Pientä shoppailua

Isävainaani tapasi sanoa, että joku on "viikkovillissä", jos joku on päivistä sekaisin. No minä olin lauantaina ihan sunnuntaissa, ja eilen sitten siinä uskossa (hoksattuani, että on sunnuntai), etteivät kaupat ole auki. Niinkuin ne sunnuntaisin eivät koskaan Saksassa ole. Niin, että kulttuurishokkia on tässä vanhaan kotimaahankin muuton kanssa!

Eilen sitten iltapäivällä yhtäkkiä hoksasinkin netissä Raision Mylly -kauppakeskuksen bannerin. Siellä oli jotakin markkinahulinaa ja sitten vasta tajusin, että tottahan toki täällä sunnuntaisinkin ovat kaupat auki. Minulla ei ollut kahvimaitoa (muuta kuin jokunen Saksasta mukanani tuotu kestomaito"nappi", joista en tykkää) ja teetäkin piti ostaa lisää, joten hyppäsin autoon ja huristin sinne.

Siellä olikin hyviä tarjouksia, mm. The Body Shopin kaikki tuotteet (miinus lahjapakkaukset ja kalenterit 40% alennuksella), joten ajattelin hankkia pieniä joululahjoja sieltä. Tarvitsin myös itse käsivoidetta.

FYI: Käsivoiteiden kausituoksut ovat muuten tarjouksessa vitosen per pikkutuubi myymälöissä sekä nettikaupassa aina 2.11. saakka.

Mutta katsotaanpa näitä kausituoksuja, luettelo on vasemmalta oikealle. Mukana muutama normaalivalikoimankin tuoksu:

- Caramel Cuddle

- Satsuma (ei ole kausituoksu, vaan normaalivalikoimassa)

- Sugarplum Passion

- British Rose (ei ole kausituoksu, vaan normaalivalikoimassa)

- Cranberry Crush

- Strawberry (ei ole kausituoksu, vaan normaalivalikoimassa)

- Sugar Pumpkin

Eikös tuo viimeinen kurpitsajuttu ollut joskus nimeltään (Spicy) Vanilla Pumpkin, vai sekoitanko nyt johonkin toisen firman tuotteeseen?

Toinen juttu, jota mietin on se, että ovatko näissä ylipäätään tuoksut laimentuneet, vai onko nokassani jotakin vikaa? Minusta ne tuoksuivat aiemmin enemmän? Vai onko Suomen markkinoille - täällä kun valitetaan enemmän tuoksujen voimakkuudesta ja tuoksuyliherkkiä piisaa - vaan tehty miedommin tuoksuvat versiot? 

Nämä ovat kivoja pikku joululahjoja, tai tuollaisen voi sujauttaa minkä tahansa muun lahjan kylkeen. Käsivoiteinakin jopa toimivia, mitä ei kaikista kauppojen käsivoiteista aina voi sanoa.

Mutta nyt lähden käymään hautausmaalla.

PS: Sokoksen meikkikoulutilaisuuksiin on joillain paikkakunnilla vielä hajapaikkoja jäljellä. Tsekkaa tilanne täältä ja ilmoittaudu. EDIT: Jos joku kiinnopstava tilaisuus on jo täynnä, kannattaa silti täyttää ilmoittautumislomake. Sen jälkeen saat tiedon, kuinka mones jonottaja olet. ja s-postiisi tulee tieto, jos paikka vapautuu.

Bvlgari Mon Jasmin Noir

Jatketaanpa hiukan tätä tuoksujen tutkailemista. Löysin varastoistani pienen pullon Bvlgarin Mon Jasmin Noir -parfyymia. En muistanutkaan, kuinka ihana tämä on!

Mon Jasmin Noir on lanseerattu uusintaversiona ylellisistä koruistaan tunnetun Bvlgarin tummasta ja salaperäisestä Jasmin Noir -parfyymistä.

Mon Jasmin Noir by Bvlgari on kukkais-puu-myskituoksu naisille. Tuoksun moderni ja aistillinen luonne tehdään sekoittamalla kieloa, sambac-jasmiinia, myskiä, nougatinea ja eloisia puun tuoksunuotteja (linkissä nougatinen resepti). 

Tuoksun toinen luoja, Olivier Polge on tehnyt pitkän uran Chanelilla tuoksujen parissa, ja se jotenkin tuntuu myös tässä. Tässä tosiaan on tietynlaista "chanelmaisuutta".

Tämä tuoksu lanseerattiin vuonna 2011. Tuoksun avautuu ovat kielolla ja sitruunalla. Sitten se voimistuu jasmiinilla ja sambac-jasmiinilla. Pohjalla on  nougatia, myskiä, Virginian seetripuuta ja patsulia.

