”Klenkes": Outo käsiele Aachenissa (elekieltä)

Olen edelleen Suomessa, vaikkka piti jo tänään lähteä, mutta siirsin lentolippuni ensi viikkoon. Nyt taas hiukan Saksajuttua hassusta aachenilaisesta käsieleestä. Lähteet ovat The Local.de ja Wikipedia.

Jos aachenilaiset tapaavat toisensa Aachenin ulkopuolella, nämä Saksan läntisimmän kaupungin asukkaat tervehtivät toisiaan mielellään salaisella kädenmerkillä. Vaikka symboli on Aachenissa ylpeydenaihe, perinteellä on pitkä - ja melko synkkä - historia.

Kuva: Wikipedia

Vaikka kehonkieli tuntuu usein yleismaailmalliselta, uuteen maahan muuttaminen voi avata silmät hämmentävälle joukolle eleitä ja niiden merkityksiä, joita on kaikkialla maailmassa - eikä Saksa ole poikkeus.  

Täällä Aachenissa yleismaailmallisempi sormien ristiminen siinä toivossa, että jotain hyvää tapahtuu, saattaa saada aikaan hämmentyneitä katseita (tapahan on tuttu monissa maissa: "fingers crossed" - lue lisää täältä). Sen sijaan onnea toivottaessa painetaan peukaloa alaspäin toisella kädellä - ele, jonka uskotaan juontavan juurensa antiikin Roomasta ja sen gladiaattorikilpailuista (lue lisää täältä).

Jos kerrot vitsiä tai olet sarkastinen, vetämällä sormella alaluomea voi tehdä sen selväksi saksalaiselle kuuntelijalle, kun taas maailman mielettömyys voidaan ilmaista heiluttamalla kämmentä kasvojen edessä.

Vaikka nämä eleet saattavat olla jo tuttuja, on tilanteita, joissa saatat nähdä salaperäisiä käsiliikkeitä, joita et ole koskaan ennen nähnyt. 

Kun ajat länsisaksalaisella maaseututiellä, autoilija saattaa ohittaa autosi hieman tavallista hitaammin nyrkki ilmassa ja pikkusormi pystyssä. 

Ohittaja katsoo sinua odottavasti ikkunasta, ja sinä saatat tuijottaa hämmentyneenä takaisin ja olet epävarma, miten vastata. Hetken kuluttua käsi saattaa laskeutua takaisin ohjauspyörälle, kun salaperäinen kuljettaja ajaa vauhdilla pois kaukaisuuteen.

Jos sinulle on joskus käynyt näin, olet juuri törmännyt Klenkesiin - salaiseen kädenliikkeeseen, joka on aachenilaisten välinen tervehdys aina, kun he ovat poissa kotoa. 

Klenken-patsas Aachenissa. Saatat pimeydessä erottaa tämän käsimerkin.

Sitä voi käyttää kadulla, pubissa tai vaikka vaelluksella Kalliovuorilla - itse asiassa missä tahansa, missä kohtaat toisen aachenilaisen - mutta nykyään sitä näkee todennäköisimmin Saksan teillä ajaessa, varsinkin jos autosssasi on Aachenin rekisterikilvet. 

Klenkes-eleen historia 

Aachenin kaupunki tunnetaan monista asioista: sen upeasta katedraalista, sen ainutlaatuisesta sijainnista sekä Belgian että Alankomaiden rajalla ja tietenkin sen hurmaavista ja värikkäistä karnevaaleista.

Ei kovinkaan kaukaisessa menneisyydessä se tunnettiin kuitenkin ennen kaikkea kukoistavasta kangas- ja neulateollisuudestaan. 

Vaikka alueen kankaantuotanto juontaa juurensa keskiajalle, tekstiilituotanto teollistui täysin 1800-luvulla, jolloin kaupunkiin syntyi runsaasti kangas- ja tekstiilitehtaita.

Monet varsinkin näiden neulatehtaiden työntekijöistä olivat pieniä lapsia, jotka lajittelivat vialliset neulat hyvistä neuloista prosessissa, joka tunnetaan nimellä "ausklinken". 

Tässä prosessissa, joka tapahtui aivan tuotannon loppuvaiheessa, neulat asetettiin vierekkäin pitkäksi riviksi ja etsittiin eroja muodossa, pituudessa tai muissa ominaisuuksissa.

Neuloja käännettiin ja lajiteltiin oikean käden pikkusormella - Klenkesillä - ja tämä toistuva liike johti lopulta kyseisen sormen epämuodostumiin ja kasvuhäiriöihin. 

Kuva: Wikipedia.

Näistä silmiinpistävän epämuodostuneista sormista aachenilaiset tunnistivat sanomatta sanaakaan monet kanssakaupunkilaisensa missä päin maailmaa tahansa.

