Viikonlopun ruokavinkki: Fenkolikeitto

Mitäpä sitä muuta tarvitsisi koleina ja pimeinä syksyiltoina kuin kuumaa keittoa! Tällä kertaa se tehdään fenkolista, joka on mielestäni aivan liian aliarvostettu vihannes. Moni sanoo, ettei osaa oikein käyttää sitä, mutta tästäpä on sitten hyvä aloittaa sillä tämä hienoisen aniksenmakuinen kasvis hautuu ihanan pehmeän makuiseksi siinä sipulin kera.

Ja kun minä puhun aniksen mausta, en todellakaan tarkoita mitään anispastillin tai -karkin makua. Tämä on aivan omaa luokkaansa. Tämä on myös aika edullista ruokaa, tämä noin puolen kilon fenkoli maksoi täällä hiukan yli kolme euroa ja pari sipulia (n. 200 g) maksoi hiukan yli euron.

Fenkolikeitto

1 iso fenkoli

2 sipulia

oliiviöljyä

kasvislientä

kermaa

suolaa, jauhettua valkopippuria

(valkosipulia)

Ohje on hyvin yksinkertainen. Aloitan aina keittojen teon kuorimalla ja silppuamalla sipulin. Sipulisilpun kuullotan oliiviöljyssä (varo palamista, sipuli ei saa ruskistua!).

Lisään seokseen silputun fenkolin ja pyörittelen silppua kattilan pohjalla, kunnes silppu pehmenee. Lisää kasvisliemi (tähän satsiin meni noin 0,5-0,7 l, mutta mittaa se sopivaksi halutun paksuuden aikaansaamiseksi). Kiehauta ja lisää kermaa (tämäkin sopivasti, ehkä noin 2 dl, makutottumuksista riippuen. Joku tykkää juoksevammasta ja kermaisemmasta keitosta, joku taas paksummasta ja vähemmän kermaisesta.

Älä enää keitä, ainoastaan kuumenna kerman lisäämisen jälkeen.

Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.

Voit myös käyttää kookoskermaa (tai kaurakermaa), jos haluat vegaanisen sopan. Tarkista maku ja (mausta) + tarjoile!

Normaalisti en laita tähän keittoon valkosipulia, mutta nyt oli kaksi ostosta, joita teki mieli hulauttaa soppaan hiukan ikäänkuin kokeilun vuoksi. Ja kun sanon hiukan, niin se on tosiaan vain hiukan. Korostamaan makua, sillä mikään ei saa kävellä fenkolin hienon maun yli.

Tuota mustaa valkosipulia ei saa muutenkaan törsätä ylettömästi vaaleisiin ruokiin, sillä se tekee ruoan ikävän harmaaksi (löytyipäs muuten mielenkiintoinen nettisaitti, ks. linkki edellä, kaikki mahdollinen valkosipulista). Itse asiassa juuri tuo musta valkosipuli tuki fenkolin makua hyvin, mutta kuten sanottu, annostuksen pitää olla todella pieni, eli vajaa hyppysellinen.

Flunssan selätystä luonnon keinoin

Olen täällä jo aikaisemmin eräässä postauksessa kehunut sinkin ja C-vitamiinin yhteisvaikutusta flunssan selättämisessä. Nyt jatketaan muilla vinkeillä.

En ole itse kokeillut (kun en flunssia juurikaan sairastele) tätä, mutta jostakin kuulin, että yksi konsti parantaa flunssaa on laittaa korviin tippa-pari vetyperoksidia. Hmm...tuskin siitä haittaakaan on, senhän saa ravisteltua/pumpulipuikolla kuivattua pois. Niksin lähde ei kerro, miten vahvaa vetyperoksidin pitäisi olla, ja miten kauan aine saa vaikuttaa. Tuleepa ainakin korvat putsattua, jos tätä kokeilee.

Lakritsi on sitten hiukan järkevämmältä kuulostava flunssan parantaja. Nyt jos joku lukija ilahtuu ja luulee pääsevänsä herkuttelemaan sairastuttuaan, täytyy muistuttaa, että monissa makeisissa ei ole ollenkaan flunssan tainnutukseen tarvittavaa glykyrritsiiniä sisältävää lakritsanjuurta, vaan maku on korvattu aniksella. Lakritsanjuurta saa luontaistuotekaupoista.

Glykyrritsiini on aine, joka vaikuttaa verenpainetta kohottavasti ja on myös antiviraalinen, saattaen potentiaalisesti parantaa jopa SARSin ja HIVin. Ayurvedisessä lääketieteessä lakritsia pidetään myös limaairrottavana, joten flunssassa esim. lakritsiteen juonti on suositeltavaa. Varovaisuuteen tietty kehoitan, jos verenpaineen kanssa on ongelmia tai on monta lääkitystä päällä.

Lakua lääkkeeksi?

