viime vuosikymmenen aikana. Suurkaupungeissa valosaaste saattaa olla 25 kertaa täysikuuta voimakkaampi, joten ei voida puhua mistään pikkujutusta. On saatu viitteitä myös siitä, että valosaaste vähentää ilmakehässä luontaisesti yöaikaan esiintyviä nitriittiradikaaleja, jotka huolehtivat ilmansaasteiden hajoamisesta, mutta jotka hajoavat itse valon voimasta. Tämän lisäksi esimerkiksi USA:ssa valosaasteen on arvioitu vuosittain noin 66 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Maailmassa ensimmäisenä maana vuonna 2002 Tsekki on säätänyt lain, joka rajoittaa valosaastetta. Milloin tähän asiaan heräävät muut maat?

Keinovalo saattaa olla yhteyksissä moniin muuhunkin ongelmiin kuin huonounisuuteen. Muutamia mainitakseni syövät, ylipaino ja jotkin mielenterveydelliset ongelmat.

Kasvit ja eläimet elävät vuorokausirytmin mukaisesti ja myös ne häiriintyvät keinovalosta. Miksi siis ei myös ihminen?

Miten terveellistä juusto on?

Tässä kun illalla nikerrän tavanomaista juustonpalaani, nii n tulin ajatelleeksi, että mitenköhän terveellinen sekin tapa on. Onhan juuston syöminen toki sillä tavalla hyvä asia, että se lopettaa happohyökkäyksen aterian jälkeen, mutta rasvaa tässä suosikkijuustossani, eli Emmentalissa kyllä on. Tosin puputan sitä aina pienen palan.

Entäs sitten suola? Tai niille, joilla on korkea verenpaine, suolan sisältämä natrium siis. Maistamallakin selviää, että jotkut juustot ovat hyvinkin suolapitoisia. Yllättävää kyllä, Parmesaani ei ole sitä kovinkaan, voimakkaasta maustaan huolimatta. Siinä on vain 76 mg natriumia per raastettu ruokalusikallinen, kun taas esimerkiksi Cheddarviipaleessa natriumia saattaa olla 174 mg. Minun suusrsuosikkini, Emmental na Gruyére ovat suhteellisen vähäsuolaisia nekin, onneksi. Juustoissa on tosin myös natriumin "vastavaikuttajaa", kaliumia.

Juustossa on paljon kaloreita rasvasta, mutta siinä on myös elimistölle tärkeää proteiinia ja luustolle tärkeää kalsiumia. Juustosta saa myös A-vitamiinia, B12-vitamiinia (erittäin tärkeää aikuisiän diabeetikoille, joilla on metformiinilääkitys!), riboflaviinia, K2-vitamiinia, D-vitamiinia, Omega-3 -rasvahappoja, sinkkiä ja fosforia. Rasvaisissa juustoissa on myös konjugoitua linoleenihappoa (CLA), jolla saattaa olla syöpää estävä, sydäntä suojaava ja painon laskuun vaikuttava ominaisuus. Rasvattomista juustoista CLA puuttuu tykkänään.

K2-vitamiinia on ruvettu vasta kunnolla tutkimaan viimeaikoina, ja sitä pidetään entistä tärkeämpänä aivojen, luuston ja sydämen terveydelle.

Laktoori-intolerantikoille tiedoksi: On juustolaatuja, joissa on enää ihan häviävän pieniä määriä laktoosia. Näitä ovat mm. Brie, Mozzarella, ikääntynyt Cheddar ja Emmental. Niinpä laktoosiherkänkään tarvitsee harvoin kieltäytyä tästä herkusta.

Summa summarum: Tätä kirjoitellessa hurahti hiukan isokin pala Emmentalia, mutta kohtuus kaikessa. Liialla vedenjuonnillakin saa itsensä tapettua, mutta se tuskin tapahtuu juustolla, ellei sitä ala päivittäin kuluttaa niin suuria määriä, että kalorirajat paukahtelevat kulutuksen määrän yli. Joka tapauksessa juustolla on kiistattomia terveysvaikutuksia, joten sen kohtuukäyttö lienee enemmän kuin suotavaa.