Kuvakaappaus: fragrantica.com. Tuo pohjalla oleva, ruskistunutta sokeria ja manteleita sisältävä nougatinen tuoksu on todella ihana tässä yhteydessä!

Pullon korkissa on päällä Bvlgarille tunnusomainen "sinetti".

Mukavaa viikonloppua!

(olipas muuten pahasti halkeillut lakka tuossa kuvassa. Paljain silmin ei se näy niin pahasti, mutta lähikuvassa - kyllä. Täytyy laittaa lakkaus uusiksi tänään)

Medicube ja PDRN, uusi ihonhoidon tehoaine

Katsastetaanpa tässä pari tuotetta Medicubelta, joka on korealainen kosmetiikkabrändi. Ensimmäisenä paljon hypetetty Medicube PDRN Pink Peptide Serum.

Tässä seerumissa on reipas annos niasiiniamidia (4,4-5,4%), glyseriiniä ja useaa eri peptidiä (5,3-7,85%) höystettynä neempuu-uutteella, hyaluronihapolla, B12-vitamiinilla (tämä on anti-inflammatorista ja antioksidanttista ja antanee myös seerumille pinkin värin, pitoisuus 0,2-0,35%), pyhäbasilika- ja kurkumauutetta, adenosiinia (0,25-0,5%), ubikinonia (0,25-0,5%) ja kosteuttavaa hydrolysoitua kollageenia (3,2-3,9%).

Pyhäbasilika eli tulsi on suosittu kosmetiikan ainesosa, koska sillä sanotaan olevan monia hyödyllisiä ominaisuuksia iholle ja hiuksille. Sitä sisällytetään valmisteisiin valmisteisiin sen antioksidanttisten, tulehdusta ehkäisevien, antimikrobisten ja ihoa hoitavien ominaisuuksien vuoksi.

Pinkkiä seerumia.

Tärkein raaka-aina (kuten seerumin nimikin kertoo) on kuitenkin PDRN, eli polydeoksiribonukleatidi.

PDRN on ainetta, jotka on johdettu DNA-fragmenteista, jotka ovat peräisin lohesta tai taimenesta. Se toimii stimuloimalla solujen uudistumista, lisäämällä kollageenin tuotantoa ja tehostamalla ihon luonnollisia korjausprosesseja. 

Mitä se on:

PDRN koostuu pienistä DNA-fragmenteista, jotka on uutettu luonnollisista lähteistä, yleisimmin lohen tai taimenen maidista. 

Näiden fragmenttien uskotaan stimuloivan solujen uudistumista ja kudosten korjautumista aktivoimalla ihosolujen erityisiä reseptoreita. 

PDRN:t ovat pienimolekyylipainoisia DNA-fragmentteja, joita uutetaan yleisesti lohesta tai taimenesta ja joiden on osoitettu stimuloivan fibroblasteja (kollageenia tuottavia soluja), tehostavan kudosten korjausta ja lisäävän kosteustasoa syvällä ihossa (Shin et al., 2023). Huomatkaa, että tutkimuksessa on käytetty soluviljelmiä.

Molekulaarisesti PDRN on kooltaan 50-1 500 kDa, mikä tarkoittaa, että se on riittävän pieni laukaistakseen biologisen aktiivisuuden mutta kuitenkin riittävän merkittävä tukeakseen ihon pitkäaikaista korjausta.

PDRN voi edistää kollageenisynteesiä, mikä parantaa ihon kimmoisuutta ja vähentää ryppyjä, sekä se saattaa myös parantaa ihon kosteutta ja auttaa haavojen paranemisessa. 

Stimuloimalla angiogeneesiä (uusien verisuonten muodostumista) PDRN voi parantaa hapen ja ravinteiden kulkeutumista ihoon. Sen uskotaan toimivan aktivoimalla purinergisiä A2A-reseptoreita, jotka osallistuvat tulehduksen ja solujen kasvun säätelyyn (lähde: Brieflands). 

PDRN:ää on tutkittu myös injektoitavassa muodossa, mutta topikaalisessa kosmetiikassa säännökset saattavat olla eri puolilla maailmaa erilaiset, mutta PDRN:n käyttöpitoisuudet vaihtelevat tyypillisesti 0,1-2,0 %:n välillä valmisteissa (lähde: In-cosmetics Connect).

Koska tämä aine on kalasta peräisin, suosittelisin kala-allergisille varovaisuutta sitä sisältävien tuotteiden käytössä.

