Saksalaista byrokratiaa... Jos muutat osoitteeseen, joka kuuluu saman kunnan alueelle, sinun on ilmoitettava osoitteenmuutoksesta. Tätä kutsutaan nimellä ”Ummeldung”. Ja sitten uuden osoitteen rekisteröimiseen tarvitaan Asuinpaikkatodistus (Wohnungsgeberbestätigung). Jos asut vuokralla, todistuksen on oltava vuokranantajan allekirjoittama; jos olet ostanut asunnon, voit täyttää todistuksen itse.
Tämä tuli sentään hoidettua, ja vasta elokuun lopussa sain sen himputin todistuksen, jolla voin sanoa irti TV-luvan ja pääsen hoitelemaan muitakin juttuja. Paitsi tämän Mietervereinin, jonka kanssa käymme vieläkin keskustelua. ja laskut ruksuttavat.
Sitten oli vielä yksi pikkujuttu, joka entisessä asunnossani hajosi ihan ennen lähtöäni. Asunnossa oli Villeroy & Bochin vessanpytty, joka oli kyllä maailman idioottimaisimmin suunniteltu sellainen. Myöskin malliltaan, mutta erityisesti pöntön kansi oli kiinni sellaisillla nuljuvilla saranoilla. Kläpsäytin kannen kiinni kerran heinäkussa ja toinen saranoista vääntyi. Lasku 205 euroa. Eipä siinä mitään, minulla oli todella hyvä ja kattava vakuutus, joka maksoin vuodessa vain vajaat 16 euroa (!!!!!), ja yhteyshenkilöni sanoi, että tottakai se menee vakuutukseen. Nyt sitten käyn kirjeenvaihtoa vakuutusfirman kanssa siitä, että miten vahinko tapahtui. Onneksi mukavat vuokranantajani olivat niin ystävällisiä, että toimittivat minulle valokuvia vahingoittuneesta saranasta, joten katsotaan, miten käy.
Sitten omassa asunnossani on kuin hunnilauma olisi siellä riehunut. Yllätyksekseni eteisen lattialla oli siuhkupää ja hanat sekä joitain putkia. Muutama vuosi sitten raahasin sieltä pois vastaavat. ja nyt taas jostakin syystä ne oli vaihdettu. Onneksi ei seinään ollut jäänyt ylimääräisiä jälkiä. Meillä vaihtui taannoin isännöitsijä, joka oli ihan huuli pyöreänä, kun soitin ja tiukkasin syytä tähän vaihtoon.
Samassa rytäkässä (ja kyse siis ei ollut mistään linjastosaneerauksesta) keittiööni oli vaihdettu hana ja uusittu putkia allaskaapissa.
Minulla on keittiössä sekä tiskikone, että pyykkikone ja niistä oli leikattu liitännät ja putket poikki.
Tästä sain totisesti hepulin. Olkoonkin, että liitin oli kuulemma "vanhan mallinen" ja heivasin pois kaikki vanhat keittiökoneet elokuun alussa. Nyt on vielä pyykkikone löytämättä ja tiskikonekin pitäisi liittää vesiputkiin. Edellisen tiskikoneet liitännät tein itse (ei ole mitään rakettitiedettä), mutta nyt putket ovatkin erilaiset ja minulla ei ole työkaluja ruuvailemaan metallitulppia vedentuloputkista pois, ja vedenpoistoputkien päät pitäisi sahata auki.
Tiskikoneesta sen verran, että tässä huushollissa on ennen asunut joku arkkitehti, jolla oli aika erikoisia ratkaisuja. Myös minun tiski- ja pyykkikoneeni pitää olla erikoismitoitettuja. Tiskikoneen löysin jostakin hevon kuusesta, mutta sitä ei toimitettu minulle ovelle, vaan postin toimipisteeseen.
Eihän tuo paljoa paina, mutta se oli pakattu hervottoman suureen latikkoon, eikä sitten kukaan voinut auttaa siellä sen kantamisessa. Pyysin jotakin naista avaamaan edes olen ja sain loodan pyörittelemällä auton luo. Kadun toisella puolella oli jonkin kaljabaarin terassi, jossa toistakymmentä äijää seurasi ponnistelua mielenkiinnolla. Jos minä olisin parikymppinen, niin olisivat varmaan olleet jonossa tarjoamassa apuaan, mutta bnyt ajattelin, että en takuulla pyydä apua. Ja itse selvisinkin. Purin pakkauksen siinä jalkakäytävällä, ja sain koneen heivattua kyytiin, ja pakkausmateriaalit taiteltuna perään. Samaten sain sen vielä parkkipaikalta kotiinkin, vaikka meillä pysähtyy hissi aina puoleenväliin kerroksia. Outo järjestely sekin, varsinkin, jos joudut raahaamaan jotain raskaampaa välineistöä.
Jeh, paljon olisi vielä kaikkea järjesteltävää, ja sitten vielä tuo kuolemantapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!