Onko lukijoissa samanlaisia "juustohiiriä" kuin minä?

Inkiväärin terveyshyödyt + ohje

Kerran ollessani töitten takia pidemmän ajan Etelä-Afrikassa, sain jostakin syystä hirveän köhän, joka oli varsin kiusallinen kokouksissa. Tällöin eräs paikallinen nainen neuvoi minulle kikan, millä pitää ikävä yskiminen kurissa. Ohut viipale inkiväärinjuurta suuhun, se ei haittaa puhumistakaan, jos sen pitää poskessa tai kielen alla. Toimi hyvin.

Inkivääristä on moneksi muuksikin. Sitä on jo tuhansia vuosia käytetty esimerkiksi pahoinvoinnin, merisairauden ja oksentelun hillitsemiseen. Ihan vaan palanen inkivääriä imeskeltävänä toimii hyvin näissäkin ongelmatilanteissa. Autopahoinvoinnista puhumattakaan.

Arabit, intialaiset ja yleensäkin aasialaiset keksivät inkiväärin hyödyt ensin, mutta jo 1500-luvulla tietoisuus tästä kurkuman ja kardemumman sukulaiskasvista ja sen käytöstä levisi Eurooppaankin. Tiedettiin jo silloin sen parantavan vatsavaivoja. Englantilainen lääkäri Robert Thornton mainitsee The Family Herbal -julkaisussaan  vuonna 1814 inkivääriä tarvittavan 2-3 kupillista aamiaiseksi lievittämään rankan ryyppäämisen aiheuttamaa dyspepsiaa. Tässä siis puhutaan tuoreesta inkivääristä tehdystä haudukkeesta.

Nykyisin inkivääriä käytetään mm. raskaudenaikaiseen pahoinvointiin, syöpähoitojen (kemoterapia) aiheuttamaan pahoinvointiin ja esimerkiksi postoperatiiviseen (leikkauksen ja narkoosin jälkeiseen) pahoinvointiin, joissa sen teho on varmistettu. Sitä voi käyttää palasena suussa tai teen tapaisena haudukkeena.

Inkiväärillä on ainakin kuusi parantavaa ominaisuutta:

1. Se vähentää kipua ja tulehdusta, mikä tekee siitä joillekin hyvän avun esimerkiksi päänsärkyihin, kuukautiskipuihin ja  artriittiin. 

2. Sillä on lämmittävä vaikutus ja se vilkastuttaa verenkiertoa.

3. Se estää rhinoviruksia, eli käytännössä vilustumista.

4. Se estää sellaisia bakteereja, kuten salmonella, ja protozooeja, kuten trikomonasta.

5. Suolistossa se ehkäisee kaasun muodostusta ja suolistokramppeja (spasmeja).

6. Se saattaa suojata vatsaa käytettäessä NSAID-kipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia tai asetosalisyylihappojohdannaisia.

Raskauspahoinvointiin:

Kokeile inkivääriä teen muodossa, sen seassa tai kristallisoituina inkivääripaloina. Elleivät nämä tai inkivääri ruoan mausteena miellytä, hanki inkivääriä kapseleissa ja ota enintään näitä 250 mg / päivä.

Autopahoinvointi:

Ota tuntia ennen lähtöä 1 g jauhettua, kuivattua inkivääriä kapseloituna.

Leikkauksen ja anestesian jälkeinen pahoinvointi:

Inkivääriä ei voi suositella otettavaksi 7-10 päivään ennen leikkausta, koska se vähentää veren hyytymistä. Pahoinvoinnin estämiseksi suositellaan otettavaksi 500 mg kapselimuodossa 30 minuuttia ennen leikkausta ja 500 mg 2 tuntia leikkauksen/toimenpiteen jälkeen. Keskustele tästä kuitenkin aiemmin hoitavan lääkärisi kanssa.

