Pikakampaus, pikameikki, aamun äkkilähtöihin

Olen aina inhonnut sitä, että pitää nousta aamulla ennen kukonlaulua ylös ja lähteä matkustamaan jonnekin maailman ääriin. Ei huvita, vaikka meno olisi jonnekin lähemmäksikin.

Joskus tuli tehtyä huimat kolmekin ulkomaanmatkaa viikossa ja kumma kyllä vuosia ja vuosia se meni ihan kunnialla, vain yhden kerran nukuin "pommiin" ja heräsin vasta siihen kun etukäteen tilatun taksin kuski soitti.

Minä siihen: "Niin se taksi oli kylläkin tilattu puoli viideksi."
Kuski: "Nyt ON kello puoli viisi!"

Ohhoh, tapani mukaan en ollut vielä pakannut mitään (pakkaan edelleenkin, vielä tässäkin iässä vasta ihan viime tipassa), koira piti ulkoiluttaa nopsaan, sillä koiran hoitaja tulisi vasta puolenpäivän aikaan hakemaan hänet. Taksi oli tietenkin tilattu niin, että ehtisin juuri ja juuri kentälle.

Koissu oli yhteistyöhaluinen ja teki tarpeensa portaitten viereen heti kun ulos pääsimme, kahmin tavarani kasaan ja vasta taksissa tarkastin, että minulla ylipäätään oli kaikki vaatteet ylläni ja kengät samaa paria. Olivathan ne, mutta taisin olla aikamoinen näky kun tukka kampaamattomana ja meikittömänä ryntäsin lähtöselvitystiskille ihan viime tipassa, ja siitä suoraan koneeseen. Koko "lähtöselvitys" kotona taksin odottaessa taisi olla hiukan yli kymmenisen minuuttia. Henkilökohtainen ennnätykseni.

Nykyään tuo ei onnistuisikaan, koska turvatarkastuksia on kiristetty. Tosin kuitenkin esim. netissä tehty matkaselvitys säästää aikaa jonottamiselta.

Minulla oli sinä päivänä kolme lentoa, ja vaikka lentolippu oli vaihtokelpoinen business-lippu, olisi ollut hankala päästä määräpäähän ajoissa jos olisin ensimmäiseltä lennolta myöhästynyt. Businessloungessa kävin peseytymässä ja siistimässä itseäni. Pääsin perille siis jotakuinkin asiallisen näköisenä ja vielä kaikki paperit sun muut vehkeet laukussani.

Sitä aamua en halua kokea uudelleen.

Joskus tulee kuitenkin aina olevinaan kiire jonnekin, ja ajattelin tähän listata hiukan niitä kosmetiikkatuotteita, jotka olen itse (laiskuudessani) kiireessä kokenut hyviksi.

On tietty hyvä tehdä sen verran perustyötä oman naamansa eteen, että pitää ripset ja kulmat värjättyinä tai kestopigmentoituina, kuten minulla on silmien rajaus ja kulmat.

Kasvojen puhdistuksen jälkeen voi käyttää jotakin suihkutettavaa kasvovettä ja sen jälkeen silmien ympärille voi käyttää vaikka Yves Rocherin Cure Solutions -sarjan turvotusta lievittävää ja tummia silmienalusia häivyttävää roll-on -silmävoidetta. Sain sitä tuubillisen ja totesin yllätyksekseni sen olevan aika hyvää tavaraa. Ei jää rasvaiseksi kerrokseksi silmänympäryksille.

Kolme kuulaa hierovatkin silmänalusia.

Meikkipohja on myös helppo suihkauttaa kasvoille, jos valitsee Christian Diorin Airflash -meikkivoiteen. Tasainen jälki pienellä vaivalla, tosin hiukset kannattaa suojata.

Jos mustat silmänaluset tai väsynyt ilme vaivaa, sen voi vielä korjata näppärästi Laura Gellerin Wonder Wand Eye Brightenerillä. Loistotuote, eikä edes kallis.

Hiukan ripsiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Rimmelin Lasting Finish by Kate Moss oli hintaansa nähden yllättävänkin hyvä huulipuna, jolla saa värin levitettyä niin tarkkaan, ettei rajaustakaan tarvita.

Sitten jatketaan yön aikana lätsähtäneestä tukasta. Sen juuriin tupsutellaan hiukan Tigin Bedhead Sugar Dustia ja hierotaan se hiusten tyveen. Näin hiuksista tulee ilmavat.

Sen jälkeen hiukset voi muotoilla harjalla/kammalla tai käsin. Fudgen Unleaded Hair Cement hyydyttää sen paikalleen salamannopeasti.

Koko komeuden päälle hiukan Joicon kosteussuojaa, ja kampaus kestää säässä kuin säässä.

Joico Design Humidity Blocker

Tällä setillä ainakin homma sujuu hyvinkin nopeasti ja voilá, olet valmis estradille kuin estradille!

"Mä en jaksa, eikä mulla ole aikaa"

Anopin kuoleman jälkeen ajattelin miten paljon aikaa meneekin jahkailuun. Siis että en todellakaan saanut soitettua. Viikon alkupuolella yhtenä iltana katselin netistä TV:tä ja jahkailin leipoako sämpylöitä vai ei.