Näin vaatimattomasta Klenkesistä tuli kunnioitettu kulttuurisymboli, ja siksi kohotetun pikkusormen elettä käytetään yhä nykyäänkin, kauan sen jälkeen kun neula- ja kangastehtaat ovat lopettaneet toimintansa.

Nykyään Aachenissa vierailevat voivat nähdä ikonisen eleen ikuistettuna Holzgrabenin varrella sijaitsevassa veistoksessa, vain kivenheiton päässä raatihuoneesta (kuva oli tuossa edellä).

Paikallisen kuvanveistäjän Hubert Löneken vuonna 1970 tekemä veistos esittää kolmea selittäin seisovaa hahmoa, jotka pitävät oikean kätensä pikkusormia taivasta kohti ylpeän ja jopa uhmakkaan näköisinä. 

Viimeisen puolen vuosisadan aikana muistomerkistä on tullut merkittävä matkailunähtävyys ja tärkeä pysähdyspaikka monille kaupungissa vieraileville.

Tätä tarinaa ja patsaan historiaa en muuten tiennyt minäkään, joten oli ihan hyvä "opiskella" tämäkin asia, niin surulliset juuret kun tuolla eleellä lasten runnelluissa sormissa onkin.

Pelastusta takkuisille hiuksille?

Koska edellinen postaukseni takkuisista hiuksista ei kerryttänyt mitään hirveän mittavaa neuvo- tai vinkkitulvaa, niin konsultoinpa sitten pitkähiuksisia tuttaviani. Sain vinkin tästä tuotteesta.

Tämä tuote on siis XZ-brändin Moomin -selvityssuihke. Aika voimakkaan tuoksuinen on.

Tällaisia takkuja en omin voimin päästäni saa selville, vaan on pakko repiä/leikata ne pois 😢. Todella ärsyttävää, ja jos joskus olen kadehtinut kiharoita hiuksia, niin en todellakaan tee niin enää.

No pelittikö tuo suihke? En tiedä, oliko siitä paljoakaan apua 😒. Tai ehkä jotakin.

Paremmin toimii, kun hölvää tukkaansa öljyä, mutta kun sitä pitäisi tehdä miltei joka päivä. Yritän pestä hiukseni harvoin, laittaa shampoota vain päänahkaan, en pituuksiin, mutta silti ongelma on olemassa. Tämä pakkanenkin varmaan kuivattaa hiuksia ja tekee koko homman hankalammaksi.

Turussa on tosin Lykon myymälä, josta saattaisi saada REF:in shampoon ja hoitoaineen, jotka toistaiseksi ovat olleet parhaat vaihtoehdot (kehuin niitä aiemmin täällä).

Yritän ehtiä huomenna sinne, kun torstaina olisi jo matka takaisin Saksan-kotiin.

Varastolöytö ja muuta jaaritusta niitänäitä-kategoriassa + ruokaa

 Löysin loputtomista varastoistani pienen purkin Shiseido Waso  Yuzu-C - yönaamiogeeliä. 

Tälle nimensä antanut yuzu-sitrushedelmä esiintyy vasta INCI-listan loppupuolella. Tässä valossa hiukan epäilen geelin oikeaa C-vitamiinipitoisuutta.  Listan alussa on mm. glyseriiniä, mikä on ihan hyvä juttu. Tosin glyseriinipitoisia ja geelimäisiä valmisteita löytytt edullisemmiltakin brändeiltä.

En nyt jaksa tutkia tarkemmin tuota INCI-listaa, mutta kyllähän tämä ihan OK kosteuttajalta vaikuttaa, mutta en nyt mitenkään niin paljoa innostuisi, että täysikokoisen purkin ostaisin.

Enkä ihan ymmärrä (eikä se mistään selvinnyt), että mitä nuo hiput tuossa geelissä ovat.

*****

Täytyy sanoa, että olen todella kyllästynyt tähän lumeen ja liukkauteen Turussa. Ja etenkin auton ikkunoiden krapsutteluun. Yhtenä päivänä olivat sellaisesen jääkuoren peitossa, että sai todella tehdä töitä, että pääsi ajamaan.

Ilmeisesti Aachenissakin on tullut lunta. Siellä oli kuulemma myös maanjäristys perjantaiaamuna. Kuulin, että 25.12. joku pieni sellainen oli ollut myös Helsingin alueella, kumma kyllä.

Olkkarin ikkunasta näkyi kaunis iltarusko tänään. Yhtenä päivänä noissa ikkunan takana olevissa puissa oli parvi varsin laihoilta näyttäviä talitinttejä, joiden hupina näytti olevan keinuminen (välillä pää alaspäin) noissa hennoimmissa oksissa. Näky oli todella hupaisa ja meno varsin villiä, mutta en älynnyt ottaa siitä touhusta videota. Kovin hauskaa näillä tirpoilla siellä näytti olevan, ja vauhtia riitti! 

