Neigbourhood Watch ja maailmanmenoa

Olen edelleen saikuttelemassa, mutta tässä pikkuinen postaus tästäkin tylsyydestä olla kotinsa vankina. Kuinka moni muistaa Dame Ednan? Minusta tämä oli hulvaton tyyppi, ja hänen TV-sarjaansa Neighbourhood Watchiakin tuli joskus katsottua. Tämä tuli vaan mieleen, kun nyt saikutellessa ei ole ollut muutakaan tekemistä kuin tarkkailla naapurien tekemisiä 😒.

Joskus muuten jossain päin Lontoota näin kyltin, jossa kerrottiin kortteleita pidettävän silmällä "Neighbourhood Watch" -porukan (keitä sitten lienevätkään olleet?) voimin. Niin, että kyllä sellaisiakin on!

Huomasin muuten palattuani takaisin tänne Saksaan, että karnevaalivalmistelut ovat taas joulukatkon jälkeen voimissaan. Tässä kuva lähikauppani karnevaaliasuvalikoimista. Omat vermeeni unohtuivat Suomeen.

Faschaus (karnevaali) alkaakin jo 27.2. ja laskiainen on 4.3. Laskiaispullia on täältä turha hakea, mutta ehdin syödä yhden mantelimassapullan ennen paluutani Turussa. Ei ollut niin hyvä kuin muistin. 

Sitten vähän kosmetiikka-asiaa. Ihmettelen edelleen näitä hintaeroja. Luulin jättäneeni MAC Paintpotini Suomeen, mutta se olikin luisunut jotenkin repun pohjille. Ennenkuin löysin sen, ehdin ostaa uuden Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Vasemmalla sävy Painterly, oikealla Soft Ochre.

Jos olen koskaan kuvitellut lentoasemalla olevan edullisia hintoja, niin nyt se luulo mureni. Tämä Painterly maksoin 33 euroa ja risat, kun täällä Saksassa vastaavan saa noin 20 eurolla.

Vanhan MACin kasvojenmuotoilupalettini jotkin napit alkavat olla tyhjiä, joten hankin jo Suomesta uuden. Tämä MAC Studio Fix paletti maksaa Sokoksella 62 euroa, ja täällä 33 euroa ja risat. Niin, että sillä tavalla... Olisi pitänyt siirtää ostokset paluuseeni saakka 😖.

Löysin myös Hollannin puolelta rajaa nettiapteekin, jossa esimerkiksi Otrivinia (Ya 9,98 euroa) vastaava nuhasumute (saman kokoinen pullo, sama vahvuus jaa vaikuttava aine) on näinkin edullinen. Säilyvyyttä on vuoteen 2029, joten noita pitänee hamstrata mukaan täältä.

*****

Mitä tulee naapurien tarkkailuun, alakerran aina ja kaikesta valittava belgialainen muutti ennen joulua Italiaan, ja minulla on uusi alakerran naapuri, joka ei ainakaan Benoitea huonommaksi jää pitkissä keskiyön suihkusessioissaan. Valitettavasti se vedenlaskeminen kuuluu ikävästi tänne yläkertaan, vaikka ei minua nyt niin hirveästi haittaakaan.

Arvoitus on, miten nämä alakerran asukit jaksavat viettää 40 minuuttia suihkussa per kerta? Ja vielä monta kertaa päivässä.

Minä toimitan pesurutiinini murto-osassa tuota aikaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Mitä muita ihon kosteuttajia on kuin hyaluronihappo?

Allergia topikaaliselle hyaluronihapolle on harvinaista. Allergisia reaktiota hyaluronihappoa sisältäville, injektoitaville täyteaineille sen sijaan saattaa esiintyä 0,3-4,25% käyttäjistä (lähde). Sairastetulla koronavirusinfektiolla lienee osansa yliherkistymiseen.

On kuitenkin hyvä tietää ihon vaihtoehtoisista kosteuttajista kun valitsee ihonhoitotuotteita.

Photo by Milana Burlo on Unsplash

Katsotaanpa hiukan, mitä avainainesosia purkin kyljestä pitäisi hakea:

Glyseriini/glyseroli (INCI-nimi: Glycerine): Se on yksi tehokkaimmista kosteuttavia polyoleja sorbitolin ja mannitolin ohella. Glyseriini imeytyy sarveiskerrokseen ja muodostaa ”säiliön” lipidikaksoiskerrokseen, jossa sen uskotaan vaikuttavan sarveiskerroksen lipidirakenteiden tai proteiinien kanssa ja muuttavan niiden vedensitomiskykyä. Glyseriinissä on kolme hydroksyyliryhmää (-OH), jotka ovat vastuussa sen hygroskooppisuudesta. Ne todellakin sitovat ja pidättävät vettä. Glyserolin kosteuttava vaikutus ihoon on kuitenkin riippuvainen sarveiskerrokseen imeytyneestä määrästä: ihon kosteus kasvaa lineaarisesti kertyneen kosteuttavan aineen määrän myötä;

Maitohappo (INCI-nimi: Lactic Acid): Tutkimukset ovat osoittaneet, että maitohapon paikallinen käyttö pieninä määrinä lisää ihon kosteutta. Sen ainutlaatuinen rakenne antaa sille kyvyn sitoa vesimolekyylejä epidermiksen sisällä, mikä vähentää transsepidermistä vesihävikkiä kudoksesta. Lisäksi eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että se edistää sarveiskerroksen lipidien, erityisesti keramidien, biosynteesiä, mikä vahvistaa ihon suojakerrosta. Maitohappo metaboloituu asetyylikoentsyymi A:ksi, jota sitten käytetään hiililähteenä lipidien biosynteesissä.

Aloe vera (INCI-nimi: Aloe Barbadensis Leaf Juice): Aloe vera -uutteet parantavat ihon kosteutta kosteutta, koska aloen koostumus sisältää runsaasti mono- ja polysakkarideja sekä aminohappoja (histidiini, arginiini, treoniini, seriini, glysiini ja alaniini). Toisin sanoen ne toimivat vetämällä vettä muista ihon kerroksista pinnallisimpaan kerrokseen. Tämän seurauksena aloe veralla on kyky lisätä sarveiskerroksen vesipitoisuutta, mikä parantaa myös ihon pinnan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ja tekee siitä sileän ja pehmeän.

Beetaglukaani (INCI-nimi: Sodium Carboxymethyl Beta-Glucan/Beta-Glucan): Tämä luonnollinen polysakkaridi on peräisin viljoista (riisi, vehnä, ohra, kaura jne.) tai mikro-organismeista (hiiva, bakteerit, sienet), ja se auttaa hidastamaan ihon vesihukkaa ja siloittamaan ja minimoimaan hienoja kuivumisjuonteita. Beetaglukaani saattaa edistää ihosolujen ja kollageenin biosynteesiä, huolimatta sen suuresta molekyylikoosta. On osoitettu, että beetaglukaani voi tunkeutua syvälle ihoon solujen välisen tilan kautta.