Pahoinvoinninestohauduke (2 annosta, hyvänmakuinen)

2 kupillista vettä  - kuumenna kiehuvaksi ja lisää:
2 tl kuivattua minttua (tai 1 rkl tuoretta silputtuna) ja 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

Ota hellasta virta pois, peitä kattila ja anna hautua 15 minuuttia.

Siivilöi sattumat pois ja lisää 1 tl hunajaa. Tarjoa lämpimänä.

Liikuntapäiväkirja kahdelta viikolta - 55 viikkoa takana

Nonnih, jotakin rotia tullut touhuun! Molemmilla viikoilla kolme kertaa salilla, eli tunti aerobista (se tylsä pyörä!) ja kaksi kertaa puntit + laitteet, eli koko ohjelma. Perjantaina olo oli jo sellainen, että työpuheluiden aikana malttamattomasti jo odotti salille pääsyä!

Tämä vuosi on ollut aikamoista seikkailua oman kropan sisällä  - ja tiedän, että kun sanon tämän, monet ajattelevat, että onpa tyhmää. Niin minäkin ajattelin, mutta sitä se ei ole.

MAMIn terassilla Turussa, perunat voisi kyllä mielestäni kernaasti korvata vihanneksilla. Ravintolaa voin suositella lämmöllä :)

Nyt siis haluaisin puhua proteiinien tärkeydestä ravinnossa ja lihasten kunnossa  - ja ylipäätään terveydessä. Olen ajatellut ottaa jokaiseen liikuntapäiväkirjaan tylsien tilitysten seuraan jonkin teeman, mitä olen uskoakseni jotenkin jo harrastanutkin.

Proteiineilla on monta tehtävää, ja asiasta lisää voi lukea täältä. Kyllähän näiden valkuaisaineiden tarpeesta on mediassa viime vuosina ollut puhetta, mutta se,  miten paljon niitä tarvitaan, on ollut minullekin hiukan epäselvää.

Tällä hetkellä arvelen, että 1-2 g per painokilo päivässä olisi hyvä juttu. Mitä vanhemmaksi tulee, sen tärkeämpää proteiinista travinnossa tulee. Ylimääräinen energia muuttuu tietty "läskiksi", mutta kun liikkuu siitä proteiinista tulee lihasta. Proteiinin saanti pitäisi jakaa tasaisesti päivän aterioille.

Fineli.fi antaa parhaimmille proteiininlähteille seuraavanlaista luokitusta:

Elintarvike	Pitoisuus / annos g	Annospaino g
1	Liivate	85.6	100
2	Valkuaisjauhe, elintarviketeollisuuden raaka-aine	81.8	100
3	Soijaproteiini konsentraatti, 58 % proteiinia	58.1	100
4	Makeanveden levä, spirulina, kuivattu	57.5	100
5	Ateriankorvike, proteiinijuomajauhe, nutrishake, gnld	55.1	100
6	Ateriankorvike, proteiinipatukka, 54 % proteiinia, maxim	53.1	100
7	Soijarouhe, vaalea tai tumma	49.2	100
8	Kananmunajauhe, elintarviketeollisuuden raaka-aine	49.0	100
9	Ateriankorvike, proteiinijuomajauhe, gnld	49.0	100
10	Ateriankorvike, keittojauhe, tomaatti/texmex/thai, easy diet	47.0	100

Kuulostaa hiukan keinotekoiselta, mutta kananmuna tietty puolustaa paikkaansa ruokavaliossa. Sehän ei kuulu kiellettyjen listalle muuta kuin niille 10%:lle ihmisistä, joilla on kolesterolia nostava geeni.

