maanantai 30. maaliskuuta 2026

Viime viikolopun touhuja Turussa

Eräs ulkopaikkakuntalainen ystäväni kävi täällä Turussa lauantaina. Tarkoitus oli mennä Ruissaloon kuvaamaan mm. noita kuuluisia pitsihuviloita, mutta toisin kuin edeltävänä päivänä, sää oli todella pilvinen ja tuuli aivan järkyttävän pureva. Parkkeerattiin auto kansanpuiston rantaan ja siitä käppäiltiin rantatietä pitkin, nähtiin ne huvilat reitin varrella ja muutama merimetso.





Todella huonoja kuvia tuli. Tuo viimeinen jätskikioski oli joku uusi tulokas, en ollut ennen nähnytkään, mutta kaiketi siitä viime kerrasta kun tuolla kävin on ainakin parikymmentä vuotta. Koirulin kanssa kävimme tuolla aina silloin tällöin kävelemässä.


Honkapirtti on hiukan matkaa kansanpuistosta eteenpäin ja jähmettynein näpein menimme sinne juuri sen avauduttua kello 11 kuumalle kahville ja ihan vastapaistetuille rinkelimunkeille, jotka lienevät Turun parhaimmistoa (Cafe Ankan lisäksi).



Siitä jatkoimme Turun keskustaan. Tässä esimerkki Turun Telakkarannan rivitaloista, joissa on omat laiturit veneille. Siis nuo mustat talot. Noista kerrostaloista on mukava näköala toisella puolella joen alajuoksua olevalle Turun linnalle.



Kävimme sitten myös katsomassa Meyer Turun telakkaa, jossa kohta valmistuva Icon-luokan laiva Legend of the Seas seisoi viittä vaille valmiina. Ihan mielettömän iso paatti!


Tämän jälkeen menimme lounaalle Kakolanmäelle, jossa siis enää ei sitä vankilaa ole, vaan graniittilinnat on muutettu asunnoiksi ja uuttakin rakennettu. Hieno alue. Siellä mäen päällä on kauppoja, ravintoloita, leipomo sun muuta ja sinne pääsee joko autolla, portaita (mm. meidän takapihalta menee yhdet) tai tuolla surullisenkuuluisalla funikulaarilla, joka on ilmainen ja kulkee aamutuimista myöhään yöhön. Se toimi hyvin ainakin lauantaina.

Kakolanruusu on Turun ainoan Michelin-tähtiravintolan Kaskiksen kanssa samojen ravintoloitsijoitten paikka. Se näkyy ruoan laadussa. Konsepti on myös hieman poikkeava ns. ravintoloitten valtavirrasta, eli kaikki annokset on tehty jaettaviksi.

Funikulaarilla päästiin ylöspäin...


Savustettua kirjolohta, paahdettua kermaa
ja pikkelöityjä kasviksia

Ylikypsää peuraa, soijamajoneesia ja vihreää omenaa

Grillattua ylikypsää naudanpaistia
ja Cafe de Paris-kastiketta. Unohdin ottaa kuvan tarjoiluvadilta, joten tämä on omalta lautaselta, jossa oli myös...

Grillattua fenkolia, vuohenjuustoa
ja tyrniä

Briossivanukas, taatelia, hasselpähkinää ja itsetehtyä jäätelöä. Jälkkäri oli myös jaettava, ja tuossa vaniljajätskin alla olevassa pähkinäjutskassa oli kehäkukkaa.

Todellakin tämä on yksi suosikkiravintoloistani täällä Turussa. Funikulaari toimi vielä takaisintulomatkallakin alaspäin 😂. Seuralaisen auto oli parkissa Linnankadulla ja itse siis asun tuossa jokirannassa kivenheiton päässä kaupunkiin päin.


Tämähän on todellakin ainoa funikulaari lajissaan Suomessa ja (hehheh) hyvä vastine Linnanmäen vuoristoradalle 🙈. Silloin, kun se toimii.

2 kommenttia:

  1. Turun linna on suunnilleen yhtä vanha kuin Heidelbergin linna, ja silläja Turun tuomiokirkolla on minulle erityinen merkitys. Asuin Turun ja Porin läänissä ja Turun hiippakunnassa. Turun tuomiokirkon verkkaiset lyönnit herättävät minulle rakkaita muistoja. Turku huokuu historiaa.Se on minulle läheisempi kuin Helsinki.
    Kakolanmäki on minun kotipaikkani, mutta eri paikka kuin Turussa. Isä- ja äitikulta rakensivat kodin Kiikoisten vanhan pappilan viereen Riihimäelle, jota joku oli joskus ruvennut kutsumaan Kakolanmäeksi. Perimätieto ei kerro kuka keksi nimen ja miksi.
    Mielikuvitukseni lentää ja kuvittelen, että joku oli kiukuspäissään keksinyt nimen, kun torpparit kuokkivat Nevanperän märkiä niittyjä peltomaaksi ja kaivoivat ojia . Pappila oli virkatila ja pappi sai palkkansa maata viljelemällä. Torppareista tuli saman tien talollisia eikä kuokkijoitten tarvinnut osallistua kirkon rakentamiseen. Kako merkitsee samaa kuin pöpi tai hullu. Turussa ihmiset kävivät ja toivat kai sieltä Kakolan nimen. Kuvittelen, että jollekulle oli hullun hommia raataa Nevanperän valtavalla niityllä ojankaivuussa. Nevanperäntie ja Virkatalontie ovat muistona menneestä. Muinoin hevoskärryjen aikaan talot tunnettiin asujien nimeltä, nykyisin on teillä nimet ja taloissa numerot, hienostelua. Mutta nekin ovat kai turhia, kun posti kulkee, jos kulkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, en tiennytkään, että on olemassa toinenkin Kakolanmäki.

      Mutta mistäs minä mitään tiedän, eteläpohjalainen junantuoma 🙈.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!