Mistä tehdään rooibos-tee?

Tulipa mieleen kirjoittaa tästäkin, sillä olen etsimällä etsinyt kaupoista maustamatonta rooibosteetä. Täällä on ihan sama juttu kuin Saksassa, kaiken maailman yrttihaudukkeita kyllä löytyy ja maustettua teetä, mutta ei ainakaan rooibosta pelkiltään. Vaikka rooiboshan ei kyllä toisaalta olekaan teetä.

Juon todella paljon teetä. Ja sen pitää olla kunnollista, mielellään puhdasta mustaa teetä, ja sen ei saa  mielellään olla maustettua. Kukaan kunnon britti ei muuten pidä edes briteissä suosittua Earl Grey -teetä kunnon teenä, koska se on maustettu bergamotilla.

Huonounisena ihmisenä olen jo ajat sitten siirtynyt juomaan kello 16 jälkeen luonnostaan kofeiinitonta rooiboshauduketta (ellen sitten tämän kellonajan jälkeen mene jonnekin fiinimpään paikkaan iltapäiväteelle (<---- peribrittiläinen afternoon tea), jolloin mielelläni teelistasta valitsen mitä hienoimpia teelajikkeita. Mustaa ja fermentoitua, tietenkin, yleensä. 

Asphalatus linearis -pensas, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibos ei kuitenkaan ole edes teepensaalle mitään sukua. Rooibos on peräisin rooibos-pensaasta, jota esiintyy vain Etelä-Afrikan Cederberg-vuorten rinteillä. Tämä alue sijaitsee n. 200 km Kapkaupungista pohjoiseen, ja alue on tunnettu kasvitieteellisestä diversiteetistää. Alue on kuuluu "Cape Floral Kingdom'iin", joka on pienin maailman kuudesta vastaavasta suojellusta maailmanperintökohteesta, "Floral Kingdomista" (lue täältä lisää aiheesta). Alueen biologinen monimuotoisuus on peräisin Fynbos-kasveista, Välimeren kasvilajeista, jotka ovat kuuluisia kauniista kevätkukistaan, ja joihin myös rooibos kuuluu.

Sana redbush (punapensas) on englanninkielinen suora käännös sanalle rooibos (lausutaan kuten se kirjoitetaankin, rooi-bos), joka on afrikaansinkielinen sana tälle kotoperäiselle pensaalle. Toisin kuin musta tee, "punapensas" pysyi melko tuntemattomana Etelä-Afrikan ulkopuolella suurimman osan 1700-luvusta 1900-luvulle, mutta se silti kotimaassaan pysyi paikallisten suosikkijuomana.

Jo paljon ennen kun rooibosta sai edes Suomesta, tai ennen kuin siitä oli edes kukaan kuullutkaan, juoksin yhtenään Etelä-Afrikassa työasioissa ja välillä vietin siellä pitkiäkin aikoja. Minulla oli tutkimustiimi siellä Pretorian lähellä Centurionissa.

Uute (rooibostee) valmistetaan rooibos-pensaan (Aspalatus linearis) fermentoiduista, männynneulasen kaltaisista lehdistä. Kasvitieteellisesti rooibos-uute on yrttiuute. Kasvi kuuluu herne- ja palkokasvien heimoon

Kukkiva Asphalatus linearis, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibosta juotiin alunperin vihreänä ja fermentoimattomana - ja niin tehdään osittain vieläkin (tosin sen myynti lienee aika vähäistä, koska minäkään en muista siihen törmänneeni, saati sitä vihreänä juomana maistaneeni). Etelä-Afrikan alkuperäiskansat käyttivät rooibosta parantavana yrttinä. Eurooppalainen kasvitieteilijä Carl Thunberg dokumentoi kasvin vuonna 1772 ja huomasi sen herkullisen maun, lämpimän, puisen aromin ja moninaiset terveyshyödyt - rooiboshan on todella antioksidanttipitoista. Kun eurooppalaiset uudisasukkaat saapuivat Kapkaupunkiin, he nauttivat punaista ja fermentoitua rooibosta halvempana vaihtoehtona idästä tuodulle mustalle teelle. Ja hyvä vaihtoehtohan se sille toisaalta olikin.

