Entäs sitten suola? Tai niille, joilla on korkea verenpaine, suolan sisältämä natrium siis. Maistamallakin selviää, että jotkut juustot ovat hyvinkin suolapitoisia. Yllättävää kyllä, Parmesaani ei ole sitä kovinkaan, voimakkaasta maustaan huolimatta. Siinä on vain 76 mg natriumia per raastettu ruokalusikallinen, kun taas esimerkiksi Cheddarviipaleessa natriumia saattaa olla 174 mg. Minun suusrsuosikkini, Emmental na Gruyére ovat suhteellisen vähäsuolaisia nekin, onneksi. Juustoissa on tosin myös natriumin "vastavaikuttajaa", kaliumia.
Juustossa on paljon kaloreita rasvasta, mutta siinä on myös elimistölle tärkeää proteiinia ja luustolle tärkeää kalsiumia. Juustosta saa myös A-vitamiinia, B12-vitamiinia (erittäin tärkeää aikuisiän diabeetikoille, joilla on metformiinilääkitys!), riboflaviinia, K2-vitamiinia, D-vitamiinia, Omega-3 -rasvahappoja, sinkkiä ja fosforia. Rasvaisissa juustoissa on myös konjugoitua linoleenihappoa (CLA), jolla saattaa olla syöpää estävä, sydäntä suojaava ja painon laskuun vaikuttava ominaisuus. Rasvattomista juustoista CLA puuttuu tykkänään.
K2-vitamiinia on ruvettu vasta kunnolla tutkimaan viimeaikoina, ja sitä pidetään entistä tärkeämpänä aivojen, luuston ja sydämen terveydelle.
Laktoori-intolerantikoille tiedoksi: On juustolaatuja, joissa on enää ihan häviävän pieniä määriä laktoosia. Näitä ovat mm. Brie, Mozzarella, ikääntynyt Cheddar ja Emmental. Niinpä laktoosiherkänkään tarvitsee harvoin kieltäytyä tästä herkusta.
Summa summarum: Tätä kirjoitellessa hurahti hiukan isokin pala Emmentalia, mutta kohtuus kaikessa. Liialla vedenjuonnillakin saa itsensä tapettua, mutta se tuskin tapahtuu juustolla, ellei sitä ala päivittäin kuluttaa niin suuria määriä, että kalorirajat paukahtelevat kulutuksen määrän yli. Joka tapauksessa juustolla on kiistattomia terveysvaikutuksia, joten sen kohtuukäyttö lienee enemmän kuin suotavaa.
Onko lukijoissa samanlaisia "juustohiiriä" kuin minä?
Minäkin pidän juustoista. Goudat ovat suosikkejani. Valion Salaneuvoksesta valitsen sen 17%-version.
VastaaPoista