Medicubella on samasta seerumista myös vegaaninen, kala-allergikoille sopiva versio, jossa on käytetty ruusun kantasoluista derivoitua "PDRN:ää". Jutun lopussa otan kantaa tähän(kin)

Toinen tuote, joka tässä samalla katsastetaan, on Medicube PDRN Booster Gel. 

Tämä kirkas geeli tulee ruhtinaallisessa 300 ml:n jättimäisessä tuubissa. Se sisältää mm.:

Niasiiniamidia (2,4-2,9%), glyseriiniä (3,1-3,7%), ihoa rauhoittavaa allantoiinia (0,45-0,65%), hyaluronihappoa (0,9-1,65%), keramideja (0,35-0,65%), neem-uutetta (0,3-0,6%), korealaiseen tapaan kasviuutteita ja adenosiinia sekä muitaaminohappoja, ja hyalurinihappoa.

Tämän käyttö jäi minulle hiukan epäselväksi, mutta joidenkin lähteiden mukaan tätä suositellaan käytettäväksi 1-3 kertaa per päivä alimmaiseksi iholle, onhan se ohutta ja geelimäistä. Tämän päällä toimivat hyvin muut (saman sarjan) PDRN-tuotteet, tai pelkkä kosteusvoide.

Toimiko se? Olen käyttänyt nyt näitä muutaman kuukauden, ja täytyy sanoa, että mitään ylimaallisia ihmeitä ei ole tapahtunut, koska minulla on nykyään todella hyvä iho (kosmetologini mukaan). Hoitaahan sitä täytyy kuitenkin.

PDRN:n vaikutuksia tutkitaan edelleen ja on viitteitä siitä, että se parantaisi moniakin ongelmia ihossa. Netistä löytyy tästä paljonkin tietoa, jonka lukemiseen kehoitan suhtautumaan kriittisesti ja huomioiden myös tämän tiedon lähteet.

Hieman on kärsineen näköinen tuubi, josta on laatikko hävinnyt.

*****

Sitten näitä lupailemiani kosmetiikkamyyjien - öh - lapsuksia.

Muistat ehkä, kun kirjoittelin Sokoksien Kutsu Kauneuteen -viikosta?

Siellä sitten kosmetologit (?) esittelivät edustamiaan tuotteita. Joissain oli kuulemma vegaanista kasviskollageenia tehoaineena. Sellaista ei kuulkaas ole olemassakaan kuin kasvisperäinen kollageeni. Kollageeni on aina eläinperäistä (tai ihmisperäistä). Lue täältä lisää.

Toinen väite koski tässä postauksessa käsiteltyä PDRN:ää, joka siis on kalaperäistä. Mutta nämä naiset tilaisuuksissa esitelmöivät, että ei hätää, vegaaneille on tarjolla ruusun kantasoluista valmistettua PDRN:ää sisältäviä kosmetiikkatuotteita (myös ginseng-kasvin kantasoluista valmistettua "pseudo-PDRN:ää" olen nähnyt mainostettavan). Siis - hetkinen - mutta eihän se ole ollenkaan sama asia!

Joidenkin tutkimusten mukaan nämä mahdollisesti toimisivat hyvin synergiassa yhdessä, koska kasviperäisillä ainesosilla on usein antioksidanttisia ominaisuuksia, mutta näiden kasviperäisten aineiden erilaiset molekyylikoot  voivat olla ongelma, sekä erilaiset signalointireitit kuin kalaperäisellä PDRN:llä. Henkilökohtaisesti pitäisin näitä ihan eri aineina (mitä ne lähtökohtaisesti otakin jo alkuperästään johtuen). Vaatii vielä paljon tutkimusta, että voisi näyttää, että ne toimivat samalla tavalla.

Sitten sokerina pohjalla kopioita e-mailvaihdosta erään kosmetiikkafirman kouluttajan kanssa. Kiinnostuin aineesta nimeltä teprenoni. Se on terpeeniketoni, markkinoilla oleva lääkeaine, joka on tarkoitettu akuutin gastroenteriitin, mahalaukun tulehduksen pahenemisvaiheiden ja mahahaavan hoitoon.

Kiinnostipa nyt vaan, miten kosmetiikka-alan ammattilainen selittää sen vaikutukset kosmetiikassa.

Noh, sain laittaa samaisen e-mailin useaan otteeseen, ennen kuin ko. brändin kouluttaja vastasi. Kopioin vastauksen tähän suoraan ilmaisematta ko. henkilön nimeä. (tai firmaa) HUOM. Kyselin nimenomaan tutkimustietoa saineen käytöstä kosmetiikassa:

"Teprenone kuuluu Nobelin palkinnon vuonna 2009 voittaneisiin Telomeereihin. Tästä löydät lisätietoa Telomeereista.