Henkilökohtaisesti ajattelen proteiinien, kalaöljyn ja tiettyjen vitamiinien ja mineraalien saannin olevan ravinnon kulmakiviä. Harva jaksaa laskea päivittäisiä prosenttimääriä kullekin, enkä inäkään sitä jaksa tehdä. Mielelläni kuitenkin kirjoitan lähitulevaisuudessa nyrkkisäännöistä, jos se lukijoita kiinnostaa.

Parsakaali ja sen terveyshyödyt + keittoresepti

Parsakaali on presidentti Obaman suosikkivihannes, eikä suotta, sillä tämän kasvin syömisellä on todella paljon hyötyjä. Parsakaali eli brokkoli sisältää todella paljon hyödyllisiä aineita, muun muassa 100 g parsakaalta sisältää 150% päivän C-vitamiinin tarpeestasi (raakana), sinkkiä ja fytonutrientteja (antioksidantteja), joten sellainen annos päivittäin auttaa taistelussa flunssaa vastaan.

C-vitamiinin lisäksi parsakaali on erinomainen beetakaroteenin (A-vitamiinin esiaste), kalsiumin, K-vitamiinin, magnesiumin ja foolihapon (B6), sekä kuidun lähde. Puolet kuidusta on liukenevaa ja puolet liukenematonta. Kaloreita se sisältää vain 34 per 100g.

Brokkolilla on myös todettu olevan terapeuttisia vaikutuksia moniin sairauksiin, kuten verenpaineeseen, tiettyihin syöpiin, korkeaan kolesteroliin, D-vitamiinin puutokseen jne. Kerronpa hiukan tarkemmin. Tässä täytyy kuitenkin muistuttaa, että lisää tutkimusta tarvitaan, ja että parsakaali toimii parhaiten raakana tai kevyesti höyrytettynä (tai wokattuna).

Kolesterolia alentava vaikutus liittyy kuituihin. Tässä yhteydessä se toimii parhaiten kevyesti höyrytettynä. Ruoansulatuskanavassa se sitoo sappihappoja ja auttaa niitä poistumaan kehosta luonnollisesti.

Parsakaali ei itsessään sisällä D-vitamiinia, mutta kehon normaaliin D-vitamiinibalanssiin vaikuttavat muutkin vitamiinit, kuten A ja K, joita parsakaali sisältää runsaasti.

Parsakaali sisältää kamferoli-nimistä flavonoidia, joka vähentää allergioita aiheuttavien aineiden määrää elimistössä. Tämä seikka tulee käsitystä parsakaalen tulehdusta lievittävistä ominaisuuksista.

Mitä tulee syöpiin, kuitupitoinen ravinto auttaa paksusuolensyövän ehkäisemisessä. Jos syöt parsakaalta kolmasti kuukaudessa, voit potentiaalisesti ehkäistä virtsarakon syöpää, lisää aiheesta täällä. Parsakaali sisältää myös sulforafaania, joka ehkäisee syöpiä, erityisesti rintasyöpää.

Sulforafaanin on todettu olevan myös hyväksi korkeasta verensokerista kärsivien (ja diabeetikkojen) verisuonille. Pitkään jatkunut korkea verensokeri tuottaa elimistöön myrkyllisiä superoksideja, jotka härskiinnyttävät soluja. Ne vaikuttavat verisuonten seinämien soluihin ja niiden geeneihin, josta johtuen solujen toimintaan tulee pysyviä muutoksia. Tämä vaikutus tulee ilmi esimerkiksi diabeetikon näön heikkenemisenä. Myös hermojen ja ihon verisuonitus (pienet verisuonet) alkavat ensiksi kärsiä korkeasta sokeripitoisuudesta ja sokerin myrkyllisistä aineenvaihduntatuotteista. Sulforafaani voi suojella sydäntä ja verisuonia näiltä myrkyiltä ja niiden aiheuttamalta tuholta.

Samalla tavalla sulforamaani toimii esimerkiksi artroosissa; se estää rustojen tuhoutumista aiheuttavan entsyymin sieppaamalla molekyylit, jotka aiheuttavat tulehdusta.