Dexpantenoli (INCI-nimi: Panthenol): Tällä yhdisteellä on myös kosteuttava ominaisuus. On havaittu, että panthenolia sisältävän koostumuksen käyttö vähensi merkittävästi ihon läpi tapahtuvaa vesihukkaa ja lisäsi sarveiskerroksen kosteutta, mikä selittyy B5-provitamiinin kyvyllä stimuloida epidermiksen suojaavan suojakerroksen muodostavien rasvahappojen synteesiä ja siten parantaa ihon kosteutta;

Polyhydroksihapot, eli PHA-hapot, kuten laktobionihappo (INCI-nimi: Lactobionic Acid) ja glukonolaktoni (INCI-nimi: Gluconolactone) jne. Rakenteensa ansiosta PHA-yhdisteitä pidetään erinomaisina kosteudensäilyttäjinä, joilla on voimakas affiniteetti vesimolekyyleihin niiden lukuisien hydroksyloitujen ryhmien (-OH) ansiosta. Niillä on kyky sitoa suuria määriä vettä ja säilyttää se ihon pintakerroksissa, jotta iho pysyy täyteläisenä ja kosteutettuna.

Niasiiniamidi (INCI-nimi: Niacinamide): Niasiiniamidi tunnetaan myös B3-vitamiinina, ja sen arvellaan stimuloivan keramidien ja muiden solujen välisten lipidien tuotantoa epidermiksessä, mikä puolestaan auttaa vahvistamaan ihon suojakerroksen toimintaa kosteuden haihtumisen vähentämiseksi, jolloin iho pysyy kosteutettuna ja täyteläisenä pidempään.

Natrium PCA (INCI-nimi: Sodium PCA): Natrium PCA on suolamuoto, jota esiintyy ihossa luontaisestikin. Se lisää ihon ylempien kerrosten kosteuspitoisuutta. Ionisten varaustensa ansiosta tämä PCA-johdannainen kykenee houkuttelemaan kosteutta ilmasta ja pitämään vesimolekyylejä sarveiskerroksessa jopa 250-kertaisesti painoonsa nähden.

Urea (INCI-nimi: Urea): Tämän polaarisen molekyylin kosteuttavaa vaikutusta on tutkittu laajasti vuosien varrella. On osoitettu, että urea voi vähentää merkittävästi haihtumisen kautta tapahtuvaa kosteushävikkiä ja auttaa siten parantamaan ja säilyttämään ihon kosteustasoa. Kosteassa ilmanalassa urea pystyy lisäämään sarveiskerroksen vesipitoisuutta sitoutumalla vesimolekyyleihin. Aiempi postaus tästä on luettavissa täältä.

Polyglutamiinihappo (INCI-nimi: PGA, Polyglutamic Acid): Polyglutamiinihappo (PGA) on peräisin soijapavuista, ja se otettiin alun perin käyttöön haavoja parantavana ainesosana yli 80 vuotta sitten. PGA on aminohappopolymeeri, joka on peräisin glutamiinihaposta ja se syntyy, kun monet glutamiinihappomolekyylit liittyvät toisiinsa. Polyglutamiinihapolla sanotaan olevan nelinkertainen teho sitoa vettä hyaluronihappoon verrattuna. Polyglutamiinihappo täydentää muita ihon luonnostaan tuottamia kosteuttavia tekijöitä. Sen tiedetään estävän entsyymiä, joka hajottaa hyaluronihappoa, joten niitä on hyvä käyttää yhdessä. Täten PGA se suojaa myös ihon oman luonnollisen hyaluronihapon vaikutusta jolloin iho on kosteutetumpi, tuntuu ja näyttää nuorekkaammalta. 

Lumisieni eli valkosieni eli valkohytykkä eli hopeakorvasieni (INCI-nimi: Tremella fuciformis): Tästä syötävästä sienestä tehdään polysakkarideja (suuri sokerimolekyyli) sisältävää uutetta, jota käytetään kosmetiikassa. Uutteen sanotaan olevan toimiva kosteuttaja, jolla on hieman suurempi vedensitomiskyky kuin esim. hyaluronihapolla ja pienempi molekyylikoko.

Pyrrolidonikarboksyylihappo (INCI-nimi: PCA, Zinc PCA): PCA on natriumsuola, joka on luonnollisen kosteustekijän (NMF) komponentti. Muiden klassisten NMF-komponenttien tavoin se on peräisin filaggriini-nimisen ihoproteiinin hajoamisesta. PCA sitoo hyvin kosteutta ihossa.

Fosfatidyylikoliini (INCI-nimi: Phosphatidylcholine, PC): PC on lesitiinin aktiivinen ainesosa, joka on luonnollinen kosteuttaja ja pehmentäjä. Soluseinät on tehty siitä, ja sen kyky edistää suojakerroksen toimivuutta terveyttä ja kosteutusta sekä suojata UVB-säteiltä on merkittävä. Mitä ehjempi ihon lipidisuojakerros on, sitä vähemmän kosteutta karkaa.

Rohtosammakonputki (INCI-nimi: Centella asiatica, Cica, Gotu Kola, Tigergrass, Pennywort): Centella Asiatica on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva vihreä lehtikasvi, joka sisältää neljää pääkomponenttia (saponiinia) - Asiaticosidia, aasialaishappoa, madecassosidia ja madasialaishappoa (joskus näitä käytetään myös INCI-listoissa:Asiaticoside, Asiatic Acid, Madecassoside, and Madasiatic Acid). Sitä on käytetty vuosisatojen ajan parantamaan ihoa, mutta vasta viime aikoina siitä on tullut suosittu kosmetiikan ainesosa. Se on monien aminohappojen lähde, joka rauhoittaa ärtynyttä tai haavoittunutta ihoa ja parantaa samalla ihon kosteustasapainoa, joten se on erinomainen ainesosa kuivalle tai herkälle iholle.  Tutkimusten mukaan Centella asiatica ei ainoastaan lisää ihon luonnollista hyaluronihapon tuotantoa, vaan se myös estää sen hajoamisen estämällä hyaluronidaasientsyymin toimintaa.

Lista ei ole ihan kaikenkattava.

Clinique Even Better Refresh -meikkivoide

Cliniquelta saa Suomessa ilahduttavasti matkakokoisia pakkauksia, jos haluaa esimerkiksi kokeilla jotakin tuotetta ennen täysikokoisen ostamista - tai sitten vaan hankkia matkalle mukaan vähemmän painavia ja tilaa vieviä kosmetiikkatuotteita.

Löysin varastoistani korkkaamattoman meikkivoiteen, Cliniquen kosteuttavan, pitkäkestoisen ja täysin peittävän Even Better Refresh™ Hydrating and Repairing Makeup:in. Tämä siis on matkakoko (15 ml) ja sävy on CN 28 Ivory.

Tämä olikin kokeiltaessa yllättävän hyvä. Se on suhteellisen juoksevaa ja kerrostettavissa kakkuuntumatta kasvoille.

