Minoksidiili ja hiusten kasvatus

Muistatteko, kun kerroin siitä, miten hiukset kasvavat? Se postaus on luettavissa täällä. 

On olemassa joitain aineita, joilla hiusten kasvua voi buustata, ja yksi niistä on minoksidiili. Ajattelin kirjoitella hiukan siitä, koska pakkaus tätä ainetta sisältäviä liuosampulleja löytyi varastoistani.

Alunperin korkean verenpaineen lääkkeeksi kehitetty minoksidiilin hiusten kasvua edistävät vaikutukset löydettiin onnellisen sattuman kautta. Nykyään sitä löytyy reseptivapaana apteekin hoitotuotteiden hyllyltä (paikalliskäyttöön saatavana 2 %:n ja 5 %:n vahvuuksina, kauppaniminä mm. Rogaine ja Minoxidil Orion) shampoiden ja hoitoaineiden rinnalla esimerkiksi vaahtona, tippoina ja suihkeena.

Mutta toisin kuin muotovaahto, vaahtomainen tuote ei muotoile hiuksia, vaan vaikuttaa niiden kasvuun.

Minoksidiilin vaikutusmekanismi on monitekijäinen. Se lyhentää telogeenivaihetta (lepotilaa), jolloin karvatupet siirtyvät takaisin anageenivaiheeseen (kasvuvaiheeseen) aikaisemmin, pidentää anageenivaihetta, jolloin hiukset kasvavat pidemmiksi ja paksummiksi. Aine myös lisää verenkiertoa ja kasvutekijöiden toimintaa karvatupessa.

Hiustenlähtö ja harveneminenhan on aika stigmatisoiva asia, ja erityisen hankalaa se on naisille. Onneksi siis on tällainen aine, joka auttaa – ainakin tietyissä tilanteissa. Nettiä kun selaa, monet ovat kokeilleeet sitä pakenevaan hiusrajaan ja kulmakarvoihin ja käyttävät sitä jopa ennaltaehkäisevästi, esittäen sen vain yhtenä lisävaiheena kauneusrutiinissaan.

Mutta tämä maine saa myös ihmiset, joilla ei ole havaittavaa hiusten ohenemista, miettimään, että pitäisikö minunkin käyttää minoksidiilia, samalla tavalla kuin meitä on opetettu ehkäisemään ryppyjä Botoxilla ja retinolilla? Vai voisiko se tehdä keskimääräisen paksusta hiuksestani vieläkin upeammat? 

Onhan se kuin nurmikon lannoite, joka auttaa jo olemassa olevaa ruohoa kasvamaan paremmin, mutta se ei voi kasvattaa uudelleen kohtaa, josta ruoho on kadonnut kokonaan.

Tämä ero on avainasemassa, ja juuri tässä kohdassa suuri osa verkossa käytävästä keskustelusta alkaa hämärtyä.

Selkeimpiä ehdokkaita minoksidiilin käyttäjiksi ovat henkilöt, joilla on vahvistettu androgeeninen alopesia eli miesten tai naisten tyyppinen hiustenlähtö. Diagnoosin tulee olla tehty asianmukaisesti. Mitä aikaisemmin hoitoon ryhdytään, sitä enemmän on, mistä lähteä liikkeelle. Kun karvatupet ovat kadonneet, minoksidiili ei voi palauttaa niitä. Se voi vain tukea ja pidentää vielä toimivien karvatupien toimintaa.

Toinen ongelma on käytännönhäheisempi. Minoxidil tehoaa vain niin kauan kuin sitä käytetään, mikä tarkoittaa, että hoidon aloittaminen edellyttää usein määrittelemätöntä/loputonta ja kallista sitoutumista.

Jos joku aloittaa minoksidiilin käytön, vaikka hänellä ei ole varsinaista hiustenlähtöä (alopesia), hän sitoutuu loputtomaan lääkekuuriin, jolla ei ole selkeää päätepistettä eikä selkeää hyötyä sen lisäksi, että se mahdollisesti viivästyttää jotain, mikä olisi saattanut edetä merkittävästi tai loppua itsestään.

Mitä tapahtuu, kun minoksidiilin käyttö loppuu

Kuten monet muutkin hoidot, minoksidiili vaatii säännöllisyyttä tulosten ylläpitämiseksi. Heti kun lopetat sen käytön, hiukset alkavat taas ohenemaan. Se ei tapahdu nopeasti, mutta tapahtuu silti.

Itse asiassa tilanne voi päätyä jopa huonommaksi kuin jos et olisi koskaan aloittanut hoitoa. Erään tutkimuksen mukaan minoksidiilin käytön lopettamisen jälkeen osallistujat menettivät paitsi hoidon aikana kasvaneet hiukset myös osan säilyneistä terminaalihiuksista (paksummat, tummemmat ja näkyvämmät hiukset), ja joissakin tapauksissa hiusten määrä laski jopa alle lähtötason.

Tämä on erityisen tärkeää, koska kaikki hiusten oheneminen ei johdu juuri siitä hiustenlähtötyypistä, jota minoksidiili on tarkoitettu hoitamaan. Hiusten muutokset voivat johtua monista taustatekijöistä, kuten rautavajeesta, kilpirauhasen sairaudesta ja muista ravitsemuksellisista puutteista, joista yhtäkään voi hoitaa paikallisesti.

