Fenkolikeitto

Fenkoli ei monellekaan ole kovin tuttu kasvis, mutta herkullisuudessaan se paihittaa monet muut vihannekset. Kunhan sen osaa laittaa oikein. Tassa koleisiin syksyiltoihin yksi tapa, eli fenkolista tehty keitto.

Fenkolikeitto

4 rkl hyvaa oliivioljya
5 fenkolia siistittyna ja pilkottuna
0,5 l kasvislienta
1 dl kuohukermaa
suolaa
vastarouhittua mustapippuria myllysta
laita kattilaan keiton kuumennusvaiheessa 1-2 tahtianista korostamaan makua

Kuumenna oljy laakeassa pannussa keskinkertaisella lammolla. Mausta fenkoli ja laita se pannulle. Kuullota noin 10-15 minuuttia kunnes fenkoli pehmenee, mutta se ei saa saada varia.

Poista levylta ja anna hiukan jaahtya ennen soseuttamista sauvasekoittimella/tehosekoittimessa.

Perfektionistit viela paseeraavat soseen siivilan lapi, etta se on varmasti sileaa.

Laita seos takaisin pannulle tai kattilaan, lisaa kerma ja kuumenna, mutta ala anna kiehua. Tarkista mausteet ja tarjoile.

Alkukeitoksi tasta tulee 4 annosta, varsinaisena ruokalajina 2.

Narastaako? Eiko ruoka sula?

Mina olen aikoinani kayttanyt vuositolkulla narastyslaakkeita. Oikeastaan tarvitsin niita paivittain, ja paketti kulki aina mukanani. Kun olin karsinut hiilihydraatteja (mm. leivan) ruokavaliostani, huomasin kummastuksekseni, etta narastyskin havisi miltei kokonaan saman tien. Nyt saatan tarvita narastyslaakkeen tai pari vuodessa, ja nekin vain jos olen erehtynyt syomaan sokerialkoholeilla (xylitol, mannitol, sorbitol jne.) makeutettuja tuotteita, yleisimmin karkkeja.

Nyt luin sitten ajatuksia liian vahista vatsahapoista. Varsinkin Charles Poliquin on kirjoittanut vatsahappojen vaikutuksesta mm. suorituskykyyn ja yleiseen terveyteen. Hanen mukaansa hapoton vatsa estaa useimpien ravintoaineiden kunnollisen imeytymisen, ja sen vuoksi onkin hyva kiinnittaa siihen huomiota. Nyt kun ajattelen, on se aika omituista ottaa esim. narastyslaaketta, jos on ylensyonyt, eika ruoka tunnu kulkeutuvat mihinkaan. 

Me kaikki olemme varmaan jossain elamanvaiheessa kokeneet huonon ruoansulatuksen mukanaan tuomia haittoja, kuten vatsan turpoaminen, ilmavaivat, royhtaily ja taysinaisyyden tunne ruokailun jalkeen. Ulosteessa voi olla jopa sulamatonta ruokaa, vaikka olisi pureskellut ateriansa kuinka hyvin. Poliquin listaa myos muita huonon ruoansulatuksen merkkeja, kuten hauraat kynnet, pahanhajuinen uloste, pahanhajuinen hengitys ja akne.

Mika sitten aiheuttaa vahaisen happopitoisuuden vatsalaukussa? Tata asiaa on tutkittu aika vahan, mutta esimerkiksi B-vitamiinien puutteen, liiallisen hiilihydraattien syonnin, kilpirauhasen vajaatoiminnan, hiilihapollisten virvoitusjuomien ja stressin uskotaan aiheuttavan hapon vahenemista. Mielenkiintoinen lista.

Poliquin neuvoo testaamaan suolahapon tarvetta seuraavasti: Syo aterialla kasviksia ja n. 350 g lihaa. Syo naiista puolet ja ota happolisa (200 mg betaine HCl) ja syo ateria loppuun. Tasta n. 15:n minuutin kuluttua voi seurata lammin tunne mahalaukussa tai jopa pienta narastysta, joka kertoo ETTET tarvitse suolahappolisaa. Ellet tunne mitaan, tarvitset sen.

No, se happolisa + ruoansulatusentsyymilisa eivat paljoa maksaneet iHerbissa, joten kokeilen, ja kerron sitten, tuliko muutoksia yleiseen jaksamiseen, suorituskykyyn, unensaantiin, lihasmassaan jne. Ainakin tama kombo tulee halvemmaksi kuin kauppojen kalliit ruoansulatusjogurtit, joita nyt niin kovasti mainostetaan.

Kuiva ja kutiseva iho

Syksyn tulon huomaa siitakin, etta iho alkaa kuivua ja kutista. Yleensa koivista lahtien. Talvea kohti homma vaan pahenee, ja kun ottaa vaatteita pois, iho joskus ihan polisee.

