Asiaa nivelistä ja nivelrikosta

Kuten pitkäaikaisemmat lukijani muistavat, katkaisin koipeni muutama vuosi sitten liukastuessani noustessani autosta pois. En tuntenut mitään ja siksi yritinkin nousta useaan kertaan ylös, murskaten siten koko nilkan alueen aika pahaksi.

No, se ei palaa koskaan ennalleen ja on leikattukin kolmeen otteeseen. Nivelessä on paha artroosi, eli nivelen pinta on kulunut pois ja nivelväli madaltunut. Mitä siitä seuraa muuta kuin kipua.

Muutama vuosi sitten ortopedi aloitti kipulääkkeen lisäksi "rustonkasvatuslääkkeen" nimeltä cartexan. Tämä on reseptitavaraa, mutta samaa ainetta saa luontaistuotekaupoistakin. Jouduin ostamaan sitä sieltä, koska ko. lääkettä ei ole pitkään aikaan saanut Suomen apteekeista. Halvempaakin se on luontaistuotekaupoissa.

Kyseessä on kondroitiininatriumsulfaatti, jota yhdessä kapselissa on 400 mg. Kapseleita otetaan kaksi päivässä kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen pidetään kahden kuukauden tauko.

Cartexan 400 mg.

Kondroitiinia on monessa eri muodossa, mutta tämä on tosiaan Chondroitin sulfate sodium, eli kondroitiininatriumsulfaatti. Muoto on varmaan imeytymisen ja toiminnan kannalta optimaalisin.

Now'n kondroitiinislfaatissa on juuri oikeaa ainetta, mutta tämän vahvuus on 600 mg, eikä kapselia voi oikein puolittaa (tabletithan voi puolittaa, jos niissä on ns. jakoura). Suomalaisia luontaistuotekauppoja en ole vielä tutkinut, ehkä niistä saattaisi löytyä oikeaa ainetta joko 800 mg:n tai 400 mg:n pitoisuuksina.

Kondroitiinia kannattaa kokeilla, jos on nivelvaivoja, minulla se on helpottanut kipua. Kondroitiinihan on elimistössä luonnollisestikin esiintyvä aine, mukopolysakkaridi, jota löytyy nivelkapselista, jänteistä ja ligamenteista, joissa se sitoutuu proteiineihin, kuten kollageeniin ja elastiiniin. Kondroitiini sitoo vettä niveleen, jolloin nivel saa luonnollista liukastetta ja liukaste toimii myös iskua vaimentavana tyynynä nivelen sisällä.

Kivun aistimus ja sukupuolien väliset erot

Tulipa vaan mieleen tästä leikatusta peukustani, että onpa se ihme, että naisilla nivelongelmat ovat yleisempiä kuin miehillä. Artroosia on enemmän naisilla ja jos puhutaan reumasta (joka on autoimmuunisairaus), naisia on sairastavista selkeästi kolme kertaa enemmän kuin miehiä. Tarkkaa syytä asiaan ei tiedetä, mutta joitakin arvioita on esitetty alan julkaisuissa.

Naisilla arvellaan yleisesti ottaen olevan liikkuvammat nivelet kuin miehillä, tässä ehkä yksi syy nivelongelmiin. Tällä saattaa selittyä etenkin polvinivelen kuluma, jossa nivel yksinkertaisesti vaan hiertyy rikki.

Naishormoni estrogeeni näyttäisi suojaavan kivulta. Juuri ennen kuukautisia estrogeenitaso romahtaa, joten monet kokevat nivelkivut silloin pahempina. Raskauden aikana taas estrogeenitaso on korkealla, mikä valmistaa naista kestämään synnytyskivut.

Toisaalta taas naisahormonien arvellaan olevan altistava tekijä joillekin nivelongelmia aiheuttaville sairauksille, kuten lupus ja reuma, sillä niihin on suurin riski sairastua hedelmällisessä iässä ja naisena.