Jos puhutaan kehon detoxista, voin sanoa, että kaikkiin markkinoilla oleviin humpuukisysteemeihin en usko, mutta parsakaali on kasvis, joka puhdistaa kehoa, koska se sisältää muitakin glukosinolaatteja kuin sulforafaania. Näistä glukorafaniini, glukonasturtiaani ja glukobrassikiini ovat kolme ainetta, joita parsakaali sisältää erityisenä kombinaationa. Nämä kolme ainetta yhdessä  tukevat kehon omaa detox-systeemiä ja auttavat sitä neutralisoimaan ja eliminoimaan vaarallisia aineita elimistöstä. Jotkut parsakaalen sisältämistä aineista toimivat jopa kehon geneettisellä tasolla.

 Jos kiinnostuit, ja haluat lukea lisää, täällä on todellinen tietopaketti tästä superfoodista suomeksi parsakaaliresepteineen.

Parsakaalikeitto (2:lle)

2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli silputtuna
(1-2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja viipaloituna)
4-5 dl  kasvislientä (teen omani muuten usein tästä)
n. 400-500g parsakaalen kukintoja
1 dl kermaa
(suolaa, mustapippuria myllystä  - minä laitan jauhettua valkopippuria)

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppu. Lisää parsakaalen kukinnot ja osa kasvisliemestä ja anna seoksen kiehua kunnes parsakaali on pehmeää.

Soseuta seos ja lisää kerma ja tarvittaessa lisää kasvislientä. Kuumenna (älä enää keitä), tarkista maku ja tarjoa.

Halutessasi voit laittaa annosten päälle kiehkuran joko kermasta tai oliiviöljystä.

Suolisto ja terveys (iho)

Tästä asiasta olen ennemminkin kirjoitellut, kuuluu lempiaiheisiini. Kaikki roskaruoan syönti ja turha sokeri näkyy ihon kunnossa ja yleisessä olotilassa.

Serotoniini on aivojen välittäjäaine, josta kylläkin 95 % valmistuu suolistossa. Jos suolisto ei toimi, niinkuin pitäisi, niin miten käy serotoniinin tuotannon? Monilla masennuslääkkeillä nimenomaan pyritään lisäämään aivojen serotoniinpitoisuutta, eli käänteisesti ajatellen, yksi masennuksen aiheuttavista tekijöistä voikin olla serotoniinin tuotannon häiriiintyminen suolistossa. Serotoniinivajaus voi aiheuttaa myös kroonista väsymystä, impulsiivisuutta ja väkivaltaisuutta ja unihäiriöitä (serotoniini on unihormoni melatoniinin esiaste).

Toisekseen me kaikki tiedämme, että suolistossa on bakteereja, mutta harva tulee ajatelleeksi, että niitä on 10 kertaa enemmän kuin ihmisessä on soluja. 99 % ihmisen DNA:sta on näitten bakteerien DNA:n  valmistamaa, joten niistä riippuu mm. ihmisen metabolia. Meidän geenimme ovat toisinsanoen vahvasti sidoksissa näihin bakteereihin. Ne ja niiden laatu on siis todella tärkeä asia.

Viimeaikoina mediassa on paljon puhuttu "suoliston vuotamisesta" (vuotava suoli). On totta, että ohutsuoli onkin vain yhden solukerroksen paksuinen ja uusiutuu muutamassa päivässä.

Vuotavasta suolesta on paljon kirjoituksia, joten en ala asiaa selvittää tässä enää uudelleen. Kiinnostuneet voivat lukea tämän artikkelin.

Arvellaan, että vähintään puolet, tai jopa 70 % ihmisen immuniteetistä tulee suolistosta ja riippuu siis suoliston kunnosta. Sen takia on itsekin hiukan vaikea ymmärtää omia ruokaretkahduksiaan.

