Kehon happamuudesta (tai emäksisyydestä)

Tämä asia on ollut minulle hiukan mysteeri, joten olen pyrkinyt lukemaan aiheesta kaiken mahdollisen kirjallisuuden ja tullut siihen tulokseen, että happamuusasteella on väliä.

Törmäsin samaan happamuusasiaan, kun luin syövistä. Minullahan on itsellä ollut syöpä x 2, joten asia kiinnosti jo siksikin.

Syöpäsolujen sanotaan kukoistavan happamassa ympäristössä. Ravinnon merkitys on suuri. Erityisesti eläinperäiset proteiinit (liha, juusto) ja raffinoidut viljat lisäävät elimistön happokuormaa. Stressi, alkoholi, fyysinen rasitus ja tupakointi vielä pahentavat tilannetta. Kasvikset tuottaisivat elimistöön alkaalisuutta, mutta kuka meistä voi sanoa syövänsä kasviksia sen 400-500 g per päivä? Ei se minullakaan onnistu ihan joka päivä.

Allaolevasta listasta voitte äkkiä silmämääräisesti katsoa, miten oman päivittäisen ruokavalionne kanssa on. Mitä suufrempi positiivinen luku, sen parempi.

Tässä linkki tiedostoon, jonka lopussa on taulukko happamuutta/emäksisyyttä lisäävistä ruoka-aineista. Mielenkiintoista luettavaa.

   *****

  

Hmm. Tätä kun katsoo tarkemmin, niin se, että syön paljon kasviskeittoja, ei varmaan yksinään ole tarpeeksi.

Emäksisyys on keholle tärkeää siksi, että se tulee immuunipuolustusta ja esimerkiksi syöpäsolut viihtyvät nimenomaan happamassa ympäristössä. Emäksinen keho on myös hapekkaampi keho, eli emäksinen kudos voi imeyttää itseensä happea jopa 20-kertaisesti, mikä on ainakin liikkujalle hyvä tietää. Happirikas kudos tarkoittaa myös sitä, etteivät anaerobiset bakteerit, sienet virukset ja muut mikrobit viihdy siinä.

Hapan keho siis suosii sairauksia. Happamassa ympäristössä veren punasolut eivät pysty hylkimään toisiaan, vaan tarraavat toisiinsa. Tällöin niiden kyky kantaa mukanaan happea huononee entisestään, ja jos magnesiumista on puutosta, solu ei saa sidottua happea. Soluun saattaa joutua esimerkiksi raskasmetalleja, jotka aiheuttavat veren koaguloitumista, josta seurauksena on veritulppaa.

Monet urheilijat ottavat annoksen leivinsoodaa ennen urheilusuoritustaan, mikä edesauttaa veren hapensitomiskykyä. Ainoa haitta, mitä siitä voi seurata  - varsinkin, jos on käytetty korkeaa annosta  - on ripuli kesken suorituksen.

Ruokasooda ei tosin korvaa alkalisoivia kasviksia, mutta siitä voi olla hyvä apu. Sitä pitäisi sekoittaa puoli teelusikallista veteen ja juoda sellainen annos aina parin tunnin väliajoin.

Ei varmaankaan maailman paras juoma, mutta mitäpä sitä ei tekisi terveytensä eteen. Kuinka moni lukijoista taulukkoa vilkaistuaan tuntisi olevansa leivinsoodan tarpeessa?

Happamuudesta

iHerb myy muuten testiliuskoja, tassa ihan vaan kokeilu syljesta.

Laaketieteessa korostetaan, etta kehon happamuus pitaa aina mitata veresta. Nyt on kuitenkin noussut asiasta muitakin mielipiteita, ja syljen ja virtsan mittaamista esimerkiksi tallaisilla ns. lakmuspapereilla suositaan. Naista ristiriitaisista mielipiteista johtuen innostuin kokeilemaan. Eika tuo mittapaperirulla montaa euroa maksanut.

Mittauksen voi tehda aamuisin ja iltaisin, ennen ruokailua, ja kaksi tuntia ruokailun jalkeen. Sita ei kuitenkaan kannata tehda kehoa rasittavan liikunnan jalkeen, jolloin lihakset ovat jokatapauksessa "maitohapoilla".

Veden pH on neutraali, eli 7 (+25C). Tata happamammat aineet ovat tuon luvun alla, ja emaksisemmat sen paalla. Kuten tuosta kuvasta selviaa, sylkinayte on hiukan happaman puolella. Syljen happamuuden keskiarvo on noin 7,2 ja virtsan noin 6 (Guyton, Arthur C. Textbook of Medical Physiology, 8th ed., pp. 331, 340, 711.). Narastysongelmaisilla voi  - ainakin refluksiongelmaisilla - sylki olla todella emaksista, silla mahanesteitten kohotessa kurkkuun suu vettyy, ja valmistautuu neutraloimaan happaman nesteen.


Talla tavalla voi todeta itse, miten ateriasi vaikuttavat happamuuteesi. Sanotaan, etta mita emaksisempi kehosi on, sen terveempi olo on. Stressi ja uupumus lisaavat myos eraan teorian mukaan happamuutta, ja tama suosii hiivoja, bakteereita ja sienikasvustoja kehossa, ja nama taas yllapitavat happamuutta.


Liian hapan elimisto myos kerryttaa ylipainoa etenkin vyotarolle mm. lisaamalla makeanhimoa. Aineenvaihdunnan ongelmatkin tulevat samaa tieta.


