Käsi sievästi paketoituna...

Selvittiinpä sitten siitäkin operaatiosta. Kaikista eniten inhotutti tuo plexuspuudutus, mutta kun venäläinen (?) anestesialääkäri laittoi i.v.-kanyylin läpi ensin satsin fentanyyliä ja pari satsia midatsolaamia, niin sitten minulta olisi voinut leikata vaikka pään irti.

Pitkällisen odottelun jälkeen mömmöt olivat menneet varmaan hiukan vikapaikkaan olkapunoksessa, sillä käden ulkosyrjä puutui hyvin, mutta sisäsyrjä ja peukku huonommin. Tässä vaiheessa minäkin aloin tuskastua sängyssä makoiluun, ja ajatukseen siitä, ettei se loppuisi vielä ainakaan kolmeen tuntiin, joten päädyimme yhteisymmärryksessa nukutukseen, jolloin minunkin aikani kuluisi "kivemmin".

Kas, leikkauksen jälkeen kuulin, että trapeziumluu oli kokonaan poissa paikaltaan ja rustokin oli kokonaan kadonnut trapeziumin ja CMC I -nivelen väliltä, ja että STT-nivelkin oli artroottinen, joten ei ihme, että peukun tyvi oli niin kipeä. Ja tätä siis on tässä ihmetelty reilusti yli pari vuotta ennenkuin sain pultit sairaalassa alkukesästä ja vaadin toimenpiteitä asian suhteen.

Olen nyt siis yhtä luuta vajaa, sillä se rupuinen trapezium poistettiin tykkänään. Kädessä on nyt massiivinen ja nuijanmallinen kipsi, jolla olin heräämössä miltei jo kolkata itseni kun nostin kättä ja puutuneisuudesta johtuen se menikin ihan eri suuntaan kun olin aikonut ja liki iskin itseäni otsaan. Onneksi hoitaja sai ranteesta kiinni.

Sievä "pikkujoulupaketti", vain punainen nauha puuttuu.

Kun puudutusaine alkoi kotona muutama tunti sitten hälvetä, iski ihan infernaalinen kipu. Se siitä päätöksestä pärjätä vähin lääkkein...

Kipsi on kuusi viikkoa paikallaan, tosin kahden viikon päästä se vaihdetaan kevyempään, jotta kehtaa sitten ihmisten ilmoillakin liikkua.