Timjami on myös hyödyllinen yrtti, joka helpottaa varsinkin limaisesta yskästä kärsivien oloa. Timjamin eteeristä öljyä voi käyttää johonkin toiseen öljyyn sekoitettuna (eteerisiä öljyjä ei koskaan saa laittaa sellaisenaan suoraan iholle) ja hieroa sillä ihoa. Eteeristä öljyä voi laittaa kylpyveteen ja timjamilla maustettua vettä voi käyttää höyryhengitykseen. Timjamiteetä voi valmistaa hauduttamalla 10 minuuttia 2 tl kuivattua timjamia per kupillinen vettä.

Seljan (mustaselja) uute (kauppanimi mm. Sambucol) on Suomessa varsin vähän käytetty ja kasvin marjatkin yleensä saavat jäädä lintujen ruoaksi pusikoihin. Sen on kuitenkin todettu lyhentävän flunssan potemisaikaa merkittävästikin, joten pullollinen kannattaa flunssakautena pitää varalla. Mm. iHerb myy seljaavalmisteita (hakusana elderberry, sambucol, sambucus).

Auringonhattu-uutetta (Echinacea) on pidetty flunssan parantajana, vaikka siitä ei varsinaisesti olekaan näyttöä. Uute kuitenkin säännöllisesti käytettynä valkosipulin kanssa näyttäisi pitävän flunssavirukset loitolla.

Valkosipulia!

Mita olikaan elama ennen valkosipulia? En edes muista... Nykyaan sita pitaa olla aina. Ei tietenkaan joka ruoassa, mutta kaapissa sita on aina varastossa.

Valkosipuli on vanha yrtti, tunnettu jo Raamatun ajoita, ja se jopa mainitaankin neljannessa Mooseksen kirjassa. Kheopsin pyramidin rakentajat pidettiin aina hyvin valkosipuleissa, silla se paransi tyotehoa. Hammassarkya hoidettiin tunkemalla reikaan valkosipulia, koska se hillitsi tulehdusta. Kiinassa jopa tana paivana hoidetaan valikorvan tulehdusta laittamalla korvaan valkosipulinpala. Ehka kannattaisi kokeilla muuallakin kuin Kiinassa?

Valkosipulista voi valmistaa esim. yskanrohtoa ja silla voi laakita ihon epapuhtauksia. Jo Hippokrates suositteli sita madotukseen ja keuhkotulehdukseen. Silla myos hoidettiin tulehtunutta ihoa ulkoisesti.


Yskanrohto

2/3 ohueksi siivutettua sipulia (punasipuli tai keltasipuli)
1/3 ohueksi siivutettuja valkosipulinkynsia (pitkittain leikattaessa se lemahtaa vahemman kuin poikittain siivuttaessa, murskatessa haju on voimakkain)
1 dl sokeria per 1 dl vetta (keitetaan siirappimaiseksi ja jaahdytetaan)

Laita sipulinsiivut purkkiin ja kaada jaahtynyt sokeriliuos paalle. Laita jaakaappiin muutamaksi paivaksi (2-4) ja sen jalkeen siiviloi sipulit pois. Sailyta yskanrohto jaakaapissa ja kayta vilustumisoireisiin 1-2 rkl per paiva. Sipulissa oleva luontainen rikki helpottaa flunssan oireita.


Epapuhtaan ihon hoito

Murskaa muutama valkosipulinkynsi perusvoidepohjaan ja kayta naamiona.

Paahdetut valkosipulit (ruoan lisuke tai levite leivan paalle)

Kokonaisia, mielellaan isoja valkosipuleita, joista on leikattu "hattu pois (siis leikataan suippo ylaosa pois keskikohdan ulapuolelta)
hyvaa oliivioljya

Lado valkosipulit leikattu osa ylospain uunipannulle, jonka pohjalle kaadetaan n. 1 cm vetta. Sipulien leikkauspinnoille valutetaan runsaasti hyvaa oliivioljya.

Pannu peitetaan tiukasti foliolla ja paistetaan 200 C uunissa kunnes sipulit ovat pehmeita. Pehmea sisus tulee helposti ulos kuoristaan, ja ovat kauniin nakoisia tarjolla.

Sipulia, sipulia!

Sipulit ovat varsin monipuolinen kasviperhe. Sen lisaksi, etta niiden syonti raakana yllapitaa suoliston hyvaa bakteerikantaa, ne ovat jopa oikein maukkaitakin, seka raakana, etta valmistettuina. Minulla menee sipulia aika tavalla, eli sita pitaa olla aina kaapissa.

Sipulista kannattaa muistaa, etta se on koirille vaarallista.

Ellei ole tottunut raa'an valkosipulin makuun, totuttelu kannattaa aloittaa vaikkapa naista (huom. olen aina inhonnut selleria, ja vasta taman keiton myota opin siita pitamaan):

Selleri-valkosipulikeitto


1/2 juuriselleriä
1/2 - 1 isoa valkosipulia (tai tositekijat laittavat viela enemmankin)
1 iso sipuli
oliiviöljyä
suolaa, pippuria 
(kermaa)

Laita 1/2:n valkosipulin kynnet kuorineen uunivadille ja paahda n. 200 C:ssa n. 40 min, tai kunnes kuori on kuin paperia mutta sisus pehmeää.