Myöhemmin venäläinen maahanmuuttaja Benjamin Ginsberg ja hänen isänsä tuottivat rooibosta maatilallaan Cederbergissä, markkinoivat sitä nimellä Mountain Tea ja alkoivat kaupallistaa rooibos-teetä tuotteena. Vuonna 1904 nimenomaan tämä venäläinen maahanmuuttaja Ginsberg keksi monien kokeilujen jälkeen nykyisin käytetyn rooibosteen kuivausprosessin (eli ”hikoilun” - tai oikeastaan fermentaation). Ginsbergilla oli yhteyksiä teeteollisuuteen, ja hän alkoi myydä ja markkinoida juomaa perinteisen teen vaihtoehtona. Hän saavutti suuren menestyksen, ja 1920-luvulle mennessä suuri kysyntä johti toimitusongelmiin, koska rooibosin viljelyä ei ollut vielä aloitettu. Viljelyn aloittamisessa olikin sitten omia ongelmiaan, mutta se onnistui viimein.

Loppu onkin historiaa.

Oletko sinä teenjuoja, ja oletko maistanut rooibosta?

*****

Etelä-Afrikassa rooibosta käytetään myös kosmetiikassa/kauneudenhoidossa, koska sanotaan, että se:

1. Rooibos-teen korkea polyfenoliyhdisteiden (antioksidanttien) pitoisuus tekee siitä hyödyllisen myös kosmetiikassa ja sisäisesti nautittuna. Polyfenolit toimivat antioksidantteina, jotka suojaavat ihoa tulehduksilta. Ne neutraloivat haitallisia vapaita radikaaleja, jotka muuten vahingoittaisivat soluja ja aiheuttaisivat ennenaikaista ikääntymistä. Rooibos-teen juominen olisi hyvä olla osa päivittäistä kauneudenhoito-rutiiniasi.

2. Se sisältää myös runsaasti superoksididismutaasi-entsyymiä (SOD), joka on tehokas anti-aging-aine.  Tee rooiboshaudukkeesta vaikka kasvonaamio kankaan kanssa.

3. Rooibosin korkea flavonoidipitoisuus auttaa myös parantamaan ihosairauksia, kuten ekseemaa. Sen luonnolliset tulehdusta estävät ominaisuudet auttavat rauhoittamaan ja lievittämään tulehtunutta ihoa. Rooibos-teepusseja voidaan laittaa suoraan tulehtuneelle iholle muutamaksi minuutiksi. Säännöllinen kylpeminen tai tulehtuneiden alueiden huuhtelu teellä auttaa parantamaan ihoa. Voit myös laittaa kylmää rooibosta suihkepulloon ja suihkuttaa sitä iholle päivän aikana tai kun tunnet epämukavuutta.*

4. Tulehdus on merkittävä aknen aiheuttaja, ja kun iho on vaurioitunut, se on alttiimpi bakteereille, jotka voivat pahentaa aknea. Rooiboksen tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien lisäksi se sisältää myös antibakteerisia ominaisuuksia, jotka auttavat torjumaan aknea. Juo sitä säännöllisesti ja/tai käytä sitä kasvojen huuhteluun veden sijaan.*

5. Rooibos-teen polyfenolit tai antioksidantit vahvistavat myös hiusrakkuloita ja sen sanotaan tekevän hiukset kiiltäviksi ja pehmeiksi. Huuhtele hiukset vähintään kerran viikossa vahvalla, jäähdytetyllä Rooibos-teellä. Tämä on hyvä myös kuivan, kutiavan tai ärtyneen päänahan hoitoon.

6. Väsyneitä ja herkkiä silmiä voidaan hoitaa myös haalealla rooibos-teellä. Aseta teepussit silmäluomille tai huuhtele silmät varovasti kädenläpöisellä teella.

7. Rooibos on myös hypoallergeeninen ja siksi ihanteellinen herkälle iholle.

* Huomatkaa, tuossa keväällä kun kasvoihini iski joku näppytauti (perioraalidermatiitiksi ihotautilääkäri sen diagnosoi), lääkäri neuvoi hoitamaan sitä mustasta teestä tehdyillä hauteilla, eli rooiboskin varmaan toimii ihan yhtä hyvin! Postauksen ja ohjeen hoitoon voi lukea täältä.

