Suomen ja Irlannin välisiä eroja

Mitä enemmän aikaa viettää ulkomailla, sen enemmän arvostaa Suomen toimivuutta. Luen usein todella hämmöstyneenä keskustelupalstoja, joilla on (nuoria ja ilmeisen kokemattomia) ihmisiä, jotka haukkuvat kotimaataan ja joiden suutin unelma on päästä esim "jenkkeihin" (kaikki karvani ousevat pystyyn aina kun kuulen tämän ilmaisun, USA on muutakin kuin "jenkkejä", eli sana jenkkihän (yankee) viittaa nimenomaan USA:n Uuden Englannin (New England) tai Pohjoisvaltioiden asukkaisiin.

Niin, toki sinne muuttaa voi jokainen, mutta ilman hyvää ammattia ja tuloja voi elämä olla aika ankeaa ja ikävä kotosuomeen saattaa iskeä pikemmin kuin arvaakaan.

Noh, pieni sivujuoni tähän juttuun, piti puhua Irlannista.

Iso kukkaketo eilen Dublinin lentokentän T1:n edessä. Kedolla oli myös muutama hyönteishotelli.

Palasin siis viime yönä Suomeen syöpähoitoihin. Kuten viime kuussa mennessäni irlantiin purkamaan asuntoni, piti nytkin selitellä matkustamistani moneen otteeseen. Kentän ulkopuolella oli Gardaí (paikallinen poliisi) barrikadeineen vaatimassa selitystä. Ilmeisimmin väliaikainen poistuminen maasta ei olisi riittänyt selitykseksi, vaan minun piti vakuuttaa häipyväni "for good" (ja mistäs minä paluusta vielä mitään tiedänkään, ainakin puoli vuotta kemoterapiaan menee).

Olimme perjantaina "ulkona" erään Dublinissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Päätimme juoda pari lasillista viiniä, mutta eiväthän ravintolat ole siellä olleet auki sitten maaliskuun 2020. Jotkut paikat tosin myyvät seinässä olevista luukuista alkoholia (tai sitten kuljettavat sitä kotiin tilauksesta), ja löysimme pubin, josta sai tällaisesta kioskin luukusta juomia. Ongelma oli vaan siinä, että vaikka pubin pihalla oli penkkejä, ei juomia saanut nauttia lähempämä kuin 100 m ko. pubista. ystävällinen baarimikko tuli ulos kopistaan ja osoitti kadunkulmassa oleva kahta penkkiä ja sinne sitten lompsimme muovimukeinemme. 

Kieltämättä tuli aika hassu olo! Vaikka kyseessä ei ollutkaan klassinen puistonpenkki, hiukan tuli puliakkamainen olo 😂. Tuollainen on ihan laillista Irkuissa, mutta kokeilepa Suomessa, niin poliisit ovat varmaan paikalla hyvin äkkiä. Paikalla oli lukuisasti kaljaporukoita katukäytävällä.

Ankea paikkahan se oli istuskella viinillä, ja välillä sataa tihuutti. Muutakin kaljaporukkaa riitti, olihan perjantai-ilta.

Siinä sitten tuli turistua maiden ja kulttuurien sun muiden erilaisuudesta. Kumpikin on asunua monessa eri maassa.

Mitä Irlannissa olen oppinut, niin ehkä se on kärsivällisyyttä. Siellä on tiettyä rentoutta, kaikki tehdään ehkä vähän sinne päin, eikä kukaan ole kovin täsmällinen missään. Suomesta (tai eritoten Sveitsistä tulevalle, kuten minä), käytäntä sahaa hermoja. Muutenkin kaikki rempsottaa, enkä puhu yleensäkin edes asunnoista.

Asunnoista suurin osa on tasoa, joissa ei kukaan suomalainen edes asuisi. Kalustettuihin vuokra-asuitoihin on kerätty sekalainen kokoelma puolirikkinäisiä kalusteita, ja astiat ovat samaa kaliiberia. Minun asuntoni (jaettu kaksio) on ollut jopa paikallisiin standardeihin verrattuna hieno ja tässä kaikki käytössä olevat astiat, kolmea kattilaa ja ruokailuvälineitä (jotka kaikki olivat eri paria) lukuun ottamatta.

Jos irlantilainen vuokraa asunnostaan osan ulkopuoliselle, saa hän aina 30k saakka tuoton verovapaana. Tämä johtuu maan suuresta asuntopulasta, ja siitä tosiasiasta, että yritysverotus on Irlannissa ainoastaan 14%. Siksi maassa Euroopan majaansa pitävät mm. Google ja Facebook. Tämä on johtanut sihen, että mm. autotalleja on konvertoitu asunnoiksi. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon hiiriä ja rottia ne vilisevät, eikä varmaan ole mitään päivänvaloa tai edes ilmastointia.

Vaikka mitäpä siellä ilmastoinnilla edes tekisi, yksinkertaiset ikkunat vetävät jo tarpeeksi muutenkin. Vanhoihin taloihin ei edes saa laittaa tuplalaseja.

Rakennusten suunnittelu on myös ihan "Persiasta". Mm. minun makuuhuoneeni oli todella katutasossa, eli ison ikkunan ohi kulki porukkaa yötä päivää, ja se oli todellakin juuri näkölinjalla ja ulko-oven vieressä, joten sisään näkyi hyvin. Nyt yöt menivät hiukan rauhallisemmin, koska ravintoloiden ja pubien kiinni ollessa ei liikennettä ollut niin paljoa. Toinen juttu on myös se, että mainitussa ulko-ovessa ei ollut mitään ovipumppua tai vastaavaa systeemiä, ja se läjähti kiinni äänekkäästi joka kerta, kun siitä joku kulki.

Myös näin Sveitsistä tulleean häiritsee se, etä Irlannissa ei paljoakaan tunneta yöllä jopa Suomessa vaadittavaa hijaisuutta. Vielä viime viikkoina joku rakennuksessa teki remppaa, ja siellä porailtiin ja hakattin jopa miltei kahteen saakka yöllä. Toinen juttu on öinen pyykinpesu. Luulen, että makkarini naapurissa oli ainakin kaksi keittiötä (harvemminpa siellä pesukone on kylppärissä) ja ihmiset laittavat pesukoneen päälle vaikka puolenyön aikaan. Nuku nyt sitten siinä kun linko alkaa jyskyttää joskus kahden-kolmen aikaan yöllä.

Jos nyt ajatellaan positiivisia puolia, niin niitä ei ainakaan löydy säästä. Turhaan Suomessa valitetaan sateisista kesistä, sillä täällä on ympäri vuode sateista. Oikeastaan joka päivä sataa, hyvin harvinaisia ovat päivät, jolloin aurinko paistaisi koko päivän. Tai edes kesällä lämpö nousisi yli 20°C.

Mutta ihmiset ovat todella sydämellisiä.