Mediakriittisyyttä!

Seurailen kaikenmaailman keskustelupalstoja, ja pari viikkoa sitten joku antoi jossakin keskustelussa lääkeneuvontaa. Ihan pieleen meni, ja sen verran oli pakko sekaantua, että korjasin, ettei homma noin mene. Kyseinen henkilö kävi verbaalisesti minun kimppuuni ja kertoi kyllä tietävänsä nämä jutut, koska on "alan ihminen".

Selitin sitten yksinkertaisen esimerkin valossa, miksi hänen neuvonsa ei voinut pitää paikkaansa. Minusta oli jopa edesvastuutonta väittää mitään sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Kävi ilmi, että kyseinen henkilö myy jotakin hyvinvointivalmennuksia netissä, ja on koulutukseltaan tyyliin merkantti (kaupallinen kouluasteen tutkinto). Tähän oli listattu sitten jotakin hänen käymiään kursseja, jotka ainakaan minulle sanoneet yhtään mitään.

Ei siinä mitään, ihailtavaa yrittäjyyttä sinänsä. Hänellä oli sivuilla joitain kirjoituksia, jossa oli kaikenlaisia väitteitä, joille ei ollut mainittu mitään tieteellistä lähdettä (enkä minäkään niitä löytänyt), vaikka hänen mukaansa "näistä asioista on NIIIIN paljon tutkimuksia". Mistähän huuhaa-mediasta hän lienee niitä sitten lukenut, en tiedä. Tutkimuksia saattaa tosin olla melkein aiheesta kuin aiheesta, mutta joistain esim. nonkliinisistä hiiritutkimuksista on vielä ihan mahdoton päätellä, miten sama asia toimii ihmisillä. Toinen juttu kliinisissäkin (ihmisillä tehdyissä) tutkimuksissa on N-määrä (osanottajajoukko), mittarit ja tulosten analysointi (sekä kuka tutkimusta sponssaa, sekä tutkimusprotokollan hyvä suunnittelu). Kosmetiikkatuotteissa esimerkiksi kymmenen hengen N-määrä, parin viikon tutkimusaika ja itsearvio kertovat heti, että sillä tutkimuksella ei paljoa mitään tee.

Mitä tulee kaikkinaiseen huuhaa-tiedon levittämiseen esimerkiksi lääkkeistä, pidän sitä todella vaarallisena. Keran joku tällaisen hyvinvointikurssin nettimyyjä oli väittänyt netissä, että kaksi (lääke)tuotetta voi korvata toisensa päittäin, koska ne nämä molekyylit sitoutuvat samaan reseptoriin ihmiskehossa.

Näitä ei todellakaan voi käyttäää päittäin! Vaikka ne sitoutuisivatkin samaan reseptoriin, lopputulema saattaa olla/on ihan eri. Hyvänä esimerkkinä ovat opiaatit ja naloksoni. Molemmat sitoutuvat samaan reseptoriin, kyllä, mutta toimivat ihan päinvastaisesti. Näin yksinkertaistettuna naloksoni kumoaa opiaattien vaikutusta ja sitä käytetäänkin esimerkiksi opiaattien yliannostustapauksissa.

Palatakseni vielä näihin netissä myytäviin "hyvinvointivalmennuksiin". Olen hiukan huolestuneena seurannut netissä olevaa ilmoittelua, jossa myydään kursseja, jotka käytyäsi opit, miten voit itse tehdä passiivista tuloa tuottavan digituote-kurssin melkein asiasta kuin asiasta. Ja tienaat sitten sillä omaisuuksia, näin luvataan.

Tiedän, että näillä kursseilla opetetaan, kuinka helposti voi tehdä kurssin rungon tekoälyllä, ja tehdä siihen vaikka millä kielellä puhuvan ihmismäisen avatarin sen kurssin pitäjäksi. Sitten vaan odottelet, että ihmiset ostavat sitä kurssia ja rahaa kilisee lompakkoosi.