Nettijutuissa sivuutettavat haittavaikutukset

Kun minoksidiilin käyttö on yleistynyt kauneudenhoitorutiineissa, keskustelussa jäävät usein huomiotta jotkut fyysiset haittavaikutukset.

Yleisiä sivuvaikutuksia ovat alkuvaiheen hiustenlähtö, päänahan ärsytys, kuivuus ja joissakin tapauksissa ei-toivottu kasvojen karvankasvu.

Tähän luetteloon voidaan lisätä mahdollinen päänsärky, sydämentykytykset ja rintakipu. Mitä korkeampi on tuotteen pitoisuus, sitä suurempi on haittavaikutusten riski. Minoksidiilia ei myöskään suositella raskauden aikana. 

Minoksidiili on melko turvallinen lääke, mutta sitä ei pidä käyttää kokeilumielessä, koska se on kuitenkin lääke, jolla on haittavaikutuksia kuten millä tahansa lääkkeellä.

Muita hiuksia koskevia postauksia:

Yllättävä asia, mitä tarvitaan terveiden ja vahvojen hiusten ja kynsien kasvuun

Ovatko rakennepaikkaavat hoitoaineet haitallisia hiuksille?

Voiko hiusten harmaantumisen estää?

Rotavirus ja tartunnan saaneen hoito

Huh, mikä tauti, olen ollut kipeänä viime sunnuntaista lähtien ja toissapäivänä lääkärillä käydessäni kuulin, että syynä on rotavirus, joka ainakin täällä näkyy riehuvan.

Tauti on todella kurja, ja siksi haluankin hiukan kirjoitella siitä, sillä Dr. Lena antoi hyviä neuvoja hankkia pari käsikauppalääkettä helpottamaan oloa. Ainakin minulle olivat hyvät neuvot tarpeen, sillä alkuviikosta en ollut todellakaan edes pysyä tolpillani. Olo onkin jo tänään hiukan parempi, vaikka ihan kunnossa en ole vieläkään. Pitkäkestoinen on tämä tauti, enkä sitä kenellekään soisi.

Photo by CDC on Unsplash

Tässä hiukan rotaviruksen taustoja. Alla listattuna viruksen tartuntamuodot samasta lähteestä.

Rotavirus tarttuu helposti

• - ihmisestä toiseen käsien välityksellä 
• - ovenkahvojen, lelujen tai muiden pintojen ja tavaroiden välityksellä
• - viruksella saastuneen ruuan tai juoman välityksellä 
• - hengitysteiden kautta

Tämä kannattaa pitää mielessä, jos kotona on tartunnan saanut.

Ilmeisesti tämä tuli jotakin kautta viimeviikkoisen kahviloissaistuskelun takia. Pintojen kautta siis, arvelen.

Olo on ollut todella hutera viime sunnuntaista alkaen, enkä edes ollut varma, selviäisinkö n. 200 m:n matkan pyörtymättä lääkärille torstaina. Menihän se, kun matkan varrella lepäili 4-5 krt jossain rakennusten ikkunalaudoilla tai portailla istuen mennen tullen.

Minä en yleensä tällaisia sairastele, joten itsehoidostakaan ei ole kunnon käsitystä, mutta Dr. Lena antoi mukaan post-it -lapun, jolle oli kirjoittanut kaksi tuotetta, jotka eivät ole reseptiä vaativia. Tässä vinkkinä teillekin. Näihin hoitoihin tietty ilman muuta lisäksi kunnon nesteytys, lepo ja jos on kuumetta, vaikka parasetamolia laskemaan lämpöä.

Toinen on hiivasta saatava Saccharomyces Boulardii -valmiste kapseleina. Tämä on probiootti, joka alkuperästään huolimatta rinnastetaan maitohappobakteereihin. Käyttöaiheisiin sopii myös mm. turistiripulin hoito. Tätä saa Suomesta mm. Precosa-nimellä ja Puhdas+ -tuotesarjallakin on oma vastaavansa.

Oksenteluun sain suosituksen ostaa dimenhydrinaattia. Tätä käytetään kaiketi lähinnä matkapahoinvointiin, mutta se toimi oikein hyvin tässäkin taudissa. Tämä on itse asiassa antihistamiini, mutta sillä on muitakin käyttöaiheita, kuten linkistä selviää. Kauppanimiä Suomessa ovat mm. Postafen ja Dramamine. Apteekeista ilman reseptiä tämäkin, myös Suomessa.

Katso pakkauksista tarkka annostelu.

Aina niin ihana Acnos Apotheken henkilökunta oli laittanut kotiin toimitettavaan lähetykseen vielä kaupanpäällisinä kaksi käsilaukkuun hyvin menevää laastaripakettia ja käsivoidetuubin! Hassua sinänsä, että juuri, kun olin netin kautta lähettänyt tilauksen, juolahti mieleen, että samalla olisi voinut tilata käsivoidetta, sillä rutistin juuri sinä aamuna viimeiset pisarat tuubistani. Tämä oli todella mieluinen, ja hyvältä käsissä tuntuva oliiviöljykäsivoide.