Muistutan viela tassa, etta kehon happamuuden saatelyyn vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi hengityksella on siina iso osuus. Tassa en kuitenkaan ala pitaa luentoa niista asioista, vaan jokainen, jota kiinnostaa asian tutkiminen lapikotaisin, hankkikoon kirjastosta anatomian ja fysiologian oppaan, ja lukekoon sen ajatuksella lapi.

Miksi vihersmoothie on hyvaa juuri aamuisin?

Luin jostain, etta varsinkin aamuisin ihminen heraa dehydroituneena ja kroppa on silloin myos hapan. Kuivuminen tapahtuu siksi, etta peiton alla on yleensa lammin ja nukkuva hikoilee. Sitruunalla maustettu vesi on hyva apukeino nimenomaan aamuisin, mutta pese toki hampaasi sita ennen.

Kuten olet huomannut, kaytan myos paljon vihersmoothieita, ja kasvismehuja, kuten tomaattimehu, muttabjos ne ostaa valmiina kaupasta, kannattaa tsekata lisaaineet. Appelsiini/mandariinimehuista pidan myos, mutta ne ovat aika pitkalle pelkkaa sokeria. Varsinkaan hedelmasokeri ei ole hyvaa maksalle.

Ellei ole tottunut pelkkiin vihannesmehuihin, kannattaa ensimmaisilla kerroilla lisata mukaan hiukan jotain hedelmaa tai marjoja. Mina lisaan sitruunani sauvasekoittimella tehtyyn smoothieen, niin saan myos kuidut kaytettya hyvaksi, silla haluan veteni jaakaappikylmana. Stevialla saa makeutusta, jos sita kaipaa. Myos mausteitya voi kayttaa  - laitan esimerkiksi cayenne-/ tai mustapippuria tomaattimehuuni, niin siita saa topakan Virgin Maryn, jonka viela voi hienostellessaan koristaa laittamalla lasiin pystyyn kauniin sellerinvarren.

Olen aika varovainen noitten kaupan valmismehujen suhteen. Seisominan kaupan hyllyilla takuulla vaikuttaa revinnepitoisuuteen, ja toisekseen monet hedelmamehut, appelsiinimehu etunenassa, ovat tehty kokonaisista appelsiineista, eika kukaan voi sanoa tarkalleen, mita torjunta-aineita niiden kuorissa on.

Vihersmoothien pohjaksi voi laittaa oikeastaan mita tahansa  - ainakin jos sen tekee sauvasekoittimella, eika mehulingolla (minulla on molemmat). Vaikkapa manteli-/pahkinamaitoa. Manteli on aika neutraali, ja jos mantelit liottaa vedessa yli yon. Pahkinoiden ja mantelien liottaminen kannattaa, silla liottaessa niiden entsyyminestajat yleensa haihtuvat, ja entsyymitoiminta aktivoituu, joten niiden ravintoaineet imeytyvat paremmin.

Aamulla sitten voi koko seoksen ajella sileaksi blenderissa tai sauvasekoittimella, ja halutessaan siiviloida palat pois. Taman "jatteen" voi kayttaa esim. leivontaan tai syoda jogurtin ja marjojen kanssa.

Hyvia smoothieaineksia aamuksi.

Kehon happamuudesta

Vaikka puhutaan hapottomasta mahalaukusta, on kehon pH-arvo kuitenkin toinen asia, josta terveysjulkaisuissa on viime aikoina ollut runsaasti juttua. Happo-emastasapainoon voivat vaikuttaa monet asiat, kuten tietysti kaikki, mita laitamme suustamme alas, stressi, hengitys, unen maara ja ymparistotekijat.

Nykyaan liiasta happamuudesta johtuviin ongelmiin luetaan esim. ylipaino (paksu rasvakerros ihon alla etenkin vatsassa, reisissa ja takamuksessa), selluliitti, ilmavaivat, vasymys, diabetes, epapuhdas iho ja jopa diabetes.

Elimiston happamuutta edistavat varsinkin nykyajan ruokavalio, valkoinen vilja, liha, sokeri, virvoitusjuomat ja kahvi.

Tarvitsemme siis paasaantoisesti enemman happoja karkoittavia ja alkalisoivia ruokia. Naita ovat mm. vihreat, maan paalla kasvavat vihannekset, idut ja oraat, vihrea leva (chlorella, spirulina jne.) sipulit, munakoiso, porkkana, retiisi, omena, punajuuri, sitrushedelmat, tankoparsa, kaalit, manteli (siemenet yleensakin), tattari, quinoa, speltti, kasvisoljyt (avokado-, kookos-, pellavansiemenoljy) ja kasittelematon maito.

Myos nestehukka happamoittaa elimistoa.

Ellei lautaselle mahdu puolta kiloa kasviksia paivassa, voi kayttaa orgaanisia viherjauheita, joita mm. iHerb myy edullisesti. Samasta paikasta saa happamuuden mittausta varten testiliuskoja.

Syon itse aika paljon nimenomaan vihreita lehtivihanneksia (kuten lukijani ovat kaiketi huomanneet...), mutta silti kokeilen viele yhta vinkkia, eli koivuntuhkaa. Ennen vanhaanhan sita sai luonnostaan, koska puilla lammitetyn leivinuunin pohjalle jai vaistamattakin hiukan tuhkaa, joka sitten syotiin leipien mukana.

Eipa siita ainakaan haittaakaan ole. Tilasin noita testiliuskoja, ja katsotaan niiden tultua, milta homma nayttaa.