Vaan kun se ei niin mene. Usein näiden helppoa tuloa lupailevien "opettajien" oma homma muistuttaa pitkälle laitonta pyrymidihuijausta, jossa lopulta sinne pyramidin alimalle portaallle jäävät menettävät rahansa ja jäävät nuolemaan näppejään. Tällaisiin kurssiin rahansa tuhlanneet moittivat netissä, että ensin piti alkaa myydä näitten kurssin pitäjien kurssia, että sai edes jotaenskin katettua kurssimaksunsa, ja kurssin sisältöön pettyneille he eivät palauttaneet kurssimaksuja takaisin.

Ei tästä sen enempää, mutta jos aikoo hyödyntää omaa osaamistaan ja laittaa tällaisen kurssin pystyyn vaikkapa karjanhoidosta, on paras osata se aihe läpikotaisin. Tekoäly on erehtyväinen, ja sen tekemät virheet on osattava korjata, eikä vain kritiikittömästi kopioida kaikki kurssimateriaali sieltä. ja sitten, jos puhutaan ihmisen (tai minkään elollisen) terveydestä, ei todellakaan maallikko voi antaa esimerkiksi lääkeneuvontaa. 

Tekoälyllä on omat hyötynsä, ja viime aikoina olen pelehtinyt itse paljon sen kanssa. Esimerkiksi kokeilin videoiden tekoa ja pyysin tekoälyä tekemään minulle videon Reinin risteilystä. No sepä teki ja siitä tuli niin hieno, että se olisi voinut olla jonkin matkatoimiston mainosfilmi.

Valitettavasti vaan tunnistan "sattuneesta syystä" Reinin rannat aika hyvin, ja niin myös Lontoon läpi virtaavan Thamesin ja Pariisin läpi virtaavan Seinen ja vieläkin paremmin Rooman halki virtaavan Tiber-joen ja sen rannat. Tekoäly oli nimittän napannut näistä kaikista kuvia siihen filkkaan.

Spottasin ne kuvat heti ja editoin ne pois, ja tulosta olisi ollut kiva esitellä täälläkin, mutta en halunnut maksaa sen tallentamisesta, joten sinne se jäi, eikä sitä voi jakaa tallentematta (eli ostamatta sitä).

Niin, että tekoälyn ja näitten kaikenmaailman nettikurssien kanssa saa olla aika tarkkana. Varsinkin, jos kurssittaja sivuillaan esittää terveyttä koskevia väitteitä, niin olisi syytä aina merkitä lähde selkeästi. Ellei lähdettä ole merkitty, olisin kyllä todella skeptinen koko väitteen suhteen (ja koko kurssittajan ammattitaidon, sen myötä myös).

Olkaa siis mediakriittisiä, kun tällaisiin kursseihin netissä törmäätte!

(ja tällä en siis väitä, että kaikki netissä pyörivät kurssit olisivat täyttä "tuubaa", mutta viime aikoina olen valitettavasti törmännyt aika moneenkin, jotka ilmiselvästi sitä ovat)

Boucheron

Boucheron on ranskalainen luksuskoru- ja luksuskellobrändi. Boucheron aloitti perheyrityksenä, mutta nykyään sen omistaa Kering S.A.

Kering S.A. on ranskalainen monikansallinen holdingyhtiö, joka on erikoistunut ylellisyystuotteisiin ja jonka pääkonttori sijaitsee Pariisissa. Se omistaa muun muassa Gucci-, Yves Saint Laurent-, Balenciaga-, Bottega Veneta-, Creed-, Maui Jim- ja Alexander McQueen -brändit.

Minulla on tämän Boucheron-parfyymin pieni, voidemainen versio. Se on pakattu hämmästyttävän painavaan, pyöreään rasiaan. 

Boucheron klassinen kukkais-hedelmäinen itämainen naisten tuoksu, joka lanseerattiin vuonna 1988. Pullo on saanut inspiraationsa Place Vendomen pariisilaisten kultaseppien luomuksista ja se on muotoiltu muistuttamaan sormusta.