Guayusa-tee

Törmäsin iHerbissä tällaiseen yrttiteehen, ja se vaikuttaakin todella mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Guayusa on Amazonilla kasvava, yerba mateen tavalla orjanlaakerien sukuun kuuluva puu, jonka lehtiä on tiettävästi käytetty jo ainakin 1500-vuotta (hautalöydön mukaan, oletettavasti kuitenkin käytetty jo yli 2000 vuotta luonnonkansojen keskuudessa) teenä esimerkiksi metsästäjien aistien terävöittämiseksi.

Guayusatee sisältääkin runsaasti kofeiinia, jonka lisäksi siitä löytyy suklaastakin tavattua teobromiinia (tästä taas muistutus, että se on koirille erittäin vaarallista!) ja vihreässä teessäkin esiintyvää teaniinia, jolla on rauhoittava vaikutus (vähentää psyykkistä ja fyysistä stressiä). Näiden lisäksi se sisältää kaikki ihmiset tarvitseman aminohapot ja se sisältää runsaasti antioksidantteja, ja sen ORAC-arvo (hapen radikaalien imeytymisarvo) on korkeampi kuin vihreässä teessä. Sen sisältämän kofeiinin sanotaan olevan hitaasti imeytyvää joten siitä ei tule yhtäkkisiä oireita kuten jotkut herkät saavat kofeiinista.

Todella antioksidanttipitoista juomaa, joka on  lisäksi luomua ja reilun kaupan tuote.

Ensimmäinen teepussin nuuhkaisu toi mieleen kuivatun saunavihdan - tuoksuu aikalailla samalta kuin yerba matee. Guayusa ei kuitenkaan ole mitenkään kitkerää ja siinä on miedosti makea jälkimaku.

Minun mielestäni ihan juotavaa, ja oikein hyvä vaihtoehto aamukahville!

Matcha-tee

Olen kovasti tykästynyt matcha-teehen. Se kun on niin kovin antioksidanttipitoista ja terveellistä.

Kupillinen matchaa (saisi olla vispattu paremmin ja vaahtoisemmaksi). Päällä bambusta tehty mittakauha, keskellä purkki Forsmanin matchaa ja vasemmalla bambuinen matchavispilä, jolla jauhe sekoitetaan kuumaan veteen.

Kaikki tee tehdään Camellia Sinensis -kasvista, joka on ikivihreä pensas valkoisine kukkineen. Suurin osa käyttämästämme teestä on fermentoitua (oksidoitua) tummaa teetä, mutta vihreälläkin teellä alkaa olla jalansijansa länsimaisessa teekulttuurissa. Valkoinen tee taas on fermentoimatonta teetä, joka on tehty nuorista lehdistä, ja on oikeastaan eräs vihreän teen muoto.

Matcha-tee on oma lukunsa. Teenlehdet poimitaan, höyrytetään välittömästi, kuivataan ja jauhetaan hienojakoiseksi pulveriksi. Pulveri käytetään juomaan sellaisenaan, eikä sitä hauduteta ja siivilöidä, kuten vihreään teehen tarkoitettuja lehtiä.

Matcha-teessä säilyvät valmistusmenetelmän takia vihreän teen antioksidantit paremmin kuin teessä yleensä. Tällä teellä sanotaankin olevan paljon hyviä ominaisuuksia, kuten sen oletettu metaboliaa buustaava ominaisuus.

Vaikka kahvin juonnilla on omat hyvät ja huonot puolensa, monet ovat vaihtaneet kahvin vihreään teehen, koska vihreä tee piristää kahvin lailla, koska se sisältää myös kofeiinia. Teessä on kuitenkin rauhoittavaa ainetta, teaniinia, joka tasoittaa energisoivaa vaikutusta.

Suurin osa teen hyödyistä saadaan sen sisältämistä epigallokatekiineista. Ne kuuluvat katekiinien ryhmään, ja niitten hyötyvaikutuksia on tutkittu varsin laajasti. Epigallokatekiineista (EGCG) on todettu saatavan hyötyä esimerkiksi syövän, HIV:n, sydän- ja verisuonitautien, endometrioosin jne. hoidossa (ks. linkit).

Japanissa on todettu, että jo viiden kupillisen juominen vihreää teetä (huom. japanilainen teekuppi on pienempi kuin länsimainen, ks. kuvan kuppi, joka vetää 1,2 dl) toimii sydän- ja verisuonisairauksissa paremmin kuin statiinit. Sama viiden kupin sääntö pätee myös dementian etenemisen estoon.