Noita laastareitahan olisin tarvinnut silloin muutama viikko sitten, kun liukastuin ja paukautin otsani auki täällä kotona 😅.

Nyt jo ruokakin pysyy jotenkin sisällä ilman ongenkoukkuja. Kävin vakkarileipomossanikin (hiukan vielä silmissä sumeni tuollakin lyhyellä kävelymatkalla kadunkulman ympäri) ja ystävällinen henkilökunta oli jo varmaan ihmetellytkin, kun ei minua ole näkynyt. Sain yhden eikun kaksi ylimääräistä sämpylää pussiini. Mukava nuori mies vain totesi hymyillen ojentaessaan sämpyläpussin tiskin yli, että "Osaan minä kyllä laskea, mutta siellä on nyt sitten hiukan ylimääräistä teille". Tämäkin ilahdutti!

Oikein mukavaa viikonloppua, ja muistakaahan pestä käsiänne, ettei tällainen tauti iske. Tosin niin minäkin teen, mutta kaiketi minulla oli osin vaan huonoa tuuria sairastua.

4. päivä: Puolet kantasoluista palautettu

Aika nopsaan se sujui. Vajaa tunteroinen meni koko toimituksessa valmisteluineen ja finalisointeineen (mm. kanyylin huuhtelu). Solujen säilöntäaineesta tuli suuhun (hajuaistin mukana) lievä epämiellyttävä maku, mutta se ei ollut voimakas, ja hoitaja toi pastilleja, mitä voi imeskellä toimituksen ajan peittääkseen sen. EDIT: Siis nyt palautettiin puolet tällä kerralla siirrettävästä satsista. Kokonaisuudessaan saatiin kerättyä soluja yhteensä jopa kolmeen siirtoon, joten kahta siirtoa varten solut jäävät TYKSin labraan nestetyppeen siltä varalta, että niitä vielä joskus tarvittaisiin, jos tämä krooninen tauti nostaisi päätään.

Veriarvot jatkavat laskuaan, kunnes saadut solut alkavat hiljalleen hakeutua luuytimeen ja korjata tilannetta. Ns. matalasoluvaiheessa immuniteettini alkaa olla todella alhaalla, joten infektioriski on suuri ja yleisen hygienian tarkka ylläpito on tärkeää (voi kun muistaisi olla koskettelematta kasvojaan turhaan, käsienpesun jo alkaa muistaa koronankin takia, mutta tuo turha kasvojen koskettelu...).

Laitan vielä kuvat tuosta kanyylista. Huomattavasti helpommalle paikalle laitettu viritys, jos vertaa niihin kahteen keruukertaan, jolloin kanyyli törrötteli kaulasta pitkälle heiluen ja rikkoi ihoa laajalta alueelta. Tämä roikkuu tuossa rinnuksilla nätisti ja näyttää omituiselta rintarossilta, eikö vaan?

*****

Sitten vähän sairaalaruokapornoa. Tällä hetkellä TYKSin hittiruoat ovat tonnikalapasta ja merimiespihvit. Jälkimmäisiä oli juuri lounaaksi.

Merimiespihvejä. Herneistä en tykkää! Tuota hilloa en oikein ymmärrä, kuuluuko sellainen merimiespihvien kanssa syötäväksi? Vai jälkkärin kanssa (puolukkavispipuuroa, kuva alla)? Puurokin oli muuten ihan maistuvaa. Leipä jäi syömättä, en tarvitse.

Taidan huitaista päikkäreille tämän jälkeen. Mukavaa torstaipäivän jatkoa!

Liikuntapäiväkirja - 66 viikkoa takana

Hiukan on alkanut suoritusfrekvenssi nousta, mutta ei nyt ihan joka päivä ole salille tullut mentyä. Hölmöä sinänsä, koska töiden puolesta nyt jos koskaan olisi aikaa, loppuvuosi on kuitenkin taas töitten kannalta aika tiukkaa, eikä aikaa ylimääräiselle ole niinkään kuin nyt.

Edellisviikolla kävin snetään neljä kertaa salilla, tunti polkupyörää joka päivä ja hiukan puntteja, mutta vasta viime viikolla pääsin käsiksi saliohjelmaani. Niin, viime viikon kolmella salikäynnillä oli taas tunti per päivä sitä pyörää, plus perjantaina täysi ohjelma päälle. Tuntuipa lihaksissa koko viikonlopun, eli lihaskuntoa on hiukan päässyt rapistumaan.

Gretchen Reynolds kertoo kirjassaan Kuntoilu 2.0 (esittelin kirjan eräässä aiemmassa postauksessani) hauskalta kuulostavasta hoidosta lihasten kramppeihin.

Sivulta 199 alkaen hän kertoo Pohjois-Dakotan valtionyliopiston professori Kevin C Millerin johtamasta kokeesta, jossa joukko nuoria, terveitä miespuolisia yliopisto-opiskelijoita tdeki liikuntasuorituksen lämpimässä tilassa ja hikoillen, kunnes jokainen heistä oli menettänyt kolme prosenttia painostaan hikenä. Tätä pidetään lievan nestehukan määritelmänä.