Tuoksussa on mausteista basilikaa ja pelargoniumin kitkeryyttä, joka saa hitaasti voimakkuutta ylang-ylangista, tuberosasta, narsissista, marokkolaisesta appelsiinikukasta ja jasmiinista. Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä kehäkukka, appelsiini, mandariini, hieman kitkerä pomeranssi, aprikoosi, basilika, asafoetida (eli hajupihka), kassiakanelia, sitruunaa ja bergamottia.

Keskivaiheilla näihin sekoittuu tuberosaa, Madagaskarin ylang-ylangia, marokkolaista appelsiininkukkaa, jasmiinia, narsissia, pelargoniaa, orrisjuurta, seetriä, lyydianvärihernettä ja kieloa.

Pohjalla on ambraa, sivettiä, santelipuuta, bentsoiinia intialaista vaniljaa, tammisammalta ja myskiä seköä tonkapapua. Bentsoiinin tuoksu on lämmin, puinen ja siinä on vivahteita vaniljasta. Tammisammaleen tuoksu on syvästi maanläheinen, kuin kostea metsänpohja, ja siinä on voimakkaita puumaisia ja vihreitä vivahteita, jotka muistuttavat märkää sammalta ja puunkuorta. Siinä on myös monimutkaisia pohjavivahteita, jotka ovat kitkeriä, nahkaisia, savuisia ja jopa merellisiä (merilevää muistuttavia). 

Kuvakaappaus: frangrantica.com. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Tämä on aika monitahoinen tuoksu. Todella itämainen ja voimakas. Ei varmaankaan ihan joka naisen tuoksu, eikä kaikkien mieleen juuri raskaan tuoksuprofiilinsa takia.

Minä pidän tästä kuitenkin tästä, vaikka se ei ihan mikään arkituoksu olekaan.

*****

Olen noitten hautajaisten jälkeen ollut kuin halvaantunut. En saa mitään aikaiseksi, enkä edes muista syödä. Enkä saa nukuttua.

Tänään sain kuitenkin hiukan muuta ajateltavaa: minua pyydettiin paikallisen hyvinvointialueen (VARHA) toiminnan kehittämistyöryhmään. Ensimmäinen kokous on jo ensi lauantaina, joten pitää yrittää valmistautua siihen jotenkin.

Nyt vasta muistin, että tänään on kiinalainen Keskisyksyn Juhla. Baselissa sitä vietettiin, ja olenpa joskus leiponut siihen kuukakkujakin. Mietin, että saisikohan noita jostain paikallisesta Kiinamarketista. Sellainen lootuksensiemenillä täytetty voisi maistua iltateen kanssa.

Kuukakku.

EDIT: Tuo Moon Festival onkin tänä vuonna 6.10., joten vielä ehtii noita kuukakkujakin leipaista. Vaikka tosin helpommalla pääsee, kun piipahtaa paikaliseen Kiinamarkettiin ostoksille. 

Kuvat ovat Baselista Keskisyksyn Juhlasta (Moon Festival)

Täytyisi muutenkin edes käydä ulkona. Tajusin eilen, että haudalle jäivät kaikkien kukkalaitteiden kortit. Soitin jo hädissäni hautausmaan vastaavalle työnjohtajalle, joka rauhoitteli, että kyllä ne kukat siellä ovat "ainakin viikon". Nyt ei edes sada, ja ainakin oman ruusuni varteen sidottu kortti oli muovitettu, ettei se helposti kastu.

Olipas taas sekavaa tekstiä, mutta tällainen hajanainen ajattelu leimaa kyllä tämän hetkistä olotilaani.

Selasin puhelimestani kuvia tänään, kun lupasin miehen vanhemmalle adoptiotyttärelle lähettää isästään kuvia. Kylläpä niitä sitten olikin paljon, eri puolilta Eurooppaa, ja Suomesta, tietty. Me reissasimme paljon ja varsinkin Sveitsin-aikoinani meillä oli usein viikonlopputreffit missä milloinkin. Pariisissa, Berliinissä, Milanossa jne. Paikoissa, jossa hän hoiteli oman firmansa asiakkaat joko torstaina tai perjantaina ja saavuimme paikan päälle yleensä vähintään keskiviikkona, joten oli pitkä viikonloppu yhdessä edessä.