Nyt niitä ei ole näkynyt moneen päivään, minne lienevätkään menneet? Ehkä tuonne puutarhaan voisi ostaa talipalloja noille laiheliineille, kuten edellisvuosina olen tehnyt.

*****

Sitten vähän syömishommia: Laitoin taas laiskuuksissani yhtenä päivänä peltiruokaa, johon tuli bimiä eli varsiparsakaalta, pari paprikaa, miniluumutomaatteja, pekonia ja kananmunia): Tämä upposi kyllä todella alta aikayksikön. Mausteena oli rouhittua Tellicherry-pippuria ja suolaa, ei muuta. Pilkotut kasvikset pyöräytettiin oliiviöljyssä ennen uunipeltiä. Paisto n. 200 C ja kasvikset laitettiin pellille kypsymisjärjestyksessä (bimi -> paprikat -> tomaatit, pekoni ja munat sitten viimeisimpinä).

Viimeiset kuvat eivät ole identtisiä, vaan jälkimmäisessä tuotos on paistunut kypsäksi.

Nämä pelti-illalliset ovat käsittämättömän helppoja tehdä, ja jos jäljelle jää jotakin, sen voi laittaa jääkaappiin ja lämmittää vaikka seuraavana päivänä. Maistuu jopa paremmalta, tosin riippuen aineksista.

Tänään syödään thaikkukeittoa. Tosin tämän päivän versio on tehty Hollannista Albert Heijn -marketista ostetusta paketista, jossa on kaikki muu, paitsi soppaan laitettava kana, suippopaprika ja herkkusienet. En halunnut ostaa joka maustetta erikseen täällä Suomessa.

Tässä kiehuvat kasvikset, lisään kohta muut aineet. Kyseessä on siis maukas, kookosmaitopohjainen keitto, johon onneksi kookosmaito on jauheena tässä pakkauksessa. Joskus moista jauhetta raahasin ulkomailta keittiööni, mutta Suomessa en tiedä, mistä sitä saisi. Tosin kaikkia etnokauppoja Turussa ei ole koluttu.

Valmista Tom Kha -keittoa, joka maistui hyvältä.

Mikä voisi selittää kosmetiikan hintojen eron Suomen ja Saksan välillä? Esimerkkinä Sisleyn tuote.

Tätä olen pohtinut monta kertaa. Esim. tämän Sisleyn peitevoiteen (Sisley Phyto-Cernes Èclat) ostin Saksasta nettikauppa Flaconista 54 eurolla, kun se Suomessa maksaa esimerkiksi Stockmannilla 115 euroa ja Sokoksella pari euroa vähemmän.

Vertaa.fi:stä löytyy hiukan hintavertailua (kuvan voi klikata suuremmaksi):

Edullisimmillaan sitä siis myy Suomessa tällä hetkellä alennuksella Deloox.fi, joka on minulle ihan outo nettikauppa. Hinta on 57,99 euroa ilman toimituskuluja. Tämä firma näkyy olevan hollantilainen.

Minun ostokseni oli toimituskulujen kanssa noin tuon mainitsemani 54 euroa, mutta Saksassa ovatkin postimaksut edullisempia kuin Suomessa.

Silti brändikosmetiikan hinnoissa tuntuu olevan ilmaa.

Mistä hinta muodostuu?

Myyntihintahan on yleensä => välittömät kustannukset + välilliset (epäsuorat) kustannukset + voittomarginaali.

Myös arvonlisävero tietenkin vaihtelee eri maissa, ja sillä on vaikutusta lopulliseen hintaan. EU-direktiivin mukaan arvonlisäveron on oltava jäsenvaltioissa vähintään 15%, ja Suomessahan tätä juuri nostettiin 25,5%:in, ja täten Suomessa ALV on EU-maiden toiseksi korkein, vain Unkari menee edelle 27%:lla. Mailla on usein eri ALV-kantoja joillekin tuotekategorioille, kuten ruoalle, mutta puhun nyt siis kosmetiikasta.

Saksassa normaali ALV on 19% ja Alankomaissa 21%. ALV:n suhteen edullisin EU-maa on Luxembourg, jossa prosentti on 17.

Sitten ne suorat (raaka-aineet jne.) ja epäsuorat (työn hinta) kustannukset

Kosmeettisen valmisteen valmistuskustannukset voivat vaihdella suuresti useiden tekijöiden perusteella, kuten:

Formulointi: Tuotteen monimutkaisuus (esim. yksinkertainen voide vs. monimutkainen seerumi) vaikuttaa kustannuksiin. Räätälöidyt koostumukset saattavat vaatia enemmän tutkimusta ja kehittämistä, mikä lisää kustannuksia.