Arvellaan, että seuraavat oireet kertovat vuotavasta ja huonosti toimivasta suolistosta:

- ruoansulatusongelmat (kaasunmuodostus, ripuli) ja ärtyneen paksusuolen oireyhtymä (IBS), ruoka-aineyliherkkyydet
- vuodenaikoihin liitetyt allergiat ja astma
- hormonaaliset epätasapainotilat, kuten PMS ja PCOS
- jotkut autoimmuunisairaudet, kuten keliakia, reuma, lupus, psoriasis, Hashimoton tyreoidiitti
- krooninen väsymys ja uupuneisuus, fibromyalgia
- mielialahäiriöt, kuten masennus, ahdistus, ADD ja ADHD
- ihottumat ja ihon kunnon häiriöt, akne
- hiivasyndrooma

 Asia tarvitsee vielä tosin tutkimusta, ennen kuin voidaan päätellä mitään ihan varmasti, mutta alussa ollaan.

Tiedetään ravinnon vaikuttavan moneen asiaan. Esimerkiksi kalaöljyn hyvät rasvahapot auttavat masennuksessa, ihon kunnossa jne. Runsas kasvisten syönti ainakin minulla näkyy selkeästi ihon kunnossa. Varsinkin jos alan syödä vihanneksia raakoina. Monet raa'at kasvikset, kuten kaikki sipulit ruokkivat nimenomaan hyvää suolistobakteerikantaa, kun taas roskaruoka niitä huonoja.

Onko lukijoilla näistä asioita henkilökohtaisia kokemuksia jaettavaksi kaikille?

Myös stressi vaikuttaa suolistoon!

Kehon happamuudesta (tai emäksisyydestä)

Tämä asia on ollut minulle hiukan mysteeri, joten olen pyrkinyt lukemaan aiheesta kaiken mahdollisen kirjallisuuden ja tullut siihen tulokseen, että happamuusasteella on väliä.

Törmäsin samaan happamuusasiaan, kun luin syövistä. Minullahan on itsellä ollut syöpä x 2, joten asia kiinnosti jo siksikin.

Syöpäsolujen sanotaan kukoistavan happamassa ympäristössä. Ravinnon merkitys on suuri. Erityisesti eläinperäiset proteiinit (liha, juusto) ja raffinoidut viljat lisäävät elimistön happokuormaa. Stressi, alkoholi, fyysinen rasitus ja tupakointi vielä pahentavat tilannetta. Kasvikset tuottaisivat elimistöön alkaalisuutta, mutta kuka meistä voi sanoa syövänsä kasviksia sen 400-500 g per päivä? Ei se minullakaan onnistu ihan joka päivä.

Allaolevasta listasta voitte äkkiä silmämääräisesti katsoa, miten oman päivittäisen ruokavalionne kanssa on. Mitä suufrempi positiivinen luku, sen parempi.

Tässä linkki tiedostoon, jonka lopussa on taulukko happamuutta/emäksisyyttä lisäävistä ruoka-aineista. Mielenkiintoista luettavaa.

   *****

  

Hmm. Tätä kun katsoo tarkemmin, niin se, että syön paljon kasviskeittoja, ei varmaan yksinään ole tarpeeksi.

Emäksisyys on keholle tärkeää siksi, että se tulee immuunipuolustusta ja esimerkiksi syöpäsolut viihtyvät nimenomaan happamassa ympäristössä. Emäksinen keho on myös hapekkaampi keho, eli emäksinen kudos voi imeyttää itseensä happea jopa 20-kertaisesti, mikä on ainakin liikkujalle hyvä tietää. Happirikas kudos tarkoittaa myös sitä, etteivät anaerobiset bakteerit, sienet virukset ja muut mikrobit viihdy siinä.

