Japaninruusukvittenihilloa

Olen aiemmin kirjoitellut täällä, miten koristekasveiksi mielletyistä, kuten mahonian marjoista voi tehdä jotakin syötävää, kuten hilloa. Mahoniahillosta lisää täällä.

Meillä on takapihalla (tai vaikea sanoa, mikä on takapiha, talossa on siis sisäänkäynti toisella puolella kuin katu, ja sinne menee asfalttipolku) japaninruusukvitteneitä rivi, siis ulko-oven edessä. Kasvi on tämän näköinen.

Päätin keittää niistä (tai siis niiden hedelmistä) hilloa, enkä ohjeiden mukaa poistanut siemenkotia ensin joten urakka oli aika mittava, varsinkin, kun Herra Insinöörin huushollissa oli vain varsin karkea lävikkö, ja loppu piti suodattaa teesiivilän läpi.

Kuvittelin myös, että näissä on itsessään pektiiniä enemmän, kuin niissä itse asiassa olikaan. Kun hedelmien puolet olivat kiehuen pehmenneet, suodatin ne kahteen otteeseen vain havaitakseni, että tuotos ei hyydy tarpeeksi.

Seos siis takaisin kattilaan ja lisää hillosokeria mukaan! Itse asiassa lisäsokeri teki sitruunankirpeän maun paremmaksi, ja heitin mukaan myös vaniljatangon.

Nyt hillo on valmis purkitettavaksi, ja kullankeltaista ja juuri niin hyvää ja aromikasta, kuin vaan voi toivoa!

Maailman Helpoin ja Paras Omenapiirakka

Sisäinen kotihengettäreni on taas herännyt, ja kun sain omenoita, niin olihan niistä tehtävä piirakkaa. Tämä ohje on mitä helpoin, eikä tule edes tiskiä, jos pohjataikinan sekoittelee paistovuoassa.

Dzinnin omppupiiras

1 1/2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja (gluteeniton jauhoseoskin käy)
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
2 dl piimää
100 g voita sulatettuna

Omenoiden päälle:
- fariinisokeria
- kanelia
- voisulaa

Sekoita aineet, vältä turhaa vaivaamista. Kaada taikina n. 25 cm halkaisijaltaan olevaan uunivuokaan, joka saa olla jonkin verran syvä, sillä pohjasta tulee paksuhko, mutta mehevä! Päällystä taikina omenanviipaleilla, jotka voitelet voisulalla ja päälle ripottelet fariinisokeria ja kanelia.

Paista 175 C uunissa kunnes taikina tikulla kokeillessa ei enää tartu tikkuun, eli on kypsä. tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Käytin kotimaisia omppuja, joten lohkoin ne piirakan päälle kuorineen.

Hyviä hankintoja

Kuka tuntee pietarilaisen laatukeramiikkatehtaan nimeltä Lomonosov? Meisseniin verrattavan tehtaan historiasta voi lukea täältä, (englanniksi), ja tuotannosta, eli posliinista lisää täältä (suomeksi). Lomonosovin posliini on vielä aika kohtuullisissa hinnoissa Suomessa, mutta ulkomailla se alkaa olla hinnoissaan, kun katsoo esimerkiksi eBayn hintoja.

Minulla on entuudestaan yksi Lomonosovin teeastiasto, jonka taisin saada ylioppilaslahjaksi. Nyt osui silmiini huuto.netissä toinen saman tehtaan serviisi. Pyyntihinta oli hiukan vajaa 170 euroa, ja tarjosin 65. Tarjous meni läpi.

Käsinpestäviähän nämä ovat kultausten vuoksi, mutta eivät ne ihan jokapäiväiseen käyttöön tule, joten asia on OK.

Toinen hyvä ostos oli ETSYstä löytämäni Valerie Constance -firman myymä henkilökohtaisella monogrammilla varustettu läppärinsuojus. Tilasin sellaisen nahkaisen kultaisella nimellä ja aidolla nahalla. 58 euroa posteineen. Ei paha.

Kas, kun sain sen, 2007-vuoden Macbook Airini ei mahtunutkaan sen sisään, koska nykyiset samalla tuumakoolla varustetut Macbookit ovat pienempiä. Ei mahtunut sisään työkoneenikaan, joka on HP:n Bang&Olufsen -malli, samaa tuumakokoa (allaolevassa kuvassa). On hiukan paksumpi kuin Macbook.

Valitin asiasta myyjälle, joka heti hoksasi, missä fiba. Korjasivat tuoteselosteen nettiin ja lupasivat lähettää veloituksetta toisen, johon läppärini mahtuisi. Tämäkin on nahkaa:

Aivan loistava palvelu! Tämä uusi ei kylläkään ollut mattanahkainen ja sleeve-tyyppinen, jonka alunperin olisin halunnut, mutta kivan näköinen silti.

Hyvin piti myyjä myös yhteyttä kertoen mm. viivästyneestä kuljetuksesta (koronan takia), ja huolehti myös, että muistan noutaa lähetyksen postista, kun oli nähnyt sen saapuneen lähipostiin.

Harvoin saa noin hyvää palvelua! Ehkä joskus löydän käyttöä tuolle toisellekin läppärinsuojukselle, jota on hankala myydäkään, koska siinä on nimeni. Allaolevassa kuvassa sininen samettikuori sisältöineen, joka oli oheistettuna uuden läppärinsuojuksen mukana.

Royal Ascot 2020

Royal Ascot -laukkakisat kyllä järjestettiin viime kesänäkin, mutta ilman yleisöä. Vilkaistaanpa, millainen asu minulla olisi ollut. Käyttö jäi nyt ensi vuoteen, ja hattua en vielä ehtinyt hankkia, joten se saattaa muuttua ensi kesää ajatellen. Teemana oli nyt laivastonsininen ja kalpea kulta.

Mekko on Ralph Laurenin, todella yönsininen ja upea luomus.

Kengät Anna Field, kaulakoru Sosoma (viimeksimainittu taidettu ostaa jostain Saksan lentokentältä...).

Michael Korsin laukku. Nämä eivät oikein kestä kulutusta, mutta harvemminpa tämäntyyppisiä juhlalaukkuja käyttääkään.

Sitten viimeiseksi se tärkein, eli hattu. Tämä laivastonsini-kultainen hattu löytyy ETSYstä. Minusta sopisi asuun aika hyvin. Tuo mekon malli on aika vaativa, eikä siihen oikein mikä tahansa hatun malli käy, mielestäni. Tämä olisi sopivan kepeä.

Miltä näyttää kokonaisuus?