Ylipainon ytimessä

Uusimmassa Lääkärilehdessä oli todella mielenkiintoinen artikkeli prof. Pertti Mustajoelta. Hän pohtii siinä lihavuuden syitä ja sitä, että useimmat ajattelevat hoikkien tehneen tietoisia valintoja syömisen ja liikkumisen suhteen, ja lihavien yksinkertaisesti vaan olevan laiskoja, eivätkä saa itseään "niskasta kiinni", mitä sitten ihmetellään. Asia ei ole niin, sillä lihavuudella on myös neurobiologinen tausta.

Aivokuvantamisessa on todistettu, että ylipainoisilla on heikompi kyky vastustaa mielitekojaan. Kyse ei ole tahdonvoimasta, vaan herkullisten ruokien kuvia katsellessa ylipainoisilla aivojen palkitsemista ja motivaatiota säätelevät alueet ovat aktiivisempia kuin hoikilla, ja vastaavasti ruokahalun tahdonalaista kontrollia säätelevien aivojen osien toiminnallisuus on heikentynyt. Tämä ominaisuus näyttäisi olevan perinnöllinen. Taipumus syödä liikaa selittyy siis geneettisillä seikoilla, ja esimerkiksi lapset, jotka ovat kyseisiä geenejä perineet, he eivät reagoi kylläisyydentunteeseen samoin kuin hoikat.

Yllättävää kyllä myös aiemmat ruokailutottumukset muokkaavat ruokahalun säätelyn biokemiaa. On osoitettu, että aivoissa ruokahaluun vaikuttavien opioidireseptorien ilmentyminen on heikentynyt sairaalloisesti lihavilla, mutta esimerkiksi laihdutusleikkauksen jälkeen se voi palautua normaaliksi. Arvellaankin siis, että krooninen ylensyöminen ajan mittaan vähentää potilaiden opioidireseptoreita, joka aiheuttaa noidankehän; lihava joutuu syömään entistä enemmän kylläisyydentunteen saavuttamiseksi.

On myös muita, käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen kykyyn vastustaa liiallisia kaloreita. Henkilöillä, joilla on ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö), esiintyy lihavuutta 70% enemmän kuin muilla. Impulsiivisuuden lisäksi myös neuroottisuus ja vihamielisyys liittyvät lihavuuteen.

Energian liikasaannin syyt siis ovat aivokuorta syvemmällä, joten suhtautumista lihavuuteen on muutettava ja ymmärrettävä, että lihavia on tarkasteltava lähinnä yhteiskunnallisen kehityksen uhreina, eikä vain saamattomina ihmisinä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään syömisen suhteen.

Asiaa!

Happamuudesta

iHerb myy muuten testiliuskoja, tassa ihan vaan kokeilu syljesta.

Laaketieteessa korostetaan, etta kehon happamuus pitaa aina mitata veresta. Nyt on kuitenkin noussut asiasta muitakin mielipiteita, ja syljen ja virtsan mittaamista esimerkiksi tallaisilla ns. lakmuspapereilla suositaan. Naista ristiriitaisista mielipiteista johtuen innostuin kokeilemaan. Eika tuo mittapaperirulla montaa euroa maksanut.

Mittauksen voi tehda aamuisin ja iltaisin, ennen ruokailua, ja kaksi tuntia ruokailun jalkeen. Sita ei kuitenkaan kannata tehda kehoa rasittavan liikunnan jalkeen, jolloin lihakset ovat jokatapauksessa "maitohapoilla".

Veden pH on neutraali, eli 7 (+25C). Tata happamammat aineet ovat tuon luvun alla, ja emaksisemmat sen paalla. Kuten tuosta kuvasta selviaa, sylkinayte on hiukan happaman puolella. Syljen happamuuden keskiarvo on noin 7,2 ja virtsan noin 6 (Guyton, Arthur C. Textbook of Medical Physiology, 8th ed., pp. 331, 340, 711.). Narastysongelmaisilla voi  - ainakin refluksiongelmaisilla - sylki olla todella emaksista, silla mahanesteitten kohotessa kurkkuun suu vettyy, ja valmistautuu neutraloimaan happaman nesteen.


Talla tavalla voi todeta itse, miten ateriasi vaikuttavat happamuuteesi. Sanotaan, etta mita emaksisempi kehosi on, sen terveempi olo on. Stressi ja uupumus lisaavat myos eraan teorian mukaan happamuutta, ja tama suosii hiivoja, bakteereita ja sienikasvustoja kehossa, ja nama taas yllapitavat happamuutta.


Liian hapan elimisto myos kerryttaa ylipainoa etenkin vyotarolle mm. lisaamalla makeanhimoa. Aineenvaihdunnan ongelmatkin tulevat samaa tieta.


Muistutan viela tassa, etta kehon happamuuden saatelyyn vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi hengityksella on siina iso osuus. Tassa en kuitenkaan ala pitaa luentoa niista asioista, vaan jokainen, jota kiinnostaa asian tutkiminen lapikotaisin, hankkikoon kirjastosta anatomian ja fysiologian oppaan, ja lukekoon sen ajatuksella lapi.