Miksi rakastuminen aiheuttaa stressiä?

Sukeutuipa taas eilen aamulla mielenkiintoinen keskustelu. Koska tässä liikutaan niinsanotusti "minun tontillani" aiheensa puolesta, niin on pakko hiukan valaista asiaa tässä postauksessa.

Miksi moni suhde loppuu jo ennen kuin se ehtii alkaakaan? Oletkos koskaan miettinyt tätä?  

Sanotaan nyt näin, että kun/jos edellisestä suhteesta on aikaa, niin me muistot hiipuvat, ja sitä alkaa ajatella olevansa valmis johonkin uuteen. Olet ehkä vihdoin saavuttanut jonkinlaisen vakauden ja tyytyväisyyden elämässäsi ja sitten tapaatkin yhtäkkiä uusia ihmisiä ja ehkä sitten rakastutkin.

Kaikki kääntyy päälaelleen ja homma menee jännittäväksi. Suhteeseen ryhtyessä on kaksi mahdollisuutta: se päättyy tai ei pääty. Molemmat ovat pelottavia vaihtoehtoja. Jos se on vaihtoehto numero yksi, sinua odottaa tuska. Jos se on vaihtoehto numero kaksi, sinua odottavat suuret muutokset, ehkä.

Ehkä rakastumiseen ei liity samoja riskejä kuin esimerkiksi laskuvarjohyppyyn, mutta riski on olemassa. Et ehkä murra luitasi, mutta sydämesi saattaa särkyä. Loppujen lopuksi ihmiset puhuvat yleensä enemmän parisuhteen alkuvaiheen jännityksestä kuin pelosta. Mielestäni on kuitenkin tärkeää puhua pelosta ja normalisoida se. On ihan normaalia tuntea pelkoa ja epäilyksiä. Rakkaus on riski. Ja aivoissamme tapahtuu asioita, jotka saavat meidät pelkäämään tavallista enemmän.

Muistatko, kun kerroin, että ihminen on oman fysiologiansa orja? Postaus on luettavissa täällä. Nyt sukelletaan tutkailemaan asiaa hiukan tarkemmin ja nimenomaan tuon stressin kautta.

Adrenaliini

Sydämesi hakkaa, kädet hikoavat, suu tuntuu kuivalta ja sinulla on yhtäkkiä paljon energiaa. Miksi keho reagoi fyysisesti johonkin, mikä vaikuttaa puhtaasti emotionaaliselta? Totuus on, että mieli ja keho ovat monin tavoin tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja vastauksena siihen tunneperäiseen reaktioon, joka syntyy, kun näet sen erityisen henkilön, kehosi vapauttaa adrenaliinia. Tätä samaa ainetta vapautuu kehoon stressireaktion yhteydessä myös muissa tilanteissa, joissa ihminen kokee voimakkaita tunteita, kuten pelkoa tai vihaa. 

Kortisoli

Adrenaliinin ohella toinen syy siihen, miksi kehosi siirtyy tähän taistele-tai-pakene-tilaan, on se, että myös kortisolitasosi nousevat. Kortisoli on steroidihormoni, jota vapautuu stressin seurauksena. Itse asiassa sitä kutsutaankin usein nimenomaan ”stressihormoniksi”. Yhdessä adrenaliinin kanssa, jota kehosi pumppaa verisuoniisi, kortisoli vain lisää kokemaasi stressiä.

Tässä ovat pääpiirteittäin ne syyt, miksi rakastuminen ei aina tunnu hyvältä. Mutta ei siinä kaikki...

Varhainen rakastumiseen liittyy serotoniinipitoisuuden lasku. Se laskee samalle tasolle kuin pakko-oireisessa häiriössä. Tämä saattaa selittää, miksi ihmisillä on taipumus olla pakkomielteisiä uuden rakastettunsa suhteen ja miksi rakastuessa saatetaan kokea stressiä ja ahdistusta. Serotoniini edistää myös tunne-elämän vakautta pitkäaikaisissa parisuhteissa ja sosiaalisissa suhteissa. Lue täältä lisää aiheesta.

