 |
| Elämän pitkä ja kivinen polku.... |
 |
| ...jonka varrella voi olla harvinaisia villejä mesimarjoja...siis jos ne hoksaat. |
 |
| Joku on joskus rakkaudella istuttanut omenapuun.... |
 |
| ...joka nyt on keskellä peltoa. Kuka hän oli, ja millaisessa talossa hän asui, en tiedä. |
 |
| Näistäkin tiilistä piti tulla jonkun kodin sisustusta. Tai jotakin sisutusta. Pellolle päätyivät. Mikä lienee niidenkin tarina? |
 |
| Takiaisia, joiden tehtävänä on tarttua jokaiseen ohikulkijaan ja kulkeutua ympäriinsä. Kuljetin yhtä silkistä kudotussa takissani muutaman sata metriä. Ehkä se sai siellä hyvän elämän. |
 |
| Jos minulta kysyttäisiin lempikukkaani, se olisi joko tulipunainen oopiumunikko tai sitten puna-apila. Jälkimmäisiä vaan näkee turhan harvoin nykyään. |
 |
| Neljänkympin rajapyykin jälkeen tulee tällaisia ajatuksia, vai miträ? |
Kuulostaa masentavalta, mutta sitä se ei ole. Olen itse ylpeä siitä, että olen vaikuttanut lähinnä yhden suomalaisen, monikansallisen pörssiyhtiön tulokseen ja systeemehin. Ihan samoin olen freelencer-pohjalta toiminut muutaman muunkin kv. firman kanssa, mutta tekeekö se minut onnelliseksi?
En ole varma.