Lousbergin saaga (kansantarina)

Hiukan folklorea Aachenista... Miten kaupungin koillispuolella sijaitsevat mäet syntyivät?

Paholainen oli luvannut palkkiosta auttaa aachenilaisia rakentamaan kuuluisan katedraalinsa. Palkka jäi maksamatta, koska kaupunkilaiset olivat huijanneet. Paholainen vannoi katkeraa kostoa raivostuneena aachenilaisille - olihan häneltä huijattu luvattu palkkio. 

Hän keräsi Pohjanmeren rannikolta kaksi valtavaa säkillistä hiekkaa, sillä hän oli päättänyt haudata Aachenin tuomiokirkon ja parhaassa tapauksessa koko kaupungin asukkaineen hiekkavuoren alle. Mutta matka takaisin Aacheniin oli pitkä, ja hankala tuuli puhalsi jatkuvasti hiekkaa hänen kasvoihinsa. Raskas kuorma hänen selässään söi hänen voimiaan, niin että paholainen - melkein sokeana hiekasta silmissään ja täysin uupuneena - joutui lopulta pitämään tauon. Hän ei tiennyt, että hän oli jo melkein päässyt päämääräänsä: Ponttor oli jo käden ulottuvilla.

Hänen epäillessään voimiaan ja pohtiessaan, selviäisikö hän raskaiden säkkiensä kanssa edes Aacheniin asti, ohi käveli vanha maalaiseukko. Piru kysyi häneltä, kuinka pitkä matka kaupunkiin oli. Katsokaa minun kenkiäni! ”, vastasi fiksu nainen ja osoitti vanhoihin, risoihin kenkiinsä. Nainen oli huomannut pirun kaviot ja tajunnut, että tämä vierailija oli tekemässä pahojaan hiekkasäkkiensä kanssa. ”Ostin ne Aachenin torilta tänä aamuna - ja nyt ne ovat kokonaan rikki.” Aachen vielä niin kaukana! ” Tosiasiassa Ponttorilta, vanhalta kaupunginportilta ei enää ole kovinkaan pitkä matka torille ja katedraalille.

Kuvakaappauis: I Love Oche.

Paholainen karjui raivoissaan. Hän ei ikinä pääsisi niin pitkälle raskaiden kantamustensa kanssa! Raivoissaan hän tyhjensi säkkinsä valtavan kirouksen kera ja katosi. Hän ei tiennyt, että ovelat aachenilaiset olivat taas huijanneet häntä.

Siitä lähtien Aachenissa on sanottu: ”De Oecher send der Düvel ze lous” - aachenilaiset ovat liian fiksuja paholaiselle.

Näistä kahdesta hiekkakumpareesta tuli myöhemmin Lousberg ja Salvatorberg Aachenin koillispuolella. Itse asiassa ne mäet on tehty puhtaasta merihiekasta, josta löytyy jopa simpukan jäänteitä. Tarinassa esiintyvä maalaisvaimo innoitti taiteilija Krista Löneke-Kemmerlingiltä tekemään tarinasta pysyvän muiston. Vuonna 1985 Lousbergin juurelle pystytettiin muistomerkki nimeltä ”Paholainen ja torikauppias” - muistuttamaan tästä legendaarisesta tarinasta (kuva alla).

Kuva: Wikipedia

Tässä vähän karttaa, Lousberg ja Salvatorberg merkitty. Tori löytyy Markt24-ravintolan kohdalta.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Lousbergin päällä on pyöreä paviljonki (joka näkyy hiukan puiden yläpuolella valotolpan vieressä) ja näköalatasanne.

Numbuzin (tai Numbuz:n) 3 Super Glowing Essence

Tänään katsastetaan Numbuzin (tai Numbuz:in, miten se kirjoitetaankin...) 3 Super Glowing Essence. Pääsääntöisesti tältä brändiltä on tullut pelkästään hyviä ja toimivia tuotteita, mutta täytyy myöntää, etten ole maailman paras käyttämään tällaisia valmisteita.

Tässä on suuri määrä glyseriiniä ja niasiiniamidia, sekä pitkä lista kasviuutteita, joista osa fermentoituja erilaisten bakteerien tuottamiseksi (probiootteja, kuten maitohappobakteeria jne.). Lista on korealaiseen tapaa varsin pitkä, mutta toistaiseksi ihoni on kasviuutteista huolimatta ihan tykännyt tästä.

Itse tuote on varsin juoksevaa ja kirkasta, ja sitä on hiukan hankalaa taputella iholleen ilman vanulappuja, joissa väkisinkin nestettä menee hiukan hukkaan.

