Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Sitten vähän taas korealaista kosmetiikkaa, eli Máry & May Calendula Peptide Ageless Sleeping Mask. Katsotaanpa, miten se pelitti.
Nimensä mukaisesti tässä on suorastaan häkellyttävä määrä eri peptidejä, 25 erilaista kaikenkaikkiaan. Muista ainesosista voi mainita natriumhyaluronaatin, glyseriinin, pantenolin, betaiinin, keramidit ja erilaiset kasviuutteet (mukaanlukien rohtosammakonputki ja kehäkukka).
Kuvittelin tätä voidemaiseksi, mutta INCI-listassa ei suoranaisesti ole rasvoja, vaan tämä on todella kirkasta geeliä. Jopa paksuhkoa sellaista.
Kehäkukkaa tässä on paljon, ja siitä sanotaan seuraavaa:
Kehäkukalla on rauhoittavia ominaisuuksia, ja se voi auttaa vähentämään ihoärsytystä, punoitusta ja tulehdusta. Se tukee ihon paranemisprosessia ja voi auttaa uudistamaan vaurioitunutta kudosta. Kehäkukka sisältää luonnollisia kosteuttavia aineita, jotka voivat kosteuttaa ja pehmentää ihoa. Se sisältää myös antioksidantteja, jotka voivat suojata ihoa haitallisilta vapailta radikaaleilta ja hidastaa ennenaikaista ikääntymisprosessia. Kehäkukka voi myös parantaa ihon ulkonäköä supistamalla ihohuokosia ja tasoittamalla ihon rakennetta.
Keramidit elvyttävät ihon suojakerrosta ja auttavat ehkäisemään kosteuden menetystä.
Kamomillauutteella ja rohtosammakonputkella voimakas rauhoittava vaikutus ärtyneeseen ja stressaantuneeseen ihoon.
Tuote on vegaaninen ja kosteuttaa paremmin kuin arvelinkaan. Imeytyykin ihoon hyvin.
Näitä toimittaa Suomeen mm. YesStyle, joka tietääkseni toimkirraa ilman tulleja Suomeen.
Taas oli ylläri postiloodassa. En tiedä, mistä näitä piisaa, mutta kyllä ne minulle kelpaavat. Siis tämä oli näyte Diptyquen unisex-tuoksusta nimeltä Orphéon Eau de Parfum.
En muista koskaan nuuskutelleeni Diptyquen tuoksuja, joten kerta on ensimmäinen.
Tämä tuoksu lanseerattiin vuonna 2021, ja se kuuluu woody chypre -tuoksuluokkaan. Chypre-tuoksuja luonnehtivat tammen sammal ja labdanum, jotka yhdistyvät hallitseviin puumaisiin sävyihin, ja niistä muodostuu erittäin runsas ja intensiivinen tuoksu.
Cistus (rockrose), eli päivännouto. Kuva: Wikipedia.
Labdanum, jota kutsutaan myös ladanumiksi, ladaniksi tai ladanoniksi, on tahmea ruskea hartsi, jota saadaan päivännoutolajeista Cistus ladanifer (läntinen Välimeri) ja Cistus creticus (itäinen Välimeri). Sitä käytettiin historiallisesti yrttilääkinnässä, ja sitä käytetään edelleen joidenkin hajuvesien ja vermuttiviinojen valmistuksessa. Lisää Wikipediassa.
Tässä on tuoksunuoteissa vahvasti katajanmarjaa, keskituoksusta löytyyt jasmiinia ja pohjalta puuterisia nuotteja, seetriä ja mausteisen vaniljaista tonkapapua. Tuoksu on aika "kuivakka", makeutta siitä saa hakemalla hakea, eikä sitä sittenkään juuri löydy.
Kuvakaappaus: fragrantica.com
Puuterisuutta kyllä löytyy, mutta minun makuuni tuo katajanmarja hiukan talloo kaiken muun jalkoihinsa. Olen taipuvaisempi pitämään tätä miesten tuoksuna enemmän kuin naisten tuoksuna.
Mitä tulee tuoksupilveen, se on todella tymäkkä, ja tuoksu pysyy kauan iholla. Käytin tätä eilen, ja vielä tänäänkin tuoksu on iholla suihkusta huolimatta.
Sanoisin siis, että jos on kovin herkkä saamaan esim. migreenin hajuista, tämä kannattaa kiertää kaukaa.
Olin Düsseldorfissa viikonloppuna viinimessuilemassa. Sain vapaalipun eräältä suomalaiselta, joka asuu Düsselissä, joten pakkohan sinne oli sitten luunsa hinata. Samalla ajattelin, että voisihan siellä olla koko viikonlopun.
Düsseldorf on nimestää huolimatta ("kylä Düssel-joen rannalla") aika suuri kaupunki. Siellä on noin 650 k asukasta ja Euroopan kolmanneksi suurin japanilaiskeskittymä (Lontoon ja Pariisin jälkeen). Keskusta-aluetta juuri päärautatieaseman lähimaastossa sanotaakin Pikku Tokioksi, ja liikkeet ja ravintolat ovat miltei kaikki japanilaisia. Saksaa siellä ei kuule juurikaan puhuttavan.
Syy tähän japanilaisinvaasioon oli se, että toisen maailmansodan jälkeen Japanin raskas teollisuus romahti ja osa siirtyi ulkomaille. Esimerkiksi Düsseldorfissa on noin 450 japanilaista firmaa tällä hetkellä.
