Tekeekö kyljellä nukkuminen ryppyjä kasvoihin?

Internetissä tunnutaan demonisoivan yksi sun toinen asia vaikka sillä ei olisi mitään oikeita perusteita.

No onko näillä väitteillä todella tieteellinen pohja?

Kyljellään nukkuminen on kiistatta mukavin asento. Luultavasti suurin osa ihmisistä tekee niin, Jos kuulut tähän leiriin, olet mahdollisesti joo ajatellutkin, että mitä hallaa se aiheuttaa ihollesi.

Kasvojen toisen puolen painamista tyynyyn yö toisensa jälkeen syytetään yleisesti ryppyjen, ihon veltostumisen ja jopa kasvojen epäsymmetrian aiheuttamisesta. Kannattaa kuitenkin kysyä, onko näillä väitteillä todella tieteellinen pohja. Kaivelin vähän asiaa.

Valitettavasti tutkimusta tällä alueella on rajoitetusti. Vuonna 2013 julkaistussa American Society for Dermatologic Surgery -tutkimuksessa ei havaittu merkittävää yhteyttä nukkumisasennon ja ryppyjen tai kasvojen roikkumisen välillä 100 naisella. American Society for Aesthetic Plastic Surgery -yhdistyksen vuonna 2016 tekemässä katsauksessa kuitenkin epäiltiin, että toistuva kasvojen paunuminen tyynyyn kyljellään tai vatsallaan nukkuessa voi ajan myötä edistää "unirynkkyjä".

Saattaahan tässä hommassa olla onkin jonkin verran perää, mutta silti nukkumisasennolla on suhteellisen pieni rooli näkyvissä ikääntymisen merkeissä.

Se on myytti, että kyljellään nukkuminen olisi ensisijainen ihon veltostumisen ja ryppyjen syy. Realistisempi ajatus on, että se voi lisätä pienen, paikallisen vaikutuksen, pääasiassa uniryppyjä, kun taas suurin vipuvaikutus on edelleen UV-altistus, kollageenin menetys iän myötä, tupakointi ja krooninen tulehdus.

Mutta miten kyljellään nukkuminen vaikuttaa ihoon ja onko asentoa todella syytä vaihtaa. Jossain TV-ohjelmassa haastateltiin joskus nuorta, naispuolista ihotautilääkäriä (amerikkalainen oli hän), ja hän kertoi pelkäävänsä kyljellään nukkumisen aiheuttavan ryppyjä, joten hän nukkui tiukasti selällään ja silmälasit päässä, koska silloin hän heräisi heri kierähtäessään vahingossa kyljelleen.

Tosiasia on, että unirypyt näkyvät selvemmin iholla, jonka kimmoisuus on heikompi.

Vaikka unirypyt eivät teknisesti ottaen ole "oikeita" ryppyjä, unirypyt tulevat näkyvämmiksi iän myötä ihon kimmoisuuden luonnollisen heikkenemisen ansiosta. Keho tuottaa iän myötä vähemmän kollageenia ja elastiinia, eli proteiineja, jotka antavat iholle sen rakenteellisen lujuuden ja joustavuuden. Näiden molempien tukikudosten menetys ilmenee kliinisesti ryppyinä ja ihon veltostumisena, International Journal of Molecular Sciences -lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan. Tämä nyt tietystikin on ihan yleisessä tiedossa, mutta laitoinpa nyt tuon linkin tähän.

Se altistaa myös kompressiorypyille, jotka ovat toinen nimitys unirypyille.

Nuorempi iho palautuu nopeasti. Iän myötä ihosta tulee vähemmän kimmoisa ja venyvä, sen uusiutumiskyky heikkenee ja se säilyttää kosteutta vähemmän tehokkaasti. Niinpä ryppy todennäköisemmin pysyy ja toistuessaan saattaa jopa "syöpyä" kasvoihin.

Nämä aiemmin väliaikaiset aamurypyt viipyvät yleensä hieman pidempään 30-vuotiaasta alkaen ja sen jälkeen. Toistuva paine ja kitka yhdistettynä ihon sivuttaiseen vetämiseen tyynyä vasten voivat johtaa pystysuoriin tai vinoihin juonteisiin poskille, ohimoille ja silmien alueelle sillä kyljellä, jolla nukut useimmin.