Rakkauteen liittyy kognitiivisia, emotionaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä osatekijöitä. Kognitiivisesti sille ovat ominaisia edellämainitut pakkomielteiset ajatukset kumppanista, ihannointi ja voimakas halu molemminpuoliseen ymmärrykseen. Tunteiden tasolla siihen kuuluvat sekä romanttinen että seksuaalinen vetovoima, ahdistus kun suhde on uhattuna, kaipuu vastavuoroisuuteen, halu syvään yhteyteen sekä fyysinen kiihottuminen. 

Mitä asialle voi tehdä?

Tarvitset lisää oksitosiinia kortisolin alentamiseksi. Oksitosiini on paras mahdollinen stressinvaimennin. Se vähentää aktiivisesti amygdalan (aivojen pelkokeskuksen,  eli mantelitumakkeen) toimintaa. Yksinkertainen, rento fyysinen kosketus – kuten kädestä pitäminen, halaus tai hellävarainen kosketus käsivarteen – laukaisee välittömän oksitosiinin vapautumisen. Pitkäkestoinen katsekontakti kumppanien välillä nostaa nopeasti oksitosiinitasoa ja edistää luonnollisesti turvallisuuden ja yhteyden tunnetta.

Miten homma menee sitten psykologisella tasolla?

Emotionaalinen ja sosiaalinen haavoittuvaisuus: 

Hylkäämisen pelko: Tunteiden jakaminen on erittäin riskialtista, mikä aiheuttaa syvää ahdistusta, sillä käytännössä asetat itsetunnon ja minäkuvasi vaakalaudalle. 

Itsenäisyyden menetys: Rakastuminen johonkuhun tarkoittaa elämän jakamista, mikä luonnostaan herättää eksistentiaalisia pelkoja itsenäisyyden menettämisestä tai suhteen päättymisestä. 

Muuttuneet prioriteetit: Uusi romanssi voi viedä kaiken energian ja ajan, jolloin tavanomaiset rutiinit ja muut ihmissuhteet tuntuvat stressaavilta keskeytyksiltä.

Pitkäaikaiset psykologiset tekijät: 

Kiintymystyylit: Jos olet kokenut tuskallisia eroja tai sinulla on ahdistunut tai välttelevä kiintymystyyli, rakastumisen tuoma läheisyys voi herättää merkittävää parisuhdeahdistusta pelkän jännityksen sijaan.

Kirjoittelin muuten hieman aihetta sivuavasti välttelevästä kiintymyssuhdetyypistä täällä. 

Sukupuolten väliset hormonaaliset erot: Tutkimusten mukaan rakastumisen aiheuttama stressi vaikuttaa hormoneihin eri tavoin sukupuolesta riippuen, mikä voi johtaa nopeisiin muutoksiin viestinnässä ja läheisyystarpeissa.

Näiden voimakkaiden muutosten keskellä selviytyminen vaatii tietoisuutta sekä sen hyväksymistä, että ahdistus on normaali, ohimenevä biologinen reaktio pelottavaan elämänmuutokseen.

Keskiaikapäivät Turussa

Kävin toissapäivänä ja eilen Turun keskiaikamarkkinoilla. olihan siellä taas hulinaa. Tosin en ole moneen vuoteen siellä käynyt. Vanhalla suurtorilla myyjät möivät vanhanaikaista tavaraa, mutta jokirantaan oli levittäytynyt myös kaikenlaisen modernin krääsän myyjiä.

Pääkirjaston vieressä oli niin hauska koju, että pakkohan siellä oli pannukahvit juoda ja ostaa tuollainen talvisotalettu seuralaisen kanssa puoliksi syötäväksi.

Enpä ole aikoihin pannukahvia saanutkaan, ja lettukin oli maukas.

Pitihän tuota possua maistaa. Se oli ensin savustettu ja sitten paistettu vartaassa. Tarjolla oli sen possunpalojen kylkeen makeaksi haudutettua lanttua ja kaalia.

Puupinella se on aina yhtä ihana...

Markkinat jatkuvat vielä tänään aina kello 18 saakka.

