Mistä tehdään rooibos-tee?

Tulipa mieleen kirjoittaa tästäkin, sillä olen etsimällä etsinyt kaupoista maustamatonta rooibosteetä. Täällä on ihan sama juttu kuin Saksassa, kaiken maailman yrttihaudukkeita kyllä löytyy ja maustettua teetä, mutta ei ainakaan rooibosta pelkiltään. Vaikka rooiboshan ei kyllä toisaalta olekaan teetä.

Juon todella paljon teetä. Ja sen pitää olla kunnollista, mielellään puhdasta mustaa teetä, ja sen ei saa  mielellään olla maustettua. Kukaan kunnon britti ei muuten pidä edes briteissä suosittua Earl Grey -teetä kunnon teenä, koska se on maustettu bergamotilla.

Huonounisena ihmisenä olen jo ajat sitten siirtynyt juomaan kello 16 jälkeen luonnostaan kofeiinitonta rooiboshauduketta (ellen sitten tämän kellonajan jälkeen mene jonnekin fiinimpään paikkaan iltapäiväteelle (<---- perirooibos, teebrittiläinen afternoon tea), jolloin mielelläni teelistasta valitsen mitä hienoimpia teelajikkeita. Mustaa ja fermentoitua, tietenkin. 

Asphalatus linearis -pensas, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibos ei kuitenkaan ole edes teepensaalle mitään sukua. Rooibos on peräisin rooibos-pensaasta, jota esiintyy vain Etelä-Afrikan Cederberg-vuorten rinteillä. Tämä alue sijaitsee n. 200 km Kapkaupungista pohjoiseen, ja alue on tunnettu kasvitieteellisestä diversiteetistää. Alue on kuuluu "Cape Floral Kingdom'iin", joka on pienin maailman kuudesta vastaavasta suojellusta maailmanperintökohteesta, "Floral Kingdomista" (lue täältä lisää aiheesta). Alueen biologinen monimuotoisuus on peräisin Fynbos-kasveista, Välimeren kasvilajeista, jotka ovat kuuluisia kauniista kevätkukistaan, ja joihin myös rooibos kuuluu.

Sana redbush (punapensas) on englanninkielinen suora käännös sanalle rooibos (lausutaan kuten se kirjoitetaankin, rooi-bos), joka on afrikaansinkielinen sana tälle kotoperäiselle pensaalle. Toisin kuin musta tee, "punapensas" pysyi melko tuntemattomana Etelä-Afrikan ulkopuolella suurimman osan 1700-luvusta 1900-luvulle, mutta se silti kotimaassaan pysyi paikallisten suosikkijuomana.

Jo paljon ennen kun rooibosta sai edes Suomesta, tai ennen kuin siitä oli edes kukaan kuullutkaan, juoksin yhtenään Etelä-Afrikassa työasioissa ja välillä vietin siellä pitkiäkin aikoja. Minulla oli tutkimustiimi siellä Pretorian lähellä Centurionissa.

Uute valmistetaan rooibos-pensaan (Aspalatus linearis) fermentoiduista, männynneulasen kaltaisista lehdistä. Kasvitieteellisesti rooibos-uute on yrttiuute. kasvi kuuluu herne- ja palkokasvien heimoon

Kukkiva Asphalatus linearis, eli rooibos. Photo credit: By Winfried Bruenken (Amrum), Wikimedia Commons

Rooibosta juotiin alunperin vihreänä ja fermentoimattomana - ja niin tehdään osittain vieläkin (tosin sen myynti lienee aika vähäistä, koska minäkään en muista siihen törmänneeni, saati sitä maistaneeni. Etelä-Afrikan alkuperäiskansat käyttivät sitä parantavana yrttinä. Eurooppalainen kasvitieteilijä Carl Thunberg dokumentoi kasvin vuonna 1772 ja huomasi sen herkullisen maun, lämpimän, puisen aromin ja moninaiset terveyshyödyt - rooiboshan on todella antioksidanttipitoista. Kun eurooppalaiset uudisasukkaat saapuivat Kapkaupunkiin, he nauttivat punaista ja fermentoitua rooibosta halvempana vaihtoehtona idästä tuodulle mustalle teelle. Ja hyvä vaihtoehtohan se sille toisaalta onkin.