Hormoneilla voi vain osin selittää kivun tuntemista. Oletettavasti kehon omat kivunlievittäjät, endorfiinit, toimivat paremmin miehillä kuin naisillä. Naisilla myös erittyy vähemmän mielihyvää aiheuttavaa dopamiinia, jota tarvitaan endorfiinien tehokkaaseen toimintaan.

Naisten kompleksikas hormonitoiminta voi myös aiheuttaa kipulääkkeiden imeytymisen häiriöitä. Sen, ja myös naisten hitaamman ruoansulatuksen takia saatetaan joskus tarvita korkeampaa kipulääkeannosta kuin normaalisti.

Jos esimerkiksi nivelkivut vaivaavat, on hyvä ottaa nämäkin asiat esille lääkärin vastaanotolla.

Käsi kipsissä

Kirjoittelin jo muutama vuosi sitten artroottisista peukalonivelistäni, joiden kanssa eläminen alkoi olla hankalaa. Kortisoni-injektiot CMC-nivelen sisälle auttoivat asiaa vain tilapäisesti. Oikea käsi leikattiin onnistuneesti, ja eilen oli vasemman käden vuoro. Artroosin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta nivelten aiemmillä vaurioilla saattaa olla osuutta asiaan.

Kipsilasta näpissä.

Mielenkiinnolla totesin, että suomalainen anestesialääkäri teki plexuspuudutuksen olkaluun alta, eikä kainalosta, ja käytti fentanyyliä ja propofolia (ahaa, siis midatsolaamista se "hauska" olo viimeksi johtuikin....!).

Nyt ei siis ollutkaan niin kiva olo (ihan ok kumminkin), mutta heräämössä vieruskaveri oli saanut ilmeisimmin jotakin mukavampaa troppia, koska oli aika sekaisin, jutteli laittavansa laskiaispullia ja kutsui koko osaston porukan luokseen kahville (myöhemmin hän anestesiasta toinnuttuaan istui kanssani kahvipöydässä ja häntä kovin nolostutti estoton lörpöttelynsä, heh, mutta sattuuhan sitä....). Konjakkituikku maistui operaation jälkeen, mutta hemmetin kauan käsi pysyi puutuneena.

Tunnen suurta myötätuntoa halvaantuneita ihmisiä kohtaan, mutta silti tuo olkapäästä alas saakka tunnoton möhkäle oli jotenkin koominen, eikä tuntunut omalta ruumiinosalta ollenkaan. Siinä se heilui olkaan ripustettuna kuin halko, ja sängystä noustua laahautui sängyn päällä perässä kuin jokin kummallinen ja tahdoton "häntä". No, siinä mielessä kyllä nauratti koko illan, tuo tunnoton "heiluri" oli kuin ylikeitetyssä makaronissa kaulasta roikkuva ratapölkyn pala.

Yöllä vaan valvotutti, kun pelotti, että olkavartta hiukankin liikauttamalla saattaisi tahtomattaan kolkata joko itsensä tai vieruskaverinsa, mutta aamuyöhön mennessä puudutus oli jo poistunut niin, että kipulääkkeen oton jälkeen saikin nukuttua.

Nyt olen muutaman tunnin yksin kotona ja minulle on laitettu kuin pikkumuksulle välipala valmiiksi :)  Mukavaa tulla passatuksi kuin prinsessa, vaikka oikea käsi sentään toimiikin.

Yksikätisen iltapäiväeväät :)

Sanon edelleenkin, että jos artroosi sorminivelissä vaivaa, kannattaa hakea kunnon käsikirurgi! Minulla meni siihen monta vuotta, mutta olen todella tyytyväinen, että asia tuli hoidettua.

Nyt vaan odotellaan alaselän tarkempaa magneettikuvausta, joka on 10.3. Ja  - pahus  - sain 3 kk saikkaria ja liikkumiskiellon! Todennäköisesti oli kyllä leikkaavan kirurgin varotoimenpide, sillä viimeksikin jängättiin salille menosta, olisin nimittäin karannut punttien kimppuun jo heti kipsin poiston jälkeen.