Meillä oli hyvä elämä yhdessä, vaikka se nyt sitten näin äkkiä katkesikin.

Voi tätä surua!

Hautajaiset

Hautajaiset olivat eilen. Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, koska tiesin, että tuleva päivä olisi todella musertava.

Kuten se olikin. En tosin pyörtynyt arkun ääreen, mutta sen tulipunaisen ruusun korttia en pystynyt lukemaan. Olin kirjoittanut siihen enemmänkin kuin sen, että "kiitos yhteisistä vuosistamme", mikä oli sitten ainoa, jonka sain vaivoin kyynelten lomassa puristettua itsestäni ulos.

Rakkaani kutsui aina minua sydänkävykseen, ja sitä hän oli aina myös minulle.

Minun pitkävartinen, tulipunainen ruusuni pilkottaa tuolla pääpuolessa muiden kukkien takana.

Hautajaiset olivat pienet - kuten vainaja olisi varmastikin itse toivonutkin. Hän oli mies, joka ei ikinä tehnyt itsestään suurta numeroa. Kiltti ja hiljainen tyyppi, joka aina sanoi, että hän "vaikenee kaikilla kielillä". Tästä nyt tietty voi saada hiukan väärän käsityksen... 

Hän oli hyvin koulutettu insinöörismies, joka oli nähnyt paljon maailmaa, tehnyt kv. töitä, pääosin omassa firmassaan, ja hän puhui useaa kieltä sujuvasti. Seurassa hän oli aina herrasmies ja vaikka hän olikin hiljainen, hän kyllä seurusteli ihmisten, vieraittenkin kanssa kohteliaasti - ei siis ollut seurassakaan mikään jöröttäjä, vaan kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Se, ja hyvä huumorintaju hitsasi meitä yhteen. Sekä kiinnostus nähdä maailmaa.

Muistotilaisuus oli eräässä ravintolassa. Siellä tarjoiltiin kahta lajia salaattia (caesar- ja jonkinlainen kreikkalainen salaatti), pääruokana oli uunilohta, höyrytettyjä porkkanatikkuja ja kermaperunoita. Tätä ruokaa mies aina laittoi suuremmalle porukalle, mm. lastensa perheille, kun he tulivat käymään. Leipää, kotikaljaa ja vettä. Minä olin kustantanut (vanhemman tyttären pyynnöstä) cokikset, joista mies myös elinaikanaan kovin piti (hän ei käyttänyt koskaan alkoholia, mutta saattoi joskus maistaa shampanjaa tai viiniä ihan ruokalusikallisen verran esimerkiksi ruoan kanssa). Jälkiruokana oli kinuskitäytekakkua, shortbread-tyyppisiä keksejä ja Jim- ja Pätkissuklaanpaloja kahvin ja teen kanssa. Mies oli suuri suklaan ystävä, eikä koskaan kumma kyllä sillä suklaansyönnillä kerryttänyt kiloja vyötärölleen. Hän oli aina pitkä, hoikka ja urheilullinen.

Lastensa mielestä ilmeisesti tämä oli vainajan herkkuruokaa. Me emme kyllä miesystävän kanssa kahdestaan tällaista syöneet varmaan koskaan, se oli vaan jotakin, jota laitettiin (tai hän laittoi) helposti isommalle joukolle ja jos/kun porukassa oli joku, joka ei syönyt lihaa. Eikä se ruoka tietenkään huonoa ollut, en minä sitä sano. Sanon vaan, ettei sitä laitettu kuin silloin, kun sukua/perhettä oli kylässä.

Hän oli hyvä kokki, ja hänen bravuurinsa olivat paistettu kuha itse tehdyllä remouladekastikkeella ja pippuripihvi. Varsinkin viimeksimainitun hän osasi laittaa erinomaisesti ja parempaa pippuripihviä sai kyllä hakea löytämättä sellaista parhaimmistakaan ravintoloista.