Mikä on fysiologisesti paras tapa vilvoitella kuumalla säällä?

Saksassa asuessani lämpötilat kipusivat helposti kesällä aina yli +40 C asteeseen. Sadetta tuli ainoastaan silloin, jos eräs ystävättäreni oli Suomesta käymässä luonani Aachenissa (tälle on naureskeltu, ja se kyllä piti paikkansa!). 

Pilvettömällä helteellä sai kyllä tuuletin olla päälle, kaikki räppänät auki ja kumma kyllä, kahden kilon untuvapeittokin eristi hiukan.

Mutta mitä sanoo tiede tehokkaammasta kehon viilentämisestä?

On inhottava tunne olla jossain epämiellyttävän kuumuuden ja spontaanin tulee syttymisen partaalla. Oletan, että täällä Suomessakin on kesän kuluessa lämpöpiikkejä, jotka tekevät olon tukalaksi. Nytkiun loppuviikoksi odotetaan lämpenevää.

Kuumuus luo väistämättä luonut työympäristön, johon ihmiset eivät yksinkertaisesti ole sopeutuneet. Ei, vaikka olemme pohjimmiltaan trooppisia eläimiä, jotka ovat kehittyneet elämään pääosin alastomina ja lepäämään noin +26 C:n ilmastossa. Meitä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu tekemään ruumiillista työtä suojavaatteissa näissä lämpötiloissa tai istumaan pukeutuneina tukahduttavissa toimistoissa.

Töihin ei tietenkään voi mennä pelkässä lannevaatteessa tai bikineissä, mutta miten voit viilentää itseäsi helleaallon aikana? Perusvinkit ovat varmaan jo tuttuja: juo runsaasti vettä, pysy varjossa ja sulje verhot, jos lämpötila nousee erityisen korkeaksi.

On kuitenkin olemassa lukuisia muita yksinkertaisia, tieteellisesti todistettuja tekniikoita, jotka auttavat selviytymään kuumuudesta. Tässä alla on neljä parasta.

1. Jäähdytä ensin kätesi, älä kasvojasi

Jos sinulla on kuuma ja joku tarjoaa sinulle tuuletinta, yrität todennäköisesti jäähdyttää ensin kasvojasi. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään nopein tapa alentaa kehon lämpötilaa.

Toki tuulenvire kasvoillasi stimuloi siellä olevia kylmäsensoreita, mikä antaa erittäin voimakkaan mukavuuden tunteen. Mutta itse asiassa se ei poista lämpöä kehostasi.

Sen sijaan parempi viilentämisstrategia on upottaa kädet kylmään veteen 15–20 minuutiksi. Käsillä on suuri pinta-ala suhteessa niiden massaan – niissä virtaa paljon verta, kun sinulla on kuuma. Jos ruumiinlämpö on korkea, keho ohjaa verta raajoihin lämmön poistamiseksi (huomaat muten tämän yleensä jo siitä, että sormet ja jalat turpoilevat kesän kuumuudessa).

Käsien upottaminen kylmään veteen ei tunnu yhtä mukavalta, mutta se viilentää sinua paljon nopeammin kuin edes kylpeminen jäävedessä. On todella tärkeää tehdä ero niiden asioiden välillä, jotka saavat  tuntemaan olosi viileämmäksi, ja niiden, jotka todella oikeasti viilentävät.

2. Vältä kylmiä suihkuja

Kylmään suihkuun hyppääminen voi tuntua houkuttelevalta paahtavan kuumana kesäpäivänä. Kuitenkin koko kehon äkillinen upottaminen kylmään veteen on – niin oudolta kuin se kuulostaakin – erittäin hidas tapa viilentää kehoa helleaallon aikana.

Yhden kehon osan upottaminen kylmään veteen on ihan hyvä, mutta jos liian suuri pinta-ala joutuu veteen, keho itse asiassa rajoittaa iholle virtaavan veren määrää. Jäähdyttämisen salaisuus on saada verta ihon pinnalle ja poistaa lämpöä sitä kautta kehosta hellävaraisesti.