Kevätystä ja käynti käsikirurgilla

Kävin tänään käsikirurgilla peukalonivelleikkauksen jälkitarkastuksessa, jossa selvisi, että käsi on toipunut hiukan huononlaisesti, plus että olen rasittanut sitä liikaa. Eli mihikään kahvakuulatreeneihin ei vieläkään ole asiaa, ja saikkarikin jatkuu toukokuun loppuun. Tuntuu tylsältä valittaa vaivoistaan, mutta ottakaapa opiksi  - jos tällainen paha artroosi sattuisi kohdalle, niin se pitäisi heti korjata (nykyään monet nivelet pystyy operoimaan), eikä odottaa yli paria vuotta kuten minä tein. siinä ajassa kipu oli niin suunnaton, että oppi käyttämään käsiään vajaateholla, mikä nyt sitten kostautuu heikkojen käsilihasten muodossa.

Vaihtakaa lääkäriä niin monta kertaa, että jotakin tapahtuu!

Sain siis määräyksen fysioterapiaan ja kävin myös toimintaterapeutin vastaanotolla ja sain jumppaohjeita ja mukaani purkillisen terapiavahaa. Siis sellaista silikonimassaa, joka pitää käytön jälkeen sulkea takaisin purkkiin, koska muuten se helposti "lähtee kävelemään" vaikka parvekkeen kautta naapurin riesaksi.

Varsin lieronoloista massaa, joka tuntui elävän näpeissä.

Poliklinikalla kului aika kerrankin rattoisasti, sillä toimintaterapeutti sattui olemaan vanha ystäväni, jonka kanssa ei oltu nähty jokseensakin tasan kahteenkymmeneen vuoteen :D  Näköjään tuollaisella muovailuvahalla on minuun edelleen yhtä regressoiva vaikutus kuin ennenkin, ja jumppaliikkeiden harjoittelu sujui hilpeissä merkeissä.

Oli ihanan keväinen päivä, joten kauppareissulla päätin ostaa jo kauan hiniöimäni vaaleanpunaisen ruusun harmaan talvitakkini rintamukseen. Siis vaaleanpunaisen, "inhokkivärini"! Tästä väristä en olekaan vielä postaillut analyysia, koska olen tieten tahtoen kartellut sitä  - jossain vaheessa se kuitenkin tulee ilmestymään....

Ruusun väriin sopiva kynsilakkakin piti tietty hankkia. Se on sitten jo neljäs Isadora-kynsilakkani, sävyn nimi on Glacé. Tuo toinen lakka on Kleancolor-merkkinen ihanan kitschi hilelakka nimeltään Aurora, ja sitä laitan Isadoran päälle kynsien kärkiin viistosti. Sopii harmaaseen lookiini huomenna.

Kevättyyliä! Huivi on Kenzon.

Nyt pelleilemään tuon silikonimöykyn kanssa!

Käsi sievästi paketoituna...

Selvittiinpä sitten siitäkin operaatiosta. Kaikista eniten inhotutti tuo plexuspuudutus, mutta kun venäläinen (?) anestesialääkäri laittoi i.v.-kanyylin läpi ensin satsin fentanyyliä ja pari satsia midatsolaamia, niin sitten minulta olisi voinut leikata vaikka pään irti.

Pitkällisen odottelun jälkeen mömmöt olivat menneet varmaan hiukan vikapaikkaan olkapunoksessa, sillä käden ulkosyrjä puutui hyvin, mutta sisäsyrjä ja peukku huonommin. Tässä vaiheessa minäkin aloin tuskastua sängyssä makoiluun, ja ajatukseen siitä, ettei se loppuisi vielä ainakaan kolmeen tuntiin, joten päädyimme yhteisymmärryksessa nukutukseen, jolloin minunkin aikani kuluisi "kivemmin".

Kas, leikkauksen jälkeen kuulin, että trapeziumluu oli kokonaan poissa paikaltaan ja rustokin oli kokonaan kadonnut trapeziumin ja CMC I -nivelen väliltä, ja että STT-nivelkin oli artroottinen, joten ei ihme, että peukun tyvi oli niin kipeä. Ja tätä siis on tässä ihmetelty reilusti yli pari vuotta ennenkuin sain pultit sairaalassa alkukesästä ja vaadin toimenpiteitä asian suhteen.