Mikään ihonhoitorutiini ei voi täysin pysäyttää ajan kättä. Mutta keskittyminen ihon pinnan kosteuttamiseen ja kollageenin stimulaatioon ennen nukkumaanmenoa voi vähentää uniryppyjen näkymistä aamuun mennessä. Ihon elastisuus ja kosteus ovat tärkeämpiä kuin itse uniasento, koska hyvin kosteutettu, kimmoisa iho palautuu paremminkompression jälkeen.

Hyvän, ihosi sietämän kosteusvoiteen lisäksi suositellaan kasvojen ihon hierontaa. Iholle voi esimerkiksi levittää ohuen kerroksen vaseliinia ennen nukkumaanmenoa. Tämä luo fyysisen esteen, joka auttaa estämään transdermaalista nestehukkaa yön aikana.

Kollageenin tuotannon tehostaminen on pitkän aikavälin asia, ja yöaikaan käytettävä retinoidi on  se parhaiten tutkittu paikallisesti käytettävä aine tähän tarkoitukseen. 

Uni on edelleen tehokkainta ihonhoitoa asennosta riippumatta

Olipa kyljellään nukkumisen vaikutus ihoon mikä tahansa, kahdeksan tunnin unen riskeeraaminen ei riitä. Laadukas lepo on edelleen yksi näkyvimmistä ihotottumuksista, joita voit noudattaa. On parempi siis vaikka nukkua kyljellään ja nukkua hyvin, kuin nukkua huonosti hankalassa asennossa.

Itse asiassa riittämätön uni voi itse asiassa pahentaa uniryppyjä, koska huono uni nostaa kortisolia ja oksidatiivista stressiä, mikä kiihdyttää ihon ikääntymisen merkkejä. Siksi on parempi nukkua siinä asennossa, jossa lepäät parhaiten, ja keskittyä ihon kosteutukseen, kollageenin tuotannon tukemiseen ja kitkan minimoimiseen yön aikana.

Kitka on vihollinen ja puuvillaiset tyynyliinat aiheuttavat merkittävää kitkaa ihoa vasten. Pienemmän kitkan omaavat pinnat, kuten silkki, ovat vähemmän hankaavia.

Vappusuunnitelmia ja traditioita

En ole ollut Suomessa naismuistiin vappuna, joten kyseinen päivä pääsi hiukan yllättämään. En haluaisi istua kotona koko vappua, mutta nyt alkaa ajatus hahmottua: lähden muualle eli käytännössä pääkaupunkiseudulle. Yöpymispaikasta ei ole vielä mitään hajua, mutta eiköhän se jostain järjesty. Tai sitten menen hotelliin.

Saksassa ei oikeastaan vappua sen kummemmin vietetty. Oikeastaan se näkyvin traditio vappuna koski lemmenkipeitten miesten tekemiä koristeellisia ja värikkäitä puunkarahkoja, jotka sitten vietiin heidän kaipauksensa kohteen asunnon eteen vapunaattona. Tässä alla yksi sellainen menossa sijoituspaikalleen kotikadullani Oppenhoffalleella.

Näitä sitten todellakin löytyi nimikoituina (siis sen rakastetun nimellä tai nimikirjaimilla) pitkin kaupunkia, kuivettuneina vielä syksylläkin.

Minun naapurustossani oli viime keväänä yksi varmaan 5-6 –metrinenkin kadunkulmassa. Ihmettelen, miten se oli saatu ränniin kiinnitettyä (tai edes saatu tuotua paikalle). Ilmeisesti noihin virityksiin myytiin jossan tuota puunrunkoainesta, sillä ei Saksassakaan ihan tuosta voi mennä riipimään mitään toisten metsistä.

Yritin eilen miettiä, mitä kaikkea vappuun kuuluu Suomessa. Sima ja tippaleivät. Piknik puistossa kuoharin voimalla vapunpäivänä. Viimeksimainittu jää nyt väliin, enkä siitä ylioppilaslakistakaan välitä, eikä se ole ylioppilaaksipääsyn jälkeen edes koskaan ollut päässä. Kyllä se toki tuolla kaapissa minulla on.

Jospa vaan tänä vappuna ruokailua jossain kivassa paikassa (tosin taitavat ravintolat olla piukassaan) ja muutama lasi viiniä hyvässä seurassa.

Ehkä olen viisaampi illalla, asia kun ei riipu ihan ainoastaan itsestäni. Eilen kyllä saatiin jo aikaan jonkinlainen draft suunnitelmasta. Torstaina joka tapauksessa lähden ja katsotaan sitten, kauanko viihdyn. Yön, pari? Ehkä se aina kuitenkin kotiolot voittaa 🙈.

Mites teidän vappusuunnitelmat?