Lyhyesti sanottuna: jätä jääkylpy väliin ja valitse sen sijaan haalean lämmin suihku. Ihanteellinen lämpötila riippuu kehostasi ja ulkolämpötilasta. Suhteellisen lämpimältä tuntuva vesi on paras vaihtoehto, ei kuuma.

Tarvitset vettä, joka saa aikaan ja ylläpitää maksimaalisen verenkierron ihossa. On maksimoitava kehon ja veden välinen lämpötilaero ilman, että verenkierto iholle pysähtyy.

Hyvä pointti tämäkin.

3. Suosi kuumia juomia

Lämpimän juoman siemailu viilentää sinua nopeammin kuin jääkylmän veden juominen yhdellä kulauksella.

Kyse ei ole siitä, että yritettäisiin viilentää kehoa suoraan, vaan siitä, että aktivoidaan ne järjestelmät – kuten hikoilu ja veren virtaaminen ihoon – jotka hoitavat sen. Kuuman curryn, eli tulisen ruoan syöminen viilentää kehoa samalla tavalla.

Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi juoda vain ja ainoastaan kuumia nesteitä – nesteytys millä tahansa lämpötilalla auttaa viilentämään kehoa hikoilun kautta ja siirtämällä lämpöä aktiivisista kudoksista iholle. Kannattaa vain muistaa, että sen niin virkistävän jääkaappiveden juominen ei todennäköisesti laske sisäistä lämpötilaasi kovinkaan nopeasti.

Ajattele asiaa näin: noin 60 prosenttia ihmiskehosta on vettä – se on noin 40 litraa. Jos lisäät yhden lasillisen kylmää nestettä, se ei tee suurta eroa. 

Tähän kuumien juomien taktiikkaan liittyy kuitenkin yksi merkittävä vaara. Jos päätät nauttia höyryävän juoman, on parasta välttää kahvia tai teetä. Kofeiini voi yhdessä alkoholin kanssa nostaa kehon aineenvaihduntaa, jolloin keho tuottaa enemmän lämpöä. Lisäksi kofeiini toimii diureettina, mikä johtaa nesteiden nopeampaan menetykseen kehosta verrattuna muihin juomiin.

Toisin sanoen, on aika kaivaa esiin se unohdettu laatikko minttuteetä, joka on piilossa kaapin perällä.

4. Tehosta hikoilua ilmavirran avulla

On tärkeää, että tuuletat mahdollisimman laajaa aluetta kehostasi.

Miksi? No, tuuletin ei viilennä kehoasi pelkästään siirtämällä pois ihosi kanssa kosketuksissa olevaa lämmintä ilmaa – se auttaa myös hikoilun haihtumista. Tuulettamalla vain kasvojasi rajoitat haihtumisen tehostamisen hyvin pieneen osaan kehoasi.

Äärimmäisen helleaallon aikana tämä voi olla suuri ongelma. Kun lämpötila nousee noin 35 C:een, ainoa todellinen tapa jäähdyttää kehoa on hikoilu.

Tämä johtuu siitä, että hien haihtuminen ei itse asiassa riipu lämpötilasta – kyse on ilman ja ihon välisestä vesihöyry-paine -erosta. Tuulenvire auttaa tässä ja nesteen haihtuminenhan viilentää.

Mikäli mahdollista, harkitse paristokäyttöisen käsituulettimen (tai viuhkan) käyttöä virkistävän tuulenvireen luomiseksi, tai edistä luonnollista ilmankiertoa avaamalla useita ikkunoita. Pelkästään koneelliseen ilmastointiin luottaminen ei juurikaan auta hillitsemään ilmastonmuutosta – se on itse asiassa suuri osa ongelmaa ja luo vain entistä kuumempia kesäsäitä.

Onko Dr. Melaxin Cemenrete Volume Multi Balm tosiaan puikkomuodossa olevaa botoxia?

Koska tätä puikkoa on niin hypetetty somessa, pitihän se sitten "dissektoida" tähän postaukseen erikseen. 