Mutta eiköhän tämä tule käytettyä!

*****

Hanamia pukkaa kulman takana Elsasstrassen kulmassa. Tuon kadun nimi pitää aina kirjoittaa kieli keskellä suuta, kun siinä on viisi konsonanttia peräkkäin.

Olin tänään kipeänä. Joku ruoansulatusongelma, nähtävästi. Tosin joudun toukokuun alussa suolistoleikkaukseen, joka olikin isompi juttu kuin alunperin arveltiin.

Asiaa alunperin tsekanneen kirurgin suosituksesta valitsin toimenpiteen tekopaikaksi Marienhospitalin, jossa kuulemma on erikoistuttu juuri tähän vaivaan. En nyt mene sen kummemmin yksityiskohtiin, mutta toissamaanantaina kävin siinä sairaalassa sopimassa leikkauksesta ja ystävällinen miespuolinen kirurgi huomasi, että minulla on "sikspäkki ratkennut" (hän haki hiukan englannin sanoja, vaikka sanoin, että ymmärrän toki ammattini puolesta latinan kielisiäkin termejä - mutta että itse englanniksi pystyn paljon paremmin selittämään omia oireitani).

Olipa vaikea pitää naama peruslukemilla! Siis siellä on joku lihasrepeämäkin, joka pitää samalla parsia kasaan. Ei ihme, että kipua on riittänyt, varsinkin, jos kanniskelen jotain kuten kauppakassia. 

Sairaalasta ulos päästyäni räjähdin nauruun, tuo ilmaisu "sikspäkki ratkennut" oli niin hassu. Mutta ymmärsin kyllä, että nyt on tällä erää sitten turha puhua enää tähystysleikkauksesta ja sairaalassakin saattaa joutua olemaan viikon, kuulemma.

Toisaalta hyvä, että tämä hoidetaan, sillä ongelmasta on muutakin vaivaa kuin kipu. Kauppakassin kanssakin istun yleensä puolessavälissä matkaa puistonpenkillä oksentelemassa. Tästä syystä pyrin välttämään kaikenlaista kanniskelua.

En kyllä tajua, miten kyljestä voi lihas ratketa noin vaan yhtäkkiä, ja kahdesta paikasta jopa. Ja tämä on tapahtunut jo syksyllä oireista päätellen.

Viikon päästä tiistaina lentelen Düsseldorfista Turkuun ja tästä tulee hiukan pikavisiitti. 

Pitää sitä ennen käydä vaan uuden kerran tuolla Lindtin tehtaanmyymälässä, sillä ehdin jo syödä ne tuliaiskuriositeetiksi hankkimani Dubai Style -suklaat. Olivat parempia kuin oletinkaan.

Narciso Rodriguez For Her Intense + muuta

Kirjoittelin aiemmin täällä Narciso Rodriguezin For Her Musc Nude -flankkerista. Alkuperäinen For Her -tuoksu lanseerattiin vuonna 2003.

Nyt postiloodaani tupsahti näyte toisesta flankkerista, eli Narciso Rodriguez For Her Intensestä. Tämä tuoksu on ihan tuore, eli lanseerattu tänä vuonna 2025.

Tämä ambra-chypre -tuoksu avautuu mehukkaalla persikalla ja pirteällä calabrialaisella bergamotilla, joka syvenee valkoisten kukkien siivittämään ydintuoksuun, jota korostaa Narciso Rodriguezin tuoksuille tunnusomainen myskinuotti. Pohjatuoksussa yhdistyvät kermainen vanilja ja maanläheinen vetiveri, jättäen jälkeensä lumoavan puumaisen ambran.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Mitä tästä voi muuta sanoa, kuin että onpa taas jännä tuoksu! Ei niin läpitunkeva ja kauan iholla pysyvä (tai siis voimakas) kuin muut kokeilemani Narciso Rodriguezin tuoksut, mutta kivan puuterinen ja hedelmäisen vaniljainen kuitenkin.

*****

Minulla on soinut puhelin tänään (siis perjantaina) jopa tuskastumiseen saakka. Työasioita. Päivän päätteeksi lähdin kaupungille, kun piti ostaa mm. putkenaukaisijaa, mutta eksyin sitten Elisenbrunnenin jätskikahvilaan jätskille ja kuumalle kaakaolle, vaikka ilma olikin todella lämmin (+21 C). Se putkenaukaisijan osto unohtui, kun oli niin kiva istuskella ulkona katselemassa ohikulkijoita.

Kaksi palloa tryffeliä ja yksi pallo Malagaa, eli rommirusinajätskiä.