Sen jälkeen miesten nilkkojen säärihermoa ärsytettiin sähköisesti niin, että isovarpaan lihas kramppasi. Koehenkilöitä kehoitettiin rentoutumaan ja odottamaan krampin laukeamista, mihin meni yleensä noin 2,5 minuuttia.

Ärsytys toistettiin ja miehille annettiin 0,7 l joko deionisoitua vettä tai tavallista säilykekurkkujen lientä juotavaksi. Tulos: säilykekurkkulientä saaneilla koehenkilöillä kramppi loppui noin 85 sekunnissa, kun taas vettä juoneilla se jatkui. Kurkkuliemi oli siis taltuttanut krampin 45% nopeammin kuin juomattomuus ja 37% nopeammin kuin pelkkä vesi.

Kumpikaan neste ei kuitenkaan ollut ehtinyt imeytyä vielä tuossa ajassa, joten arvellaan etikkapitoisen nesteen (tai pelkän etikan, joka oli toiminut hyvin toisessa tutkimuksessa) ehkä aktivoivan kurkun ja mahan erikoistuneita hermoreseptoreita. Ne puolestaan ehkä lähettävät hermosignaaleja, jotka hillitsevät kramppausta.

Hyvä vinkki, vaikka ei etikka ehkä niin kovin hyvältä maistukaan :)

Bikinikunto ei ole kaikesta liikunnasta huolimatta ihan täydellinen, mutta näillä mennään!

Minihame ja mustelmia kintuissa

Minä olen niitä ihmisiä, jotka tuntuvat jatkuvasti kolhivan itseään ja mustelmia löytyykin eniten kintuista. Kesällä niitä ei voi oikein peittää paksuilla sukkahousuillakaan, ja mieli tekisi muutenkin kulkea pienessä mekossa.

Apteekeista tosin saa esimerkiksi Trombosolia, jolla mustelmat häviävät hiukan nopeammin kuin ne normaalisti tekisivät. Siihen on kuitenkin muutama muukin vinkki, ellei apteekkia satu olemaan lähimaisemissa.

Mustelmat syntyvät kun pienet hiussuonet vaurioituvat. Hiussuonien "pehmikkeenä" toimivat ainoastaan kollageeni ja iho. Jos (kun) iho ohenee esimerkiksi ikääntymisen takia (kollageeni vähenee), mustelmia tulee helpommin. Joillakin ihmisillä saattaa olla ohuempi iho luonnostaan, mutta ikääntymisen lisäksi esimerkiksi liika auringonvalo ja varsinkin palaminen voi ohentaa sitä myös.

Muita syitä mustelmaherkkyyteen voi löytyä esimerkiksi verenohennuslääkityksestä, Aspiriinin käyttämisestä kipulääkkeenä, steroidien käyttämisestä, ihon kalpeudesta (mustelmat näkyvät herkemmin), perinnöllisistä tekijöistä tai vaikka painojen nostosta punttisalilla. Viimeksimainitussa tapauksessa lihaksiin saattaa tulla pieniä repeämiä, jotka näkyvät mustelmina. Hyvin harvoin saattavat myös jotkin sairaudet, kuten leukemia manifestoitua ensin mustelmina.

Mustelmaherkkyys saattaa myös kieliä C- ja K-vitamiinien puutteesta. Näitä vitamiineja voi syödä ehkäisevästi ja niitä saa myös voiteina.

Hassua kyllä, myös ananaksen syönti voi toimia mustelmia ehkäisevästi, sillä se sisältää bromelaiinientsyymiä, joka ehkäisee turvotuksia. Tai näin ainakin sanotaan...

On myös suositeltavaa laittaa mustelmalle kylmäpakkaus 24 tunnin sisällä sen syntymisestä. Elastinen side mustelmapaikan ympärillä saattaa hyvin ehkäistä verenkiertoa mustelmapaikassa ja vuotaminen vähenee.

Kivun aistimus ja sukupuolien väliset erot

Tulipa vaan mieleen tästä leikatusta peukustani, että onpa se ihme, että naisilla nivelongelmat ovat yleisempiä kuin miehillä. Artroosia on enemmän naisilla ja jos puhutaan reumasta (joka on autoimmuunisairaus), naisia on sairastavista selkeästi kolme kertaa enemmän kuin miehiä. Tarkkaa syytä asiaan ei tiedetä, mutta joitakin arvioita on esitetty alan julkaisuissa.

Naisilla arvellaan yleisesti ottaen olevan liikkuvammat nivelet kuin miehillä, tässä ehkä yksi syy nivelongelmiin. Tällä saattaa selittyä etenkin polvinivelen kuluma, jossa nivel yksinkertaisesti vaan hiertyy rikki.

Naishormoni estrogeeni näyttäisi suojaavan kivulta. Juuri ennen kuukautisia estrogeenitaso romahtaa, joten monet kokevat nivelkivut silloin pahempina. Raskauden aikana taas estrogeenitaso on korkealla, mikä valmistaa naista kestämään synnytyskivut.

Toisaalta taas naisahormonien arvellaan olevan altistava tekijä joillekin nivelongelmia aiheuttaville sairauksille, kuten lupus ja reuma, sillä niihin on suurin riski sairastua hedelmällisessä iässä ja naisena.

