Kiskovelliä

Ihan luulisi muuten ruisleiväksi  - ellei tietäisi mitä se on.

Ne, joilla tukka nousee pystyyn tuosta otsikosta, ja joiden suuresti kammoksuma tämä perinneruoka oli kansakoulussa, voivat hypätä tämän kirjoituksen yli, sillä minä oikeasti aion kirjoittaa JUURI SIITÄ, eli "kiskasta".

Olen jo aiemmin maininnut, että minun lapsuudenkotonani ei niinkään syöty mitään kovin extreemiä perinneruokaa, joten kyllä tämä ruokalaji minuakin hiukan hätkäytti alakoulussa.

Kyse on siis yksinkertaisesti oululaisen rössypotun eteläpohjalaisemmasta versiosta, eli verileipävellistä.  Kiitos näitten kaikkien internetin keskustelupalstojen, sain viime viikolla kuusi isoa verileipäkyrsää. Ohjeesta ei ollut tietoakaan, mutta kun sitä oli eräällä keskustelupalstalla pähkäilty, tulin siihen tulokseen, että soppa syntyy kun voissa paistaa sipulia, laittaa hiukan valkopippuria ja suolaa, täysmaitoa ja sitten leipää kuutioina.

Leivänpalat sekaan....

...ja tarjolle puolukkahillon kanssa.

On kyllä hiukan sellainen olo, että siihen alkuperäiseen versioon ei kuuluisi sipuli, ja joissain paikoissa ilmeisimmin tällaiseen leivänkannikkakeittoon laitetaan savusilavaa, mutta tästä sopasta nyt tuli tällainen ja hyvää oli.