Hapan keho siis suosii sairauksia. Happamassa ympäristössä veren punasolut eivät pysty hylkimään toisiaan, vaan tarraavat toisiinsa. Tällöin niiden kyky kantaa mukanaan happea huononee entisestään, ja jos magnesiumista on puutosta, solu ei saa sidottua happea. Soluun saattaa joutua esimerkiksi raskasmetalleja, jotka aiheuttavat veren koaguloitumista, josta seurauksena on veritulppaa.

Monet urheilijat ottavat annoksen leivinsoodaa ennen urheilusuoritustaan, mikä edesauttaa veren hapensitomiskykyä. Ainoa haitta, mitä siitä voi seurata  - varsinkin, jos on käytetty korkeaa annosta  - on ripuli kesken suorituksen.

Ruokasooda ei tosin korvaa alkalisoivia kasviksia, mutta siitä voi olla hyvä apu. Sitä pitäisi sekoittaa puoli teelusikallista veteen ja juoda sellainen annos aina parin tunnin väliajoin.

Ei varmaankaan maailman paras juoma, mutta mitäpä sitä ei tekisi terveytensä eteen. Kuinka moni lukijoista taulukkoa vilkaistuaan tuntisi olevansa leivinsoodan tarpeessa?

Low carb ja gluteeniton ruokavalio

Nyt kun sain tuon kirjan käsistäni pois niin vasta huomasin, kuinka paljon on ihmisiä, jotka vain yleensäottaen välttelevät gluteenia.

Minulle karppaaminen on tietystikin myös sitä, mutta luonnehtisin muuten low carb -dieetin omalta osaltani sellaiseksi, että kaikki ravinnottomat hiilihydraatit (valkoinen leipä, leipä hyvin pitkälle yleensäkin, peruna, pasta ja sokeri) on jätetty pois. Nykyään ei edes tee mieli leipää ja peruna ei maistu miltään. Perunan sijaan voi lautasen täyttää kasviksilla.

Keliakiaa sairastaa Suomessa noin 2% väestöstä, mutta arvioidaan, että se olisi yleisempääkin. Joidenkin arvioiden mukaan keliaakikoista on löydetty vasta noin kolmasosa, koska vasta nyt aletaan ymmärtää viljan sitkoaineen, proteiinin (gluteiinin) haittoja laajemmalla skaalalla.

Keliakia voi hoitamattomana olla hengenvaarallinen sairaus, sillä keliakiaan liittyy syöpäriski; yleisimmin ohutsuolen lymfoomariski. Yleensä keliakia todetaan aikuisena ja oireena saattavat olla näennäisesti viattomalta vaikuttavat mahakivut ja ruoansulatusongelmat. Totesin itse ainaisten ruoansulatusongelmieni hävinneen kun jätin viljat pois ruokavaliosta.

Gluteiiniherkkyyden oireet voivat olla moninaiset, aina nivelkivuista psyykkisiin oireisiin, kuten masentuneisuuteen, ärtyneisyyteen, uupuneisuuteen, ahdistukseen, käytöshäiriöihin, keskittymisvaikeuksiin ja hidastuneisuuteen. Hiilihydraatit myös voivat pahentaa käytöshäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia etenkin lapsilla, joilla on ADHD. Gluteeni saattaa jopa olla osallisena kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsofreniaan, jotka saadaan kuriin gluteenittomalla ruokavaliolla. Myös autistisia lapsia on tehokkaasti hoidettu tällä tavalla.

Gluteeni voi aiheuttaa autoimmuunireaktioita, jotka voivat puolestaan aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen tulehduksen, joka johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka puolestaan voi pahentaa masennusta ja vetämätöntä oloa. Iho-oireet ovat hyvin tavallisia. Gluteeniherkkyys voi vaikeuttaa ruoansulatusongelmien kautta ravinteiden imeytymistä. Tärkeiden ravintoaineiden puute voi johtaa häiriöihin hormonitoiminnassa, lapsettomuuteen, raskauskomplikaatioihin ja viimein hankaliin ja aikaisiin vaihdevuosiin.