Hormoneilla voi vain osin selittää kivun tuntemista. Oletettavasti kehon omat kivunlievittäjät, endorfiinit, toimivat paremmin miehillä kuin naisillä. Naisilla myös erittyy vähemmän mielihyvää aiheuttavaa dopamiinia, jota tarvitaan endorfiinien tehokkaaseen toimintaan.

Naisten kompleksikas hormonitoiminta voi myös aiheuttaa kipulääkkeiden imeytymisen häiriöitä. Sen, ja myös naisten hitaamman ruoansulatuksen takia saatetaan joskus tarvita korkeampaa kipulääkeannosta kuin normaalisti.

Jos esimerkiksi nivelkivut vaivaavat, on hyvä ottaa nämäkin asiat esille lääkärin vastaanotolla.

Onko kurkumiinista depressiolääkkeeksi?

Kurkumiini on vaikuttava aine, jota eristetään maustekasvi kurkumasta. Kurkumasta voi lukea lisää täältä ja täältä.

Amerikkalaisessa Phytotherapy Research -lehdessä oli taannoin julkaistu juttu kurkumiinin tehosta masennustiloissa. En löytänyt mistään koko tutkimuksen abstraktia, joten en osaa sanoa mitään tutkimuksen endpointeista tai n-määrästä, mutta Prevention.com kertoo tutkimuksesta lyhyesti näin:

Tutkimuksessa todettiin, että 1000 mg:n annos kurkumiinia oli vain noin 2-5% vähemmän tehokas depression hoidossa kuin farmaseuttinen lääke (Dzinnin huom: Verrokkina tulisi yleisesti käyttää ns. "golden standardina" pidettyä lääkettä, mutta tässä lääkkeen geneeristä nimeä ei kerrottu). Kaiken lisäksi kurkumiinia saaneet potilaat saivat vähemmän haitallisia ja odottamattomia sivuvaikutuksia.

Tutkimuksen laatija, Dr. Ajay Goel, epigenetiikan ja syöpätutkimuksen johtaja Baylorin yliopistossa  kertoo synteettisten vaihtoehtojen (lääkkeet) olevan toimivia lyhytaikaisessa käytössä, mutta sivuoireet, toksisuus ja toleranssi tulevat ongelmiksi pitkäaikaisessa käytössä kroonisiin masennusoireisiin.

Vaikkakin kurkumiinin on tiedetty potentiaalisesti toimivan vaihtoehtoisena lääkkeenä masennukseen, ovat tutkijat vasta ensimmäistä kertaa pystyneet nyt todistamaan sen asian puolesta ja se tuntuu lupaavalta (Dzinnin huom.: Tehokkuutta ei siis ilmeisimmin ole ihan vielä aukottomasti pystytty näyttämään).

Kliinisesssä mielessä esim. 2% alempi teho ei ole kuitenkaan ongelma, koska kurkumiini näyttää turvalliselta suurinakin annoksina.

Tutkijat yrittävät tällä hetkellä saada selville, mikä kurkumiinissa tuottaa antidepressanttisen vaikutuksen. Tähän on teoria olemassa. Kurkumiini on luonnollinen monoamino-oksidaasin (MAO) inhibiittori (estäjä), ja MAO-entsyymi linkkiytyy suurina annoksina depressioon. MAO myös blokkaa sytokiinien vapautumisen, joka vaikuttaa elimistön stressireaktioihin.

Vaikka nyt sitten ei kokeilisikaan kurkumiinia masennusoireisiin, on kurkumiinista kuitenkin hyötyä erittäin antioksidanttisena ja anti-inflammatorisena aineina ihan vaikkapa vaan kurkuma-mausteen muodossa jokapäiväisessä ruokavaliossa.

 Lisää masennuksesta, sytokiineista jne. voi lukea esim. täältä.

Paastoamisesta parantavana voimana

Tänään voisi sanoa päivän alkaneen hiukan katastrofaalisesti. Vai mitä sanotte siitä, että herää räkäisenä, ääni poissa, yskittää ja päässä soi joku joululaulunrenkutus. Lisäksi kahvi oli loppu. Todella luksusluokan aamu.

TV:stä tuli hyvä dokumentti. Se on vielä 23 päivää katsottavissa täällä. Aiheena oli paastoaminen ja miten se vaikuttaa erinäisiin sairauksiin. Kirjoittelin aiemmin faageista täällä, ja en voi olla ajattelematta että länsimaissa on ehkä heitetty niinsanotusti lapsi pesuveden mukana pois, sillä esimerkiksi juuri entisissä rautaesiripun maissa on paljon hoitokäytäntöjä, joiden teho on jopa dokumentoitu. Kuten nyt paastoaminen.

Ei tarvitse mennä kuin Keski-Eurooppaan tai Britanniaan kun jo huomaa, että käytössä on hoitomenetelmiä, joita esimerkiksi Suomessa katsottaisiin halveksivasti nenänvartta pitkin. Se kyllä täytyy sanoa, että esimerkiksi homeopatian perusajatuksia on vaikea mieltää kovinkaan asiallisiksi (muuta kuin placebovaikutuksen osalta), mutta monissa muissa hoitokeinoissa on vinha perä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka akupunktio.