Illan alkaessa pimentyä, piti vielä juoda Russische Chocolate, joka oli siis kaakaota kermavaahdolla ja tuikulla rommia. Tosin, en tiedä, mikä tästä virityksestä venäläisen tekee.

Tunnelmallinen Elisenbrunnenin paviljonki illan pimetessä. Jätskikahvila tuossa oikeassa päädyssä, keskellä lähde ja toisessa päässä turisti-info ja kahvila.

Paluumatkalla kävin tapani mukaan Nobisin leipomossa, jossa on maailman parhaat sämpylät. Niin rapeakuoriset ja ilmavat sisältä. Olen ihan addiktoitunut näihin, vaikka normaalisti voin viettää kuukausia syömättä leipää. 

Kulman takana, Nobisin leipomomyymälää vastapäätä oli joku merkillinen näytös käynnissä poliisiautoineen. Kaupungilla havaitsin jo mennessäni, että poliisiautoja oli muutenkin normaalia enemmän. Kummallista.

Ei aavistustakaan siitä, mitä tuolla oli käynnissä. Kotiin päästyäni menin katsomaan NINA-hälytysappista, mutta ei sielläkään ollut mitään, PAITSI...

Huomasin, että viikonloppuna Dortmundissa tapahtuu...

Kuvakaappaus: NINA-varoitusappi

Dortmundista on siis ilmeisesti löydetty maaperästä toisen maailmansodan aikaisia lentopommeja, joita aletaan kaivaa ja purkaa sunnuntaina 6.4. Tämän. johdosta yli 8600 asukasta joutuu evakkoon kotoaan sunnuntaiaamuun mennessä.

Kaikkien evakuointisäteen sisällä asuvien on kuulemma poistuttava asunnoistaan ja taloistaan viimeistään kello 8.00 sunnuntaiaamuna. Dortmundin järjestysvalvontavirasto valvoo tätä.

Kahden vanhainkodin asukkaat kuljetetaan toisiin hoitokeskukseen ambulanssilla - samoin avun tarpeessa olevat henkilöt, jotka ovat ilmoittautuneet etukäteen Dortmundin kaupungille.

Johan on taas revohka! Yrittävät saada kuitenkin pommit purettua sunnuntain aikana.

Onhan noita pommeja löytynyt täältä Aachenistakin, mutta ihan noin massiivisia evakuointeja ei ole tarvinnut ainakaan tietääkseni tehdä. Johan repeäisin liitoksistani, jos tällainen osuisi meidän nurkillemme.

Vaikka mistä sitä ikinä tietää.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Päivän ruokavinkki: Yrttinen kylmäsavulohikeitto

Päivän ruokavinkkinä on todella yrttinen ja kermaisen pehmeän makuinen savulohikeitto, josta tulikin todella maistuvaa.

Löysin Hollannin puolelta Vaalsin Albert Heijn - marketista kylmäsavustettua Tyynenmeren punalohta (<- "sockeye salmon"), joka on käsittääkseni villinä pyydystettyä, toisin kuin "norjalainen", jossain Chilen rannikoilla kasvatettu lohi. Käytin sitä 2 pkt, eli n. 300 g.

Perunoita laitoin neljä isoa, jauhoista lajiketta, sillä pidän New England Chowder -tyyppisistä keitoista, tosin tässä perunaa ja kasviksia ei soseutettu. Perunat voi jättää poiskin ja käyttää vaikka kukka- ja parsakaalien kukintoja, jos haluaa low carb -version. Sellaisestakin tulee maukasta!

Porkkanoista eivät kaikki kalakeitossa pidä, mutta minä laitan niitä aina. Tähän meni 250 g pussi snackporkkanoita pilkottuina.

Pilkotut kasvikset keitettiin pienessä, suolalla maustetussa vesimäärässä, ja sitten lisäsin siihen lohensiivut. Kun ne olivat kypsyneet (mikä tapahtuu äkkiä), lisäsin pari purkkia kermaa. Oikeaa sellaista, eikä mitään kasviskermaa (tosin niitä suosivat voivat ihan vapaasti käyttää sellaista, jos se sopii kuumentamiseen).

Normaalisti aloitan aina keittopohjan teon kuullottamalla kattilan pohjalla silputtua sipulia, mutta nyt en sitä tehnyt, koska minulla oli keittoa varten varattuna huiman iso nippu ruohosipulia. Sen, ja kaksi isoa pakettia tilliä silppuna. Muitakin yrttejä, kuten timjamia voi kokeilla.

Hiukan sipulijauhetta ja valkopippuria, maun tarkistus ja soppa oli valmis.

