Puutarhaunelmia ja muuta höpinää

Biopsiasta ei ole vieläkään kuulunut yhtään mitään, mikä alkaa olla vähintäänkin merkillistä, sillä sitä nyt on odoteltu jo pari kuukautta. Mikä nykyään on "hoitotakuu"? Kuka vastaa, jos kasvain levittää itseään vaikka maksaan tai keuhkoihin? Silloin ei enää mikään auta, koska kordooma ei anna vastetta kemoterapialle eikä sädehoidolle. Tai jos riisipuuroa muistuttava kasvain on jo syönyt koko nikaman (kuten minulla läpimitaltaan noin kolmesenttisenä), ritsahtaako se nikama ja täten vaurioittaa koko hermostoa ympärillään jos jotakin sattuu, i.e. kuormitan itseäni vaikka nostelemalla taakkoja? Voihan se nikaman "munankuori" ritsahtaa rikki, siis murtua, ja joillakin se on sitä tehnytkin. Tuolla amerikkalaisella Chordoma Survivors - FB-ryhmässäkin kuolee jatkuvasti porukkaa. Mitä asiasta pitäisi ajatella? Uskon, että luukasvainhoitaja osaa asiansa, olisi kuitenkin kiva tietää, missä se ongelma on sen superpitkän luuporan hankinnassa.

Minä olen innostunut puutarhasta. Tämä homma lähtee joskus lapasesta, kuten osin nytkin. Ja ei, en tykkää itse siellä kuoputella, mutta ne taimet...

Kaikki alkoi pari viikkoa sitten siitä, että autoni tuulilasiin iski kivi, joka teki siihen ruman noin puolen sentin läpimittaisen kolon. Harmistuneena totesin, että ekaa kertaa elämässäni minulla on auto, jonka kaskovakuutuksessa EI OLE tuulilasin korvaussuojaa. Kun "eihän mulle mitään satu". No nyt sattui.

Varustauduin googlettelemaan koko seuraavan päivän edullisia ja luotettavia korjauspaikkoja (ja tässä kaikille auton omistajille tiedoksi, että on netissä on sellainen palvelu kun AutoJerry, joka kilpailuttaa puolestasi liki kaiken autoihin liittyvän, huolloista ja korjauksista uusiin renkaisiin  - erittäin kätevää ja sain ekat tarjoukset heti), ja sopiva paikka, jossa korjaukselle tuli myös 120 kk:n takuu (!!!!), löytyi kaupungin toiselta puolelta. Ja siinä vieressä oli kauppapuutarha...

Itse korjaus vei noin 15 minuuttia ja jäljestä tuli liki näkymätön. Olin erittäin tyytyväinen hintaankin, joka oli 20 euroa. Joten tyytyväisenä ajattelin mennä hiukan katsomaan, mitä sieltä puutarhalta sitten löytyisi. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. Palasin sieltä kahden maa-artisokan taimen kanssa (1 euro/kpl), yhden karhunvatukan taimen kanssa (vitosen) ja yhden viiniköynnöksen kanssa (7 euroa). Tuossa seinustalla kasvanut vanha viiniköynnös kun oli aikansa elänyt. Mies pääsi istutushommiin.

Saskatoon, eli marjatuomipihlaja jäi hiukan kaivelemaan. Niin, ja eihän minulla omaa puutarhaa ole, vain parveke Aurajoen yllä omassa asunnossani, mutta miehen talossa on iso tontti. Menin sitten tänään hakemaan toiselta puutarhalta, mutta pahus, ne oli myyty loppuun. Keväällä kuulemma saavat sitä lisää. Kuulin samalla, että isotuomipihlaja olisi samantapainen, herkullisia marjoja tuottava kasvi, mutta sen tuonti Suomeen (ja myynti) on juuri kielletty, joska se leviää riesaksi saakka ja linnut levittävät sitä syötyään marjoja.

Saskatoon. Kuva: yle.fi

Noh. En kuitenkaan palannut tarhalta tyhjin käsin. Marja- ja hedelmäpuut olivat -30%, joten päädyin ostamaan lumikirsikan, joka siis on pensastava kirsikkaversio, jonka marjat ovat valkoisia. Meillä on talon päädyssä iso kirsikkapuu, jonka marjat pitää joka vuosi pelastaa ahneilta linnuilta. Puutarhurin mukaan linnut eivät välitä valkoisista kirsikoista, jotka kuitenkin maistuvat ihan yhtä meheviltä kuin punaiset kirsikkaversiot. Sitten on vielä pensastava suklaakirsikka, joka sekin himotuttaisi ostaa... Ehkä kuitenkin nyt maltan mieleni.

Olisihan siellä puutarhalla paljon muutakin kivaa, mitä sanotte esimerkiksi kiinanlaikkuköynnoksestä, minikiivistä (molemmista lisää täällä) tai tryffelitammesta ja tryffelipähkinäpensaasta? Viimeksimainittujen juuristoon on valmiiksi istutettu mustatryffelin rihmastoa. Alkaa hiukan vaikuttaa siltä, että käyn hakemassa tuon pähkinäpensaan vielä huomenna.

Nyt onkin mukava katsella keittiön ikkunasta tuota pientä "keittiöpuutarhaani", jossa raparperi ja mustaviinimarja jo rehottavat. Maa-artisokan pitäisi mahdollisesti vielä kukkia tälle vuodelle (koska kasvi on auringonkukan sukuinen, kukka muistuttaa myös sitä) ja toivon, että tontin kulmaan istutettu suuri herkkuni karhunvatukkakin siitä lähtisi nopeasti kasvuun. Portaiden edessä kasvaa kvitteni, ja talon päädyssä siis on kirsikkapuu ja uusi persikka, ennen ruusupenkin vieressä olleen ja viime talvena kuolleen persikan sijaan ostettu. Saapa nähdä, miten se alkaa kasvaa.

Mukavaa lauantai-iltaa!