Koska kiehuva vesi tuhoaa teen sisältämiä hyviä aineita, älä koskaan käytä teehen muuta kuin noin 80°C vettä.

Pakurikaapaa ja koivuntuhkaa

Sain pussillisen pakurikaapaa ja keitin siita "teeta". Se oli yllattavan miedon makuista, ja laittoi vatsan toimimaan erinomaisen hyvin. Nyt vasta toinen paiva menossa sita juoden, joten vaikea viela sanoa muista ominaisuuksista.

Pakurikaapa, eli chaga - latinaksi Innotus Obliquus - on lehtipuissa (yleisimmin vanhojen koivujen rungoissa) esiintyva loiskasvi lahottajasieni, joka tekee sienimaisen pahkan puun kylkeen. Vanhassa venalaisessa kansanlaakinnassa sita on kaytetty esimerkiksi gastriitin, diabeteksen, haavaumien, tuberkuloosin ja syovan hoitoon. Sita on nykyaankin tutkittu jonkin verran, lisaa tietoa loytyy taalta.

Sodan aikana, kun oli pulaa elintarvikkeista, pakuria kaytettiin teen korvikkeena, joten ihan uusi juttu sen kaytto ei ole. Nykyaan tunnustetaan pakurin antioksidanttipitoisuus, joka on suuri verrattuna esimerkiksi kotoisiin mustikoihin.

Kerron sitten hiukan pidemman kayton jalkeen, milta tee on tuntunut. Huomautettakoon kuitenkin, etta syopaani en talla yrita parantaa, vaan uskon edelleen perinteiseen koululaaketieteeseen, ja ylihuomenna menenkin onkologin juttusille.

Pakurijauhetta ja koivuntuhkaa. Koivuntuhkasta saammekin aasinsillan seuraavaan aiheeseen, eli kehon happamuuteen.

Kasittamatonta teenjuomista

Tyoterveyslaakari kielsi minulta kahvin (jonka juonnin paljoudesta jopa esimies kerran huomautteli  - 10 mukillista ennen lounastaukoa olikin aika huomattava maara, syytan asiasta osin vahitellen kehittynytta kilpirauhasen vajaatoimintaa). Nyt sitten juon teeta  - yleensa kofeiinitonta sellaista.

Siivosin jokunen paiva takaperin keittiota, ja totesin, etta onpa todellakin muutama teekuppi tullut juotua. Tyhjia peltipurkkeja loytyi senverta.

Rooiboksen loysin jo tyoskennellessani Etela-Afrikassa. Hyvaa. Ehkapa jopa terveellisempaa kuin tavallinen tee. Ei siis sisalla kofeiinia.

Olin joskus aikoinani  - sen ensimmaisen Persianlahden sodan aikana  - jumittunut Ceylonille eli Sri Lankalle. Miten sinne paadyin, onkin monimutkainen juttu, enka nyt aio sita tassa kertoa.

Kaynti mausteplantaasilla ja teefarmilla oli todella mielenkiintoinen. Opin paljon. Ostin myos teeta kotiintuomisiksi. Hankalat teetermit, orange pekoe, broken orange pekoe jne. saivat myos reissussa sisallon. Tasta syysta olen aika tarkka siita, mita juon.

Samaten ne mausteet: Kumariinia sisaltavaa kassiakanelia en edes halua kayttaa. iHerbista saa onneksi aitoa Ceyloninkanelia, joka on terveellisempaa. Kaneli myos - btw  - tasaa verensokeria. Kerrankin jokin terveydelle hyva tuote lisaksi maistuu hyvalta!

Teeta ja ihmissuhdeongelmia

Tanaan on ollut sateinen paiva. Koissu pelkaa ukkosta ja on ollut suurimman osan aikaa sangyn alla kaivamassa "poteroa". Mietin vaan, milla tamakin, alunperin eramaan asukki, olisi tullut toimeen, ellei olisi paatynyt tanne Suomeen.

Kavin tanaan sormieni takia fysiatrilla, joka maarasi taas kaksi uutta laaketta, ja lisatutkimuksia (MRI). Huomenna kasikirurgille. Uskon, etta nama veitsenheiluttajat uskovat enemman leikkelyyn kuin troppeihin.