Teprenonesta itsessään löytyy netistä lukuisia tieteellisiä tutkimuksia sekä ihonhoidon, että lääketieteen puolelta.

mm. tässä yksi Euroopan patenttiviraston julkaisu teprenonen paikallisesta käytöstä."

No telomeerit eivät taatusti ole voineet voittaa Nobelin palkintoa (eikä teprenone-nimistä telomeeria siis ole olemassakaan), sillä telomeerit ovat (ihmistenkin) kromosomien päissä olevia "puolia". Lue täältä lisää. Telomeereja ei myöskään takuulla voi lisätä ihon kautta kroppaan minkään kosmeettisen tuotteen mukana.

Ja ihan takuulla lääkkeenä teprenonia on paljon tutkittu noilla indikaatioilla, jotka kerroin, eihän se muuten olisi saanut markkinointilupaakaan (oraalisena valmisteena). Mutta tämä kosmeettinen käyttö on eri juttu.

Niin, ja tuo patentti. Kuten entinen pomoni sanoi aikoinaan, patentoidahan voi miltei mitä tahansa. Vaikkapa tavan, millä pudottaa lyijykynän kädestään lattialle. Lisäksi muistuttaisin, että esim. lääkemolekyylitkin patentoidaan pelkän toimivuusoletuksen perusteella, ilman, että niiden toimimista tietyn sairauden hoidossa edes olisi kliinisesti todistettu.

I rest my case... Minulle toki olisi riittänyt, jos tämä ihminen olisi vaan kommentoinut, että teprenoni toimii kosmetiikassa  antoksidanttisesti, mikä on totta, ja että sen toimiva pitoisuus tuotteessa pitäisi olla 3%. Kun esitin tämän kysymyksen vuosia sitten, silloin ei muuten teprenonin käytöstä kosmetiikassa löytynyt juurikaan juttua netistä, ei englanniksi eikä millään muullakaan kielellä.

Telomeerit sinällään ovat mielenkiintoisia. Osallistuin eilen amerikkalaisen Healthtreen järjestämälle etäluennolle, jossa käsiteltiin myös telomeereja ja uusinta tutkimusta niistä Telomeereilla on myös osuutta vanhenemiseen (lue lisää täältä suomeksi).

Valitettevasti tuon luennon slidejä ei saanut sen jälkeen, joten jos onnistun palauttamaan muistiini kaiken, mitä siinä puhuttiin, niin saatan sorvata siitä vielä postauksen.

Aktiiviainevetoista kosmetiikkaa - mutta toimiiko se?

Olen aiemminkin kirjoittantu tästä aiheesta, mutta palataanpa nyt siihen taas uudelleen hiukan toisesta näkökantista.

Jokainen lienee kuullut muutama vuosi sitten ihonhoitotuotteisiin putkahtaneesta uudesta suosikkitehoaineesta, niasiiniamidusta.

Näitä ns. ainesosavetoisia ihonhoitotuotteita putkahtelee aina silloin tällöin markkinoille, ja sitten siinä vedossa jokainen brändi haluaa osansa potista, ja suoltaa markkinoille juuri tätä muotiainetta sisältäviä tuotteita.

Mutta vaikuttavasto nämä kaikki ihossa pintaa syvemmälle? Mahdollisesti voivat, mutta sisältääkö tämä riskejä?

Luin jostakin, että luksuskosmetiikan nettimyymälän Net-a-Porterin mukaan tehoaineilla tehtyjen hakujen määrä nousi 700% vuosien 2020 ja 2022 välillä. Milloin haettiin tietoa ihoa kirkastavasta C-vitamiinista, milloin niasiinista, millaoin retinolista, milloin kemiallisista hapoista tai ihoa kosteuttavasta hyaluronihaposta (viimeksimainittu on muuten pitkäketjuinen sokerimolekyyli, eikä happo). Vuonna 2022 USA:ssa tehdyn kyselyn mukaan esimerkiksi  61% millenniaaleista ja 48% X-sukupolvesta etsi netistä tietoa tietyista ainesosista valitessaan kosmetiikkatuotteita (katso taulukko täältä).

Tällaisia hakuja tehdessä on syytä muistaa, että useimmissa tällaisissa tutkimuksissa on rahoittajana kyseinen kosmetiikkafirma, ja tutkimuksessa varsin pieni joukko osallistujia ja kruununa kaiken päällä varsin kyseenalaiset mittarit.

