Käsi kipsissä

Kirjoittelin jo muutama vuosi sitten artroottisista peukalonivelistäni, joiden kanssa eläminen alkoi olla hankalaa. Kortisoni-injektiot CMC-nivelen sisälle auttoivat asiaa vain tilapäisesti. Oikea käsi leikattiin onnistuneesti, ja eilen oli vasemman käden vuoro. Artroosin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta nivelten aiemmillä vaurioilla saattaa olla osuutta asiaan.

Kipsilasta näpissä.

Mielenkiinnolla totesin, että suomalainen anestesialääkäri teki plexuspuudutuksen olkaluun alta, eikä kainalosta, ja käytti fentanyyliä ja propofolia (ahaa, siis midatsolaamista se "hauska" olo viimeksi johtuikin....!).

Nyt ei siis ollutkaan niin kiva olo (ihan ok kumminkin), mutta heräämössä vieruskaveri oli saanut ilmeisimmin jotakin mukavampaa troppia, koska oli aika sekaisin, jutteli laittavansa laskiaispullia ja kutsui koko osaston porukan luokseen kahville (myöhemmin hän anestesiasta toinnuttuaan istui kanssani kahvipöydässä ja häntä kovin nolostutti estoton lörpöttelynsä, heh, mutta sattuuhan sitä....). Konjakkituikku maistui operaation jälkeen, mutta hemmetin kauan käsi pysyi puutuneena.

Tunnen suurta myötätuntoa halvaantuneita ihmisiä kohtaan, mutta silti tuo olkapäästä alas saakka tunnoton möhkäle oli jotenkin koominen, eikä tuntunut omalta ruumiinosalta ollenkaan. Siinä se heilui olkaan ripustettuna kuin halko, ja sängystä noustua laahautui sängyn päällä perässä kuin jokin kummallinen ja tahdoton "häntä". No, siinä mielessä kyllä nauratti koko illan, tuo tunnoton "heiluri" oli kuin ylikeitetyssä makaronissa kaulasta roikkuva ratapölkyn pala.

Yöllä vaan valvotutti, kun pelotti, että olkavartta hiukankin liikauttamalla saattaisi tahtomattaan kolkata joko itsensä tai vieruskaverinsa, mutta aamuyöhön mennessä puudutus oli jo poistunut niin, että kipulääkkeen oton jälkeen saikin nukuttua.

Nyt olen muutaman tunnin yksin kotona ja minulle on laitettu kuin pikkumuksulle välipala valmiiksi :)  Mukavaa tulla passatuksi kuin prinsessa, vaikka oikea käsi sentään toimiikin.

Yksikätisen iltapäiväeväät :)

Sanon edelleenkin, että jos artroosi sorminivelissä vaivaa, kannattaa hakea kunnon käsikirurgi! Minulla meni siihen monta vuotta, mutta olen todella tyytyväinen, että asia tuli hoidettua.

Nyt vaan odotellaan alaselän tarkempaa magneettikuvausta, joka on 10.3. Ja  - pahus  - sain 3 kk saikkaria ja liikkumiskiellon! Todennäköisesti oli kyllä leikkaavan kirurgin varotoimenpide, sillä viimeksikin jängättiin salille menosta, olisin nimittäin karannut punttien kimppuun jo heti kipsin poiston jälkeen.

Käsi sievästi paketoituna...

Selvittiinpä sitten siitäkin operaatiosta. Kaikista eniten inhotutti tuo plexuspuudutus, mutta kun venäläinen (?) anestesialääkäri laittoi i.v.-kanyylin läpi ensin satsin fentanyyliä ja pari satsia midatsolaamia, niin sitten minulta olisi voinut leikata vaikka pään irti.

Pitkällisen odottelun jälkeen mömmöt olivat menneet varmaan hiukan vikapaikkaan olkapunoksessa, sillä käden ulkosyrjä puutui hyvin, mutta sisäsyrjä ja peukku huonommin. Tässä vaiheessa minäkin aloin tuskastua sängyssä makoiluun, ja ajatukseen siitä, ettei se loppuisi vielä ainakaan kolmeen tuntiin, joten päädyimme yhteisymmärryksessa nukutukseen, jolloin minunkin aikani kuluisi "kivemmin".

Kas, leikkauksen jälkeen kuulin, että trapeziumluu oli kokonaan poissa paikaltaan ja rustokin oli kokonaan kadonnut trapeziumin ja CMC I -nivelen väliltä, ja että STT-nivelkin oli artroottinen, joten ei ihme, että peukun tyvi oli niin kipeä. Ja tätä siis on tässä ihmetelty reilusti yli pari vuotta ennenkuin sain pultit sairaalassa alkukesästä ja vaadin toimenpiteitä asian suhteen.

Olen nyt siis yhtä luuta vajaa, sillä se rupuinen trapezium poistettiin tykkänään. Kädessä on nyt massiivinen ja nuijanmallinen kipsi, jolla olin heräämössä miltei jo kolkata itseni kun nostin kättä ja puutuneisuudesta johtuen se menikin ihan eri suuntaan kun olin aikonut ja liki iskin itseäni otsaan. Onneksi hoitaja sai ranteesta kiinni.

Sievä "pikkujoulupaketti", vain punainen nauha puuttuu.

Kun puudutusaine alkoi kotona muutama tunti sitten hälvetä, iski ihan infernaalinen kipu. Se siitä päätöksestä pärjätä vähin lääkkein...

Kipsi on kuusi viikkoa paikallaan, tosin kahden viikon päästä se vaihdetaan kevyempään, jotta kehtaa sitten ihmisten ilmoillakin liikkua.

Valvoskelua

Artroosipiste.

Pilppusin tänään viimeisen satsin punaisia melba-omenia, ja hitsi, että on oikean käden peukku taas kipeä. Menin sitten vielä riuhtomaan teepurkkia auki samalla kädellä, joten koko CMC-nivel klonksahti sijoiltaan. Nyt se on taas paikallaan, mutta täytyy sanoa, että hetken ajan näin kyllä tähtiä.

Tästä on siis kyse:

Ongelma on siis tässä carpometacarpaali, eli CMC-nivelessä, ja molemmissa kävissä. Valitettavasti oikeakätisenä  se puoli on pahempi rasituksen vuoksi.

Olin jo miltei valmis lykkäämään leikkausta, mutta ei tästäkään mitään tule, siis tämän kanssa elämisestä.