Maailmanmenoa – ja olotiloja

Tulin siihen tulokseen, että minulla on (taas) anemia. Liittyy tähän perussairauteen myös, mutta myös syömiseen. Eli syön liian vähän esimerkiksi lihaa. Valitettavasti ruokavaliostani puuttuvat myös esimerkiksi leipä, palkokasvit, siemenet, pähkinät ja tummanvihreät kasvikset, joten raudan lähteitä on vähän. Kasviksia tosin muuten syön aika tavalla.

Tässä muuten ihan paras rautavalmiste, josta ei mene vatsa sekaisin. Kuvakaappaus valmistajan sivuilta.

Minulla alhainen hemoglobiini ei niinkään näy väsymyksenä, vaan tekee sellaisen "poissa tästä maailmasta" – olon. Unohtelen, kuten unohdin viime viikolla Naisten Pankin lounaan ja ystäväni soittokeikan perjantaina. Hän oli syystäkin tuohtunut ja muistutti, että tällaiset menot tulisi laittaa kalenteriin. No se oli kalenterissa, mutta mitä lienee ollut perjantai-iltana mielessä kun se pääsi pakenemaan päästäni. Puhelimessa ainakin vietin aikaa sinä iltana.

Joskus olen anemiaan saanut jopa rautatiputuksia tai punasoluja suoraan suoneen. 

Sitten vähän asiaakin, vaikka taitaapa tästä tulla hiukan "sillisalaattipostaus". Olen tässä jo jonkin aikaa syönyt beetakaroteenikapseleita, ja näissä on myös gammalinoleenihappoa ja lykopeenia sekä E-vitamiinia. Iho on jo saanut hiukan väriä.

Joskus aikoinaan kohistiin kontrolloiduista testeistä, joissa tutkittiin antioksidanttien (E-vitamiini, beetakaroteeni ja seleeni lähinnä) vaikutuksista esimerkiksi syövän estoon. Lainaan alle tätä Duodecimin pääkirjoitusta:

"Ensimmäisessä jo vuonna 1990 julkaistussa kokeessa suuri annos (50 mg/vrk) beetakaroteenia ei estänyt ihosyöpää (Greenberg ym. 1990). Toisessa kokeessa, joka tehtiin Linxianissa Kiinassa, antioksidanttiyhdistelmä (15 mg beetakaroteenia, 30 mg E-vitamiinia ja 50 -g seleeniä) näytti estävän syöpää ja pienentävän kokonaiskuolleisuutta (Blot ym. 1993). Äskettäin julkaistun suomalaisen SETTI-tutkimuksen tulos oli päinvastainen. Lähes samat vitamiiniannokset (20 mg beetakaroteenia ja 50 mg E-vitamiinia) eivät estäneet keuhkosyöpää tai sydäntauteja ja beetakaroteeniryhmässä niitä esiintyi jopa enemmän kuin verrokeilla (The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study Group 1994)."

Lopputulema tästä ja muutamasta muusta tutkimuksesta oli se, että suuret määrät beetakaroteenia ravintolisistä saatavana (siis synteettisessä muodossa) lisää tupakoivien miesten riskiä saada kauhkosyöpä jopa 16-28 %. Yllättävää kyllä. Luonnollinen, ravinnosta saatava beetakaroteeni ei tätä tee, vaan saattaa jopa suojata tietyiltä syöviltä.

Luultavasti tämä johtuu siitä, että suuret antioksidanttiannokset voivat elimistössä muuttua pro-oksidanteiksi, jotka voivat vaurioittaa soluje niiden suojelun sijasta.

Onneksi en ole mies, enkä tupakoi, joten jatkan näitten syömistä vielä toisen paketin verran. Talvenkalpea iho saa kyytiä.

Kyytiä sain kyllä minäkin eilen tuossa jokirannassa. Sattui pieni haaveri eilen.

Menin viemään roskapussia tuonne talon toiseen päätyyn ja kiersin ennen sitä viereisen puiston. Siinä oli joku nuorisolauma nahistelemassa keskenään ja yksi näistä tönäisi minut kumoon. En tiedä oliko tahallista vai vahinko, mutta polveni aukesi siinä rytäkässä. Verta tuli jonkin verran, mutta haavoja oli kaksi. Hiukan turvoksissa koko polvi, mutta eipä se sitten kovin paha ollutkaan kun aamulla katsoin. Säikähdin toki. Kaikkea sitä voikin sattua. Nuoret hävisivät paikalta alta aikayksikön. Ei anteeksipyyntöä.