Jos minulta olisi kysytty hänen suosikkiruokaansa, olisin sanonut heti, että kaalikääryleet puolukkahillon kanssa. Kaalikääryleitä taas minä väsäsin silloin tällöin suuremman määrän pakkaseenkin. Kun kaalinpään ostaa, niin niitä sitten on pakko valmistaa pellillinen.

Minäkään en varsinaisesti ole mikään pienikätinen, mutta tällä herralla ne varsinaiset "lapiot" oli!

Pati päivää sitten sattui hassu juttu. Istuin ruokailuhuoneessani läppärin ääressä, ja selkäni takana oli parvekkeen ovi noin 10 cm raollaan. Yhtäkkiä siitä sisään pyrähti talitiainen, joka lennähti keittiöön ja istui lieden päällä olevan paistinpannun kahvalle. Näin sen juuri ja juuri istuinpaikaltani. 

Lintu kallisteli päätään ja kurkki minua sieltä oviaukon kulmasta. Minä tuijotin takaisin hämmästyneenä ja mietin, että millä saan sen ulos.

Asunnossani pääsee molempien makkareiden, olkkarin, eteisen ja vessan (+keittiön) kautta kahdeksikkoa ympäri, joten kiersin olohuoneen, eteisen ja vessan kautta keittiöön toisesta suunnasta. Lintu istui yhä paistinpannun kahvalla, kääntyi, ja visersi minulle jonkin aikaa, ja sitten lensi ulos samasta ovenraosta kuin oli tullutkin. Aika hypnotisoiva tapaaminen, suorastaan.

Asiasta tekee omituisen se, että se tulla pöllähti sisään niin pienestä ovenraosta ja myös se, että, se toi mieleen tämän edesmenneen mieheni. Jos joku muistaa, kerroin täällä keväällä, että katselimme miehen talon olkkarin ikkunasta puissa hassusti "trapetsitaiteilevia" laihoja talitiaisia, joilla ilmiselvästi oli huvittelu mielessä roikkuessaan hennoissa puunoksissa pää alaspäin ja välillä antaen vauhtia että saisivat keinuntaa aikaiseksi. Tämä näytti todella huvittavalta ja siitä olisi saanut hyviä pikkuvideoita. Tuijotimme sitä hyvän aikaa ja kuvaus unohtui tyystin, mikä on harmi. Oli se niin hassun näköistä menoa, ja niitä lintuja oli paljon sen koivun oksissa keinumassa.

Asia poiki sittemmin hauskan "sisäpiirivitsin" minun ja miesystäväni välille. Se oli aika lapsellinen (eikä sisällä mitään seksuaalista tai rivoa), enkä halua mennä yksityiskohtiin, mutta sille naureskelimme makeasti keväällä oikeastaan joka päivä, kun päivittäisiä WhatsApp-puheluita soittelimme Saksassa ollessani.

Asia unohtui sittemmin kesän mittaan, kun minulla oli muuttoon liittyviä juttuja sun muuta. 

Kerroin tästä tinttijutusta muistotilaisuudessa samassa pöydässä istuneille miehen veljelle ja hänen vaimolleen, ja tämä veli sanoi nauraen, että "varmaan sä ajattelit heti, että T. tuli sua vielä moikkaamaan". 

Kieltämättä tämä kävi mielessä, oli se sen verran erikoinen kohtaaminen tuon linnun kanssa. Onhan tässä Aurajokirannassa puistoja juuri siinä kohdassa keskustaa, jossa asun, mutta eivät ne linnut ole sisään tupanneet aiemmin. Eivät, vaikka usein varsinkin kesäisin pidän parvekkeen ovea ihan selällään.

Ja nyt sitten tämä pikkulintu pujahti sisään pienestä ovenraosta. Ja lauleskeli minulle päätään keikuttaen ja istuen paistinpannun hantaakilla. Tuli kyllä lievästi sanottuna surrealistinen olo.