Myöhemmin venäläinen maahanmuuttaja Benjamin Ginsberg ja hänen isänsä tuottivat rooibosta maatilallaan Cederbergissä, markkinoivat sitä nimellä Mountain Tea ja alkoivat kaupallistaa rooibos-teetä tuotteena. Vuonna 1904 nimenomaan tämä venäläinen maahanmuuttaja Ginsberg keksi monien kokeilujen jälkeen nykyisin käytetyn rooibosteen kuivausprosessin (eli ”hikoilun” - tai oikeastaan fermentaation). Ginsbergilla oli yhteyksiä teeteollisuuteen, ja hän alkoi myydä ja markkinoida juomaa perinteisen teen vaihtoehtona. Hän saavutti suuren menestyksen, ja 1920-luvulle mennessä suuri kysyntä johti toimitusongelmiin, koska rooibosin viljelyä ei ollut vielä aloitettu. Viljelyn aloittamisessa olikin sitten omia ongelmiaan, mutta se onnistui viimein.

Loppu onkin historiaa.

Oletko sinä teenjuoja, ja oletko maistanut rooibosta?

*****

Etelä-Afrikassa rooibosta käytetään myös kosmetiikassa/kauneudenhoidossa, koska sanotaan, että se:

1. Rooibos-teen korkea polyfenoliyhdisteiden (antioksidanttien) pitoisuus tekee siitä hyödyllisen myös kosmetiikassa ja sisäisesti nautittuna. Polyfenolit toimivat antioksidantteina, jotka suojaavat ihoa tulehduksilta. Ne neutraloivat haitallisia vapaita radikaaleja, jotka muuten vahingoittaisivat soluja ja aiheuttaisivat ennenaikaista ikääntymistä. Rooibos-teen juominen olisi hyvä olla osa päivittäistä kauneudenhoito-rutiiniasi.

2. Se sisältää myös runsaasti superoksididismutaasi-entsyymiä (SOD), joka on tehokas anti-aging-aine.  Tee rooiboshaudukkeesta vaikka kasvonaamio kankaan kanssa.

3. Rooibosin korkea flavonoidipitoisuus auttaa myös parantamaan ihosairauksia, kuten ekseemaa. Sen luonnolliset tulehdusta estävät ominaisuudet auttavat rauhoittamaan ja lievittämään tulehtunutta ihoa. Rooibos-teepusseja voidaan laittaa suoraan tulehtuneelle iholle muutamaksi minuutiksi. Säännöllinen kylpeminen tai tulehtuneiden alueiden huuhtelu teellä auttaa parantamaan ihoa. Voit myös laittaa kylmää rooibosta suihkepulloon ja suihkuttaa sitä iholle päivän aikana tai kun tunnet epämukavuutta.*

4. Tulehdus on merkittävä aknen aiheuttaja, ja kun iho on vaurioitunut, se on alttiimpi bakteereille, jotka voivat pahentaa aknea. Rooiboksen tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien lisäksi se sisältää myös antibakteerisia ominaisuuksia, jotka auttavat torjumaan aknea. Juo sitä säännöllisesti ja/tai käytä sitä kasvojen huuhteluun veden sijaan.*

5. Rooibos-teen polyfenolit tai antioksidantit vahvistavat myös hiusrakkuloita ja sen sanotaan tekevän hiukset kiiltäviksi ja pehmeiksi. Huuhtele hiukset vähintään kerran viikossa vahvalla, jäähdytetyllä Rooibos-teellä. Tämä on hyvä myös kuivan, kutiavan tai ärtyneen päänahan hoitoon.

6. Väsyneitä ja herkkiä silmiä voidaan hoitaa myös haalealla rooibos-teellä. Aseta teepussit silmäluomille tai huuhtele silmät varovasti kädenläpöisellä teella.

7. Rooibos on myös hypoallergeeninen ja siksi ihanteellinen herkälle iholle.

* Huomatkaa, tuossa keväällä kun kasvoihini iski joku näppytauti (perioraalidermatiitiksi ihotautilääkäri sen diagnosoi), lääkäri neuvoi hoitamaan sitä mustasta teestä tehdyillä hauteilla, eli rooiboskin varmaan toimii ihan yhtä hyvin! Postauksen ja ohjeen hoitoon voi lukea täältä.