Kipeä tämä polvi on kyllä.

Jospa seuraavassa postauksessa olisi enemmän ideaa. Pian on vappukin, ja ehkä lähden tästä jonnekin vapunviettoon.

Kaikenlaista vipinää

Piti kirjoittaa jostakin ihan muusta, mutta... Kuten totesin, seuraelämä on paisunut sellaisiin mittakaavoihin, että sitäkin pitää jotenkin "järkeistää", koska 24/7 ei kohta riitä mihinkään ja puhelimessa/WhatsAppissa/somessa roikkumista on viime aikoina ollut ihan liikaa. Pakko tehdä joitain rajoituksia. Tosin kivaahan se on ollut, mutta yksinkertaisesti ei aika riitä, koska jotakin muutakin pitää saada aikaan.

Olen viime aikoina jutellut mm. bloggaamisesta erään mielenkiintoisen toimittaja/tuottajan kanssa, ja saanut vähän uusia näkökantteja tähänkin hommaan. Tämä on näkynyt myös blogin jutuissa, kuten ehkä olette huomanneet. Blogin fokusta en aio muuttaa, mutta jotakin muutoksia on jo näkynyt, ja sille linjalle on tarkoitus jäädä.

Hän kyseli tekoälyn käytöstäni. Kyllä, käytän sitä joskus ainakin kuvien tekoon. Asiapitoisten tekstien kanssa homma on hankalampaa.

Oma tyylini kirjoittaa on aina kummallinen. En tiedä, tekevätkö muut tällä tavalla, mutta minä roiskaisen ensin kaikki ajatukset suunnitellusta aiheesta läjään yhteen aihioon. Kun se sitten alkaa olla ajankohtainen julkaistavaksi, tutkin sitä tarkemmin, ja tässä vaiheessa vasta aiheelle tulee otsikko ja sekin saattaaa muuttua. Jäsentelen sitten ajatukseni ja siivoan ylimääräiset, hankin kuvituksen ja julkaisen.

Hän ehdotti, että tekoäly tekisi aiheesta tiivistelmän, koska nuo aihioitten ajatusryppäät ovat aina varsin pitkiä ja sekavia.

Minä olen sitä mieltä, että tekoäly tekee liikaa virheitä ja niiden tarkistamiseen menee aikaa. Kirjoitan mieluummin itse. Varsinkin silloin, kun substanssi on tuttu.

No, hyviä vinkkejä kuitenkin. Jatkan silti entiseen malliin. Ainakin toistaiseksi.

Kuten aiemmin kerroin, uusia ihmisiä (ja joskus niitä "vanhojakin") tapaa mitä kummalllisimmissa paikoissa. Kuten marketin parkkipaikalla, mistä mainitsin tämän postauksen kommenteissa. En vieläkään kehtaa kertoa, mitä tapahtui, mutta joskus äärimmäisestä hajamielisyydestä on näköjään hyötyäkin. Kaksi miestä juoksi perässäni pitkin parkkipaikkaa ja toisen kanssa päädyin kahville ja samalla vaihtuivat puhelinnumerot.

Yhden tapasin roskapussia viedessä. Noh, oli vanha tuttu, mutta en kai minä muistanut yhtään (lue: tunnistanut), kun ei olla yli kahteenkymmeneen vuoteen nähty. Ihmettelin vaan ensin, että mikäs se tällainen pitkä mies on, joka tarraa käsivarteeni kadun varressa. Tämä oli vähän kuin "apinan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään" 🙈. Punaiset hiukset näköjään jäävät ihmisten mieleen 🤣.

Hän on todella ihan huipputyyppi, hyvin sivistynyt ihminen, joka on myös asunut pitkään ulkomailla ja jonka kanssa juttua riittää. Ihana ihminen.

Huomenna menossa taas lounaalle hyvässä seurassa. Tänäänkin tapahtuu jotakin kivaa.

Se yksityisasioistani. Sanonpa vaan, että paistaa se päivä risukasaankin viime vuoden murheen alhon jälkeen. Suru muuttaa muotoaan, vaikka ei unohdu koskaan. Siihen tarvitaan myös fiksuja ihmisiä ympärillä.

Kerron näistä, koska siitä voi olla apua sellaiselle, joka tällä hetkellä räpistelee siellä "syvässä päässä" pääsemättä pinnalle.

Enkä näistä kertoessani unohda niitä bestiksiäni, jotka olivat tukena viime vuoden tapahtumien keskellä.

Kiitos heille. #tiedättekylläkeitäolette