Voiteen luvataan siloittavan ihoa ja häivyttävän huokosia, minkä se tekeekin.

Mitä tulee hoitaviin ainesosiin, se sisältää niasiiniamidia, kosteuttavaa glyseriiniä, trehaloosia ja hyaluronihappoa, peptidejä, kasviuutteita, kofeiinia, E-vitamiinia ja lesitiiniä.

Avataanpa hiukan näitä kasviperäisiä ainesosia, sillä ne ovat mielestäni aina kiinnostavia:

Aasiannystytähti: Sen sanotaan uudistavan ja hoitavan ihoa sisältämänsä darutosidin ansiosta.

Japanintatar: Juuriuute. Tämä näyttäisi toimivan antioksidanttina ja anti-inflammatorisesti.

Lisäksi voiteessa on jonkin verran ihoa uudistavaa salisyylihappoa. Pelkäsin ensin, että tämä vie päivittäisessä käytössä ihoni ihan ruvelle, mutta ei.

Tässä vielä hiukan sävymallia:

Tämä on mielestäni ihan kelpo meikkivoide. EDIT: Voiteesta on saatavilla 34 sävyä (näitä kaikkia siis täysikokoisina).

*****

Kestipä se tämänkin postauksen pinnistäminen valmiiksi saakka. Olen edelleen ihan petipotilas ja olo on aika hutera.

Mikrobilääkekuuri ("antibiootti") loppui, mutta ilman mitään troppeja ei selvitä. Alan ymmärtää, miltä astmapotilaasta tuntuu... Välillä on kuin ei saisi henkeä ollenkaan, ja keuhkoputket pitävät esim. yöllä sellaista rohinaa, pörinää ja vinkunaa, ettei edes siksi saa nukuttua.

Taitavat jo naapuritkin hermostua tähän yskimiseen 😟.

Saksalainen purjo-juusto-jauhelihakeitto

Ajattelin, että jospa kuuma keitto auttaisi tähän tautiin tänään. Sopaksi valikoitui perisaksalainen keitto, josta en ollut aiemmin kuullutkaan.

Saksalainen purjo-juusto-jauhelihasoppa (Lauch-Hackfleisch Suppe) (3 annosta tai 2 isoa)

500 g (porsaan) jauhelihaa

2 isoa purjosipulia

1 sipuli

7,5 dl kasvislientä

400 g sulatejuustoa (jos käytät esim. Koskenlaskijaa, vähempikin saattaa riittää - saksalainen sulatejuusto kun on paljon juoksevampaa kuin se)

1 rkl kasvisöljyä

200 g crème fraichea (ranskankermaa)

suolaa, rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun (valinnainen):

raastettua sitruunankuorta (pestystä luomusitruunasta)

jauhettua muskottipähkinää

rapeakuorista leipää

Ruskista jauheliha pannulla.

Halkaise purjot pitkittäin ja huuhtele yläosat, sillä lehtien välissä saattaa olla multaa. Siivuta purjot ohuiksi siivuiksi.

Pilko sipuli.

Kuullota molemmat kattilassa kasvisöljyssä varoen polttamasta tai ruskistamasta silppua.

Kaada jauheliha sipulisilpun sekaan ja lisää kasvisliemi. Anna kiehahtaa.

Lisää sulatejuusto kuutioina ja mausta.

Tarjoa.

Seuraavan kerran taidan tehdä tästä lihattoman version.

*****

Tämä tauti ei vaan tunnu menevän oli, eli palaan tästä petin pohjalle. Troppeja on jos jonkinlaisia: pseudoefedriiniä avaamaan nokkaa, keuhkoputkia avaava inhaloitava salbutamoli (joka saa aikaan lähinnä niin hirveän darran, ettei teemuki pysy käsissä), ja sitten saksalaiseen tapaan jotakin luonnonlääkettä, sekä ne mikrobilääkkeet. 

Tuossa luonnonlääkkeessä on timjamia (ja sille se siirappi todella maistuukin), esikonjuuriuutetta ja murattia. Kumma kyllä, arvelen sen jopa toimivan hiukan rauhoittamassa yskää. Käyn huomenna apteekissa hakemassa toisenkin pullon, jos jalat kantavat apteekkiin saakka...ostin vain pienen pullon, kun epäilin, että onko siitä mitään hyötyä.

Lääkärini tätä suositteli. Ellen huomenna pääse apteekkiin saakka, voihan sitä toki tilata kotiinkuljetuksellakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihon endogeeninen hyaluronihappo (pohdintaa)

Raju keuhkoputkentulehdus on kaatanut minut sängyn pohjalle pariksi päiväksi. Kävin eilen lääkärissä sen takia, ja pientä toipumista on näköpiirissä (ja rankka lääkitys). Toivottavasti menee pian ohi kokonaan, sillä varmaan jo naapuritkin alkavat hermostua tähän yötäpäivää yskimiseen.

Ajattelin kirjoitella hiukan ihon endogeenisestä hyaluronihaposta tänään.

Hyaluronihappo (lyhyesti HA) on monitoiminen, luonnossa esiintyvä luonnollinen anioninen polysakkaridi, joka koostuu D-glukuronihaposta ja N-asetyyli-D-glukosamiinista. HA:a esiintyy luonnollisena ihmiskehossa. 

HA:lla on kyky sitoa lähes 1 000 kertaa painonsa verran vettä, mikä auttaa täyttämään ja kosteuttamaan ihoa. HA:ta löytyy ruiskeena annettavista täyteaineista, sekä paikallisista tuotteista, kuten voiteista tai seerumeista. Se ei siis varsinaisesti ole happo, vaikka sana "happo" nimessä esiintyykin.

HA on tahmea, liukas aine, jota keho tuottaa luonnollisesti. Tutkijat ovat löytäneet hyaluronihappoa kaikkialta kehosta, erityisesti silmistä, nivelistä ja ihosta. Noin 50% HA:sta sijaitsee ihossa.

HA:ta syntetisoivat erityiset entsyymit, joita kutsutaan HA-syntaaseiksi (HAS). Nämä ovat kalvoon sitoutuneita entsyymejä, jotka syntetisoivat HA:ta plasmakalvon sisäpinnalla, minkä jälkeen HA purkautuu huokosmaisten rakenteiden kautta solunulkoiseen (solujen väli-) tilaan. Nisäkkäillä on kolme HAS -1-, -2- ja -3-entsyymiä, joilla on erilaiset entsymaattiset ominaisuudet ja jotka syntetisoivat eripituisia HA-ketjuja.

HA:n vaihtuvuus kehossa on dynaaminen. HA:n puoliintumisaika veressä on 3-5 minuuttia, ihossa alle vuorokausi ja rustossa 1-3 viikkoa. Ihossa se on hiukan pidempi (aiheesta lisää alla).

Photo by Rana Mirzayeva on Unsplash

Miten hyaluronihappo toimii?