Kuori ja pilko selleri ja sipuli. Kuullota runsaassa oliiviöljyssä kunnes ainakin sipuli on pehmeää. Lisää vettä ja keitä kypsiksi.

Purista joukkoon kuoren sisällä pehmenneet valkosipulinkynnet. Soseuta ja mausta ennen tarjoamista.

Lisää kermaa (ja vettä) maun mukaan.


Tassa sitten ohje, joka on peraisin Yorkista Blue Bicycle -ravintolasta, jossa sita tarjottiin leivan paallisena (sopii myos hyvin barbequen oheen sarpimeksi):


Paahdetut valkosipulit

Kokonaisia, mielellään isoja valkosipuleita, joista on leikattu "hattu" pois (siis leikataan suippo yläosa pois keskikohdan yläpuolelta).

hyvää oliiviöljyä (voi kay myos)

Ladotaan nämä syvälle uunipannulle, jonka pohjalle kaadetaan noin 1 cm vettä. Valutetaan sipulien päälle leikkauspinnoille runsaasti hyvää oliiviöljyä. Peitetään tiukasti foliolla ja paistetaan uunissa (200° C) kunnes ovat todella pehmeitä.

Syonti sujuu siten, etta kaivellaan pehmea sisus vaikka veitsella leivan paalle tai pihvin seuraksi.

Sitten ohje tavalliselle kelta- eli kepasipulille. Ainekset tahan viileina iltoina lammittavaan keittoon loytyvat miltei aina kaapista:

Nopea sipulisosekeitto

3 isoa sipulia
n. 50 g voita
1 dl kermaa
vettä
valkopippuria
suolaa 

yrttimaustetta (esim. rakuuna, timjami tai meirami, tai rippusen jokaista)

Pilko sipulit ja kuullota ne kattilassa voin kanssa. Lisää hiukan vettä ja soseuta sauvasekoittimella.
Puserra sose siivilän läpi, jos haluat todella sileän keiton.

Lisää kerma, mausteet ja tarvittaessa vettä niin paljon, että saat keitosta tarpeeksi juoksevan.

Kuumenna ennen tarjoilua (älä enää keitä).

Juhannusmietteita ja low carb -ruokaa

Aikamoinen myrsky tanaan. Olin oikeastaan helpottunut, kun Hongkongista palattua oli hiukan viileampi keli, mutta ei senkaan nyt tarvitsisi ihan nain kylma ja myrskyava olla. Auto oli kuorrutettu puusta lentaneilla karahkoilla, kun kavin kaupassa.

Huomiseksi suunniteltu piknik varmaan peruuntuu ja korvautuu illanvietolla Vaakahuoneen viinibaarissa. Olin siella tosin kylla eilenkin  - syomassa. Ruoka oli vaihteeksi hammastyttavan hyvaa. Soin haudutettua porsaanniskaa.

Ilahduttavaa oli, etta listalle oli otettu yksi low carb -annoskin. Tasta tulikin sitten mieleen, etta nyt on naemma yksi jos toinenkin leipomo ryhtynyt tekemaan low carb -leipia. Naantalin Aurinkoisella oli jopa ihan hyvakin, rapeakuorinen uutuus, ja nyt sitten Perheleipurit ovat ryhtyneet markkinoiman omaansa, Karppista, joka on paaahtoleivantapainen, valmiiksi viipaloitu. Ostin tanaan paketin, ja olihan se aika hottoista. Vaatii pitkaa paahtamista, etta siihen saisi suotavan rakenteen. En todennakoisesti osta toista kertaa. Kunhan nyt saan siten tuonkin pussillisen tuhottua...

Joku kun viela kehittelisi stevialla makeutetun kermajaatelon, niin saisi minusta vakioasiakkaan!

Tanaan tein illalliseksi lanttu-sellerinjuuripyretta, pienella valkosipulilisalla. Aika herkullista! Pelkasta sellerinjuurisoseestakin tulee vallan mainio perunamuusin korvike.

Soin juuri lentokoneessa matkalla Frankfurtista Hongkongiin yhden elamani parhaista lentokonetuoista (kiitos, Cathay Pacific!), eli kananfiletta Dijon-sinappikastikkeessa ja sellerinjuuripyreella. Hiukan oli valkosipuliakin mukana, mausta paatellen. Nyt pitanee kokeilla, voisiko aterian toisintaa kotioloissa.

Niin, viela tuosta valkosipulista: Olen nykyaan aikalailla ihastunut noihin (kiinalaisiin?) valkosipuleihin, jotka ovat yhtena sipulina, ei siis tarvitse naperrella nopeasti kuivuvien kynsien kanssa enaa. Ainoa asia, mika minua noissa huolettaa, on se, etta useinkin juuret on koverrettu pois noista tuontivalkosipuleista, ja mikali olen oikein ymmartanyt, se tehdaan, jos sipulilla on ollut jokin sairaus, joka nakyy juurikin juurista!