Dr. Melaxin Cemenrete Calcium Volume Multi Balm on puikkomuodossa oleva voide, jota on kätevä käyttää mm. silmänympäryksille. Se sisältää mm. vahoja, glyseriiniä, hydrogenoitua lesitiiniä, erilaisia öljyjä (valkohilpan siemenöljy, jojobaöljy, makadamia-, oliivi-, avokado-, manteli-, tyrni- ja auringonkukkaöljyä), valkohytykkäuutetta, collageeniuutetta, hydrolysoitua elastiinia, adenosiinia ja kalsiumkarbonaattia.

Ainesosien kannalta voin heti sanoa, että tässä Dr. Melaxinin silmävoiteessa ei ole mitään, mikä tekisi siitä täyteaineisiin tai botuliinitoksiiniin verrattavissa olevan. Nämä ovat neulalla annettavia (injektoitavia) lääketieteellisiä hoitoja, eikä paikallisesti (topikaalisesti) käytettävä tuote voi mitenkään jäljitellä samaa vaikutusmekanismia. Useimmat silmänympärysvoiteet perustuvat kosteuttavien aineiden, pehmentävien aineiden ja toisinaan kalvoa muodostavien aineiden yhdistelmään, jotka luovat väliaikaisen tasoittavan vaikutuksen ihon pinnalle. Niin tämäkin.

Tämä kombinaatio voi parantaa kuivumisesta johtuvien hienojen juonteiden ulkonäköä, mutta se ei ole sama asia kuin klinikalla tehtävät invasiiviset hoidot. Tämä siis ei todellakaan ole ”täyteainetta puikossa” tai ”Botoxia puikkomuodossa”, sanovatpa mielipidevaikuttajat somessa mitä tahansa. Tämä on silmänympärysvoide, joka kosteuttaa ja siloittaa – ei mikään ihmevalmiste sinänsä.

Kyllähän se toki kosteuttaa ja pehmentää ihoa, ja sitä kautta vaikuttaa juonteisiin ja ihon tekstuuriin.

Jäin miettimään, että mitä tuo kalsium tekee tuossa voiteessa, sitä kun on korostettu jopa puikon nimessä, mutta se on kuitenkin ainesosana INCIn loppupäässä. Tämä kertoo, ettei pitoisuus voi olla kovin suuri.

Henkilökohtaisesti pidän puikkomuotoisesta annostelutavasta.

Topikaalisen kalsiumin tärkeimmät käyttötarkoitukset ja edut iholle

Kosmetiikassa käytettävä paikallisesti levitettävä kalsium toimii tärkeänä välittäjäaineena, joka auttaa palauttamaan ihon suojakerroksen, edistämään solujen uusiutumista ja säätelemään kosteustasapainoa. Yhdistettynä tiettyihin kantaja-aineisiin, kuten PCA:han (pyrrolidonikarboksyylihappo), se auttaa korjaamaan ohentunutta, kypsää ihoa ja tarjoaa samalla fyysisen tasoittavan ja mattapintaisen vaikutuksen.

1. Ihon suojakerroksen korjaus ja koheesio 

Nuorekkaassa ihossa on luonnollinen kalsiumpitoisuus, jossa mineraali on tiheimmillään yläkerroksissa (stratum granulosum). Tämä pitoisuus ohjaa ihosoluja (keratinosyyttejä) luonnollisesti kypsymään, erilaistumaan ja muodostamaan lujan, suojaavan ulkokerroksen. Ihon ikääntyessä kalsiumin pitoisuus ihossa häviää, mikä johtaa ohuempaan ja hauraampaan ihoon. Kalsiumin topikaalinen käyttäminen auttaa antamaan ihosoluille signaalin siirtyä ja erilaistua oikein. Se myös stimuloi elintärkeiden ihorasvojen (kuten keramidien) synteesiä, mikä vähentää kosteuden menetystä ja palauttaa ihon suojakerroksen. Kalsium siis säätelee ihon pintakerroksen (epidermiksen) ihosolujen irtoamista ja uusiutumista, mikä auttaa muodostamaan tiiviitä soluliitoksia, jotka suojaavat ulkoisilta ärsykkeiltä, mikrobeilta ja allergeeneilta. Tämä kaikki vahvistaa ihon suojakerrosta.