Ilma alkaa kaantya syksyyn pain, ja se tuntuu hyvalta. En ole koskaan pitanyt liian kuumasta. Aloitamme taas ystavattareni kanssa saannolliset kuntosali- ja kylpylakaynnit nyt kun paahteet hellittavat. Kesa menikin laiskotellessa.

Tama paiva on osin mennyt selvitellessani ulkopuolisena eraan yliopiston henkilokunnan ristiriitoja. Proffa on minun hyva ystavani, ja han on (taas) joutunut kilttina miehena hyokkayksen kohteeksi, talla kertaa asialla on hanen naispuolisen kollegansa aviomies. Ystavani ei osaa oikein pitaa puoliaan, ja jo edellisesssa yliopistossaan han joutui asiattomien juttujen kohteeksi, ja lahetti joskus niita meileja minullekin nahtavaksi ja pyysi neuvoja.

Taytyy vaan sanoa, etta valitettavasti talla hetkella olen sita mielta, etta yliopiston porukoillekin voisi suunnata johtamiskoulutusta. Ei nykyaikana enaa alan tuntemus ja loistava tieteellinen naytto kelpaa! Oikeasti! Toinen asia on sitten toisten tutkimustulosten varastelu ja kiistat esimerkiksi siita, kenen nimi tulee julkaisuun ensimmaisena jne. Joskus tuntuu ihan lapselliselta, mutta kaiketi sen merkitys CV:ssa on mittava.

Asiasta seitsemanteen: Tanaan on menny kuppi teeta poikineen, ja kiirehdin tilaamaan iHerbista Zhena's Pumpkin Spice -teeta useamman purkin, se kun oli sielta valilla loppu ja aloin pelata, etta se lopetetaan tykkanaan!

Sain myos pari uutta teelaatua samalta merkilta: Lemon Jasmine, jossa on intialaista valkoista teeta, sitruunaruohoa, jasmiinia ja australialaista sitruunamyrttia.

Toinen, viela jannempi on nimeltaan Berry Bellini. Siina on hibiskusta, rooibosta, vihreaa teeta, omenaa, ruusunmarjaa, appelsiininkuorta, lakritsinjuurta, persikkaa, kuohuviinin makua, sitruunankuorta ja vadelmia. Siita tulee muuten erinomaista jaateeta! Tupla-annos teepusseja yoksi kylmaan veteen kannuun, ja a vot, aamulla se on valmista!

Nyt kun ajattelen, olen ostanut teeta jokaiselta USA:n matkaltani, ja todennut, etta jopa "tavallinen" Liptonin tee on mielestani sielta ostettuna voimakkaampaa kuin Euroopassa. Hassua, koska kahvin kanssa se usein on ihan painvastoin. Nyt olen muutaman kuukauden juonut pelkastaan naita amerikkalaisia teelaatuja, ja yhtena iltana sitten kokeilin Persian Earl Greyta, joka oli taalta ostettu ja totesin, etta johan sita sai hauduttaa kauan!

Nyt viela kuppi teeta ennen nukkumaanmenoa!

Tex-Mex -piirakkaa päivälliseksi

Pitääpä tähän väliin laittaa päivälliseksi tehdyn texmex-piirakan ohje. Todella low carb - muonaa parhaimmillaan. Tarjoillaan guacamolen kera. Pohja voi vaikuttaa hiukan omituiselta, mutta voin vakuuttaa, että se on herkullinen!

Pohja:

4 munaa
1 dl kermaa

Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja vatkaa pohjan ainekset sekaisin siinä Paista uunin keskiosassa n. 200 C kunnes pohja on kunnolla hyytynyt. Ota uunista ja anna jäähtyä sillä aikaa, kun teet täytteet.

Täyte:

n. 400 g jauhelihaa - ruskista
muutama valkosipulinkynsi  - hienonna ja lisää kuullottumaan jauhelihan sekaan pannulle
pari rkl tomaattipyrettä - lisää jauhelihan sekaan
maun mukaan chipotle-jauhetta (iHerbistä) - lisää seokseen

Jäähdytä seos.

Lisää sekaan 1 purkki créme fraichea, n. dl kermaa, runsaasti sipulirenkaita ja n. 150-200 g emmentaljuustoraastetta (cheddaria kai sen oikeastaan pitäisi olla, mutta en pidä sen pistävästä mausta). Sekoita ja kaada pohjan päälle.