HA kuuluu pitkien, monimutkaisten ketjumaisten molekyylien tyyppiin, joita kutsutaan polymeereiksi. Ketjussa on runsaasti kohtia, joihin muut kemialliset yhdisteet (kuten esimerkiksi vesi) voivat kiinnittyä. Siksi neljännes teelusikallista hyaluronihappoa voi sitoa noin puolitoista litraa vettä, mikä tekee siitä parhaan polymeerin - luonnollisen tai keinotekoisen - veden imeyttämiseen (ja kosteuttavien, topikaalisten ja injektoitavien tuotteiden tärkeimmän ainesosan).

Koska hyaluronihapolla on paljon tilaa muille molekyyleille, hyaluronihappo sopii erinomaisesti muiden molekyylien kuljettamiseen kehossasi. Sillä on myös kyky kiinnittyä soluihin, minkä vuoksi lääkkeiden kohdennettu imeyttäminen hyaluronihapon avulla on tärkeä tutkimuskohde.

Hyaluronihapon ketjumainen rakenne tarkoittaa myös sitä, että se voi toimia suojarakenteen tavoin, jolloin kudokset voivat kasvaa. Tämä on keskeinen vaihe siinä, miten haavat paranevat kehossasi. Tutkijat ovat löytäneet hyaluronihappoa myös ihmisalkioista ja tutkivat, mikä rooli hyaluronihapolla on lisääntymisessä ja kehityksessä.

Mitä hyaluronihappo tekee sinulle?

Hyaluronihappo on merkittävä aine, koska sillä on kehossasi monia etuja ja käyttötarkoituksia. Tässä on vain muutamia hyaluronihapon eduista:

- Se auttaa sinua liikkumaan. Hyaluronihappo auttaa niveliäsi toimimaan kuin hyvin öljytty kone. Se ehkäisee kipua ja vammoja, jotka johtuvat luiden hiertymisestä toisiaan vasten.

- Se auttaa pitämään paikat kosteina. Hyaluronihappo sitoo hyvin vettä. Neljännes teelusikalliseen hyaluronihappoa mahtuu noin puolitoista litraa vettä. Siksi hyaluronihappoa käytetään usein kuivien silmien hoitoon. Sitä käytetään myös kosteuttavissa voiteissa, voiteissa, voiteissa ja seerumeissa.

- Se tekee ihosta joustavan. Hyaluronihappo auttaa ihoa venymään ja joustamaan ja vähentää ihon ryppyjä ja juonteita. Hyaluronihapon on myös osoitettu auttavan haavoja paranemaan nopeammin ja voivan täten vähentää arpia.

Miksi  HA ihossa hajoaa niin nopeasti?

HA:n elinkaari ihossa on lyhyt. 30-50 % siitä hajoaa 24 tunnin välein osana ihon normaalia, luonnollista vaihtuvuutta. Iän myötä HA:ta muodostuu luonnostaan vähemmän, mutta hyaluronidaasientsyymin (HA:ta hajottavan entsyymin) määrä pysyy samana. 

Myös tulehdus ja auringon aiheuttamat vauriot vähentävät ihon HA-tasoja. Kuten todettu, HA:n vaihtuvuus on luonnostaan suuri ja se korvautuu, mutta ikääntyessä se ei korvaudu yhtä nopeasti eikä yhtä täydellisesti (kun taas sitä hajottavan entsyymin, hyaluronidaasin, pitoisuudet pysyvät samoina ikääntyessä), ja siksi HA:ta lopulta menetetään. 

Yleinen HA:n menetys ilmenee siten, että ihon syvemmät kerrokset eivät enää pysty sitomaan yhtä paljon vettä (tärkeitä kollageeni- ja elastiinikuituja ei pidetä yhtä kosteina ja kimmoisina ilman HA:ta), jolloin ihon nuorekas kiinteys kärsii.

Voiko HA:ta lisätä kehossa syömällä oikein?

Tästä ei löydy ihan kunnollisia tutkimuksia, mutta maineikkaan brittiläisen Harley Street -sairaalan sivuilta löytyi joitain vinkkejä (osa vaikuttaa kyllä jopa hieman "mainosmaiselta", sillä kyseessä on yksityisklinikka).

Sitrushedelmät sisältävät naringiinia, joka saattaa hidastaa HA:n pilkkoutumista kehossa.

Monet juurekset, kuten bataatti, porkkanat ja retiisit, sekä vihreät lehtivihannekset ja pähkinät ja siemenet tukevat HA:n valmistusta kehossa.

Luuliemet ovat hyviä kollageenin ja hyaluronihapon lähteitä luonnollisesti. Ellei liemen juominen sellaisenaan maistu, siihen voi aina lisätä kasviksia ja syödä keittomaisesti.

Lisäravinteet?

Kampasin läpi muutaman tutkimuksen. Näissä oli muutama ongelma:

- Otanta niissä on varsin pieni

- Ikähaarukka on monissa melkoinen, aina parikymppisistä iäkkäämpään populaatioon, joten voiko verrata kovin pienellä otannalla?

- Tutkimukset tehty lähinnä aasialaisillapopulaatioilla, joten data koskien kaukaasialaisia ("valkoista populaatiota") puuttuu. Eri etnisillä ryhmillä on erilainen metabolia.

Kallistun siis siihen suuntaan, että terveellinen ja monipuolinen ravinto auttaa tässäkin asiassa sisältä päin. Kosmetiikka ja injektoidut täyteaineet (asiantuntijan annostelemina) korjaavat hyaluronihapon puutetta tilapäisesti.

HA:n lisäsaannista lisäravineiden muodossa en löytänyt kunnon tutkimuksia.

Synteettinen vs. luonnollinen kosmetiikka (pohdintaa)

Pohditaanpa hieman kosmetiikan ainesosia. Mitä tarkoittavat luonnollinen, orgaaninen ja synteettinen kosmetiikan ainesosina?

Kemikaalitonta kosmetiikkaahan ei yksinkertaisesti ole. Myös vesi ja ilma ovat kemikaaleja. Hyvänä esimerkkinä on alla luonnollisen mansikan "INCI-lista".

Kuvakappausten lähde löytyy täältä. 

Moni vaatii kosmetiikaltaan esimerkiksi luonnollisuutta, vegaanisuutta, orgaanista alkuperää, synteettisyyttä jne. Eläinkokeettomuus lienee ainakin EU:n alueella selviö, joskin me kaikki tiedämme, että useita ainesosia on menneisyydessä testattu elinkokein. Joissain maissa, kuten Kiina, joudutaan vieläkin tekemään niin, jos kosmetiikka firma aikoo markkinoille mennä ja siellä pysyä.

Ns. luonnonkosmetiikan sertifiointi on myös monenkirjavaa, ja erilaisia sertifikaatteja riittää eri kriteereillä.

Termi ”luomu” on melko hyvin säännelty Yhdysvalloissa, EU:ssa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Australiassa, mutta termi ”kaikki luonnolliset” tai ”luonnolliset” ei ole samanlaisen valvonnan alainen. Ellei sitä nimenomaisesti mainita, ”Natural” ei välttämättä tarkoita luonnonmukaista tuotantoa. Campaign for Safe Cosmetics -järjestön mukaan tämä on yksi kauneus- ja kosmetiikkateollisuuden vähiten säännellyistä aloista, jonka arvo oli 49,50 miljardia dollaria pelkästään Yhdysvalloissa vuonna 2019.

Sääntelyn puutteen vuoksi on haastavaa erottaa, mikä on todella luonnollista. On tärkeää muistaa, että ”luonnollinen” ei aina tarkoita turvallisuutta tai hyötyä. Monet ihmiset luottavat markkinointiväitteisiin ja iskulauseisiin tutkimatta ainesosaluetteloita.

Yleensä sertifiointielimet määrittelevät ”luonnolliset” ihonhoitotuotteet seuraavasti:

- Luonnossa esiintyvistä kasveista, kukista ja mineraaleista peräisin olevat ainesosat.

- Ei geneettisesti muunnettuja organismeja (GMO).

- Ei sisällä parabeeneja, sulfaatteja eikä muita haitallisia aineita.

- Minimaalinen määrä tai ei lainkaan petrokemiallisia ainesosia

- Ei eläimillä testattuja

- Tuotettu siten, että luonnollisten ainesosien eheys säilyy.

Mutta, mutta...

Mikä on ”luonnollista”?

Luonnollinen tarkoittaa yleensä luonnosta saatua ainesosaa, jota on muokattu vain vähän tai ei lainkaan. Tämä erotetaan usein ”synteettisestä”, joka tarkoittaa laboratoriossa, usein petrokemiallisista lähteistä, valmistettua ainetta.

Rajat ovat kuitenkin usein häilyviä ja eri sertifikaattien vaatimukset ovat erilaisia:

- Kaikkien ainesosien on oltava tietyn laatuisia, jotta niitä voidaan käyttää turvallisesti. Luonnollisten ainesosien osalta tämä edellyttää yleensä uuttamista ja puhdistamista.

- ”Luonnollisesti johdettu” tai ‘luonnollista alkuperää’ tarkoittaa, että ainesosa on muunnettu (laboratoriossa) - mutta se, mitä yksi sertifiointi pitää ‘luonnollisena’, voi toisen sertifioinnin mukaan olla ‘synteettinen’.

- Geenitekniikan avulla valmistettuja tuotteita voidaan pitää luonnollisina tai synteettisinä tilanteesta riippuen.

- Esimerkiksi ISO 16128 -standardi pitää vettä luonnollisena ainesosana, kun taas jotkin muut ”luonnollisuuden” määritelmät eivät pidä sitä luonnollisena ainesosana.

Ovatko luonnolliset ainesosat turvallisempia?

Tavallisen kuluttajan on aika hankalaa tietää, mitkä tuotteiden ainesosat ovat todella aidosti luonnollisia ja mitkä synteettisiä, koska jotkut kemialliset ainesosat on tehty jäljittelemään luonnon ainesosia ja jotkut saattavat olla luonnollisen ja synteetisen sekoituksia. Se, missä määrin aine on luonnollinen, riippuu siitä, miten se on hankittu ja käsitelty. Sitten on vielä muunnosprosessien loputon kirjo.

Monet ainesosat voidaan joko hankkia luonnosta tai syntetisoida laboratoriossa. Alkuperästä riippumatta aineen tärkein ainesosa on sama. Esimerkiksi punainen rautaoksidi sisältää rautaa ja happea suhteessa 2:3, olipa se sitten luonnollista tai synteettistä.

Alkuperä ei kerro turvallisuudesta - luonnollinen ja synteettinen rautaoksidi vaikuttavat elimistöön samalla tavalla. Eri epäpuhtauksia voi kuitenkin esiintyä tarkasta lähteestä riippuen.

Joskus se luonnollinen versio ei kuitenkaan ole parempi kuin synteettinen. Esimerkiksi luonnollisissa rautaoksidilähteissä on usein raskasmetalleja, kuten lyijyä, joita ei voida hyväksyä. Tämän vuoksi vain synteettiset versiot ovat sallittuja joillakin alueilla, kuten Yhdysvalloissa. Toisaalta jotkin synteettiset ainesosat saattavat edelleen sisältää joitakin ylimääräisiä elementtejä tai liuottimia.

Monet yleiset allergeenit ovat myös  usein luonnollisia. Luonnollisia ainesosia sisältävät kosmetiikkatuotteet voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, kuten allergista kosketusihottumaa, valoherkistymistä, kosketusurtikariaa ja jopa anafylaksiaa. Vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että lähes 90 prosenttia ”luonnollisista” ihonhoitotuotteista sisälsi vähintään yhtä niistä sadasta allergeenista, joiden tiedetään aiheuttavan reaktioita ihmisissä. Tuotetta kohden oli keskimäärin 4,5 allergeenia - monet näistä olivat luonnollisia hajusteiden ainesosia.

Viime kädessä ainesosan lähde ei ratkaise sen turvallisuutta. Sekä luonnollisten että synteettisten ainesosien turvallisuus on arvioitava, mikä sisältää myös mahdollisten epäpuhtauksien määrän.

Entä sitten synteettiset ainesosat?

Synteettiset kosmetiikkatuotteet koostuvat keinotekoisista ainesosista, jotka on suunniteltu tiettyjä toimintoja varten, kuten säilöntäaineiksi, emulgointiaineiksi ja aktiiviaineksi.

Synteettiset ainesosat ovat luotettavia, koska ne valmistetaan valvotuissa olosuhteissa, mikä takaa tasaisen laadun ja tehon. Tämä ennustettavuus on ratkaisevan tärkeää, kun suunnitellaan koostumuksia tuotteille, joista pitää saada erityisiä hyötyjä, kuten anti-aging- tai aknen hoito.

Myytti: Synteettiset ainesosat ovat haitallisia ja aiheuttavat pitkäaikaisia terveysongelmia.

Monet synteettiset ainesosat testataan tarkasti turvallisuuden ja tehokkuuden osalta. Esimerkiksi parabeenien kaltaiset säilöntäaineet on todettu turvallisiksi pieninä pitoisuuksina FDA:n kaltaisissa viranomaiselimissä. Critical Reviews in Toxicology -lehdessä julkaistussa katsauksessa todettiin, että parabeenit eivät säädetyissä rajoissa aiheuta merkittävää terveysriskiä.

Koska luonnonkosmetiikka ei välttämättä täytä mitään yhtenäistä orgaanisen kosmetiikan mittapuita erilaisten sertifikaattivaatimusten takia, onkin hyvä pohtia, millaista kosmetiikkaa haluaa käyttää. Luonnollisissa aineissa on aina suurempi stabiiliusongelma, kuin synteettisissä, ja kuten edellä mainittu, myös allergiariskit ovat suuremmat.

On muitakin ongelmia, alla muutama poiminta BBC:n artikkelista vuodelta 2022 (lähde alla, vapaa käännös):

Luontoa käytetään usein ihonhoito- ja hyvinvointialalla tuotteiden myymiseen, mutta joskus yritykset yksinkertaisesti käyttävät luontoa hyväkseen kaupallisen hyödyn saamiseksi”, Gouldstone sanoo. ”Kun kyseessä ovat viljelykasveina hyödetyt luonnolliset ainesosat, nämä järjestelmät voivat tarjota myönteisiä ekosysteemipalveluja esimerkiksi tukemalla biologista monimuotoisuutta, sitomalla hiiltä, suodattamalla vettä ja niin edelleen, mutta sadonkorjuun aikaan nämä hyödyt menetetään kokonaan. Esimerkiksi varastoitunut hiili vapautuu, kun maaperää häiritään, ja villieläinten elinympäristö tuhoutuu ennen kuin siitä riippuvaiset eläimet ehtivät saada elinkaarensa päätökseen. Mutta muutamalla hienosäädöllä nämä järjestelmät voisivat tarjota pitkän aikavälin hyötyjä.

Näiden kasvien viljely voi myös saastuttaa:

Luonnon raaka-aineiden viljelyyn käytetyt uusiutuvat tai luonnonmukaiset viljelymenetelmät voivat tukea luonnon monimuotoisuutta ja parantaa maaperän terveyttä, mutta riippuen siitä, miten, milloin ja missä jotain korjataan, ne voivat myös lisätä kasvihuonekaasupäästöjä.

Esimerkiksi skvalaania ja skvaleenia käytetään paljon mm. kosmetiikkatuotteissa, eikä sekään luonnosta saatuna ole kovin eettistä:

Esimerkiksi skvalaania, haiden maksasta löytyvää luonnollista öljyä, käytetään kosmetiikan ja henkilökohtaisten hygieniatuotteiden, kuten deodoranttien, ihonhoito- ja aurinkovoiteiden valmistukseen. Toista haiöljyä, skvaleenia, käytetään adjuvanttina joidenkin rokotteiden tehon lisäämiseksi. Näiden kahden ainesosan hankinta uhkaa haipopulaatioita. Vaihtoehtoja on saatu oliiviöljystä, mutta sen saatavuus ja hinta vaihtelee säästä riippuvien satojen mukaan.

Synteettisen skvalaanin valmistaminen fermentointiin perustuvalla prosessilla takaa paremman puhtauden, pidemmän säilyvyysajan ja vakaamman hinnan verrattuna haista tai oliivipuusta hankittuun tuotteeseen. Biotekniikan viimeisimmät edistysaskeleet mahdollistavat sen, että voidaan vastata puhtaiden ja kestävien ainesosien kasvavaan kysyntään, mutta emme tuhlaa niukkoja luonnonvaroja, vaan luomme bioidenttisiä ainesosia puhtaan kemian avulla. Vihreän biotekniikan odotetaan muuttavan kauneudenhoitoalaa tulevan vuosikymmenen aikana. Tämän päivän kuluttajat etsivät tuotteita, joiden ainesosat ovat turvallisempia, kestävämpiä ja eettisesti hankittuja, eivätkä ne tingi suorituskyvystä.

Tämä kaikki vaatii meiltä kuluttajilta hiukan valveutuneempaa otetta siihen, mitä ostamme.

Lähteet:

Lagut A, Wong M, Novakovich J. Are natural ingredients safer?. BeautySciComm. August 18, 2023. Accessed 21.1.2025

Refresh Botanicals : Natural vs. Organic Skin Care Products: Is There Really a Difference? publ. 17.2.2023. Accessed 21.1.2025

Simon Pitman: Why synthetic ingredients are raising the bar on skincare formulation? CosmeticsDesign USA 24.10.2023. Accessed 21.1.2025Opens in new window

Anna Turns: Are 'natural' products better than synthetic ones? BBC.com, publ. 20.6.2022. Retrieved 21.1.2025

Amyris ja Nagarmotha

Tutkaillaanpa hiukan kahta viime postauksessa vilahtanutta Burberryn Hero-miestentuoksun ainesosaa, jotka ainakin itselleni olivat outoja. Kuulostavat korvaani lähinnä joiltain taruolentojen nimiltä.

Amyris:

Amyris on Rutaceae-sukuun kuuluva kukkivien kasvien suku, joka tunnetaan yleisesti aromaattisista ominaisuuksistaan. Siihen kuuluu noin 50 lajia, joista merkittävin on Amyris balsamifera, jota kutsutaan usein läntiseksi santelipuuksi (engl. balsam torchwood tai candlewood). Tämä kasvi on kotoisin Amerikan trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta, erityisesti Karibialta, Keski-Amerikasta ja osasta Etelä-Amerikkaa.

Amyris balsamifera -kasvin puuta arvostetaan suuresti sen tuoksun vuoksi, ja sitä käytetään hajusteiden ja suitsukkeiden valmistuksessa. Puu tuottaa hartsia, jota kutsutaan joskus ”balsamiksi” ja jonka tuoksu on makea ja puumainen. Pihkaa on historiallisesti käytetty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi, ja sitä käytetään myös kosmetiikkatuotteissa.

Kuva: Wikipedia

Miltä amyris sitten tuoksuu?

Amyriksen (erityisesti Amyris balsamifera -puun) tuoksua kuvataan usein puumaiseksi, makeaksi ja balsamimaiseksi, jossa on hienovarainen sitruksinen vivahde. Se on pehmeä, lämmin ja hieman kermainen tuoksu, jossa yhdistyvät sekä maanläheiset että makeat sävyt.

Seuraavassa on joitakin tuoksun keskeisiä ominaisuuksia:

Puumaisuus: Tuoksussa on täyteläinen, pehmeä puumaisuus, jota usein verrataan santelipuuhun, mutta joka on pehmeämpi ja vähemmän voimakas.

Balsamisuus: Siinä on pihkainen, hieman makea ja aromaattinen luonne, joka muistuttaa suitsuketta tai mirhaa, mutta on kevyempi ja helpommin lähestyttävä. Tuoksu muistuttaa hiukan vaniljaa ja benzoiinia.

Makeus: Siinä on luonnollista makeutta, joka ei kuitenkaan ole liian voimakas, ja tämä makeus tasapainottaa puumaisia ja balsamisia elementtejä.

Sitruksiset vivahteet: Tuoksussa voi olla herkkä, lähes sitruunan tai appelsiinin kaltainen kirkkaus, joka antaa tuoksulle raikkaan särmikkyyden olematta kuitenkaan liian terävä.

Tämä yhdistelmä tekee amyriksesta suositun ainesosan hajuvesituotteissa, joissa sitä käytetään pohjavivahteena tai tukevana elementtinä tuomaan tuoksuihin syvyyttä ja lämpöä. Sitä käytetään usein itämaisissa tai puumaisissa hajuvesikompositioissa, joissa se lisää tuoksun rikkautta ja kompleksisuutta.

Kuvakaappaus: Researchgate (Cyperus scariosus)

Cypriol-öljy/Nagarmotha:

Cypriol-öljy (Nagarmotha) on Intiasta peräisin oleva pähkinäheinän eteerinen öljy, jota käytetään rentoutumiseen ja aistillisuuteen.

Cypriol, joka tunnetaan tosiaan myös nimellä nagarmotha, on pähkinäheinän (Cyperus scariosus) mukulajuurista uutettu eteerinen öljy. Tätä arvokasta öljyä valmistetaan monimutkaisella höyrytislauksella, jossa tarvitaan jopa 120 kg juuria, jotta saadaan yksi litra syvää, maanläheistä tuoksua. Intiasta peräisin olevan Cypriol-öljyn ainutlaatuinen tuoksu muistuttaa savuista nahkaa ja antaa lämpimän, aistillisen syvyyden.

Vaikutus ja käyttö:

Cypriol-öljy on olennainen osa ayurvedista perinnettä, ja sitä on käytetty Intiassa vuosisatojen ajan rentoutumiseen ja stressinhallintaan. Sen maanläheinen, rauhoittava tuoksun sanotaan auttavan  keskittymään, löytämään sisäisen rauhan ja luomaan vahvan yhteyden luontoon. Cypriol-öljy sopii erinomaisesti aromaterapiaan diffuusoreissa, tuoksulampuissa tai hierontaöljyjen lisäaineena - sen sanotaan olevan ihanteellinen pitkän päivän jälkeisen stressin purkamiseen ja kehon ja mielen harmonisointiin.

Miltä se tuoksuu?

Cypriol/Nagarmotha eteerisen öljyn tuoksu on pitkäkestoinen, puumaisen maanläheinen ja mausteinen. Se on muistuttaa hieman vetiveriä ja itämaista oudh'ia.

Ja taas oppi jotakin uutta! Tuo Hero tuntuisi mielenkiintoiselta tuoksulta.

Kotiinpaluu ja tuotenäytteiden tulva postiloodassa

Palasin eilen kotiin Saksaan siirrettyäni lentolippujani viikolla. Viime viikolla oli Aachenissa lumikaaos, ja epäilin suuresti, etten olisi päässyt ronkeineni (<- iso matkalaukku) kotiin saakka, koska eihän täällä siivota katuja sillä tavallla kuin Suomessa tehdään. Lähin rautatieasema on Aachen Rothe Erde, ja se on kävelymatkan päässä kodistani.

Ala-aulassa oleva postiloodani oli pullollaan alennuskuponkeja, monta tuotenäytettä ja Envivasin (matkavakuutus) lasku (ihmeen halpa, 14,90 eur per vuosi).

Katsastetaanpa noita näytteitä. En vieläkään oikein käsitä, että mistä niitä tuppaa.

Narsin poskipunatestereitä tuli arkillinen. Minulla on jossakin tuo kuuluisa "Orgasm", mutta voin sanoa, että en niin mitenkään hirveästi hypetyksestä huolimatta siitä innostunut.

Tämä oli joku Naif-merkkinen, hellävarainen puhdistusgeeli. Suunniteltu varsinkin vauvoille ja lapsille (joita minulla ei ole). Ei mikromuoveja, eikä muuta haitallista. varmaan menee kasvojen putsaukseen.

Sitten sain Burberryn testereitä. Burberryn Goddesista kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä, kun sain sen "joulupukilta". Tässä oli mukana Burberryn Hero, josta mies varmaan ilahtuu päästessään testailemaan. Se kun on miesten tuoksu.

Tästä Herosta voin kertoa, että se on orientaalinen puutuoksu (kuulostaa hyvältä!), joka lanseerattiin viime vuonna (2024). Piti ihan kuukkeloida noita ainesosia...sen verran outoja ovat...

Valaisen hiukan näitä outoja ainesosia seuraavassa postauksessani, sillä sitä varten pitää tehdä hiukan tutkimustyötä. Seetripuu on tosin varmaan kaikille tuttu, mutta nuo kaksi muuta ovat minullekin outoja.

Vielä loodassa oli pari Dr. Barbara Sturnin seeruminäytettä, mutta laskin hajamielisyyksissäni ne käsistäni jonnekin, enkä nyt löydä niitä, joten niistä lisää myöhemmin.

*****

Juna (kas kummaa) ja lennot Düsseldorfista Riian kautta olivat eilen ihan ajassaan. Tai Air Baltic nyt on aina, mutta Deutsche Bahnista ei ikinä tiedä.

Ekalla lennolla vieressä istui kaksi nuorta (esiteini-ikäistä) poikaa, jotka olivat matkalla Riikaan jalkkisturnaukseen HJK:n riveissä. Heidän kanssaan juttelin matkalla, ja toivottelin sitten onnea turnaukseen.

Minähän en olisi minä, ellen olisi taas ostanut jotakin lennolta (Air Baltic on varmaan yksi niitä harvoja firmoja, jotka jotakin lennoillaan myyvät). Tällä kertaa ostos oli mekaaniset karvanpoistopinsetit. En vielä tiedä, mitan pelittävät.

Tähän vielä sitten hiukan kuvia Helsinki-Vantaan Aspire-loungesta. Edelleen sanon, että ellei pysty/halua maksaa business-luokan lipusta, monasti tule edullisemmaksi ostaa pääsy loungeen, kun lentokenttien hinnat ovat mitä ovat. Parikymmentä euroa ei riitä juuri mihinkään. Loungeihin pääsee (paikasta ja maasta riippuen) alle kolmella kympillä ja saa syödä ja juoda mitä haluaa. Tässä vain osa valikoimasta H-V:n Aspiressa, siinä suuremmassa sellaisessa (olin edellisellä Suomireissulla siinä pienemmässä, entisessä SAS-loungessa portin 13 lähellä, ja tarjoilu oli suppeampaa, mutta vähemmän porukkaa).

Erilaisia leipiä ja sämpylöitä + herkkusienisoppaa, joka oli aika hyvää.

Salaattibaari, jossa oli kasviksia ja ainakin feta- ja mozzarellajuustoa + erilaisia kastikeaineksia.

Leipälevitteitä ja kasviksia (hummus yms.)

Leivänpäällisiä (kalkkunaleikettä ja juustoa)

Vielä oli tarjolla pieniä karjalanpiirakoita ja erillinen kahvi- ja jälkkäripöytä pikkuleipineen ja leivonnaisineen. Ja marjarahkaa oli myös tarjolla.

Juomista puhumattakaan.

Pari pikkufilkkaa itse lentokentältä:

Narciso Rodriguez Poudrée

Kaivelin Turussa tavaroitani, ja sieltä löytyi lahjapakkaus Narciso Rodriguezin Eau De Parfum Poudréeta ("puuteri", ja puuterimainen tuoksuhan tämä toki onkin). Siis parfyymi ja vartalovoide samassa paketissa.

Tämä tuoksu on lanseerattu vuonna 2016, ja sitä kuvaillaan puu-kukkaiseksi myskituoksuksi.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksun kärjessä on jasmiinia, Bulgarian ruusua ja appelsiininkukkaa. Keskivaiheilla tuoksua dominoi valkoinen myski. Pohjalla on kumariinia, puumaista vetiveriä, patsulia, sekä vaaleaa, että mustaa seetriä. Viimeksimainittu jää viipyilemään pitkäksi aikaa nenässä.

Myski ja valkoiset kukat luonnehtivat hyvin voimakkaasti tätä pehmeää, mutta kuitenkin voimakasta tuoksua, joka on esittelyn mukaan luotu "luonnolliselle ja aikuiselle naiselle".

Pullo on massiivinen, mutta yksinkertaisen minimalistinen, ihonvärinen ja kuution muotoinen.

Luonnonkosmetiikan tuoksut - ongelmallisia ja ongelmattomia?

Tämä postaus on vanha, alkuperäinen on postattu tiistai 30. elokuuta 2022. Arvelin, että se saattaa kiinnostaa edelleen.

Eräässä vuoden 2019 Kemia-lehdessä (7/2019) oli mielenkiintoinen artikkeli luonnonkosmetiikassa käytetyistä tuoksuaineksista. Referoinpa sitä hiukan tässä höystettynä omilla ajatuksillani.

Photo by Bundo Kim on Unsplash

Siinä missä parfymööreillä on käytettävissään yli 3000 synteettistä tuoksumolekyyliä, luonnonkasveista niitä saa käyttöönsä vain muutamia satoja. Jos tämä molekyylivalikoima putoaisi kymmenesosaan, monet tuoksut olisivat vaarassa kadota.

Luonnonkosmetiikan määritelmä on aika venyvä. Sertifikaatteja on monenlaisia, mutta yhteistä niille on se, että ainekset tulevat luonnosta, poislukien maaöljypohjaiset kemikaalit. Eläinperäisiä aineita ei voi käyttää ja tuotantomenetelmistä saatetaan sallia vain kylmäpuristus, tislaus ja uuttaminen. Yleensäottaen luonnonkosmetiikan raaka-aineiden tulisi olla mahdollisimman vähän muokattuja, joten useimpia teollisuuden prosesseja ei voi käyttää.

Viimeisen sadan vuoden aikana synteettisten molekyylien määrä on radikaalisti kasvanut. Se on tehnyt mahdolliseksi luoda lukuisia uusia tuoksuja. Esimerkiksi Chanel keksi vuonna 1921 lisätä ruusun ja jasmiinin luonnollisiin aineksiin synteettistä alifaattista aldehydiä, ja näin ikoninen Chanel N°5 oli syntynyt. Uusien molekyylien myötä pystyttiin valmistamaan suhteellisen edullista ja ennennäkemättömän hyvälaatuista kosmetiikkaa.

Luonnonkosmetiikkabuumi alkoi varsinaisesti levitä vasta vuonna 2004 lähinnä bloggareitten toimesta. Vuonna 2017 USAssa tehdyn markkinatutkimuksen mukaan 20% kuluttajista osti vain luonnollisia hajuvesiä ja yli 40% suosi vain luonnonkosmetiikkaa. Luvut ovat kasvamaan päin myös Euroopassa.

Luonnollisilla ainesosilla on myös haittapuolensa, vaikka taatusti luonnollisia aineita äkkipäätä luulisi turvallisiksi. Yleisimpiä näistä ongelmista ovat allergiat (mm. kosketusallergia), ja niihin voi lukea myös tuoksuallergiat. Toistaiseksi ei ole olemassa kattavaa listaa kaikista allergiaa aiheuttavista aineista, eikä sellaista voisikaan olla, sillä mikä tahansa aine voi olla allergiaa aiheuttava. Näitä on valitettavan paljon luonnollisissa ainesosissa.

Photo by Samuel Regan-Asante on Unsplash

Raaka-aineiden saatavuus on toinen ongelma. Alla pari esimerkkiä. 

Saatavuusongelma koskee mm. vaniljaa, santelipuuta, patsulia ja tuoksupuuta. Etenkin santelipuun kysyntä ylittää tarjonnan. Öljyä saadaan vasta 30-60 -vuotiaasta puusta.

Intia on santelipuuöljyn suurin tuottajamaa, ja maa on rajoittanut santelipuun vientiä, sillä jos sitä viljeltäisiin enemmän, se tarkoittaisi myös sitä, että olisi vähemmän pinta-alaa viljellä ruokaa. Tämä on iso (eettinen) ongelma ja se koskee myös monia muita raaka-aineita, ei yksinomaan tuoksuja.

Vanilja saanti on myös ongelmallista. Kosmetiikassa (ja ruoassa) käytettävä vaniljankorvike on tavallisesti vaniljasta saatava yhdiste, vanilliini. Vain 1% näistä tulee aineen alkuperäisestä lähteestä eli vaniljaorkideasta. Eli on kehitettävä muita keinoja tuottaa vaniljaa tuoksu- ja makuaineeksi. Nykyään valmistetaan kuusesta vanilliinia kosmetiikkateollisuuden käyttöön. Muitakin puuperäisiä vaniljan korvikkeita pyritään kehittämään. Näissäkin tietty voi tulla joidenkin sertifikaattien myöntämistä rajoittavia valmistusmenetelmiä vastaan.

Myski, ja siitä saatava muskoni ovat myös yleinen tuoksujen ainesosa, jota saadaan myskihärkien myskirauhasista. Se on siis eläinperäistä ja sitäpaitsi myskihärätkin ovat nykyään uhanalaisia. 

Tätä nykyä käytettävät myskinkorvikkeet ovat kaikki synteettisiä, eli niitä ei voi käyttää luonnonkosmetiikassa. Myskin tapaista ainetta tosin voidaan valmistaa Andeilla kasvavan myskimalvan siemenistä, mutta tässä vastaan tulee todella korkea hinta.

Myskiäkin haasteellisempi aine on ambra, joka on kaskelotin eritettä, eli kallista ja harvinaista eläinperäistä ainetta. Ambran tapaista "korviketta", ambroksidia, saadaan muskatelli- eli myskisalviasta, jota viljellään erityisesti USAn Etelä-Carolinassa. Ambroksidi ei kuitenkaan ole ihan yksi yhteen oikean ja luonnollisen ambran kanssa.

Yksi keino saada luonnonkosmetiikalle synteettisten tuotteiden ominaisuudet saattaisi olla aineiden käsittely mikrobien avulla. Tätä on jo tehtykin pienessä mittakaavassa, mutta se vaatii yhä tutkimustyötä. Koska mikrobit ovat yhtä luonnollisia kuin kasvit, ne saatettaisiin ehkä hyväksyä luonnollisiksi prosessin apuvälineeksi, ja tämä taas antaisi enemmän liikkumavaraa valmistusmenetelmien suhteen.

Mitä ajatuksia kirjoitus teissä herätti?