Harvinaisen hyvää, sanoisin, johtuen noista yrteistä lähinnä. Ja jos joku väittää, ettei tykkää kalakeitosta, kannattaa kokeilla kylmäsavulohesta tehtyä, siinä on ihan eri tavalla makua!

Lindtin tehtaanmyymälässä

Kuten olen aiemmin kertonut, se maailman suurin Lindtin suklaatehtaan outlet sijaitsee täällä Aachenissa. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan naapurissa, muuten tulisi useamminkin asiaa "piipahtaa". Tosin ei se minkään hankalan matkankaan takana ole. Aachenin bussiasemalta (Bushof) pysäkiltä 14 bussi numero 43 (suunta Laurensberg Rahe) vie sinne tuossa tuokiossa. Pysäkki on Süsterfeld ja se on aika lähellä Aachenin Westbahnhofia. Muutama muukin bussi pysähtyy Süsterfeldin pysäkillä (mm. 41 ja 1), mutta ei aina. Pysäkki on juuri Lindtin myymälän edessä.

Tiesittekö, että kaikki nämä kultapuput tehdään täällä Aachenissa? Niitä ei valmisteta missään muualla maailmassa.

Valtava pupu vartioi sisäänkäyntiä.

Seuraavat olivat ulko-oven sisäpuolella.

Sisällä niitä olikin sitten jos jonkin kokoisia silmänkantamattomiin.

Nämä söpöläiset olivat ne pienimmät.

Pupujen lisäksi löytyi mm. suklaaporkkanoita, jotka sopivat tietenkin kaikille pääsiäispupuille. Isoille ja pienille.

Mitäs sanotte suklaisesta pääsiäislampaasta? Näköjään mustat lampaat eivät olleet käyneet niin hyvin kaupaksi kuin muun väriset.

Tai ehkä pääsiäispöllö? Kuka ihme nämäkin on keksinyt? Vai ovatko ne pöllöjä ensinkään? Tuolla vasemmalla on yksi mehiläisenkin näköinen, vai onko kimalainen peräti? Parilla tuossa edessä on leppäkertun täplät...

Suklaatiput nyt vielä menevät perinteiseen muottiin.

Vielä löytyi jotain luksuspupuja glitterikääreissään.

Dubai-suklaata. Tai täällä se on Dubai Style Chocolate, koska ilmeisesti Dubai Chocolate -nimeä ei saisi käyttää. Tämä on kaiketi hiukan kuin Suomessa turkkilainen jogurtti, jota pitää sanoa turkkilaistyyppiseksi jogurtiksi, koska se ei ole aitoa turkkilaista.

Tämähän olisi tarjouksessa ollut jopa halpaa, 2+1 levyä alle parinkympin. Mutta - tiedän, että kataifi-taikina on liki pelkkää sokeria ja pelkäsin, että koko keksintö on ihan liian makeaa minulle, joten päädyin ostamaan patukoita. 3,99 euroa/kpl.

Ei tämä kyllä mitenkään ihan ällömakeaa ole, ihan kiva tuttavuus (jos ei suolaista hintaa huomioi). kataifi ja pistaasi rouskuvat mukavasti suussa. Luulin ihan, että kataifi olisi tässä sellaisina ohuina suikeroina (kuten se usein leivonnaisissa on), mutta ei. Pistaasissa on sattumia, mutta ei turhan suuria.

Täytteessä oli hiukan jopa suolainen maku, ei liikaa, mutta sopivasti.

Niin, ja olihan siellä pääsiäismuniakin tarjolla. Liteitä suklaalevyn tapaisia ja munanmuotoisia, monta kokoa, pusseissa, irtolaareissa ja rasioissa.

Mitä sitten ostin? No ihan liikaa, kuten tavallisesti...

Irtolaarien antimista nämä ovat suosikkini. Nyt oli myös irtsareina pieniä pääsiäismunia eri täytteillä.

No ehkä se nyt pysyi jotakuinkin järjen rajoissa tämä shoppailukierros... Muutama Dubaisuklaapötkö, suklaavanukas- ja suklaamuffinssitarpeet, maitosuklaalevy, kaksi pientä pussia suklaamunasekoitusta (spesialiteetteja) ja sitten nuo irtsarit, kun halusin maistella jotakin uuttakin.

Mitä luulet, lähtisikö tässä putiikissa ostosten määrä lapasesta, jos pääsisit käymään?

IsnTree Hyaluronic Watery Sun Gel

Täälläkin alkaa olla jo niin aurinkoisia päiviä, että aamuisin on hyvä vetää kasvoihinsa ja kämmenselkiinsä aurinkosuojavoidetta. Korkkasin aiemmin hankkimani IsnTreen geelimäisen voiteen, jossa on SPF50/PA++++ UVA/UVB suoja.