Tuossa ohjelmassa oli selkeä sanoma siitä, etteivät lääkärit itsekään tarkaan tienneet sitä, mikä paastossa auttoi moniin sairauksiin. Tosin esimerkiksi korkean verenpaineen suhteen selitys oli looginen; keho menee säästöliekille, jolloin sydämen lyönnit harvenevat ja paine verisuonissa laskee. Astman ja allergioiden ollessa kysymyksessä paraneminen oli selkeästi mitattavissa astmaa aiheuttavien histamiinien vähenemisellä/poistumisella keuhkojen limakalvoista.

Paaston sanotaan auttavan keuhkosairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin, maha-ja suolistosairauksiin, umpierityssairauksiin, luusto- ja nivelongelmiin ja ihotauteihin.

Paasto taas ei sovi syöpien (poikkeuksena solumyrkkyjen tukihoitona, potilaat eivät saa niin paljoa sivuoireita jos paastoavat), tuberkuloosin, ykköstyypin diabeteksen, kroonisen hepatiitin, laskimotulehdusten, anoreksian ja kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon.

Venäläiset lääkärit, jotka ovat tutkineet paaston vaikutuksia, selittävät paaston tehon perustuvan elimistölle aiheutettuun stressitilaan, joka puolestaan aktivoi itsesäätely- ja toipumismekanismin, joista seuraa (neuro)endokrinologisia muutoksia. Koska tietyt mekanismit, mm. ruoansulatus siirtyvät lepotilaan, elimistöllä riittää energiaa itsensä korjaamiseen.

Paaston aluksi oireet voivat pahentua, mutta ainakin tuossa dokumentissa esiteltiin lopuksi pitkänkin paaston jälkeen varsin tyytyväisiä asiakkaita. Uskon kyllä, että paasto auttaa moniin asioihin, mutta paasto pitää myös suorittaa taitavasti ja siihen on muutamia sääntöjä, joita tulee noudattaa. Asiasta on varsin kattava kirjoitus täällä.

Mikä mielenkiintoisinta, niin dokumentti kuin tuo kirjoituskin tukevat ajatusta siitä, että paastoilu voi lisätä elinaikaa ja että keho voi olla myös rasvapolttoinen, kuten karppaajat sanovat.

Ohut iho

Tulin miettineeksi näillä taannoin olleilla hömppämessuilla, että kuinka moni tsekkauttaa ihotyyppiänsä jatkuvasti elämänsä aikana? Olen itse käynyt säännöllisesti kerran kuukaudessa kasvohoidossa, mutta viime vuoden aikana olen siinä suhteessa ollut laiskempi.

Tästä syystä olinkin lentää persuuksilleni kun kosmetologini päivitteli ihoni ohuutta. Varmaan osasyynä ovat nuo syöpälääkkeet, mutta iän myötä tätä tapahtuu myös. Iho myös nyt kärähti heti auringossa ja sitä se ei ole juurikaan koskaan tehnyt.

Yhtäkkiä tämä vaan pamahti minunkin ajatuksiini; minäkin ikäännyt ja tuo kerpeleen syöpälääke vielä vaikuttaa tässä suhteessa negatiivisesti.

Pakko hakea jotakin tietoa asiasta. Kosmetologi suositteli käyttämään kasvojen iholla herkän ihon naamioita, eikä missään nimessä kuorimaan ihoa mekaanisilla kuorinnoilla. On tämäkin! Ensihätiin hankin sitten tällaiset:

Siis vauvan herkän ihon pyyhkeitä ja Eucerinin herkän ihon voidetta, joka punoitusta on hiukan hillinnytkin. Eikä maksanut paljon. Mitään kuivattavaa ei saa kuulemma käyttää, vaikka onkin sekaiho! Kaikella sitä naisia kiusataankin!

Auringolta tietty pitäisi iho myös suojata. Mutta mikä sitten vahvistaisi ihoa? Tässä päästään myös siihen kysymykseen, että miksi ohuille silmänympäryksille pitäisi käyttää eri voiteita kuin paksummalle iholle muualla.

Mutta eipä ehditä edelle asiaa. Nykyisen tutkimuksen mukaan ihoa paksuntavina aineina voi pitää retinolia, peptidejä ja C-vitamiinia. Mutta entä sitten kantasolut? Nykyisen tietämyksen mukaan kaikkia ihon soluja muodostavat kantasolut sijaitsevat ihokarvojen juuritupissa. Juuri karvoituksessa tapahtuu muutoksia ikääntyessä.

Mutta se on totta, että silmänympärysiho tarvitsee rasvaisempaa voidetta kuin muu iho - jo siitäkin syystä, että ohuella iholla silmien ympärillä ei ole talirauhasia. Jos ihan luonnollista silmänympärysvoidetta haluaa, kannattaa kuulemma kokeilla emuöljyä.

Minulla oli jokunen linkki noista kantasoluista, mutta niistä lisää myöhemmin.

Flunssan selätystä luonnon keinoin

Olen täällä jo aikaisemmin eräässä postauksessa kehunut sinkin ja C-vitamiinin yhteisvaikutusta flunssan selättämisessä. Nyt jatketaan muilla vinkeillä.