Sinänsä sen tutkiminen, että imeytyvätkö tällaiset aktiiviaineet todella ihoon vai ei, voi olla hyväkin juttu, ja poikia paljon lisäkysymyksiä ja jopa uutta tietoa esimerkiksi lääkealalle, jossa voi syntyä uusia tapoja annostella esimerkiksi kipulääkkeitä tai vitamiineja.

Ihohan on kehomme suurin elin, noin 2 neliömetriä pinta-alaltaan ja jopa 3,6 kg. Se on suunniteltu suojaamaan kehoa ja pitämään ylimääräiset aineet kehon ulkopuolella. Suurin osa biomolekyyleistä ei varmaankaan edes penetroidu ihon läpi. Ihon tehtävä on ollakin este. Suurin osa esimerkiksi kosteusvoiteissa olevista ainesosista (kuten silikonit, öljyt ja vahat) ovat liian suurimolekyylisiä imeytyäkseen ihon äpi, ja niinpä ne jäävät ihon pinnalle pehmentämään sitä.

Jotta molekyyli pääsisi ihon läpi, sillä on oltava ihon kaltaisia ominaisuuksia. Sen on oltava lipofiilinen (rasvaliukoinen), sen pH:n on oltava lievästi hapan (4,6-5,5) ja sen molekyylipainon on oltava alle 500 daltonia.

Molekyylejä pystytään kuitenkin nykyään myös pilkkomaan nanopartikkeleiksi tai vesiliukoinen yhdiste pystytään kapseloimaan lipofiilisellä. Ihoon on mahdollista tehdä reikiä mikroneulauksella, tai/ja sitten parantaa sen läpäisykykyä esimerkiksi glykolihapolla. Mutta sitten: näilläkin "hienoilla" tavoilla voi myydä ja markkinoida tuotetta, eikä se tuote välttämättä sittenkään vaikuta kuin todella pinnallisesti.

Ja vaikka toimisikin, siinäkin on riskejä. Jos jokin aina pääsee dermikseen saakka, eli verinahkaan, se imeytyy myös systeemiseen verenkiertoon, eikä kosmetiikan ole tarkoitus tehdä niin.

Jostakin luin, että retinolit* saattavat tehdä niin, eli ne imeytyvät melanosyyttien, eli epidermiksen alimman kerroksen läpi. Melanosyytit juuri suojaavat haitalliselta UV-säteilyltä, ja kun retinoli haittaa niiden kasvua, ihminen altistuu auringonvalolle.

Säilöntäaineena käytetyt parabeenit ovat ilmeisesti toinen ryhmä aineita, jotka saattavat päästä ihon läpi ja häiritä hormonituotantoa. Tästä syystä etenkin raskaana olevien pitäisi olla varovainen näitten kanssa - ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vaikka jotkut ihonhoidon aktiiviaineet voivatkin selkeästä vaikuttaa positiivisesti ihon kuntoon, on kuitenkin vielä paljon epäselvää niiden ihon läpäisykyvystä ja mahdollisista systeemisistä vaikutuksista. Tällä hetkellä on Ruotsissa menossa tutkimus keskittyen topikaalisiin vitamiineihin, ja alustavia tuloksia voidaan odotella ehkä tämän vuoden lopussa.

Mielenkiintoista, mutta hankalaa! Sen tiedän, että iho päästää huonosti lävitseen yhtään mitään. No, me kaikki lienemme tietystikin kuulleet nikotiinilaastareista, fentanyylilaastareista kivun hoitoon, ja onpa joitakin hormonilaastareitakin olemassa. Mutta silti tieto vaikutusmekanismeista on niukkaa ja kliinisten tutkimusten suuunnittelukin erittäin hankalaa, ellei ole hajuakaan siitä mikä edes olisi se olettamus, jolle se tutkimus perustuisi.

Mutta ehkäpä tässä tullaan viisaammaksi vuosi vuodelta - jotakin kautta.

Lopuksi vastaan itse tuohon kysymykseen otsikossa: En todellakaan tiedä, toimiiko. Voi olla, että toimii hyvin, tai sitten ei. Mutta ne rasvat, vahat ja silikonit kyllä siloittavat ja pehmentävät - ja ihan imeytymättä sen syvemmälle. Vaikka puhuttaisin retinolista, jota on tutkittukin jonkin verran, sen toimintakin taitaa olla aika riippuvainen siitä, mitä muita apuaineita ko. tuotteessa on.

*Retinolin imeytytvyys ilmeisimmin riippuu siitä, mihin se on sekoitettu. Jossain tutkimuksissa havaittiin, että oleiinihappoon sekoitettuna imeytyvyys parani.