Mikä pahinta, gluteiinista saa eristettyä peptidejä, eksorfiinejä, morfiinin kaltaisia aineita, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Ne vaikuttavat morfiinin kaltaisesti ja jopa reagoivat samoin morfiinia blokkaavaan aineeseen, naloksoniin, jota käytetään vastalääkkeenä morfiinin yliannostustapauksissa.

Kun käytät valkoista viljaa, verensokerisi nousee hallitsemattomasti, etkä kuitenkaan saa siitä mitään hyödyllisiä ravinteita. Eksorfiinit aiheuttavat halun saada sitä lisää. Insuliinitoleranssisi saattaa lisääntyä verensokerin jatkuvan hyppimisen takia, ja lopputulemana kaikkien muitten vaivojen lisäksi voi olla diabetes.

Kaikesta ei tietenkään kannata pelotella, mutta kannattaa kuitenkin olla tietoinen siitä, mihin kaikkeen gluteeniyliherkkyys ja keliakia voi liittyä ja mitkä saattavat olla ensi merkit siitä.

Vaivaako laiskuus vai onko se jotakin muuta?

Matcha-tee

Olen kovasti tykästynyt matcha-teehen. Se kun on niin kovin antioksidanttipitoista ja terveellistä.

Kupillinen matchaa (saisi olla vispattu paremmin ja vaahtoisemmaksi). Päällä bambusta tehty mittakauha, keskellä purkki Forsmanin matchaa ja vasemmalla bambuinen matchavispilä, jolla jauhe sekoitetaan kuumaan veteen.

Kaikki tee tehdään Camellia Sinensis -kasvista, joka on ikivihreä pensas valkoisine kukkineen. Suurin osa käyttämästämme teestä on fermentoitua (oksidoitua) tummaa teetä, mutta vihreälläkin teellä alkaa olla jalansijansa länsimaisessa teekulttuurissa. Valkoinen tee taas on fermentoimatonta teetä, joka on tehty nuorista lehdistä, ja on oikeastaan eräs vihreän teen muoto.

Matcha-tee on oma lukunsa. Teenlehdet poimitaan, höyrytetään välittömästi, kuivataan ja jauhetaan hienojakoiseksi pulveriksi. Pulveri käytetään juomaan sellaisenaan, eikä sitä hauduteta ja siivilöidä, kuten vihreään teehen tarkoitettuja lehtiä.

Matcha-teessä säilyvät valmistusmenetelmän takia vihreän teen antioksidantit paremmin kuin teessä yleensä. Tällä teellä sanotaankin olevan paljon hyviä ominaisuuksia, kuten sen oletettu metaboliaa buustaava ominaisuus.

Vaikka kahvin juonnilla on omat hyvät ja huonot puolensa, monet ovat vaihtaneet kahvin vihreään teehen, koska vihreä tee piristää kahvin lailla, koska se sisältää myös kofeiinia. Teessä on kuitenkin rauhoittavaa ainetta, teaniinia, joka tasoittaa energisoivaa vaikutusta.

Suurin osa teen hyödyistä saadaan sen sisältämistä epigallokatekiineista. Ne kuuluvat katekiinien ryhmään, ja niitten hyötyvaikutuksia on tutkittu varsin laajasti. Epigallokatekiineista (EGCG) on todettu saatavan hyötyä esimerkiksi syövän, HIV:n, sydän- ja verisuonitautien, endometrioosin jne. hoidossa (ks. linkit).

Japanissa on todettu, että jo viiden kupillisen juominen vihreää teetä (huom. japanilainen teekuppi on pienempi kuin länsimainen, ks. kuvan kuppi, joka vetää 1,2 dl) toimii sydän- ja verisuonisairauksissa paremmin kuin statiinit. Sama viiden kupin sääntö pätee myös dementian etenemisen estoon.

Koska kiehuva vesi tuhoaa teen sisältämiä hyviä aineita, älä koskaan käytä teehen muuta kuin noin 80°C vettä.