Pilko päälle rasiallinen kirsikkatomaatteja.

Paista uunin ylätasolla kunnes pinta on kullanruskea.

Anna hiukan jäähtyä ennen syömistä, palat pysyvät näin koossa paremmin.

Posti toi iHerbistä tilattuja teelaatuja tänään, ja olivatpa ne hyviä. Englantilaisen aamiaisen kyytipoikana meni heti useampi kupillinen.

Kaikki olivat kyllä oikein hyviä, mutta noista peltipurkissa olevista lähetän kyllä hamstraustilauksen menemään tänään.

Vyöhyketerapiaa ja pikaruokaa

Kulutin tänään kaksi ostamaani CityDeal-korttia, ja aamu alkoi vyöhyketerapialla. Täytyy sanoa, että oli hiukan erilainen kokemus, kuin mitä aiemmin olen joissain ulkomaisten business-hotellien spa-osastoilla kokenut, ja se kyllä tuntui todella "sadistiselta kidutukselta", jonka aikana vain laski minuutteja siihen, että pääsee pois.

Mutta ei sen nyt niin huono kokemus ollut kuitenkaan! Olen hiukan (turhankin) kriittinen vaihtoehtohoitoja kohtaan, ja kun hoitaja löysi jalkapohjistani ne arimmat kohdat, jotka linkkautuivat alaselkään, niskaan ja lapoihin, alin uskoa, että hommassa on jotain asiaakin. Vaikkakin selkävaivat ovat niin yleisiä, että pelkällä arvauksellakin olisi voinut osua oikeaan.

Minulla on aina ollut kertakaikkisen karmaiseva iho jalkapohjissa. Kovettumia kantapäissä, isonvarpaan syrjässä ja keskellä päkiää. Nyt olin kuitenkin juuri käynyt jalkahoidossa, joten kovettumat oli poistattu. Silti vyöhyketerapeutti kysyi, tuleeko minulla kovettumia juuri noihin paikkoihin, sillä ne aristivat. Kyllä vaan, oikeaan osui. Oikea jalka on vielä pahempi.

Pahimmat kovettumat tulevat juuri oikeaan jalkaan ja hoitaja kertoi ihon paksuuntumisen olevan suojautumismekanismi, ja uumoili minulla olevan ongelmia alaselän kanssa. Kyllä vaan, lanneranka on vaurioitunut joskus nuorempana. Sama niskan ja lapojen kanssa. Kyllä, käyn nyrjähtäneen olkanivelen takia fysioterapiassa ja samalla hoidetaan osin ulnarishermon vauriota, osin kaularangassa olevan vaurion takia toimimattomia käsiä. Niska-hartiakipuja minulla ei ole ikinä ollut, ja tuo kaularankahäiriökin löytyi vasta kun kädet eivät toimineet ja minut passitettiin ENMG:hen.

Samaten vyöhyketerapeutti kyseli, onko keuhkojen kanssa jotaing ongelmaa. Ei minun tietääkseni, eli huti tuli.

Jokatapauksessa reissu oli erittäin mielenkiintoinen!

Iltapäivällä kävin vielä muodistamassa hiusteni mallin.

Nälkähän siinä tuli, aamiaiseksi olin juonut vain ison lasillisen sitä omatekoista kefiiriä. Kävin kauppahallissa ostoksilla, ja sieltä palattuani tein low carb -pikaruokaa, eli sikanautapihvin ja parsakaalta.

Homma sujuu näin: Laita paistinpannulle voita ja paista siinä pakastepussillinen parsakaalta. Lisää toiselle puolelle pannua suoraan paketista otetusta jauhelihasta muotoiltu pihvi. Kypsennä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jälkiruoaksi on menossa jo toinen kuppi teetä.

Tässä muuten lempiteelaatujani tällä hetkellä:

Kaikki iHerb.com'ista. Zena's Gypsy Tea on kuulemma yhden naisen yritys. Noiden lisäksi menee Numin matured Earl Greytä ja Liptonin Persian Earl Greytä.

Ostin kauppahallista myös ternimaitoa, ja siitä tulee uunijuustoa iltapalaksi, jahka saan sen sulatettua. Uusi kefiirierä on myös tulollaan.

Uunijuustosta tuli herkullista! Valitettavasti kuvaaja on tumpula ja salama haalistaa värit, mutta tässä näyte: