Onko suun kautta otettavista kollageenilisistä mitään hyötyä?

Kahlasin taas tässä päivänä muutamana tätä aihetta koskevia tutkimuksia läpi. Tosiasia on, että tutkimuksia kyllä löytyy, mutta otanta on yleensä todella pieni, ja tutkimusmenetelmätkin varsin kyseenalaisia. 

Kollageenilisät näyttävät kuitenkin olevan on erittäin suosittuja. Tätä proteiinia, joka on tärkeä ihon ja nivelten rakenteelle, on esitetty ihmelääkkeenä kaikkeen aina rypyistä unettomuuteen.

Tämän kehon runsaslukuisimman proteiinin tuotanto hidastuu luonnollisesti iän myötä – riippumatta siitä, suojaatko ihoasi auringolta vai et. Tämän kompensoimiseksi kollageenilisistä on tullut kukoistava liiketoiminta. 

Kollageenia ei kuitenkaan aina ymmärretä hyvin. Vaikka onkin joitakin viitteitä siitä, että tämän molekyylin lisäravinteilla on terveyshyötyjä, tutkimus on vielä rajallista ja puolueeton sellainen jopa puutttuvaa. Suurimpana riskinä lisäravinteen ottamisessa voi olla rahan tuhlaaminen hukkaan – tunnetut vaikutukset ovat vähäisiä – mutta vastaako tieteellinen näyttö markkinoinnin väitteitä?

Miksi kollageeni on hämmentävä aine

Aloitetaan perusasioista: Kollageenia löytyy vain eläinten sidekudoksesta. Se on siis aina eläinperäistä. Olen joskus kuullut puhuttavan myös kasvikollageenista, mutta sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Kollageenituotteet ovat peräisin useista eri eläimistä: lehmistä, sioista, kanoista ja kaloista. Gelatiini, jota käytetään makeisten, hyytelöiden ja lääkekapselien valmistuksessa, on eräs kollageenin muoto. Kuten sanottu, joskus puhutaan vegaanisesta kollageenista, mutta nämä tuotteet sisältävät itse asiassa kollageenin tuotantoa edistäviä ainesosia, kuten C-vitamiinia, aminohappoja ja mineraaleja. Vegaanina kannattaa ehkä sijoittaa rahansa monipuoliseen ruokavalioon sen sijaan, että ostaisit epämääräisiä kasviperäisiä kollageenilisiä, jotka eivät todellisuudessa sisällä kollageenia.

Eri tyyppiset kollageenit näyttävät toimivan eri tavoin. Hydrolysoitu kollageeni (kollageenihydrolysaatti) on kollageenia, joka on hajotettu lyhyiksi aminohappoketjuiksi, joita kutsutaan peptideiksi. Nämä hajoavat edelleen kulkiessaan ruoansulatuskanavan läpi. Toisaalta denaturoimaton (raaka) tyypin II kollageeni on osa nivelten ympärillä olevaa rustoa. Teoriassa se voi auttaa täydentämään kollageenia nivelten ympärillä. Tämä siis vain teoriassa. Tyypin II kollageeni hajoaa myös aminohapoiksi mahassa, vaikka hydrolysoitu kollageeni imeytyy yleensä paremmin kehoon.

Eihän näistä ainesosista sitten kuitenkaan tiedä, menevätkö ne tarkoitettuun kohde-elimeen, vai käyttääkö keho ne jotenkin muuten hyväkseen.

Kollageenin monipuolisten lähteiden ja tyyppien lisäksi aine on pakattu moniin eri muotoihin, patukoista juomiin. Verrattuna jauheisiin ja nesteisiin tabletit ja purukumit sisältävät usein vähemmän kollageenia annosta kohti ja saattavat sisältää lisättyjä sokereita tai täyteaineita. Vaikka proteiinia ja C-vitamiinia sisältävien elintarvikkeiden nauttiminen yleensä auttaa kehoamme (teoriassa) tuottamaan kollageenia, kollageenin määrä esimerkiksi luuliemessä vaihtelee, eikä sitä voi ehkä edes tarkasti mitata.

Yleisesti ottaen monet suun kautta otettavia kollageenituotteita koskevat markkinointiväittämät eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Euroopan unionissa. Yksikään kollageenilisän terveysväittämä ei ole saanut vihreää valoa, eli noita väittämiä ei saa käyttää, koska niillä ei ole mitään. tieteellistä pohjaa.

EFSA on EU:n virasto, joka arvioi uuselintarvikkeisiin liittyviä riskejä. Kun virasto tarkasteli kollageenia, se totesi, että siitä tähän mennessä esitetyt terveysväittämät eivät olleet riittävän korkealaatuisten todisteiden tukemia. Ne olivat riittämättömästi määriteltyjä, niiltä puuttui tukevia ihmisillä tehtyjä tutkimuksia tai ne perustuivat eläin- ja laboratoriotutkimuksiin, joiden perusteella ei voida ennustaa vaikutuksia ihmisiin. Väitteet, kuten ajatus siitä, että kollageeni auttaa ylläpitämään ihon kimmoisuutta tai parantaa nivelten toimintaa, eivät ole vielä saaneet riittävää tukea tieteellisissä tutkimuksissa. Tämä on tosiaan huomattavissa, jos vaan jaksaa kahlata noita tutkimuksia läpi.

Alan mahdollinen puolueellisuus on keskeinen huolenaihe. Monet kollageenitutkimukset ovat ravintolisäyritysten rahoittamia tai näiden yritysten työntekijöiden tekemiä. Eturistiriidat on ilmoitettava akateemisissa artikkeleissa, mutta näin ei aina tapahdu. Esimerkiksi yhdessä julkaistussa artikkelissa viisi seitsemästä kirjoittajasta ilmoitti olevansa yhteydessä ravintolisäyrityksiin, mutta eturistiriitoja koskevassa osiossa ei annettu lisätietoja. 

Todellisuus on, että on vaikea löytää yhtään tutkimusta, joka olisi täysin riippumaton kollageenibisneksestä. Somevaikuttajat mainostavat joskus huonolaatuisia tutkimuksia ja saattavat edistää suurempia lisäravinteiden myyntiä jopa suuremmilla annoksilla kuin terveysviranomaiset suosittelevat. Jopa systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit – laajamittaiset todisteiden katsaukset, joissa kootaan useiden tutkimusten tulokset – voivat olla epäluotettavia taustalla olevien tutkimusten laadun vuoksi. Tutkimusten puolueettomuutta voi olla vaikea ottaa täysin huomioon, kun riippumattomia tutkimuksia ei kollageenilisistä yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Vaikka kollageenilisän yksilölliset terveysriskit näyttävät pieniltä, kollageenin kasvavalla kysynnällä on joitakin suurempia potentiaalisia seurauksia. Esimerkiksi naudasta tehdyt kollageenilisät on yhdistetty metsäkatoon Brasiliassa.

Samaan aikaan Euroopan komissio teetti tutkimuksen siitä, voisiko kollageeni tai gelatiini johtaa uusiin tarttuvan spongiformisen enkefalopatian (TSE eli prionitauti) tapauksiin. EFSA arvioi ihmisten altistumista infektoituneelle gelatiinille suun kautta hypoteettisissa pahimmissa skenaarioissa ja totesi, että riski oli häviävän pieni tai olematon.

Suurempi ongelma on se, että kollageenilisät saattavat sisältää myrkkyjä ja raskasmetalleja, kuten arseenia, lyijyä ja kadmiumia. Nämä epäpuhtaudet voivat päästä lisäravinteisiin hankinta- ja valmistusprosessien aikana. Pitkäaikainen altistuminen raskasmetalleille voi aiheuttaa terveysriskejä.

Kollageenia iholle, kudoksille ja nivelille

Yksi keskeinen ongelma kaikissa kollageenin hyötyjä koskevissa väitteissä on se, mitä tapahtuu, kun kollageenimolekyyli nautitaan suun kautta. Tosiasiassa on vain vähän vankkoja todisteita siitä, että se selviää ruoansulatuksen läpi, kulkeutuu verenkiertoon ja päätyy iholle. Itse asiassa, kun jokin proteiini – myös kollageeni – saapuu mahalaukkuun, se yleensä hajoaa nopeasti aminohapoiksi, jotka sitten kootaan uudelleen proteiineiksi, joita keho tarvitsee sillä hetkellä. Joten jos keho tarvitsee kollageenia, se saattaa koota nämä aminohapot uudelleen kollageeniksi, mutta takeita siitä ei ole.

Toinen ongelma on kollageenilisäravinteiden koostumus. Monissa kollageenituotteita koskevissa ihotautitutkimuksissa nämä tuotteet sisältävät myös muita ainesosia, jotka voivat hyödyttää ihon terveyttä, mikä tekee kollageenin vaikutusten todistamisen hyvin vaikeaksi.

On vielä yksi mutta: kaikkien lisäravinteiden kanssa on olemassa yhteisvaikutusten riski muiden ihmisten käyttämien lääkkeiden kanssa. Samaten lisääntynyt proteiinin, kuten kollageenin, saanti voi olla huolenaihe ihmisille, joilla on munuais- tai maksasairauksia, jotka vaikuttavat proteiiniaineenvaihduntaan.

Eli oli ihan plus miinus nolla tämä minun parin päivän tutkimuskatsaukseni. Kaikkensa sitä taas tekeekin, ettei tarvitsisi siivota 😂 🤣.

Ovatko kotikäyttöön tarkoitetut LED-ihonhoitolaiteet tehokkaita?

Varmaankin olet huomannut, että viime vuosina on markkinoille tullut jos jonkinlaisia LED-valoon perustuvia kauneudenhoitolaitteita. Nämä rumat naamiot ennen kaikkea.

Kuvakaappaus: Terveen Ihon Keskus

Mitä nämä oikein siis ovat? Ja toimivatko ne ihon kiinteyttämisessä, ryppyjen ja juonteiden häivyttämisessä, aknen ja punoituksen lievittämisessä, ihon värin tasoittamisessa ja kaikessa, mitä näistä sitten luvataankin.

LED on lyhenne sanoista "Light Emitting Diode", eli suomeksi valodiodi tai loistediodi. Se on puolijohdekomponentti, joka säteilee valoa, kun sen läpi kulkee sähkövirta. Toisin kuin perinteiset hehkulamput, LEDit eivät sisällä hehkulankaan, eikä niissä käytetä lasia.

LEDien toiminta perustuu siihen, että kun sähkövirta kulkee puolijohteen läpi, puolijohde emittoi valoa. LEDien väri riippuu puolijohteen materiaalista. Esimerkiksi punaista, vihreää, keltaista, sinistä tai ultraviolettivaloa voidaan tuottaa. Valkoista valoa saadaan sekoittamalla perusvärejä (punainen, vihreä, sininen) tai käyttämällä fosforipinnoitetta. Yleisimmin näissä laitteissa käytetään punavaloa.

Miten punavaloterapia toimii?

Vaikka valon käyttö ihon ongelmien hoitoon saattaa tuntua liian hyvältä ollakseen totta, valohoidot ovat vakiintunut käytäntö ihotautien hoidossa. Käyttämällä hyvin tarkkoja valon aallonpituuksia ihotautilääkärit voivat hoitaa ihosairauksia, kuten ekseemaa ja psoriaasia.

Mutta miksi juuri punainen valo? Koska muut näkyvän valon spektrin värit, kuten sininen tai keltainen valo, tunkeutuvat vain ihon uloimpiin kerroksiin, punainen valo pystyy saavuttamaan ihon syvemmät kerrokset, joissa on kollageenia ja elastiinia.

Kun ihosolujen mitokondriot absorboivat punaista valoa, ne voivat lisätä energian tuotantoa ja parantaa solujen toimintaa. Teoriassa tämä lisää verenkiertoa ja kantasolujen aktiivisuutta, mikä parantaa ihon kykyä korjata itseään.

Punaisen valon uskotaan myös auttavan vähentämään hienoja juonteita ja ryppyjä stimuloimalla kollageenia tuottavia fibroblasteja ja estämällä kollageenia hajottavia entsyymejä.

Vaikka punaisen valon hoidon ei-invasiiviset edut vaikuttavat ensi silmäyksellä vaikuttavilta, kannattaa ehkä odottaa ennen kuin ryntäät ostamaan laitetta. Suuri osa siitä, mitä tiedemiehet tietävät punaisen valon vaikutuksista ihoon, perustuu teoriaan ja varhaisiin tutkimuksiin eikä lopullisiin, todistettuihin faktoihin.

Tosiasia on, että vielä ei ole tarpeeksi kovaa näyttöä punaisen valon säännöllisen käytön tueksi.

Voivatko kotikäyttöön tarkoitetut punavalolaitteet todella muuttaa ihoa?

Vaikka punavaloterapiaa koskevat tutkimukset näyttävät tällä hetkellä lupaavilta, niissä on monia keskeisiä puutteita, jotka estävät näitä tutkimuksia pönkittämästä punavaloterapian tehokkuutta.

Punavalon käytöstä ei ole plasebokontrolloituja, satunnaistettuja tutkimuksia.

Olemassa olevissa tutkimuksissa on myös toinen ongelma: useimmissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on yleensä suhteellisen pieni määrä osallistujia. Kliinisissä tutkimuksissa pitäisi olla useita satoja tai tuhansia osallistujia, jotta tilastolliset tiedot olisivat luotettavia, mutta monissa näistä tutkimuksista on vain alle sata osallistujaa.

Toinen ongelma kotona tehtävissä punavaloterapioissa on vaikeus varmistaa, että annostus on tarkka. Valitettavasti tarkka valohoidon annostus on hieman monimutkaisempaa kuin paneelin kytkeminen huoneen toisella puolella ja sohvalla loikoilu.

Tehokas valohoito vaatii paitsi hyvin tarkan aallonpituuden myös oikean intensiteetin tai kirkkauden. Valitettavasti eri punavalolaitteiden valmistajat eivät ole standardoineet käyttämiään aallonpituuksia ja valon intensiteettejä, joten asiantuntijoiden mukaan voi olla vaikea varmistaa, että punavalon annos on tarkka ja tehokas.

Esimerkiksi Platinum LED Therapy Lightsin BIOMAX 900 -punavalopaneelin säteilyvoimakkuus 6 tuuman etäisyydellä on 202 mW/cm², mikä tarkoittaa, että jos ihosi on 6 tuuman etäisyydellä paneelista, jokainen valon alla oleva neliösenttimetri saa 202 milliwattia energiaa valonlähteestä.

Da Vinci Medicalin samankokoisen Red Reactive R3 -paneelin säteilyvoimakkuus 6 tuuman etäisyydellä on kuitenkin vain noin 78 mW/cm².

Ja vielä lisää sekaannusta aiheuttaa Block Blue Lightin Red Light Therapy PowerPanel MEGA, joka antaa kaksi erillistä säteilyvoimakkuusmittausta 6 tuuman etäisyydellä käyttäen kahta erillistä valomittauslaitetta, valospektrometriä ja aurinkomittaria. Valospektrometrillä mitattuna paneelin säteilyvoimakkuus on 89 mW/cm² 6 tuuman etäisyydellä. Aurinkomittarilla mitattuna säteilyvoimakkuus 6 tuuman etäisyydellä on kuitenkin 167 mW/cm². Kahden edellisen paneelin tuotetietosivuilla ei kuitenkaan mainita, mitä valomittauslaitetta on käytetty paneelien säteilyvoimakkuuden mittaamiseen.

Lisäksi tarkastellut kolme punaista valopaneelia eroavat toisistaan huomattavasti sekä aallonpituuden mittausten että laitteiden käyttämien aallonpituuksien lukumäärän osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallinen kuluttaja ei pysty helposti vertaamaan eri mallien tehoa.

Ennen kuin kokeilet punavaloterapiaa kotona, tulee ottaa huomioon muutamia varotoimia

Kustannus-hyöty -näkökulmasta katsottuna on ehkä parempi valita retinoidien kaltaisia, tehokkuudeltaan tunnettuja hoitoja sen sijaan, että kuluttaisi satoja euroja laitteeseen, joka vain saattaa toimia.

Mutta kun otetaan huomioon, että useimmat kotikäyttöön tarkoitetut punavaloterapia-laitteet eivät yleensä aiheuta liikaa haittaa (lukuun ottamatta lompakkosi laihtumista), asiantuntijamme eivät välttämättä suosittelisi niiden käytön lopettamista kokonaan.

On joitakin asioita, jotka tulisi ottaa huomioon ennen tällaisen valolaitteen käyttämistä.

Tarkista, että laite on viranomaisten hyväksymä, ja noudata aina valmistajan ohjeita

Koska laiteväärennökset, kopiot ja laittomat laitteet tulvivat verkkokauppoihin, asiantuntijat suosittelevat varmistamaan, että laitteesi on virallisen tahon hyväksymä, jotta voi olla varma, että se on läpäissyt turvallisuustarkastuksen. Aina parempi, jos laitteella on tehty jotain kliinisiä tutkimuksia.

Punavalolaitteiden standardoinnin puutteen vuoksi asiantuntijat kehottavat käyttäjiä noudattamaan valmistajan ohjeita. Etenkin käyttöaika on sellainen, jota olisi noudatettava tarkkaan.

Valmistajan ohjeiden noudattaminen on erityisen tärkeää laitteiden kohdalla, jotka käyttävät myös infrapuna- tai lähi-infrapunavaloa tunkeutuakseen syvemmälle ihon dermis-kerrokseen, sillä infrapunavalon lämpö voi aiheuttaa palovammoja.

Suojaa silmäsi

Muista käyttää myös jonkinlaista silmäsuojaa, kun käytät mitä tahansa näistä laitteista. Kaikki LED-laitteet eivät ole samanlaisia eivätkä tuota saman määrän valoa.

Paremman silmäsuojan saamiseksi on suositeltavaa valita punaisen valon laite, joka voidaan asettaa mahdollisimman lähelle ihoa, jotta silmien altistuminen valolle vähenee.

Jos käytät infrapuna- tai lähi-infrapunavaloa käyttävää laitetta, tulisi käyttää infrapunasuojalaseja silmien suojaamiseksi, sillä infrapunavalon aiheuttamat palovammat voivat vahingoittaa sarveiskalvoa ja verkkokalvoa ja aiheuttaa mahdollisesti kaihia tai jopa sokeutta.

Silmien rakenteet ovat paljon herkempiä kuin iho. Vaikka ihosi sietäisikin valoa hyvin, silmät eivät siedä sitä samalla tavalla.

Kannattaa olla varovainen, etenkin, jos sinulla on valoherkkyyttä tai tummempi ihonväri

Vaikka punavaloterapia on yleensä turvallista, varovaisuus on paikallaan, jos on tiettyjä valoherkkiä ihosairauksia, kuten lupus, tai käytät valoherkkyyttä aiheuttavia lääkkeitä, kuten mikrobilääkkeenä käytettävää doksisykliiniä. Näiden kanssa punavaloterapiaa suositellaan välttämään.

Tummempia ihotyyppejä omaavien kannattaa olla varovaisia punavaloterapialaitteiden kanssa, sillä ne voivat mahdollisesti aiheuttaa hyperpigmentaatiota. Tiedetään, että jopa lämpö voi laukaista melasman tai hyperpigmentaation kaltaisia oireita tummempia ihotyyppejä omaavilla.

Muista, että punaisen valon vaikutuksista opitaan edelleen

Vaikka punaisen valon terapiasta saatavilla olevat tiedot ovat lupaavia, on tärkeää muistaa, että monet punaisen valon terapian alueet ovat vielä tutkimatta.

Punavaloterapiaa ei ehkä kannata yhdistää mihinkään kosmetiikkatuotteisiin. Tällä hetkellä ei ole tutkimuksia, jotka osoittaisivat, miten punavaloterapia toimii käytettynä tiettyjen ihonhoitotuotteiden kanssa.

Punavaloterapian pitkäaikaisista vaikutuksista ei myöskään vielä tiedetä juurikaan. Tähän mennessä näiden laitteiden käytöllä ei ole havaittu yhteyttä ihosyöpään tai minkäänlaiseen solujen vaurioitumiseen tai solujen toiminnan heikentymiseen, mutta ei kuitenkaan ole paljoa tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset käyttävät näitä laitteita jatkuvasti vuosien ajan, koska aiemmin LED- tai matalan tason valohoitoa oli saatavilla vain lääkärin vastaanotolla tai terveydenhuollon piirissä.

Tunnettuja ihmisiä / elokuun blogihaaste

Näköjään blogeissa kiertää tällainen haaste. Minä olen niin puusilmä, että en tunnista ketään, hyvä jos tutut ihmiset esimerkiksi kadulla, mutta onpa näköjään joitakin poikkeuksia.

Nämä kuvat ovat Royal Ascotista, jokavuotisesta brittiläisestä kulttilaukkakisasta parilta eri vuodelta. Kuvan henkilöitä ei tarvinne erikseen esitellä. Kuninkaalliset saapuvat sinne aina klo 14 avaamaan kisat. Me muut kuolevaiset olemme yleensä tälläytyneet Royal Enclosureen piknikille tai shampanjalle jo hyvissä ajoin ennen sitä, portit avataan jo klo 10 aamulla.

EDIT: Löysin lisääkin kuvia. Eri vuosilta ovat nämä. Varmaan löytyisi lisääkin kuvia, kun oikein kaivelisi.

Olen itse Ascotin Royal Enclosuren jäsen. Siellä on usea eri katsomo, jossa pukeutumiskoodit vaihtelevat (ja lippujen hinnat myös). Royal Enclosuren katsomossa pukukoodi on kaikista tiukin. Hattu on oltava, eivätkä miehet saa poistaa hattuaan edes sisätiloissa. Muustakin vaatetuksesta on tiukat säännöt.

Royal Enclosure on se sama katsomo, jossa kuninkaalliset istuvat, ja päästäkseen sinne pitää olla jäsen. Jäseneksi pääsemiseen (tai siis siihen anomukseen) pitää olla kaksi suosittelijaa, jäsentä, jotka ovat osallistuneet Royal Enclosuren jäseninä kyseiseen laukkakisaan vähintään viisi kertaa. 

Tähän katsomoon päästäkseen siis ei voi kuka tahansa ostaa lippuja, tänne pääsevät vain jäsenet.

Tässä blogissa on muutamakin postaus kisoista, ja niitä löytyy täältä. Näköjään tuohon haun väliin tulee muutama muukin postaus, mutta kun muistat vaihtaa sivua (---> vanhemmat postaukset)  niin Ascot-juttuja riittää useampiakin.

Miten sitten kekkeripaikalle pääsee? Ellen asu Lontoon keskustassa, niin sitten hotellissa Richmondissa, jonka asemalta Ascotiin pääsee junalla. Ascotin asemalta on laukkaradalle ihan lyhyt kävelymatka, ja opasteet ovat hyvät. Kannattaa vaan varata liput ajoissa jo keväällä, itse tapahtumahan on aina juhannuksen tienoilla. katsomoita on tosiaan eri hintaisia, ja siinä edullisimmassa ei taida olla hattupakkoakaan - ei naisilla eikä miehillä.

Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa

Yhdessä aiemmista postauksistani m ainitsin nähneeni kieroajelulla Kölnissä vilauksen Palais Florasta, Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa sijaitsevasta palatsista. Se piti käydä tsekkaamassa uudelleen. Tässä hiukan kuvia koko kasvitieteellisestä puutarhasta, joka olikin käynnin väärti. Valitettavasti vaan kaikki kasvihuoneet olivat jonkin kunnostustyön takia kiinni. Ilmakin oli vaihteleva, välillä satoi ja välillä paistoi.

Palais Flora portilta kuvattuna. Sekin oli kahviloineen kiinni.

Lummelammikoita siellä riitti.

Palmukuja.

Palmukuja on ollut joskus lumen peitossa. Klikkaa kuva suuremmaksi, jos haluat lukea tekstin.

Erilaiset kukat kukkivat eri puolilla puistoa ja niitä oli järjestetty myös penkkeihin värin mukaan.

Tyttö ja kauris -patsas.

Lootuksenkukka.

Kuningasprotea, Etalä-Afrikan kansalliskukka.

Lampi ja Neptunuksen patsas.

Moniportainen vesiputous.

Lisää lumpeita paksuna mattona.

Vielä yksi kivikkoinen vesiputous lummelammen luona.

Tänne pääsee siis samalla junalla Kölnin rautatieasemalta, jolla kuljin Seilbahnille. Asemalta on pieni kävelymatka Zoon (eläintarhan taakse). Asema on nimeltään Zoo/Flora.

Onko kosmetiikkatuotteissasi myrkkyjä?

Edellisestä postauksesta siirryinkin nyt sitten pohtimaan tätä asiaa.

Itse asiassa selvisikin, että ihonhoito-, meikki- ja hiustenhoitotuotteet tosiaan saattavat sisältää pysyviä, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (PBT-aineita) – kemikaaleja, jotka kertyvät elimistöön ja ympäristöön ajan myötä.

Vaikka useimmat ainesosat ovat vaarattomia, muutamia on yhdistetty sellaisiin ongelmiin, kuten hormonaaliset häiriöt ja lisääntymisongelmiin.

Luettuasi tämän, ei tarvitse muuttaa koko rutiiniasi yhdessä yössä. Näin opit tunnistamaan salakavalat asiat, ymmärrät, mitä ne merkitsevät terveydellesi (ja planeetalle) ja vaihdat ne puhtaampaan ja turvallisempaan kauneuteen.

Miksi näitä kemikaaleja on tuotteissasi alun perin?

Per- ja polyfluorialkyyliyhdisteet (PFAS), ftalaatit ja parabeenit ovat ainesosia, joita esiintyy usein ripsiväreissä, meikkivoiteissa ja nestemäisissä huulipunissa, koska ne parantavat niiden ominaisuuksia. Ne voivat toimia tuotteen kestävyyden pidentämisessä, vedenkestävyyden parantamisessa, haihtuvien ainesosien stabiloimisessa tai mikrobien kasvun estämisessä säilyvyyden pidentämiseksi.

Esimerkiksi PFAS-yhdisteet auttavat vedenkestäviä ripsivärejä ja pitkäkestoisia huulipunia pysymään paikoillaan, kun taas ftalaatteja lisätään yleensä hajusteisiin, jotta tuoksut kestävät pidempään ja hajuvedet, voiteet ja hiustenhoitotuotteet säilyisivät hyvin. Sitten on parabeeneja, joita käytetään laajalti säilöntäaineina kosmetiikassa, ihonhoidossa ja hiustenhoidossa mikrobien kasvun estämiseksi. Tuotteet, jotka ovat vahvasti riippuvaisia näistä asioista, esimerkkeinä pitkäkestoiset meikit ja tuoksuvoiteet, sisältävät todennäköisemmin enemmän näitä kyseenalaisia ainesosia.

Kuinka tunnistaa salakavalat myrkyt kauneustuotteissa

Koska ainesosaluettelot eivät ole aina selkeitä, niiden tulkitseminen on usein kuluttajien vastuulla. Tässä on mitä kannattaa seurata ja miten erottaa varottava aine mainostavista sanoista.

On neljä ainesosaryhmää, jotka kannattaa pitää tutkassa niiden kemiallisen koostumuksen, elimistöön kertymisen taipumuksen ja tunnettujen terveysriskien vuoksi: PFAS-yhdisteet, formaldehydiä vapauttavat yhdisteet, sykliset silikonit ja butyylihydroksitolueeni (BHT).

Erityisesti PFAS-yhdisteet ovat tunnettuja siitä, että ne viipyvät sekä ympäristössä että kehossamme vahvojen hiili-fluori-sidostensa vuoksi, ja ne on yhdistetty hormonaalisiin häiriöihin, maksatoksisuuteen ja jopa syöpään. Tunnistaaksesi PFAS-ainesosat kosmetiikkatuotteiden etiketeistä, etsi PTFE:tä, perfluorooktaanihappoa tai mitä tahansa, joka alkaa "perfluoro" tai "polyfluoro".

Formaldehydiä vapauttavia säilöntäaineita, kuten DMDM-hydantoiinia, imidatsolidinyyliureaa ja kvaternium-15:tä, käytetään usein vesipohjaisissa kosmetiikka- ja hiustenhoitotuotteissa mikrobikasvun estämiseksi. Ne toimivat vapauttamalla hitaasti formaldehydiä, joka on tunnettu karsinogeeninen ja hengitysteitä ärsyttävä aine. Jo pieninä pitoisuuksina formaldehydi voi aiheuttaa kosketusihottumaa ja allergisia reaktioita, erityisesti herkkäihoisille..

Sitten on syklisiä silikoneja, kuten syklotetrasiloksaania (D4) ja syklopentasiloksaania (D5), joita käytetään antamaan pohjustusvoiteille ja meikkivoiteille sileän koostumuksen ja saamaan ne kuivumaan. nopeasti iholla. D4:n ja D5:n on kuitenkin nostettu esiin huolenaiheena niiden biokertymisen vuoksi ympäristössä ja mahdollisten hormonaalisten häiriöiden vuoksi. On huomattavaa, että vaikka Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) on liputtanut ne luonnosta häviämättömyyden ja hormonaalisten häiriöiden potentiaalin vuoksi, ne ovat edelleen sallittuja Yhdysvaltain kosmetiikassa. Lopuksi, BHT, antioksidantti, jota yleisesti käytetään tuotteen säilyvyyden pidentämiseen, on herättänyt huolta sen yhteyksistä hormonaalisiin häiriintymisiin ja yhteydestä neurotoksisuuteen.

Älä anna markkinointisanojen hämätä

Yksittäisten ainesosien lisäksi on olemassa toinenkin salakavala syyllinen, joka usein jää niinsanotusti "tutkan alle". Jos näet sanan "tuoksu" tai "parfum" ilman sen ainesosien erittelyä, se on varoitusmerkki, koska kosmetiikan pakkausmerkinnöissä on porsaanreikiä. Nämä termit ovat laillisesti suojattuja "liikesalaisuuksina", joiden avulla tuotemerkit voivat välttää tuoksusekoitustensa täydellisen kemiallisen koostumuksen paljastamisen säilyttääkseen omat reseptinsä.  Nämä termit voivat peittää kymmeniä, joskus jopa satoja, yksittäisiä kemikaaleja, jolloin kyseenalaiset ainesosat pääsevät toimitusketjujen läpi ja osaksi monen ihmisen päivittäistä kauneusrutiinia. Tällainen läpinäkyvyyden puute on erityisen yleistä hajusteissa, hiustenhoito- ja muotoilutuotteissa sekä pitkäkestoisissa meikeissä, joissa tuoksulla ja kestävyysominaisuuksilla on suuri rooli kuluttajien vetovoimassa. Varminta on siis valita hajustamaton tuote.

Myös suosittuihin markkinointitermeihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Sanat "luonnollinen" ja "orgaaninen" etiketissä eivät välttämättä tarkoita, että tuote on puhdas, eivätkä ne takaa, että koko koostumus on peräisin luonnollisista lähteistä tai että tuote on turvallinen ihollesi. Vaikka luonnollisilla ja orgaanisilla ainesosilla voi olla ihonhoitohyötyjä, ne voivat myös lisätä allergisten reaktioiden riskiä luonnollisten hajusteiden ja säilöntäaineiden suuren pitoisuuden vuoksi (tätä minä olen aina toitottanut!). Parhaiten toimivat orgaaniset koostumukset sekoittavat usein sekä luonnollisia että synteettisiä ainesosia. Keskeinen näkökohta on, onko jokainen komponentti myrkytön eikä aiheuta riskejä ihmisten terveydelle, sillä vain tämä kriteeri voi oikeuttaa tuotteen kutsumisen "puhtaaksi".Luonnosta saatava ainesosa saattaa olla pahempi allergian aiheuttaja kuin synteettinen.

On myös hyvä idea etsiä luotettavia kolmannen osapuolen sertifiointeja, jotka tukevat tuotemerkin väitteitä. Tämä voi auttaa tunnistamaan tuotteet, jotka täyttävät maailmanlaajuisesti tunnustetut turvallisuusstandardit. Näitä kolmannen osapuolen sertifiointeja löytyy esimerkiksi merkeiltä Made Safe, EWG, Cradle to Cradle ja Cosmos Organic. EWG:n nettisivuilla minä vierailen usein.

Ainesosien läpinäkyvyyden lisäksi täytyy korostaa ainesosien hankinnan huomioon ottamista. Kannattaa suosia yrityksiä, jotka avoimesti kertovat, mistä ja miten heidän ainesosansa hankitaan, mikä viestii sitoutumisesta sekä tuoteturvallisuuteen että ympäristövastuuseen sekä ihmisarvoihin (viimeisesstä kirjoittelin aiemmin täällä).

Kauneustuotevalikoimasi uudistaminen ei tarkoita täydellistä remonttia yhdessä yössä, mikä voi olla hieman ylivoimaista. Kannattaa aloittaa vaihtamalla tuotteet, joihin kosket useimmin, erityisesti päivittäiset välttämättömyystuotteet, kuten kosteusvoiteet, aurinkosuojat ja meikkivoiteet, koska kasvoissa ovat ihosi alttiimmat osat.

Seuraavaksi voi suositella huulirasvojen, kiiltojen ja huulipunien vaihtamista, koska niitä usein niellään huomaamattaan. Äläkä unohda silmiä. Tuotteisiin, kuten silmänympärysvoiteisiin, luomiväreihin, silmänympäryskynään ja peitevoiteisiin, tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä silmien ympärillä oleva iho on ohuempaa ja herkempää, ja sillä on suurempi riski joutua kosketuksiin sidekalvon, silmää suojaavan kirkkaan kalvon, kanssa. Lopuksi, vaihda ne tuotteet, joita käytät suuremmille ihoalueille, kuten vartalovoiteet ja aurinkovoiteet.

On tärkeää pysyä valppaana tuotteiden sisällön suhteen. Vaikka mainosmiehet mainostavat tuotteen olevan valmistettu "ilman sitäjasitä ainetta" (vaikka nyt ilman parabeeneja), se ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi tarkistaa, mistä kyseinen tuote on valmistettu.

Ovatko itseruskettavat tuotteet riskittömiä?

Tutkailin vähän tätä asiaa.

Kaikkihan me tiedämme, että auringon säteet, sekä keinotekoinen solarium-rusketus voivat aiheuttaa ihosyöpää. Hehkuvan rusketuksen voi tietysti saada aikaan itseruskettavilla tuotteilla, mutta onko siinäkin riskejä?

Voiteilla ja seerumeilla aikaansaatu rusketus on ehdottomasti turvallisempi ihosyövän kannalta. Yleisesti tiedetään, että auringolle altistuminen ja sen ultraviolettisäteet vahingoittavat ihosolujemme DNA:ta ja altistavat meidät ihosyövälle ja ihon ikääntymiselle yleisesti, mukaan lukien aurinkoläiskät, rypyt, ihon oheneminen ja kollageenin hajoaminen.

Vaikka kosmetiikalla aikaansaatu rusketus on turvallisempaa kuin auringossa makaaminen tai solariumissa käynti, se ei ole riskitön. Sain selville seuraavaa...

Miten tällainen keinorusketus toimii?

Kosmetiikkatuotteeseen on lisätty sokeriyhdistettä nimeltä dihydroksiasetoni (DHA), joka reagoi ihon ulkokerroksen proteiineihin antaen iholle pronssisen sävyn.

DHA on väritön yhdiste. Se ei sisällä melaniini- tai UV-altistusta, vaan tekee ainoastaan ihon pintatason kemiallisen reaktion. Tämä reaktio tuottaa tilapäisen rusketuksen, joka haalistuu useiden päivien kuluessa ihosolujen uusiutuessa ja luonnollisesti kuoriutuessa.

Suurin etu on tietysti se, että saat rusketuksen altistamatta itseäsi UV-säteille. Tämä on tärkeää, sillä ihosyöpä on vahvasti yleistymään päin ympäri maailmaa.

Ihosyöpään sairastuneitten määrä ovat kasvussa, pääasiassa lisääntyneen auringolle altistumisen vuoksi. Lämpötilojen kohoamisen vuoksi vietetään enemmän aikaa ulkona. Tämä yhdistettynä kasvavaan ja ikääntyvään väestöön lisää todettujen ihosyöpien määrää. Lisäksi sairauden tunnettuus ja parantuneet diagnostiset tekniikat ovat johtaneet siihen, että useammilla ihmisillä diagnosoidaan syöpä.

Keinorusketus tuottaa myös nopeita tuloksia. Jos voiteitten ja seerumien levittäminen tuottaa epätasaisen tuloksen, on aina vaihtoehtona suihkurusketus, jossa tulos on tasaisempi.

Tässä on vain yksi MUTTA:

Esimerkiksi USA:n Elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on hyväksynyt DHA:n käytön itseruskettavissa tuotteissa, mutta ei suihkurusketustuotteissa. Syynä on se, että DHA-sumun hengittämisen vaikutuksista ei ole riittävästi turvallisuustietoa.

Euroopassa DHA (dihydroksiasetoni), on hyväksytty käytettäväksi suihkurusketuksissa, mutta tietyin rajoituksin. EU on määrittänyt DHA:n sallitut enimmäispitoisuudet itseruskettavissa tuotteissa, mukaan lukien suihkurusketuksissa, kuluttajien turvallisuutta käsittelevän tiedekomitean (Scientific Committee of Consumer Safetyn, SCCS:n) arvioinnin perusteella.

Suurin huolenaihe on tosiaan itseruskettavien tuotteiden DHA:n kanssa on sen mahdollinen hengittäminen levityksen aikana. EU on puuttunut tähän asettamalla DHA:n enimmäispitoisuudeksi 10 % itseruskettavissa tuotteissa, mukaan lukien suihkutettavat tuotteet.

Eläin- ja soluviljelytutkimusten perusteella on syytä huoleen DHA:n hengityksen kielteisestä vaikutuksesta keuhkoihin. Ei vielä tiedetä, kuinka suuri vaikutus suihkurusketuksella olisi hengitettynä tai kuinka kauan tämä voi kestää.

Jos taas puhutaan kemikaaleista, jota ei ole testattu suihkurusketuksena käytettäväksi, hiukkasten hengittäminen voi aiheuttaa ”tuntemattoman riskin” kenelle tahansa, mutta erityisesti astmaatikoille tai raskaana oleville naisille. Myöskään DHA:n joutumisen vaikutus silmiin, suuhun tai nenään on tuntematon.

Asiantuntijat eivät myöskään ole varmoja siitä, kuinka paljon DHA:ta imeytyy elimistöön iholta tai millainen vaikutus sillä on.

DHA voi ärsyttää ihoa tai aiheuttaa allergisen reaktion. Jos on ollut ihottumaa tai herkkä iho, voi olla suositeltavaa ensin koekäyttää tuotetta pienelle ihoalalle, kuten korvantaukselle. Keinoruskettajat voivat sisältää myös hajusteita, jotka saattavat ärsyttää..

Usein käytettävä itseruskettava aine voi myös johtaa DHA:n kertymiseen iholle, mikä voi aiheuttaa ihon tarpeetonta kuivumista.

Täytyy myös muistaa, että itseruskettavat tuotteet eivät suojaa ihoa UV-säteiltä, joten sen kanssa on myös käytettävä aurinkosuojaa.

Kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Vuonna 2018 JAMA Dermatology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että itseruskettavia tuotteita käyttävät ihmisillä oli usein riskialttiita  käyttäytymismalleja, kuten he eivät hakeutuneet varjoon tai käyttäneet suojavaatteita ulkona. He ilmoittivat myös todennäköisemmin äskettäin palaneista auringossa.

Tutkimukset viittaavat myös siihen, että DHA:n levittäminen ja sitä seuraava auringonvalolle altistuminen voi johtaa vahingollisten vapaiden radikaalien muodostumiseen ihossa, mikä voi mahdollisesti johtaa ihosyöpään. Siksi aurinkovoiteen käyttö suihkurusketuksen jälkeen on ratkaisevan tärkeää.

Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että DHA voi vahingoittaa ihosolujen DNA:ta, Mark sanoi. DNA-vauriot liittyvät ihosyöpään ja voivat estää uusien solujen kasvua.

Tästä kaikesta huolimatta itseruskettavat ovat kuitenkin turvallisempia kuin ihon altistus suojaamattomana auringolle.

Mitkä asiat meikissä vanhentavat ulkonäköä?

On helppo langeta mukaviin kauneusrutiineihin ja käyttää samoja kosmetiikkatuotteita ja levitystekniikoita vuodesta toiseen. Mutta kasvosi 40- tai 50-vuotiaana eivät ole samat kuin vielä muutama vuosi sitten, joten se, mikä toimi ennen, ei välttämättä korosta parhaita piirteitäsi.

Useimmat meistä oppivat meikkaamaan parikymppisinä, ja siinä iässä yleensä halutaan näyttää vanhemmalta. Jos sanot 18-vuotiaalle, että hän näyttää 25-vuotiaalta, hän ottaa sen kohteliaisuutena. Mutta jos sanot 58-vuotiaalle, että hän näyttää 65-vuotiaalta, hän on kauhuissaan. Emme halua näyttää hyvältä ikäiseksemme, haluamme näyttää hyvältä iästä riippumatta, joten on tärkeää sopeutua ja ottaa ilo irti siitä, mitä on. 

Luin taannoin netistä muutaman yli kuusikymppisen meikkitaiteilijan haastattelut. He kertoivat, miten he auttavat muita naisia päästämään irti siitä, mikä ei enää toimi, ja kokeilemaan uusia lähestymistapoja pysyäkseen hehkeän näköisinä. He huomauttivat yleisimmistä virheistä ja tarjosivat älykkäitä tekniikoita niiden välttämiseksi. Tein hiukan muistiinpanoja...

Näiden naisten mielestä meikillä voi tehdä paljonkin, eikä todellakaan aina tarvita täyteain eita tai botoxia.

Näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota:

1. Meikkivoide

Ellet ole aiemmin käyttänyt pohjustusvoidetta, nyt on hyvä aika aloittaa. Yleinen ongelma meikkivoiteen kanssa on, että se katoaa parissa tunnissa, kun sitä levitetään vanhemmalle, janoisemmalle iholle. Luomivärit voivat rypistyä ryppyisillä silmäluomilla, ja huulipuna voi levitä suun ympärillä oleviin juonteisiin. Ratkaisu kaikkiin näihin turhautumiseen on käyttää pohjustusvoidetta, jotta meikki pysyy paikoillaan.

On myös tärkeää arvioida värejä ja sävyjä uudelleen aika ajoin. Valitsemasi sävyn tulisi sopia kaulaasi, ei kasvoihisi. Testaa sävyä leuassasi ja vertaa sitä. Jos tunnet olosi aluksi haalistuneeksi, älä turvaudu tummempaan meikkivoiteeseen, vaan kokeile sen sijaan aurinkopuuteria.

Jos olet tottunut käyttämään puuteria, kannattaa kokeilla meikkivoitessa uutta koostumusta. Hehkuvamman ilmeen voi saada yhdistämällä kosteusvoiteen, pohjustusvoiteen ja meikkivoiteen (tämä oli minulle uusi asia, käsitin, että sekoittamalla noita kaikkia onnistuu - en tosin ole itse koskaan kokeillut, enkä myöskään törmännyt tuotteeseen, jossa olisi nuo kaikki kolme samassa). Meikkivoiteita vaikka niillä oli aiemmin huono maine, että ne tekevät ihon naamiomaiseksi. Nykyään on olemassa meikkivoiteita, jotka parantavat ihon rakennetta ja ulkonäköä.

2. Kulmakarvat

Iän myötä karvat voivat ohentua ja harventua, mikä voi vaikuttaa ulkonäköön – ja sillä on suuri vaikutus kokonaisilmeeseen. Kulmakarvat tasapainottavat koko kasvoja ja korostavat silmänympärysihoa, joten ne ovat tärkeitä. Käyttämäsi väri vaikuttaa merkittävästi, hän lisäsi ja varoitti käyttämästä samaa vanhaa kulmakynää, jota olet aina käyttänyt. Kulmakarvojen korostaminen vastaamaan alkuperäistä hiusväriä voi näyttää hieman raskaalta. Jos hiuksesi ovat muuttuneet ruskeista harmaiksi tai vaaleiksi, pehmeä taupe-väri voi näyttää hyvältä.

On myös hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä kullekin kulmakarvalle tapahtuu. Ne eivät yleensä vanhene tasaisesti. Suositeltavaa on käyttää kulmakarvapomadaa tai ripsiväriä ja mutta kannattaa tarkkailla samalla, tarvitaanko sitä sitä enemmän yhteen kulmakarvaan kuin toiseen. Kulmakarvan kärjen tulisi olla myös suora, ei alaspäin valuva, sillä voi saada silmät näyttämään kaarevammilta.

3. Rajauskynä

Voit edelleen käyttää rajauskynää vanhampanakin. Eikä sen saiai olla musta. Silmät menettävät ikääntyessä muotoaan ja näyttävät pienemmiltä, joten rajauskynää tarvitaan ehdottomasti. Sen ei pitäisi kuitenkaan näyttää liian terävältä. Mustan sijaan valitse hiilenharmaa tai syvän laivastonsininen. Vaalea iho saattaa sopia hyvin yhteen hillityn ruskean tai pehmeän oliivinvihreän kanssa. Tummat ihonsävyt näyttävät upeilta laivastonsinisten tai syvän luumun sävyjen kanssa.

Levitä rajauskynä yläripsien tyveen, mutta lopeta juuri ennen kuin saavutat silmäkulman. Tämä auttaa avaamaan silmiä ja estää silmää näyttämästä alaspäin valuneelta.

4. Peitevoide

Jos olet tähän asti käyttänyt peitevoidetta ensin ennen meikkivoidetta, on aika vaihtaa käytäntöä ja levittää sitä meikkivoiteen tai sävytetyn kosteusvoiteen päälle. Ennen peitevoiteet olivat yleensä paksuja ja raskaita, mutta nykyään ne ovat kevyempiä. Siksi ei kannata syrjäyttää niitä meikkivoiteen levittämisen yhteydessä, joten tämän vuoksi ne levitetään vasta meikkivoiteen jälkeen.

Jos silmänaluset ovat kuivat, voi käyttää päiväsilmänympärysvoidetta, jossa on valoa heijastavia pigmenttejä. Sen jälkeen peitevoide ja lopuksi meikkivoide.

5. Poskipuna

Poskipunasta voi olla hyötyä nyt, kun ihosi sävy muuttuu. Poskipuna on välttämätön vanhemmille kasvoille palauttamaan terveen hehkun, joka valaisee koko kasvot.

Jos levität punaa liian korkealle poskipäille, kiinnität katsojan huomiota silmien alle ja jopa leukoihin. Poskipuna kannattaakin levittää suoraan poskipäälle, ei yhtään korkeammalle.

Ehkä voisi olla hyvä aika heittää pois vanha puuterimainen poskipuna ja vaihtaa johonkin kosteampaan. Parhaimpana voisi pitää voidemaisesta puuterista koostuvaa poskipunaa, jotta poskipunan voi helposti asettaa voiteen tavoin, mutta sitten liikuttaa sitä siveltimellä kuin puuteria.

Vsihtoehtona poskipunan levittämiselle suoraan poskipäälle, voi pitää sitä, että luo pisaranmuotoisen muodon punalla, mutta kulmassa poskien pyöreän osan ja hiusrajan ohuimman kohdan kanssa, juuri silmien tasolla. Tämän saavuttamiseksi ehdotettiin aloittamista silmän keskeltä ja tunnustelemista alaspäin, kunnes poskipään alaosa tuntuu. Aloita poskipunan levittäminen siitä ja sitten siveltimellä häivytä ja levitä väriä kohti hiusrajaa.

Poskipuna onkin mielenkiintoinen juttu. Itse ilmeisesti käytän sitä aivan liian vähän. Kerran minut meikkasi kosmetologini, joka tupsutteli sitä niin paljon, että mielestäni se näytti jo ihan naurettavalta, kun auton peilistä itseäni katsoin. Mutta joo, voi olla, etten itse laita sitä tarpeeksi. Tottumiskysymys tämäkin, ilmeisesti.

Kauneus on iätöntä

Lopuksi, kannattaa olla armollinen itselleen. Ikääntyminen koskee meitä jokaista. Kaikki vanhenevat, mutta ikä ei ole este upeudelle. Eikä se tarkoita, ettemme voisi käyttää kauniita tuotteita ulkonäkömme parantamiseksi. Rakasta kasvojasi, koska niissä on kaikki hyvän, hyvin eletyn elämän tunnusmerkit.

Yksi yllättävä asia, mitä tarvitaan hiusten ja kynsien terveeseen kasvuun

Kun on kyse terveiden hiusten ja kynsien kasvattamisesta, olet luultavasti jo nähnyt kaikki maailman mainokset ravintolisistä, jotka sisältävät tiettyjä hyödyllisiä ravintoaineita, kuten A-, E- ja D-vitamiineja sekä rautaa, rasvoja, hiilihydraatteja ja proteiinia. Olet luultavasti kuullut myös biotiinista, B-vitamiinityypistä, joka voi auttaa.

Ravintolisiä ei ylipäätään voi suoraan mainostaa mihinkään ongelmaan (eikä ainakaan sairauteen, ellei asia ole todistettu), joten sanamuoto menee, että "tämä tuote x ylläpitää X:n normaalia toimintaa". Mainoslause ei siis sano oikeastaan yhtään mitään (ja tämä minua nyppii).

Mutta on olemassa toinenkin avain, ja luultavasti se on helpompi ja halvempi tapa – se on riittävä syöminen. Se on myös varmempi tapa kuin lisäravinteet.

Hiukset ja kynnet ja niiden huono kunto ovat ensimmäisiä merkkejä huonosta ravitsemuksesta ja/tai ravintoainepuutteista, koska hius- ja kynsisolut uusiutuvat nopeasti.

Kuinka terveellinen ruokavalio edistää kynsien ja hiusten kasvua?

Samalla tavalla kuin keho tarvitsee kaloreita ja ravintoaineita aivojen ja elinten toimintaan sekä liikkumiseen, se tarvitsee kaloreita myös kynsien ja hiusten kasvuun. Liian vähän ruokaa (jatkuvat laihdutuskuurit) tarkoittaa sitä, ettei kasvua ole paljoa (tai ollenkaan).

Jos syöt liian vähän, kehollasi ei ole tarpeeksi energiaa käytettäväksi kaikkiin prosesseihinsa, mukaan lukien hiusten ja kynsien solujen kasvu. Liian vähäinen syöminen saattaa myös johtaa yksittäisten ravintoaineitten puutoksiin, joka voi sekin haitata hiusten ja kynsien kasvua.

Loppujen lopuksi muut kehon osat ovat luonnollisesti etusijalla, kun kehosi toimii rajoitetuilla kaloreilla.

Keho priorisoi elintärkeitä elimiä lähettämällä ravinteita ensin niihin varmistaakseen yleisen toimintakyvyn. Väärä tai köyhä ravitsemus voi aiheuttaa jopa hiusten ja kynsien irtoamista, haurautta ja lopulta jopa niiden menetyksen, ellei niistä ei pidetä asianmukaista huolta ravitsemuksen kautta.

Samasta näkökulmasta on tarpeen tarkastella, mistä kynnet ja hiukset koostuvat yhdistetasolla. Sekä hiukset että kynnet koostuvat keratiinista, joka on kehon tuottama proteiini. Keratiinin syntyminen vaatii energiaa kaloreiden ja muiden ravintoaineiden muodossa proteiinisynteesin tukemiseksi.