Siis mihin siinäkin sämpylänteossa olisi aikaa mennyt? Ainekset kulhoon, sekoitus ja kakkaroiden läiskiminen leivinpellille. Paistaminen ja se on siinä. TV ohjelma kyllä olisi netissä odottanut.

Tiedostan kyllä senkin, että se asenne, että "kaikki on hoidettava just ja tänään ja mieluummin vähän ylimääräistäkin" ei ole pitkällä aikajänteellä hyväksi. Minä olin sellainen ennenkuin syövän uusiminen, kilpirauhasen reistaaminen ja tämä artroosipeukalo homman pysäyttivät. Joskus tarvitaan näköjään tällainenkin stoppi sihen, että pysähtyy miettimään eikä vain mene pää kolmantena jalkana.

Noihin aikoihin jopa ihmettelin sitä, että ihmisillä on ylipäätään aikaa katsoa TV:tä!

Pitääkö ylipäätään yrittää ylisuoriutua, että pärjäisi? Ihmiset tekevät työtään eri tahtiin, tietenkin. Benchmarkingin avulla voidaan määritellä keskivertoaika jonkin tehtävän suorittamiselle, mutta tämä pätee lähinnä yksinkertaisiin ja selkeästi määriteltyihin toimintoihin. Mitä kompleksikkaammaksi tehtävä muodostuu, mitä useampi elementti siinä on, sitä vaikeampaa on määritellä se aika, mikä sen suorittamiseen pitäisi mennä. Näin on varsinkin vaativissa asiantuntijatehtävissä, joita minäkin teen/tein.

Johdon asia on varmistaa, ettei työkuorma kasva liian suureksi, vaikka miten tulisi painostusta ylhäältäpäin.

Tuli tässä mieleen eräs entinen työkaverini, jolle oli sälytetty huima vastuu työssään. Esimiehellä ei ollut kuulevia korvia valituksille tilanteesta, ja niinpä tämä henkilö irtisanoi itsensä. Hänen onnekseen hänellä ei ollut taloudellista estettä siihen.

Ja mitä tapahtui kun hän oli lähtenyt? Hänen työnsä jaettiin kolmen uuden henkilön kesken. Minä olisin nostanut tuosta metelin.

Mietin vaan paljonko tätä tapahtuu maailmalla. Osaksihan tämä kuvaa minunkin silloista tilannettani.

Ja leivoinko siis silloin ne sämpylät? Kyllä vaan, ja vielä marjapiirakan, jonka sain paistettua samassa uunissa. Aktiivista työaikaa meni noin 10 minuuttia. Se oli todella lyhyt aika verrattuna siihen, miten monta tuntia meni asiaa jahnatessa.

Härdellivappu

Ei alkanut vappukaan kovin hyvin, ei. Hirveätä sähläämistä...

Kun sain aamulla silmäni auki, soitin rengasliikkeeseen ja anelin, josko saisin tänään kesädonitsini asennutettua. Kävihän se, klo 11. Koissun kanssa teimme aamulenkin ja sitten lähdin viipottamaan kaupungille.

No ei siinä mitään, kesärinkulat on nyt alla. Palasin kotiin monen mutkan kautta (=asioita hoidettavana) ja kiirehdin tuomaan ruokaostokseni kotiin (enkä nyt sitten tietty muistanut ostaa niitä munakoisoja, kauppa kun oli täynnä väkeä) vain todetakseni, että käsilaukussani oli kyllä avainnippuni, mutta ei juurikaan sitä kotiavainta.

Soitto huoltomiehelle, tunnin odottelu rappukäytävässä ja niinpä sieltä tuli nuori heppu avaamaan oven. Laskun pelossa muistin sitten valittaa ovikellosta, jonka nappi jää aina sisään (ei siis toimi  - postimies on aina tästä yhtä "iloinen"), ja jota en vaan ole muistanut korjauttaa. Ehkäpä se nyt sitten vaihdetaan koko keksintö, sillä puolen tunnin tussarointi sen kimpussa ei tuonut mitään tulosta.

Ja  - höh - mulla oli jo vessahätä lähtiessä sinne rengasliikkeeseen kiireellä, joten olin varmaan aivan jo jalat solmussa kun se huoltomies lähti.

Huoh. Lounastelukaveri ei onneksi saanut hepulia myöhästymisestäni, ja maukas kiinalainen, monen ruokalajin ateria tuli syötyä. Vieläkin mahaa piukottaa.

Tosi ärsyttävää tällainen kiire. Kun pääsin kotiin, niin kuukahdin koissun viereen vetämään tirsat. Ei minnekään humputtelemaan, ei ainakaan tänään!

Aiheesta seitsemänteen: Onko normaalia, etta PuuCee päivittelee ohjelmiaan useaan otteeseen päivässä, pitkään ja hartaasti? Eilen illalla jätin tympiintyneenä koneen ruksuttelemaan päivityksiään, eika homma ollut vielä aamullakaan selvä. Vasta iltapäivällä masiina ilmoitteli olevansa valmis, mutta kun uudelleenkäynnistin, niin systeemi ilmoitti, että kuusi uutta päivitystä on odottamassa. WTF???

Nyt nekin on sitten asennettu.

Hitsi, täytyy saada ainakin yksi noista Maceista toimimaan, muuten menee hermot.

PS: Kävin vielä toiseen otteeseen ruokakaupassa, mutta ne munakoisot ovat edelleenkin siellä...