Ensireaktio oli, että eihän tämä ihan mitään läpinäkyvää geeliä ole, vaan valkoista ja voidemaiselta näyttävää. Muttamutta...tuotteen ulkonäkö pettää. Sepä levittyykin iholle ihan seitinhienoksi kerrokseksi, imeytyy hyvin, eikä tunnu ollenkaan rasvaiselta. Onhan se vesipohjaista ja sopii sikäli hyvinkin meikin alle.

Voide sisältää mm. kahdeksaa erikokoista hyaluronihappomolekyyliä, ihoa hoitavia rohtosammakonputkea ja viikunauutetta, keramideja, antioksidanttista astaksantiinia ja niasiiniamidia. Voidetta suositellaan etenkin kuivalle ja herkälle iholle aamuisen ihonhoitorutiinin viimeisenä vaiheena.

Tämä ei jätä iholle valkoisia rantuja, ja tuote on vegaaninen ja hajusteeton.

Edullisimmin tämän taitaa saada nyt Notinosta (17 euroa ja risat tänään/50 ml), mutta näitä myy myös moni muukin taho, kuten JBeauty, Yeppo, Lyko, Koreanbeauty jne.

EDIT: Hoksasin tällaisen jutun iPhonessa. Ihan hyvä muistutella aurinkosuojan käytöstä ja neuvoa, milloin sitä tarvitaan. En yleensä katso kovinkaan tiuhaan sääennusteita, joten tämä on jäänyt aiemmin hiffaamatta.

Virtuaalinen pikkukierros Saksan läntisimmässä kaupungissa

Kävin vähän vanhassa kaupungissa paseeraamassa ja ihailemassa kirsikankukkia ja magnolioita. Yritän jakaa tämän tässä teillekin.

Kuten aiemmassa postauksessa Kölnistä mainitsin, ihmettelen edelleen, miksi täälläkin on katedraalin vieressä kirkko.

Niin ja missä tosiaan ollaan? Tässä siis Aachenin katedraali, jonne Kaarle Suuri on haudattu

Nuo kukkivat kirsikat ja magnoliat olivat Münsterplatzilla katedraalin toisella puolella, tässä kuva toiselta puolelta Katschhofilta. Tuo sitruspusertimen näköinen osa oli pala Kaarle Suuren palatsia, joka ulottui aukion läpi.

Katschhofin aukion toisella puolella on raatihuone, jonka oikeanpuolinen torni eli Granus Tower oli myös osa palatsia.

Raatihuoneen toisella puolella on tori (Markt), jossa seisoo Kaarle Suuren patsas. Olihan tämä hänen kaupunkinsa.

Raatihuoneen sisäänkäynnin yläpuolella liehui varsin ajankohtainen lippu: valkoinen kyyhky, jonka liitän rauhaan. Tässä rakennuksessa, sen kruunajaishuoneessa (Krönungssaal) sai Ukrainan presidentti Zelensky parisen vuotta sitten Karlspreis-palkinnon (Charlemagne Prize), josta ei juurikaan Suomessa uutisoitu. Tässä oma selostukseni päivän kulusta asuessani silloin katedraalin naapurissa.

Valkoinen kyyhky lipussa näkyä tässäkin selvästi. Vai onko sillä joku muu merkitys kuin rauha?

Alkoi olla jo pimeä kun lähdin kotiinpäin. Raatihuoneella on kaksi ravintolaa, Rathauskeller ja

Der Postwagen. Raatikellari näkyy paremmin Katschhofilta otetussa kuvassa.

Tässä Der Postwagen. En ole käynyt kummassakaan, vaikka kivoilta näyttävät.

Postwagenista lähdin alaspäin toiselta puolelta raatihuonetta. Tässä alla näkymä Granus-tornille, jonka alaosassa on krusifiksi.

Siitä sitten päästiinkin pienen matkan päähän Elisenbrunneniin, joka on yksi joukkoliikenteen keskuksia.

Elisenbrunnen oli hiljainen, mutta sen takana puistossa istuskeli paljon porukkaa. Onhan siellä nähtävääkin: roomalaisaikaisia raunioita.

Mitä luulette, kannattaisiko kirjoittaa kompakti matkaopas niille, jotka ehkä haluaisivat tulla Aacheniin vaikka viikoksi ja nähdä maisemia kolmessa eri maassa? Olen nimittäin sitä mieltä, että Aachen voisi olla vaikka viikon reissulle aivan erinomainen tukikohta.