Olen nyt siis yhtä luuta vajaa, sillä se rupuinen trapezium poistettiin tykkänään. Kädessä on nyt massiivinen ja nuijanmallinen kipsi, jolla olin heräämössä miltei jo kolkata itseni kun nostin kättä ja puutuneisuudesta johtuen se menikin ihan eri suuntaan kun olin aikonut ja liki iskin itseäni otsaan. Onneksi hoitaja sai ranteesta kiinni.

Sievä "pikkujoulupaketti", vain punainen nauha puuttuu.

Kun puudutusaine alkoi kotona muutama tunti sitten hälvetä, iski ihan infernaalinen kipu. Se siitä päätöksestä pärjätä vähin lääkkein...

Kipsi on kuusi viikkoa paikallaan, tosin kahden viikon päästä se vaihdetaan kevyempään, jotta kehtaa sitten ihmisten ilmoillakin liikkua.

Valvoskelua

Artroosipiste.

Pilppusin tänään viimeisen satsin punaisia melba-omenia, ja hitsi, että on oikean käden peukku taas kipeä. Menin sitten vielä riuhtomaan teepurkkia auki samalla kädellä, joten koko CMC-nivel klonksahti sijoiltaan. Nyt se on taas paikallaan, mutta täytyy sanoa, että hetken ajan näin kyllä tähtiä.

Tästä on siis kyse:

Ongelma on siis tässä carpometacarpaali, eli CMC-nivelessä, ja molemmissa kävissä. Valitettavasti oikeakätisenä  se puoli on pahempi rasituksen vuoksi.

Olin jo miltei valmis lykkäämään leikkausta, mutta ei tästäkään mitään tule, siis tämän kanssa elämisestä.

Torstaita

Kavin tanaan leikkauksen jalkitarkastuksessa ja selkahaava pompotti niin, etta joku laaketieteen kandi sai punkteerata sen. Edesta oli jokin haava (en ole vielakaan iljennyt katsoa niita) hiukan tulehtunut, joten siita kai tama lampoily. Sain uuden ab-kuurin ja ekan satsin suonensisaisesti, silla sen pitaisi taltuttaa tulehdus nopeammin. Seuraava operaatio noin puolen vuoden kuluttua, ja silla valin siis uudistan tuttavuuttani onkologian yksikon kanssa. Patologin raportti kasvaimesta ei ollut viela tullut, mutta se tosiaan nyt jo tiedetaan, etta estrogeenireseptorit olivat 100% + ja progesteronireseptorit 95% +, her -.

Kavin omassa asunnossani hakemassa koiranpissatusvaatteet, eli joogapuvun, parkatakin ja purkkarit. Jos vahan yrittaisi tasta kadesta huolimatta joogailla, niin ei ihan rapistu.

Kotona se havitys oli kylla kauhistuttava:

Eteisen kuivatin.

Kylppari ja yhdistetty koissun paniikkihuone. Kuva taitaa olla vaarinpain, silla kuivatin on toki lattialla eika katossa. Mutta saapa tuosta nyt kasityksen nainkin pain.

Kavin TYKSista pain sitten IKEAssa vahan vilkaisemassa kylpparin kalusteita, ja ihastuin hiukan yhteen pahkinapuiseen kaappisettiin, mutta ehka en nyt hatikoi ostoa (viela), silla meneehan tassa viela liki kolme kuukautta, ennenkuin mitaan valmista tulee.

Naapurini muuten heitti taalla kaydessaan ilmaan ajatuksen, etta jospa nama minun nivelvaivani johtuvat asunnossa olevasta homeesta. Ajattelin, etta taitaa olla aika kaukaa haettua, mutta toisaalta, kyllahan tuollaisen homeen sanotaan aiheuttavan monenlaista oiretta. Tosin taalla asuessa eivat nama kadet ole yhtaan sen kummemmiksi tulleet.