Olen kayttanyt apteekin tavallisia perusvoiteita, mutta kas, mita hoksasinkaan: Niissahan on kaikenmaailman lisaaineita, parabeeneja sun muuta. Menivat oitis vaihtoon, joskin muutama tuubi on viela kuluttamatta.

Orionin Ceralan-voiteen INCI-lista. Ei parabeeneja puutu....huh.

Vaihdoin oljyihin, joiden levittaminen iholla on kieltamatta hiukan sottaisempaa kuin voiteiden, mutta ovathan ne puhtaita. Talla hetkella minulla on niitakin aikamoinen kokoelma, aina arganiaoljysta ruusunsiemenoljyyn. Periaatteessa tavallinen oliivioljykin kay hyvin.

Tassa muutamia mielenkiintoisia. Tahitilaista monoi-oljya noissa leveammissa pulloissa, ja Now'n aprikoosioljya ja Nature's Alchemyn puhdasta mantelioljya.

Monoi-oljy on aidoilla kukilla hajustettua kookosoljya. Aidoin kukka, jota siihen kaytetaan, on tahitilainen gardenia, tiare (juuri se pullo puuttuu tasta kuvasta, silla sen kaytin juuri loppuun), mutta muitakin kukkaistuoksuja loytyy, kuten tassa pitate (keltainen etiketti, tahitilainen jasmiini) ja ylang ylang, joka on tuoksuva ja eksoottinen kukka sekin.

Aidolla monoi-oljylla on Appellation of Origin, joten kuka tahansa ei voi oljyaan monoiksi vaittaa. Valmistajia on vain kourallinen ja kaikkia koskevat tiukat saannot valmistamisessa.

Tiaren kukat poimitaan kasin tietyssa kukinnan vaiheessa, juuri ennenkuin ne aukeavat. Kukat viedaan suoraan valmistamoon, jossa heteet nypitaan pois ja kukat laitetaan puhdistettuun kookosoljyyn vahintaan 15 paivaksi. Kukkia pitaa kayttaa vahintaan 15 per litra oljya.

Kun kukista nain on irronnut tuoksu, se pakataan ruokatavaroiden sailytykseen kelpaaviin tankkeihin ja suljetaan lyijysineteilla ennenkuin ne kuljetetaan Tahitin ulkopuolelle. Kuljetuksen aikana tankit on suojattava kosteudelta.

Monoi-oljyssa on metyylisalisylaattia, joka pehmentaa ihoa tehokkaasti (tahitilaiset naiset kayttavat myos monoita hiuksiinsa). Se tunkeutuu syvalle ihoon, kosteuttaa ja hoitaa. Se myos suojaa ihoa uidessa meriveden ja uima-altaissa olevilta haitallisilta aineilta, tuulelta ja vaikka siina ei olekaan auringonsuojakerrointa, auringon paahteelta ja kuivattavalta vaikutukselta. Auringossa palaneelle iholle se myos on hyodyksi ja lievittaa kipua.

Talvikuivalle iholle se on todella hyva vaihtoehto. Samten kuivalle ja hilseilevalle paanahalle ennen pesua, silla kookosoljy on fungisidista.

Shiratakipastasta, joka ei oikeastaan ole pastaa

Tassa pussillinen fettuccini- ja angel hair -shiratakia.

Shiratakinuudelit, tai -pasta on glumannaania suurimmaksi osaksi sisaltava kaytannossa kaloriton elintarvike, jota myydaan monessa eri muodossa. Se myydaan pakattuna nesteeseen (kuten kuvassa) tai kuivattuna. Glukomannaani on liukoinen kuitu, jota suositellaan esim. diabeetikoille. Jopa veteen pakattuina nuudeleilla on pitka sailyvyysaika, noin vuoden verran, joten ne ovatkin hyva hatavara keittion kaapissa. Joissain maissa myydaan myos tofusta tehtyja shiratakinuudeleita, joiden sailyvyysaika on lyhyempi.

Mina huuhtelen ne ennen kayttoa. Koska ne ovat itsessaan mauttomia (jotkut iHerbissa arvostelivat niiden makua kuminauhamaiseksi, mutta maistuuko se oikea pasta sitten paljon sen kummemmalta?), tulee kiinnittaa huomiota niiden valmistamiseen. Ne imevat kyllla makua mausteista hyvin.

Jos shiratakeista haluaa pastamaisempia tai riisimaisempia, kannattaa niita paahtaa kuivalla teflonpannulla kunnes ne saavat halutun konsistenssin.

Minun neuvoni niiden valmistukseen on tehda ensin kastike, ja lisata siihen sekaan huuhdellut ja valutetut nuudelit. Kastikkeen tulee olla suhteellisen paksua. Jos niista haluaa tehda wokkia, kannattaa ne ensin paahtaa pannulla kuivenmmiksi ja enemman tavallisia nuudeleita rakenteeltaan muistuttaviksi. Mausteita saa kayttaa reilusti.