2. Solujen uusiutuminen ja kypsyminen 

Koska solujen uusiutuminen riippuu kalsiumista, paikallinen käyttö nopeuttaa kuolleen ja samean ihon kuoriutumista. Tämä auttaa pitämään ihon pinnan sileänä, ehkäisee hilseilyä ja kirkastaa ihon yleistä sävyä. Sitä käytetään usein intensiivisten esteettisten hoitojen, kuten kemiallisten kuorintojen tai mikrodermabrasion, jälkeen nopeuttamaan ihon pintakerroksen paranemista ja uudistumista. Kalsium toimii kofaktorina kollageenin tuotannossa ja säätelee solujen jakautumista, jolloin ohentunut, kypsä iho säilyy sileänä ja kiinteänä.

3. Ihon nesteytys ja ihon kosteuden säilyttäminen 

Kalsiumia käytetään harvoin puhtaassa, raakamineraalimuodossaan. Se on yleensä sitoutunut muihin molekyyleihin ihon imeytymisen tehostamiseksi. Yleinen muoto on kalsium-PCA, jossa mineraali on yhdistetty PCA:han, joka on ihon luonnollisen kosteuttavan tekijän (NMF) keskeinen komponentti. Kalsium-PCA toimii kosteutta sitovana aineena, joka vetää ja sitoo kosteutta ihon ylimpiin kerroksiin, samalla kun kalsium edistää ihon uudistumista. Kalsiumin paikallinen käyttö stimuloi epidermaalisten lipidien (kuten keramidien) synteesiä, ja keramidit ovat välttämättömiä estämään veden haihtumista ihon läpi ja ylläpitämään ihon kosteutta.

4. Ihon sävyn säätely

Kalsium stimuloi melanosyyttejä, mikä auttaa säätelemään ja ylläpitämään normaalia, tasaista ihonväriä.

Summa summarum, topikaalinen kalsium:

Kalsiummineraali tunnetaan hyvin keskeisestä roolistaan luuston, hampaiden ja elinten, mukaan lukien ihon, terveydelle, sillä se säätelee ihon monia toimintoja. Suurin osa ihon kalsiumista sijaitsee ihon uloimmassa kerroksessa (epidermiksessä), jossa sen on osoitettu olevan tärkeässä roolissa ihon suojakerroksen korjaamisessa ja ihon homeostaasissa  (<---- itsestään uusiutuva prosessi, jossa ihon solujen jakautumisten määrä kompensoi menetettyjen solujen määrän. Epidermiksen sisällä keratinosyytit tarvitsevat kalsiumia eri pitoisuuksina.

Huolimatta epidermiksen jatkuvasta uusiutumisesta (epidermis uusiutuu lähes 60 päivän välein kokonaan, jolloin keskimääräisen aikuisen kehossa korvataan yli 80 miljardia keratinosyyttejä) ihomme alistuu lopulta ikääntymiseen, kun keratinosyyttien uusiutumisnopeus hidastuu dramaattisesti. Ikääntyminen liittyy epidermiksen ohenemiseen, elastoosiin, melanosyyttien menetykseen, mikä puolestaan johtaa ihon kalpeuden lisääntymiseen ja suojakerroksen toiminnan heikkenemiseen. Koska keratinosyyttien erilaistuminen on täysin kalsiumista riippuvaista, kalsiumilla on tärkeä rooli myös ikääntyvässä epidermiksessä. Viime aikoina on osoitettu, että ihon epidermaalinen kalsiumgradientti, joka edistää keratinosyyttien lisääntymistä ja mahdollistaa niiden erilaistumisen, katoaa ihon ikääntymisprosessin myötä. 

Kalsium toimii:

Ihon luonnollisen kosteuttavan tekijän avainkomponenttina.

Ihonhoidon ainesosana tämä mineraalielektrolyytti auttaa palauttamaan ihon suojakerrosta

Toimii kosteudenpidättäjänä, joka sitoo ja pitää kosteutta ihon ylimmissä kerroksissa.