Miltä ”riittävä ruoka” näyttää käytännössä?

Tavoitteena olevan kalorimäärän rajaaminen ei ole yksiselitteistä, koska energian tarve vaihtelee henkilöstä toiseen ja perustuu tekijöihin, kuten ikään, sukupuoleen ja aktiivisuustasoon.

Edes tyypillinen ”2 000 kaloria päivässä” ei pidä paikkaansa kaikille, vaan avain on kuunnella kehoa.

Nälän ja kylläisyyden tunteita kannatta seurata ja nauttia monipuolisesti ruoista kaikista ruokaryhmistä. 

Hiusten ja kynsien kasvun tapauksessa jotkut ravintoaineet ovat suoremmin hyödyllisiä kuin toiset.

Rauta (löytyy punaisesta lihasta, merenelävistä, siipikarjasta, pavuista ja pinaatista)

Sinkki (löytyy punaisesta lihasta, siipikarjasta ja maitotuotteista)

Biotiini eli B7-vitamiini (löytyy munista – erityisesti keltuaisista – sekä lohesta, bataateista, sienistä, maapähkinöistä ja avokadoista)

Kollageeni (löytyy luuliemestä ja gelatiinista) - vaikuttaa lähinnä ihoon, josta hiukset ja kynnet kasvavat

Terveelliset rasvat (kuten lohi, tonnikala, avokadot, saksanpähkinät, pellavansiemenet, oliiviöljy ja avokadoöljy)

Rasvaliukoiset A-, E-, D- ja K-vitamiinit (löytyy usein lihasta ja/tai vihreistä vihanneksista). Ne tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen. D-vitamiinia voi saada myös auringossa oleskelusta, mutta siinä on omat riskinsä.

Monet näistä ruoista ovat proteiinin lähteitä, sillä hiukset ja kynnet koostuvat keratiinista, joka on siis rakenneproteiini.

Muita mainitsemiaan proteiinin lähteitä ovat palkokasvit, kreikkalainen jogurtti ja omega-3-rasvahapot.

Vaikka tietyt ravintoaineet tarjoavat tiettyjä hyötyjä keholle, on tärkeää selventää tämä kohta: Terveellinen syöminen ei tarkoita pelkästään "terveellisten ruokien" syömistä tai muiden rajoittamista. Se tarkoittaa todella riittävän määrän syömistä (mikä on enemmän kuin ruokavaliokulttuuri monasti haluaisi meidän uskovan) ja kaikkien ruokaryhmien syömistä (eli ei vain proteiinien ja kasvisten). On monia ihmisiä, jotka rajoittavat syömisiään tai haluavat "syödä puhtaasti". Tälllainenh ortoreksia ei ole välttämättä hyväksi.

On muitakin tapoja pitää kynnet ja hiukset terveinä

Vaikka ruoka on elintärkeää hiusten ja kynsien suojaamiseksi, se ei ole ainoa asia.

Hyvän verenkierron varmistaminen on yksi juttu, sillä veri toimittaa happea ja ravinteita päänahkaan ja kynsialustoille. Kymmenen minuutin reipas kävely, jalkojen nostaminen ylös, ja hieronta sekä lämmin kylpy esimerkiksi auttavat kaikki tehostamaan verenkiertoa.

Myös stressi saa kehon tuottamaan enemmän kortisolia (stressihormoni), mikä voi laittaa hiustupet lepovaiheeseen, joka johtaa hiusten ohenemiseen. Liika kortisoli voi myös johtaa ohuisiin ja hauraisiin kynsiin.

Stressin hallintaan kuuluu, että saat riittävästi syvää unta. Se tukee proteiinisynteesiä, mikä on välttämätöntä keratiinin tuotannolle ja siten hiusten ja kynsien kasvulle.

Älä myöskään unohda pysyä nesteytettynä. Yleensä se tarkoittaa noin 1,5 litran (tai enemmän) veden juomista painokiloa kohden päivittäin. Pyri juomaan ainakin 1,5 l per päivä. Kehon pitäminen liikkeessä ja sen huuhtelu sisäisesti puhtaalla, raikkaalla vedellä on helppo ja tehokas tapa tukea kehosi terveyttä ja prosesseja. Kuona-aineet poistuvat ja se tukee myös kynsien ja hiusten solujen uusiutumisprosessia.

Lindt (ja muuta)

Kävin sitten varmaankin viimeistä kertaa Lindtin tehtaanmyymälässä (no ainakin täällä ja tällä erää - ehkä). Meni yli 70 euroa, mutta oli sentään vitosen alennuskuponki. Takaisin tullessa huomasin, että vielä olisi yksi sellainen, mutta kun niitä ei (ilmeisesti) saa käyttää samaan ostokseen.

Saattaa olla, että keskiviikkona joutuu käymään siellä uudelleen, kun nyt siellä ei ollutkaan niitä kirsikkasuklaatankoja, joita olisin välttämättä himoinnut.

Irtolaareista ostan aina näitä: hopeanvärinen on tummempaa suklaata /Fondente), jossa 20% pähkinätahnaa, kultaisessa paperissa on taas 26% pähkinätahnaa (Classico) ja uutuutena oli vihreään paperiin kääritty Pistacchio, jossa siis pistaasitahnaan sekoitettua maitosuklaata. Massa on hiukan kuin Fazerin Mignon-munissa.

Lindor Shortbread oli yksi uutuuksista. Maitosuklaata, johon oli upotettu voisia shortbread-keksin muruja. Oli hyvää sekin.

Lindor pistaasi- ja mantelivoisuklaapalloja, hyviä nekin.

Tiramisua maitosuklaassa ja Nocciolatte, jossa maitosuklaaseen on upotettu kokonainen paahdettu hasselpähkinä.

Vasemmalla mansikkakreemiä maitosuklaakuoressa ja oikealla sama, mutta vadelmakreemillä.

Tässä vasemmalta: Lindor Shortbread, Lindor Milk & White Truffle, Lindor Stracciatella, Lindor Caramel jua Lindor Fudge.

Siinäpä on taas sitten syömistä hetkeksi aikaa. Nuo ekassa kuvassa olevat suklaalla kuorrutetut hedelmät ovat herkullisia, olisi voinut ostaa jopa kaksi loodaa. Samaten suklaamuffinssit menevät aina kahvin kanssa.

Kävin tullessani Rossmannilla, kun piti ostaa putkenaukaisijaa ja pyykinpesuainetta. Löysin tällaisia, ja aina kun mainostetaan, että 80% vähemmän muovia, niin mielellänihän noihin pennoseni pistin.

Nämä ovat tuollaisia pehmeitä läpysköjä, jotka sisältävät pesuaineen. Aina 4,5 kg:lle pyykkiä laitetaan koneeseen yksi tuollainen arkki, ja käsipyykkiä varten arkki puolitetaan jakoviivaa pitkin. Näyttäisivät varsin käteviltä, eikä paketti paina paljoa. Nämä siis ovat 100% biohajoavia. Hinta oli n. 3,50 euroa per pakkaus.

Tästä tulikin mieleeni, että jokin aika sitten joku jakoi tällaisen mainoslinkin jossain Fb-ryhmässä ja oli tilannut sieltä mm. juuri noita Dr. Beckmann-merkkisiä siivousaineita. Firma on siis saksalainen, nimeltään Amazina ja kuulemma toimitus oli nopea ja hinnat saksalaisittain edulliset. Siellä on myös elintarvikkeita ja esim. kosmetiikkaa.

En ole ko. firmaa kokeillut, mutta saatanpa hyvinkin testata, kunhan Suomeen pääsen.

(Tunnustus: Ostin minä Rossmannilta kaksi ripsiväriäkin, mutta niistä lisää myöhemmin)

Amerikkalaissotilaitten hautausmaa Margratenissa (WWII)

Haahuilin perjantaina Alankomaiden Limburgissa ja kävin myös tällä toisen maailmansodan aikaisella amerikkalaisella hautausmaalla, joka sijaitsee Margratenissa, lähellä Maastrichtia. Sinne pääsee esim.  Limburgerlinen bussilla numero 350 sekä Aachenista, että Maastrichtista. Bussit kulkevat n. 13-30 minuutin välein, ja välille kannattaa ostaa flex-ticket (Day Ticket, Daagkaart), jolla pääsee takaisinkin lähtöpaikkaansa ja voi vielä pysähdellä matkan varrella. Se on halvempi ja perjantaina se oli Vaals-Maastricht -välille 8,35 euroa (Deutschlandticket kattaa välin Aachen-Vaals). 