Kipu

Tuskin muistan aikaa, jolloin ei olisi ollut kipua. Opiskeluaikana toinen jalka ja pakara olivat niin kipeat, etten loppujenlopuksi saattanut edes istua. Opiskelijaterveydenhuollosta syotettiin kipulaakeita ja magnesiumtabletteja ja laakarilla juokseminen oli jokaviikkoista touhua, kunnes joku alysi passittaa minut YTHS:n neurologille.

Neurologi komensi pritsille selalleen, tarttui oikeasta nilkasta ja nosti jalkaa, jolloin parahdin. Syy oli yksinkertainen: Iskiashermo oli piriformis-paarynalihaksen pinteessa, ja asia hoituisi fysioterapialla ja venyttelylla. Kas, niin yksinkertaista se oli, ja nyttemmin pysynyt silla myos kuosissaan. Aidillani on sama vika, mutta toisessa jalassa kuin minulla. Hassua.

Nyt sitten on ongelma naissa kasissa. Vanhojen akkojen sairaus, artroosi. Tuskallinen vaiva. Valilla ajattelen, etta pilatako terveytensa syomalla kipulaakkeita, vai karsimalla kivusta? Jalkimmainen vaihtoehto on todella elamaa rajoittava asia. En saa edes lukkoa auki ulko-ovesta ilman kipulaakitysta. Asiaa tietty pahentaa tama oikean kaden ulnarisvaurio, joka ei vielakaan, kuluneista kuukausista huolimatta, ole parantunut, vaikka sen pitaisi periaatteessa korjaantua noin viidessa kuukaudessa.

Naprokseeni kipulaakkeena tuottaa painajaisunia, se on kylla huomattu. Pregabaliini, jota minulle maarasi neurologi, saa aikaan todella sekavan olon, mika ei naurata sekaan. Ketoprofeeni taas rasittaa vatsaa. Fysioterapia auttaa yllapitamaan kaden liikkuvuutta, mutta on kallista, ei siihen kovin hevin sairauslomalaisen kassa taivu.

Tassa sitten yritan tasapainoilla. Pregabaliini tuo sekavan olon ja etenkin younen, mutta sekavaksi muuttuu elamakin, jos valvoo viikkotolkulla kivun takia putkeensa.

Antti Heikkila liputtaa kivunhoidossa vahahiilihydraattisen ruokavalion puolesta, mutta ei sekaan mikaan autuaaksitekeva asia ole. Mina olen syonyt sen mukaan terveellisesti jo kymmenkunta vuotta, ja silti nama ongelmat vaivaavat. Selkaongelmista osa on toki lannerangassa olevan viankin syyta (aktiiviurheilijakaudeltani) ja huonojen toimistokalusteiden. Artroosia ei kai selita muu kuin ika, sukupuoli ja kilpirauhasen vajaatoiminta, joka paasi aika pahaksi ennenkuin asiaan tartuttiin ja aloitettiin laakitys.

Artroosi/artriitti sormissa

Tallainen "vanhojen akkojen" sairaus vaivaa. Ja on todella tuskallinenkin. Siihen on massiivinen kipulaakityskin, pregabaliinia ja NSAID:ita ja niin edelleen. Glukosamiiniakin suositeltiin, joskaan tietaakseni siita ei ole mitaan asiaa puoltavia tutkimuksia. Sitapaitsi se saa mahan iloisesti sekaisin, jos siina ei ole mahasuojaa, niinkuin kuvassa olevassa iHerbista ostetussa tuotteessa on.

Jokatapauksessa on  - kumma kylla - yksi laake, jolla oireet vaimenevat aikalailla. Se on myos iHerbista peraisin ja nimi on Zyflamend. Koitin jonkin aikaa valttaa sita, mutta nyt ovat kadet olleet niin kivuliaat ja sormien liikeradat niin rajoittuneet, etta piti tehda jotain. Jo pari kapseliakin auttoi jonkin verran.

Olen ehdottomasti sita mielta, etta tuota kannattaa kokeilla, jos artroosikivut vaivaavat.