En ole itse kokeillut (kun en flunssia juurikaan sairastele) tätä, mutta jostakin kuulin, että yksi konsti parantaa flunssaa on laittaa korviin tippa-pari vetyperoksidia. Hmm...tuskin siitä haittaakaan on, senhän saa ravisteltua/pumpulipuikolla kuivattua pois. Niksin lähde ei kerro, miten vahvaa vetyperoksidin pitäisi olla, ja miten kauan aine saa vaikuttaa. Tuleepa ainakin korvat putsattua, jos tätä kokeilee.

Lakritsi on sitten hiukan järkevämmältä kuulostava flunssan parantaja. Nyt jos joku lukija ilahtuu ja luulee pääsevänsä herkuttelemaan sairastuttuaan, täytyy muistuttaa, että monissa makeisissa ei ole ollenkaan flunssan tainnutukseen tarvittavaa glykyrritsiiniä sisältävää lakritsanjuurta, vaan maku on korvattu aniksella. Lakritsanjuurta saa luontaistuotekaupoista.

Glykyrritsiini on aine, joka vaikuttaa verenpainetta kohottavasti ja on myös antiviraalinen, saattaen potentiaalisesti parantaa jopa SARSin ja HIVin. Ayurvedisessä lääketieteessä lakritsia pidetään myös limaairrottavana, joten flunssassa esim. lakritsiteen juonti on suositeltavaa. Varovaisuuteen tietty kehoitan, jos verenpaineen kanssa on ongelmia tai on monta lääkitystä päällä.

Lakua lääkkeeksi?

Timjami on myös hyödyllinen yrtti, joka helpottaa varsinkin limaisesta yskästä kärsivien oloa. Timjamin eteeristä öljyä voi käyttää johonkin toiseen öljyyn sekoitettuna (eteerisiä öljyjä ei koskaan saa laittaa sellaisenaan suoraan iholle) ja hieroa sillä ihoa. Eteeristä öljyä voi laittaa kylpyveteen ja timjamilla maustettua vettä voi käyttää höyryhengitykseen. Timjamiteetä voi valmistaa hauduttamalla 10 minuuttia 2 tl kuivattua timjamia per kupillinen vettä.

Seljan (mustaselja) uute (kauppanimi mm. Sambucol) on Suomessa varsin vähän käytetty ja kasvin marjatkin yleensä saavat jäädä lintujen ruoaksi pusikoihin. Sen on kuitenkin todettu lyhentävän flunssan potemisaikaa merkittävästikin, joten pullollinen kannattaa flunssakautena pitää varalla. Mm. iHerb myy seljaavalmisteita (hakusana elderberry, sambucol, sambucus).

Auringonhattu-uutetta (Echinacea) on pidetty flunssan parantajana, vaikka siitä ei varsinaisesti olekaan näyttöä. Uute kuitenkin säännöllisesti käytettynä valkosipulin kanssa näyttäisi pitävän flunssavirukset loitolla.

Keräkaali

Huomasin kaupassa käydessäni, että jostakin päin maailmaa hinattua varhaiskaalta oli jo kaupan. Suuri hinku on ostaa ainakin kotimaista, sitten kun se ilmestyy kauppoihin. On se sen verran hyvää sellaisenaan raasteena, tai vaikka kaalipadassa tai kääryleinä, joita kumpaakaan en pilaa millään viljasuurimoilla. Kaalikääryleihin saa ihan tarpeeksi täytettä kun jauhelihan seuraksi sinne täytteeseen pilkkoo kaalin yrimen.

Tulipa kaalista sitten mieleeni kaupassa hauska lapsuusmuisto. Naapurin tyttöjen kanssa leikittiin ahkerasti kaikenlaisia pihaleikkejä, ja eräänä vuonna tyttöjen äiti oli laittanut kasvimaalle kaalta kasvamaan, ja hyvin se kasvoikin. Jokaikinen kaalinpää oli haljennut kyljessä omaa suuruuttaan, ja me tytöt sitten kävimme aina välillä pienillä käsillämme raastamassa halkeamista kourallisen mehevää kaalta. Hyvältä se maistuikin.

Kukaan ei vaan tullut ajatelleeksi sitä, että pian oli koko kaalirivistö tököttämässä onttona siellä kasvimaalla. Pakkohan tietty sitten oli tekosensa tunnustaa kun naapurin tyttöjen vanhemmat ihmettelivät että onko kaaleissa joku kummallinen tauti kun olivat ontoiksi jääneet (naapurin tyttöjen isä oli ammatiltaan toimittaja, ja vielä nytkin ajattelen, että olipa hyvä ettei hän ehtinyt tehdä asiasta mitään kohuartikkelia maakunnan lehteen....).

Luontaisesti Terve -lehdessä oli juttu keräkaalista (kirjoittaja on Merja Lindström), tässä muutamia poimintoja: Kaali sisältää runsaasti C- ja K1 -vitamiineja, karotenoideja, foolihappoa, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja seleeniä. Kaalin sisältämät flavonoidit ja rikki (josta johtuu kaalen kamala haju sitä ruoaksi valmistettaessa) toimivat hapettumisen estoaineina.

