Käsi kipsissä

Kirjoittelin jo muutama vuosi sitten artroottisista peukalonivelistäni, joiden kanssa eläminen alkoi olla hankalaa. Kortisoni-injektiot CMC-nivelen sisälle auttoivat asiaa vain tilapäisesti. Oikea käsi leikattiin onnistuneesti, ja eilen oli vasemman käden vuoro. Artroosin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta nivelten aiemmillä vaurioilla saattaa olla osuutta asiaan.

Kipsilasta näpissä.

Mielenkiinnolla totesin, että suomalainen anestesialääkäri teki plexuspuudutuksen olkaluun alta, eikä kainalosta, ja käytti fentanyyliä ja propofolia (ahaa, siis midatsolaamista se "hauska" olo viimeksi johtuikin....!).

Nyt ei siis ollutkaan niin kiva olo (ihan ok kumminkin), mutta heräämössä vieruskaveri oli saanut ilmeisimmin jotakin mukavampaa troppia, koska oli aika sekaisin, jutteli laittavansa laskiaispullia ja kutsui koko osaston porukan luokseen kahville (myöhemmin hän anestesiasta toinnuttuaan istui kanssani kahvipöydässä ja häntä kovin nolostutti estoton lörpöttelynsä, heh, mutta sattuuhan sitä....). Konjakkituikku maistui operaation jälkeen, mutta hemmetin kauan käsi pysyi puutuneena.

Tunnen suurta myötätuntoa halvaantuneita ihmisiä kohtaan, mutta silti tuo olkapäästä alas saakka tunnoton möhkäle oli jotenkin koominen, eikä tuntunut omalta ruumiinosalta ollenkaan. Siinä se heilui olkaan ripustettuna kuin halko, ja sängystä noustua laahautui sängyn päällä perässä kuin jokin kummallinen ja tahdoton "häntä". No, siinä mielessä kyllä nauratti koko illan, tuo tunnoton "heiluri" oli kuin ylikeitetyssä makaronissa kaulasta roikkuva ratapölkyn pala.

Yöllä vaan valvotutti, kun pelotti, että olkavartta hiukankin liikauttamalla saattaisi tahtomattaan kolkata joko itsensä tai vieruskaverinsa, mutta aamuyöhön mennessä puudutus oli jo poistunut niin, että kipulääkkeen oton jälkeen saikin nukuttua.

Nyt olen muutaman tunnin yksin kotona ja minulle on laitettu kuin pikkumuksulle välipala valmiiksi :)  Mukavaa tulla passatuksi kuin prinsessa, vaikka oikea käsi sentään toimiikin.

Yksikätisen iltapäiväeväät :)

Sanon edelleenkin, että jos artroosi sorminivelissä vaivaa, kannattaa hakea kunnon käsikirurgi! Minulla meni siihen monta vuotta, mutta olen todella tyytyväinen, että asia tuli hoidettua.

Nyt vaan odotellaan alaselän tarkempaa magneettikuvausta, joka on 10.3. Ja  - pahus  - sain 3 kk saikkaria ja liikkumiskiellon! Todennäköisesti oli kyllä leikkaavan kirurgin varotoimenpide, sillä viimeksikin jängättiin salille menosta, olisin nimittäin karannut punttien kimppuun jo heti kipsin poiston jälkeen.