Onhan siellä toinenkin joki, Düssel. Kuva otettu Königsalleen varrelta, jossa toisella puolella on pankkeja, ja toisella luksusliikkeitä. Kuvassa olevan kaltaisia siltoja on Kö:llä (Königsalleen kutsumanimi) paljon ja niissä kannettiin ennen siltatullia ylittäjiltä.
Kaupungin maamerkkeihin kuuluvat korkea TV-torni ja Rein-joki, joka halkoo kaupunkia. Reinin itäpuolella on kaksi kilometriä pitkä puisto, joka ainakin viikonloppuna oli sinisenään krookuksia. Puisto on suosittu piknikpaikka viikonloppuisin.
Reinin länsipuolella oli hämmästyksekseni lammaslaitumia. Joki kuulemma tulvii keväisin, ja itärantaa on puiston takia pengerretty ylemmäksi, mutta länsiranta saa jäädä tulvaveden alle ja kesäksi sinne päästetyt lampaat hoitelevat laidunten maisemointia.
Noin 30% kaupungista on vehreitä puistoja ja viheralueita. Palmujakin siellä näköjään kasvaa.
Muuten se ei mikään ihan kauneimmasta päästä oleva kaupunki ole. Ekana päivänä lontustelin "vanhassa kaupungissa" (joka ei ole sillä tavalla vanha, vaikka siellä vanhojakin rakennuksia näkyy), ja ajattelin, että blaah.
Düsseldorfissa aloitettiin aikoinaan kokeilu keltaisen valon lisäämisestä jalankulkijoille punaisen ja vihreän väliin, joten näitä valoja näkee joka puolella.
Mutta niin, pitihän se tämänkin osavaltion (=> Nordrhein-Westfalen) pääkaupunki käydä katsomassa. Olen aiemmin siellä ollut vain työmatkoilla ja ohikulkemassa, joten en ole ehtinyt paljoa nähdä. Mutta miksi siis osavaltion pääkaupunki on Düsseldorf, eikä Köln? Syy piilee siinä, että Köln pommitettiin niin maan tasalle toisen maailmansodan aikana, ettei siellä ollut infraa virastoille, joten pääkaupunki tehtiin Düsseldorfista.
Mitä tulee Kölnin tuhoon pommituksissa, minä vaan edelleen ihmettelen, että miten se katedraali siellä keskellä kaupunkia oikein säilyi ehjänä.
Medienhafen on täytetty vanha satama-alue, jossa oli erikoisia moderneja rakennuksia, joissa oli etenkin media- ja markkinointialan yrityksiä.
Kävin myös Oberkasselissa Reinin länsipuolella, ja tarkoitus oli mennä katsomaan aiemmin mainostamaani japanilaista EKO-Hausia. Olin lukenut netistä, että itse rakennus olisi jonkin näyttelyn pystytyksen vuoksi kiinni, mutta nettisivuilla ei mainittu mitään puutarhasta, joten luulin sen olevan lauantaina auki. Vaan eipäs se ollut.
En ollut ainoa pettynyt, joka jonotteli portin takana. Lyöttäydyin sitten parin erittäin puheliaan barcelonalaisen nuoren miehen seuraan ja palasimme samaa matkaa kaupungille. He jatkoivat matkaansa Kölniin ja minä Little Tokyoon istuskelemaan iltaa itsekseni.
Huomasin vasta juuri ennen lähtöäni, että olisihan Düsseldorfissa ollut toinenkin japanilainen puisto Aquazoon alueella, mutta sinne en sitten enää ehtinyt.
Niin, ne viinimessut... Kyllähän siellä sunnuntai sitten kului, enkä ehtinyt edes kaikkea nähdä saatika maistella.
Viinien ostelu tosin lähti hiukan lapasesta. Postisetä varmaan kihisee kiukusta, kun ne laatikot tänne hissittömään asuntooni joutuu raahaamaan.
Yksi näistä viineistä oli todella erikoinen. Se näyttää punaviiniltä, on hieman makea (sopii siis jälkkäriviiniksi tai aperitiiviksi), on nimeltään Weinkaffee ja se totisesti maistuu kahville. Ostin kuusi pulloa. Viinitalo on nimeltään Weingut Klaus Schneider ja ständillä olevat kaksi vanhempaa rouvashenkilöä eivät olisi voineet olla sydämellisempiä.
Ennen lähtöä sijoitun vielä 50 euroa tryffelituotteisiin maisteltuani niiden herkullista makua. Nuo "käseperlet" ovat tryffelillä maustettua parmesaanijuustoa, jota voi ripotella hiukan mihin tahansa ruokiin. Alin juttu on tryffelillä maustettua päärynächutneyta, herkullista oli sekin.
Sunnuntain kuumuudessa jääkahvi maistui.
Peukalon kynnen alla ei ole likaa, vaan kuultava lakka valitettavasti tuo kasvurajan näkyviin hassusti.
Sitten vielä ruokavinkki lauantailta: Kävin hirsaisemassa kuvan antipastolautasen vanhassa kaupungissa. En muistanutkaan, miten hyvältä tällaiset öliiviöljyssä uitetut ja uunissa pehmeiksi hautuneet kasvikset leivän päällä ovat. Ennen tein tuollaisia usein Turussa Aurajoen rannassa niin monina kesäisinä lauantaipäivinä vietetyille pinkikeille. Siihen ei tarvitakaan sitten enää muute kuin rapeakuorista, tuoretta leipää. Nämä paprikanpalat kävivät hyvin leikkeleistä.
