torstai 2. tammikuuta 2020

Mailmanmenoa meillä

Päivän naurut sain australialaisen ystäväni Adriennen FB-sivulta. Itse tuote oli Wishin sivuilla näytillä:
Klikkaa kuva suuremmaksi,
Eipä silti, ei se hekuman huippu olisi minullakaan kömpiä sänkyyn sellaisen miehen kanssa, jolla tuollaiset on yllään. Seksikkyys on kyllä aika kaukana.

*****

Olen toisella silmällä seuraillut, mitä Janita Lukkarisesta keskustellaan suomalaisilla juorupalstoilla. En yhtään ihmettele, että monille kuolemaan johtava sairaus on outo juttu, koska nyky-yhteiskunnassahan kuolevat (ja sairaatkin) piilotetaan jonnekin. Jos muistat Myrskyluodon Maija -sarjan, hänethän äitinsä laittoi "oppiin" valvomaan kuolevan sukulaisensa vierellä, että hän ymmärtäisi ottaa vastaan kuoleman, ja selviytyisi siitä, kun se kohdalle sattuu sitten siellä heidän pienellä ja eristetyllä luodollaan. Ja sitä kokemusta sittemmin tarvittiin. Ehkä kuolema on vaan nykyihmiselle niin vieras ja sitä kautta pelottava juttu, vaikka jokainenhan meistä kuolee joskus.

Nykypäivä, eli Turun Walo Rooftop Bar.
Tästä aasinsiltana: Kävin Walossa pitkäaikaisen naapurini kanssa, aikalailla vanhempi lady hän ja leski - ja tietää syöpäkasvaimistani. Hän sitten kyseli, että mitkä ovat suunnitelmani omaisuuteni suhteen, kun ei ole lapsia (juu, miehen kautta niitä TAVALLAAN on, eivätkä minun rahani ole korvamerkittyjä). Kun kommentoin siihen, että omaisuuteni päätymisestä haluamiini käsiin voin onneksi ihan itse päättää - ja päätänkin.

Yllättäen hän tarttui käsivarteeni sanoen, että "varmaan sitten voisit myös testamentissasi muistaa ystävällistä naapuriasi?".

Ihan kuin olisi nyt heti kuolemassa, ja hän 77 vuotias. Merkillinen kommentti. Naamani oli varmaan näkemisen arvoinen, kun hän heti kiirehti nauramaan, että "vitsi, vitsi!".

Jostakin syystä minua ei se vitsi juurikaan naurattanut.

Turussa tuo Walo-baari Wikken yhteydessä on suositeltava, mutta ruuhka-aikoina (ja aina itse asiassa muutenkin, varsinkin kun Turun tori on upsidedown) menisin ehdottomasti ihanien Taren ja Mikan luotsaamaan Viinille-baariin!

Lopuksi vielä wanhoja wiisauksia:


3 kommenttia:

  1. No huh, minkälaista "huumoria" naapurillasi..

    VastaaPoista
  2. Kuolema on mulle aika ristiriitanen asia. Oon yrittäny itsemurhaa monta kertaa pimeinä aikoina. Nykyään se on jotenki semmonen, että en halua kuolla enkä ajatella sitä, mutta oon silti tehny testamentin, ettei käy hassusti, jos yhtäkkiä kuolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs... Itsemurhassa on se huono puoli, että mitäs, jos se ei onnistukaan? Kommentoin näin, sillä tiedän muutaman ihmisen, jotka esim. halvaantuivat kaulasta alaspäin loppuiäkseen yrityksensä tuloksena. Luulisin, että sitä elää "pimeitäkin aikoja" fyysisesti terveenä, kuin "pimeitä aikoja" esimerkiksi täysin liikuntakyvyttömänä ja muiden armoilla. Tosin en tätäkään varmaksi tiedä, kun en ole kokenut...

      Kuolemaa, sairautta ja eutanasiaa olen miettinyt niin tuhat ja yksi kertaa varsinkin näiden syöpieni aikana, ja olen tullut siihen tulokseen, että ei se kuolema huono asia ole, varsinkin, jos on kipuja ja elämän laatu huono. Pelottaahan se, tietty, koska kukaan ei ole kertomassa, mitä sen jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään (lukuunottamatta maallisia hautajaisia yms.) Tuntematonhan kauhistuttaa aina.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!