Kaalta voi käyttää muutenkin kuin sisäisesti. Artikkelissa suositellaan kaalikääreen tekemistä ja sen käyttämistä hoitona nyrjähdyksissä, erilaisissa vammoissa, turvotuksissa, niveltulehduksissa, kuumotuksessa, vesipolvessa, rintatulehduksen hoidossa (tästä olen kuullutkin, imettävien äitien ongelma), reumaoireisiin, reumatulehduksiin ja huonosti paraneviin ja märkäisiin haavoihin.

Kääre on helppo tehdä: Pese kaali ja ota päällimmmäiset lehdet kääreen tekoon. Ohenna kovaa lehtiruotia veitsellä ja sen jälkeen kaulitse lehteä tai hakkaa sitä lihanuijalla niin, etttä kaalin neste nousee pintaan. Aseta lehti hoidettavalle paikalle (kirjoittaja laittaa vielä sen alle kaaliraastetta) ja kiedo hoidettava alue muovikelmuun. Tämän päälle voi vielä laittaa pyyhkeen. Kaalikääreen kannattaa antaa vaikuttaa 1-3 tuntia, tai sitä voi pitää vaikka yön yli.

Superruokaa!

Se paha PMS

Apu-lehdessa oli juttu naisten PMS-oireista. Minua ne ovat vaivanneet aina, ja vaan pahenivat, mita vanhemmaksi tulin. Ja ne vaivaavat edelleenkin, joskin ehka laakitys on niihin jotenkin tepsinyt. Liikunnalla lienee myos oma tehonsa.

Minulla ilmeisimmin myos verensokeritasapaino heittelee juuri noiden kierron kahden viimeisen viikon aikana. Mita vanhemmaksi tulee, sita ilmiselvempaa on estrogeeniepatasapaino, joka osaltaa johtuu varmaankin ian tuomasta hormonien vahenemisesta, osin taas kiireisen ja stressaavan tyon aiheuttamasta kortisolinerityksesta, joka heikentaa estrogeenitasoa tasapainottavaa progesteronin tuotantoa. Elimistossa on siis estrogeenidominanssi.

Ruokavalion muutos vahahiilihydraattiseen suuntaan on tuonut helpotusta jatkuvaa polskaa tanssivalle verensokerille. Silti kaikenlaiset himot makeaan ja tarkkelyspitoiseen pullahtavat aina pintaan noiden kahden viikon aikana. Mita lahemmaksi kuukautisten alkaminen tulee, sen pahemmaksi kay olo.

Jostain luin, etta kasvispitoinen ruokavalio auttaa poistamalla suolistosta kuona-aineiden mukana myos ylimaaraista etrogeenia. Laittaisin linkin, jos muistaisin, missa nain oli. Se ei kuitenkaan ollut ihan mikaan homppajulkaisu, josta sen luin (toiden puolesta luen useita laaketieteellisia julkaisuja jatkuvasti). Myos ensimmaisesa lauseessa viitatussa lehtiartikkelissa on viitattu suoliston hyvinvointiin.

Hyvin usein PSM:n hoitoon (tai ehkaisyyn) on suositeltu kalaoljyja (EPA, DHA) ja helokkioljya (GLA). Nyt viimeaikoina on joissain kijoituksissa myos todettu, etta magnesiumlisakaan ei ole pahitteeksi. Sinkki on myos listalla, koska sita tarvitaan esim. sukupuolihormonien toimintaan. B-vitamiinin sanottiin Apu-lehden artikkelissa vaikuttavan turvotuksiin, mutta en siina suhteessa ole huomannut siita olevan erityista apua. Sen sijaan, kummallista kylla, esim. mielialalaakkeena ensin tunnetuksi tullut fluoksetiini auttaa PMS-oireilussa jopa turvotukseen, mika on hyva asia. Itse en tosin ole sita kokeillut.

Jokatapauksessa uskon ehka eniten vhh-ruokavalion verensokeria tasapainottavaan vaikutukseen. Kala- ja helokioljya kaytan muutenkin. Liikunta auttaa pitamaan myos ajatuksen poissa arsyttavista oireista, joten esim. kavelylenkit, tai uinti ja jooga, auttavat mielialankin yllapitamisessa. Eika niita tarvitse harrastaa "hampaat irvessa", vahainenkin maara riittaa.

Luontaistuotteista jotkut suosittelevat kalsiumglukaraattia ja DIM:ia tasapainottamaan hormonitasoja. Kalsiumglukaraatti ainakin minulla taisi kylla pienentaa estrogeenitasoa, silla tuntui, etta rinnat pienenivat. Eika kylla PMS:kaan kauheasti ollut riesana, tosin lopetin niiden syomisen lyhyeen. Nykyisin kaytan Pueraria Mirifica - valmistetta, jossa on estrogeenien metaboliaan vaikuttavaa DIM:ia myos:

http://www.iherb.com/Nature-s-Answer-Pueraria-Mirifica-Estro-Balance-60-Veggie-Caps/23374?at=0

Tuntuu toimivan (alunperinhan puerariaa lienee kaytetty rintojen suurentamiseen), joskin jotkut vaittavat, etta yhdessa kapselissa on liian vahan vaikuttavaa ainetta. Minulle se on kuitenkin riittanyt tasapainottamaan oloa ja hormoneja.