Pysäkki on American Cemetery/De Amerikaanse Begraafplaats. Muista painaa pysähdysnappia ajoissa, sillä bussi ei automaattisesti pysähdy joka pyssärillä. Jos ajat ohi (kokemusta on!!!), siltä seuraavalta pysäkiltä on aikamoinen kävelymatka. Bussissa ei kelpaa käteinen, ainoastaan kortilla voi maksaa.

Tämä hautausmaa ansaitsee oman postauksensa. Sinne on haudattu 8291 toisen maailmansodan aikana noissa maisemissa kaatunutta amerikkalaissotilasta. Alun perin haudattuja ruumiita oli yli 10 000 ja siellä oli myös muita kuin amerikkalaisia.

Wikipedia kertoo seuraavaa (vapaa käännös, suorat lainaukset kursiivilla):

Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa ja muistomerkki (hollanniksi Amerikaanse Begraafplaats Margraten) on toisen maailmansodan aikainen sotilashautausmaa, joka sijaitsee Margratenin kylässä, 10 kilometriä Maastrichtista itään, Alankomaiden eteläisimmässä osassa, Limburgissa. Vuonna 1960 vihityllä hautausmaalla, joka on Alankomaiden ainoa amerikkalainen hautausmaa kattaa 26,5 hehtaaria maata ja sitä hallinnoi American Battle Monuments Commission (ABMC).

Hautausmaa on siis pieni pala USA:ta Alankomaissa.

Hautausmaa perustettiin marraskuussa 1944 everstiluutnantti Joseph Shomonin johdolla 611. hautarekisterikomppaniasta, kun Yhdysvaltain yhdeksäs armeija tunkeutui Ranskasta ja Belgiasta Alankomaihin. Sodan lähestyessä loppuaan oli odotettavissa, että siellä olisi hautapaikka ensiksi yli 20 000:lle konfliktin viimeisten kuukausien kuolleelle, mukaan lukien vihollisen kuolleet. Loppujen lopuksi siitä tuli hautausmaa noille 8291:lle, kun muita pysyviä hautausmaita avattiin, ruumiita palautettiin Amerikkaan amerikkalaisten perheiden toiveista kotimaahan, ja vihollisen kuolleet siirrettiin kotimaahansa. Alussa päätettiin, että hautausmaalle kerättäisiin sodassa kaatuneet 600 kilometrin säteellä Margratenista, ja tavoitteena oli, että yksikään amerikkalainen ei jäisi haudattavaksi vieraalle maalle.

Yhteistyössä Margratenin kylän johdon kanssa hautausmaa sijoitettiin parhaalle maatalousmaalle, josta maanviljelijät saisivat lopulta korvauksen. Hautausmaan pinta-ala olisi lopulta 65 hehtaaria historiallisella entisellä roomalaisella maantiellä, joka oli kuljettanut Euroopan kasvua ja sotaliikehdintää varhaiskeskiajalta lähtien. 2000-luvulla tie on enimmäkseen maaseudun valtatie Maastrichtin (Alankomaat) ja Aachenin (Saksa) välillä.

Hautausmaan ensimmäinen maavalli rikottiin pääosin afroamerikkalaisen 960. Quartermaster Corpsin työvoimalla historiallisen kylmän ja märän talven alussa. Työntekijät loivat hakuilla ja lapioilla tavanomaiset haudat, jokainen oli kuusi jalkaa syvä, kuusi jalkaa pitkä ja 2½ jalkaa leveä. Käsittelyn jälkeen ruumis oli tarkoitus kääriä patjansuojukseen tunnuslevy suussaan. 300 ensimmäistä vainajaa haudattiin kiitospäivän 1944 aikana. Talven edetessä prosessia vaikeuttivat jäätyneet ruumiit, hautojen jatkuva tulviminen ennen kuin ne saatiin täytettyä ja kuljetusten ja koneiden kyvyttömyys pysyä lietteisellä maalla, aluehan oli entistä peltoa.

Kevät 1945 toi helpotusta hauitausmaaponnisteluihin, mutta haudattavien määrä lisääntyi dramaattisesti. Kun kuolleiden määrä kasvoi läheisen Ardennien taistelun ja muiden konfliktien myötä, Yhdysvaltain armeijan oli välttämätöntä pyytää Margratenin asukkaiden apua. Kylän halukkuus yhteistyöhön käynnisti Alankomaiden eteläisen Limburgin maakunnan ja amerikkalaisen hautausmaan välisen täysimittaisen suhteen, joka säilyi aktiivisena 2000-luvulle asti. Hautausmaa avattiin juhlallisesti Memorial Day 1946 -tapahtumana, joka herätti kansainvälistä huomiota ja johon osallistui kaksikymmentä kuorma-autoa täynnä kukkia kuudestakymmenestä ympäröivästä kylästä. 1949 hautausmaan viimeisessä kehitysvaiheessa suuri osa haudoista tyhjennettiin, ja ruumiit siirrettiin pois kotimaahan tai toisille hautausmaille. Jäljellejäävä hautausmaa suunniteltiin uudelleen, ja näin voitiin luoda Amerikan taistelumuistomerkkikomission (American Battle Monuments Commission) mukainen nykyaikainen Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa. Hautausmaan avasi virallisesti Alankomaiden kuningatar Juliana vuonna 1960.

Lähes kaikki yhdysvaltalainen sodassa kuollut keskitettiin hautausmaalle lukuun ottamatta joitakin hautauksia Zoetermeeriin (lentäjä John E. McCormick), Loosdrechtiin (Jasper Vandenbergh, joka kaatui taistelussa 16. joulukuuta 1944 St. Vithissä - alun perin haudattiin Henri-Chappelleen, mutta siirrettiin Loosdrechtin hautausmaalle hänen vanhempiensa pyynnöstä, jotka molemmat olivat kotoisin kyseisestä kaupungista) ja Opijneniin (kahdeksan miehistön jäsentä Opijnenin yllä 30. heinäkuuta 1943 alasammutun B-17 Man-O-War -lentokoneen miehistöön kuuluvaa).

Yli 3 000 saksalaista, jotka oli haudattu amerikkalaisen hautausmaan viereiselle pellolle, haudattiin uudelleen Ysselsteynin saksalaiselle sotahautausmaalle.

Hautausmaan sisäänkäynnillä on kunniakenttä, jossa on taivasta heijastava allas. Siellä on vierailurakennus ja museo, jossa on kolme kaiverrettua operaatiokarttaa, jotka kuvaavat amerikkalaisten joukkojen liikkeitä alueella toisen maailmansodan aikana. Kappelin tornin juurella, heijastavaa allasta vastapäätä, on Joseph Kiselewskin tekemä patsas, joka esittää menetettyä poikaansa surevaa äitiä. 

Kunniakentän molemmin puolin olevilla seinillä on kadonneiden taulut, joihin on merkitty 1722 kadonneen amerikkalaisen sotilaan nimet. Nimen viereen sijoitetut ruusukkeet osoittavat, että henkilö on sittemmin tunnistettu. Ks. postauksen ensimmäinen filminpätkä.

Toisen maailmansodan päättymisen poikkeuksellisissa vaatimuksissa Etelä-Limburgissa sijaitsevan Margratenin yhteisön ja Alankomaiden amerikkalaisen hautausmaan rakentamiseen, purkamiseen ja jälleenrakentamiseen osallistuneen amerikkalaisen sotilasyhteisön välinen suhde on johtanut siihen, että ympäröivä yhteisö on kiinnittänyt poikkeuksellista huomiota hautausmaalle haudattuihin. Vuonna 1945 eräs kylän virkamies ehdotti, että perheet ja yksityishenkilöt ottaisivat käyttöön jokaisen haudan ja muistomerkin nimen, ja jokainen nimi on otettu käyttöön 2000-luvulla. Monet Alankomaiden ja Belgian kansalaisten tekemät adoptiot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle, ja vuonna 2021 oli jonotuslista niistä, jotka halusivat ottaa vanhentuneet adoptiot vastaan. Adoptio-ohjelmaa, joka on olemassa eri muodoissa useimmilla Euroopan amerikkalaisilla hautausmailla, hallinnoi The Foundation for Adopting Graves American Cemetery Margraten.

Hautausmaalla järjestetään joka vuosi Alankomaiden muistopäivänä muistotilaisuuksia. 

Hautausmaan portti.

Hautausmaan tienviitta toisella puolella tietä.

Hautausmaan aukioloajat (7/25) ovat joka päivä klo 9-17. Paikan tarkka sijainti löytyy täältä.

Hautausmaan portilla on jo hyvissä ajoin ennen klo 17 univormupukuinen henkilö hätistelemässä pois sisäänpyrkijät, sillä täällä vierailulle pitää ottaa aikaa, eikä vierailu ihan puolessa tunnissa suju. Kyseinen henkilö sulki portin täsmällisesti.