Ainesosat: Korkealaatuiset tai harvinaiset ainesosat voivat nostaa kustannuksia merkittävästi. Luomu- tai luonnonmukaiset ainesosat maksavat usein enemmän kuin synteettiset ainesosat.

Pakkaukset: Pakkauksen valinta voi vaihdella suuresti hinnan mukaan. Räätälöidyt tai ympäristöystävälliset pakkaukset maksavat yleensä enemmän kuin tavalliset vaihtoehdot.

Testaus ja vaatimustenmukaisuus: Lainsäädäntövaatimukset edellyttävät usein turvallisuus- ja stabiiliustestejä sekä mahdollisesti kliinisiä tutkimuksia, jotka voivat lisätä kustannuksia huomattavasti.

Tuotannon laajuus: Pienissä erissä tapahtuva tuotanto voi olla yksikkökohtaisesti kalliimpaa kuin laajamittainen valmistus mittakaavaetujen vuoksi.

Brändäys ja markkinointi: Brändi-identiteetin, pakkaussuunnittelun ja markkinointistrategioiden kehittäminen voi lisätä (alku)investointeja.

Kosmetiikan ainesosat on testattava mikrobiologisesti, kemiallisesti, fysiologis-kemiallisesti ja aistinvaraisesti, jotta markkinoille voidaan saattaa turvallisia tuotteita ja jotta käyttäjien terveys ei vaarannu. Toisinsanoen tämä kaikki vie aikaa ja teettää töitä.

Sitten on vielä eräs hintaan vaikuttava yksityiskohta, eli jakeluketjut ja markkina. Pieni kauneushoitola tuskin pystyy hyvälläkään asiakaskunnalla (ja myyntipaikalla) ostamaan/myymään sellaisia määriä kuin suuret kosmetiikaketjut kuten Saksassa esimerkiksi Douglas tai Müller. Jos ostat paljon, niin hinta yleensä alenee.

Jos nyt teoriassa lasketaan jotenkin hinta tuolla ostamalleni Sisleyn peitevoiteelle (jossa siis kaikki muu paitsi Saksan ALV), se olisi 42,66 euroa. Stockalta ostettuna ilman suomalaista ALVia hinta olisi 85,68 euroa. Onhan näillä eroa. Tämä ei tietenkään kerro mitään voittomarginaalista tai muista kustannuksista.

Mitä tulee kosmetiikka-alaa yleensäkin, jotakin kertoo tämäkin sen tuottavuudesta:

Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui yli 13 000 vähittäiskauppaa, keskimääräinen bruttokatteen osuus oli 53,33% yleisesti vähittäismyynnissä. Tietyillä toimialoilla sen todettiin olevan korkeampi, esimerkiksi kosmetiikan alalla 58,14%. Otetaan esimerkkinä tunnettu Estée Lauder. Se on yksi maailman suurimmista kosmetiikka-alan yrityksistä, ja se on ostanut myös pienempiä tuotemerkkejä, kuten Cliniquen ja Smashboxin. Vuonna 2017 päättyneellä tilikaudella Estée Lauderin bruttokate oli 79,39%, ja viiden vuoden keskiarvo oli 80,19 %. Muilla yrityksillä on samankaltaisia tuloksia. Avonin marginaali oli 81,61% ja Revlonin 61,45%. (lähde:freelanceformulation.com). Bruttokate lasketaan vähentämällä myynnin kustannukset myyntituotoista.

*****

Sitten näitten hintajaaritusten jälkeen arviota tästä Sisleyn tuotteesta.

Tämä ostamani on sävy 1, eli se vaalein. Sävy on hieman persikkainen, kuten hyvän silmänaluspeittarin pitääkin olla. Muuten tummia rinkuloita silmien alla on hankala neutraloida.

Koostumus on huomattavasti paksumpaa kuin aiemmin muutamaan otteeseen kehumallani toisella Sisleyn silmänympärystuotteella (joka edelleen on se ihan paras, aiempi postaus on luettavissa täältä).

Voiteessa on metallinen levitin, joka varmaan pelittää jääkaappikylmäni hyvin iholla, ja paketissa on myös mukana laadukas sivellin.

Ihan kärkisijalle ei tämä peiteaine rankingissani kiipeä, mutta top-vitoseen kuitenkin.

Mukavaa viikonloppua!

EDIT: Tämä pohdiskelu pääsi lähtemään sormista hiukan liian aikaisin, enkä ehtinyt finalisoida sitä, mutta päätin, että se nyt saa olla just tällainen pohtimispostaus 😅.