Talitintti. Kuva: Unsplash

Pari muutaman euron tärppiä Normaliin

Normal ei ole normaalisti kauppa, jossa käyn, mutta tuli mieleen vaan piipahtaa katsomassa, onko siellä Terry's  Chocolate Orangeja (näyttävät tältä, linkki vie Ruotsin Amazonin sivulle, näitä ei kuitenkaan ole siellä myynnissä). Tarkoitus oli ostaa pari jollekin, joka näistä pitää. Pidin itsekin, joskus se oli lapsuuden suurimpia herkkuja. Olin kuullut, että jossain vaiheessa noita sai Normalista, mutta eipä niitä siellä sitten ollutkaan.

Ainahan sieltä tulee kuitenkin jotakin ostettua. Kosmetiikkaa lähinnä. Nyt "tarttui hihaan" kolme kosteusvoidetta ja pieni kynsilakka.

Revuele on edullinen bulgarialainen kosmetiikkabrändi, jota tosin saa Suomesta monesta muustakin kaupasta kuin Normalista (esim. Tokmannit ja Prismat, hintoja en ole vertaillut). 

Ostin pienen tuumailun jälkeen brändin probioottisen ProBio-voiteen, koska taas tuntuu, että kasvojen iho on stressistä punoittava ja muutama näppykin on taas ärsyttävästi ilmaantunut poskiin.

Ainesosalistasta sen verran, että siinä on mm. glyseriiniä ja sheavoita. Prebioottina toimii inuliini ja probioottina fermentoitu maitohappobakteeri, joka toimii synkassa inuliinin kera. Molemmat rauhoittavat ihoa. Maltodekstriini toimii kosteuttavana ja kalvoa muodostavana ainesosana, ja bisabololi ja allantoiini rauhoittavat. Alfaglukaanioligosakkaridit hoitavat ihoa.

Niin, ja onhan siinä niasiiniamidiakin, joka jo alkaa olla tuttu ainesosa monissa ihonhoitotuotteissa.

Ajattelin käyttää tätä lähinnä yövoiteena, koska päivällä meikin alle se on ehkä hiukan liian rasvainen minun tarpeisiini. Olin yllättänyt kuitenkin siitä, että tämä voide tuntuii paljon kalliimmalta, kuin mitä se oli maksanut. Iho tuntuu aamulla hyvin pehmeältä ja kosteutetulta, kun melkein voiteen kuin voiteen kanssa kasvoja enemmän tai vähemmän kiristeli nukutun yön jälkeen. Eli oli hyvä ostos, eikä maksanut kuin muutaman euron per 50 ml.

Toinen hyvä ostos oli Vaselinen Cocoa Hydrate - käsivoide, jossa on mieto ja autenttisen tuntuinen kaakaon tuoksu - onhan siinä kaakaovoita. Näitä on varmaan suuremmissakin tuubeissa, mutta tämä 75 ml:n tuubi sujahtaa näppärästi käsilaukkuun.

Vaselinehan on brändinä "peruskauraa", mutta brändillä on ihan toimivia tuotteita.

Vaselinen tuotteissa on nimensä mukaan vaseliinia, joka on petrokemian tuote, mutta siitä ei pääse mihinkään, etteikö sillä olisi omat etunsa. Se ei kuitenkaan ole INCI:n kärkisijoilla ja muista ainesosista mainittakoon mm. glyseriini, sheavoi, kaakaovoi, hyaluronihappo ja niasiiniamdi.

Tämä voide imeytyy nopeasti ja jo yhden käyttökerran jälkeen kädet ovat pehmeät ja kosteutetun tuntuiset. Samaa ei voi sanoa viime aikoina käyttämistäni korealaisista käsivoiteista, jotka ovat olleet todella liruja, ja niitä saa lisäillä käsiin pitkin päivää, ja kädet silti tuntuvat kuivilta.

Nyt lähden ostamaan hautajaiskukkia/kukkaa. Hautajaiset ovat huomisaamuna, ja toivon totisesti etten pyörtyile tms. siellä (tai muistotilaisuudessa). Ajattelin ostaa yhden pitkävartisen, tummanpunaisen ruusun sydänkäpyni muistolle. Ellei nyt sitten kukkakaupasta löydy jotakin sopivampaa, mitä epäilen. Tuollainen ruusu puolisolle viimeisenä tervehdyksenä tuntui pitkään mietittyäni sopivimmalle.