Hygienia entisaikojen villissä lännessä

Joskus aikoinaan tuli pörrättyä auton kanssa Death Valleyssa USA:ssa. Kummallinen ja kuuma paikka, mietin, että kuinka kukaan voisi asua siellä, mutta niin vaan sielläkin on hylättyjä vanhoja villin lännen kaupunkeja. Tai mitä kaupunkeja nuo nyt olivat, paremminkin kyliä. Kalifornian kultakuumeen aikaan perustettuja sellaisia.

Photo by Eniko Polgar on Unsplash

Mietin jo silloin, että miten ihmiset täällä erämaassa oikein huolehtivat puhtaudestaan? Ja mistä sitä vettä oikein saatiin, kun koko alue on rutikuivaa?

Luin hiljattain jostakin pienen artikkelin villin lännen meiningistä hygienian suhteen. Hiukan myös googlailin asian tiimoilta, ja selvisi, että puhdistautuminen hoidettiin lähinnä kangaspaloilla ja vedellä, silloin kun sitä vettä oli saatavilla. Tosin ihon hinkkaaminen (kuivilla) kangaspaloilla oli myös joskus ammoisina aikoina se ainoa puhdistautumiskeino myös Euroopassa. Muistan joskus lukeneeni jonkin artikkelin, jossa suomalainen toimittaja kokeili sitä viikon ajan, ja totesi, että kyllä se toimiikin. Ei tullut turhia kropan katkuja, kuten hienhajua.

Mutta siis nyt takaisin villin länteen... Eihän silloin ollut yleensä edes vessoja, vaan käytettiin pottaa, jotka tyhjennettiin ikkunasta ulos. Näinhän tosin tehtiin ennenaikaan Euroopassakin. Naisten oli pitkien hameidensa vuoksi hankalampi käydä potalla, joten alushousuissa oli halkio, joten niitä ei tarvinnut riisua pois. Voi vaan kuvitella, miten alusvaatteet kuitenkin siinä touhussa likaantuivat.

Kuva: cleverclassic.com

Arkeologit ovat löytäneet villin lännen ajoilta hopeisia korvankaivamisvälineitä, joilla tosin kaiveltiin kaikkea muutakin, kuten kynnenalusia, hampaita ja monia muita ruumiinosia. Ei kovin hygieenistä sekään. Koska tämä monitoimityökalu oli tehty hopeasta, voi kuvitella, että se on kuulunut jollekin rahakkaammalle. Köyhempi väki lienee käyttänyt sormiaan tai tikkua.

Kuva: cleverclassic.com

Noihin aikoihin ainoa saippuantapainen tehtiin eläinten rasvasta, tuhkasta ja lipeästä. Samaa ainetta käytettiin kaikkeen puhdistamiseen, aina henkilökohtaisesta hygieniasta pyykinpesuun.

Valitettavasti tämä "saippua" oli vähemmän hellävaraista iholle, ja koska se oli kallista, vain kaikista likaisimmat vaatekappaleet pestiin sillä. Hygieniasta ei paljoa välitetty muutenkaan.

Suurin osa miehistä ei välittänyt siistiä karvojaan (hiukset, parta). Naiset eivät senkään vertaa. Naisille pitkät hiukset olivatkin uskonnollisuuden takia tavoiteltava asia.

Koska shampoita ei ollut olemassa, aiemmin mainitulla "saippualla" ei voinut pestä hiuksia kovin usein, joten pesu jäi useimmiten kertaan kuukaudessa. Jos kylpyvettä oli saatavilla, koko perhe kylpi samassa ammeessa ja vedessä ehkä kaksi-kolme kertaa kuukaudessa. 

Alkuperäiskansat osasivat tehdä suhteellisen hyvää "shampoota" jukkapalmun sukuisesta kasvista. Vaihtoehtoisesti saatettiin käyttää viskiä, johon oli sekoitettu  risiiniöljyä ja laventelia. Naiset saattoivat kihartaa hiuksiaan kuumennetuilla lyijykynillä.

Onnekkaimmilla oli rahaa ostaa hajusteita peittämään ruumiin pesemättömyyden aiheuttaman tuoksahtelut. Tosin nämä hajut katsottiin osaksi normaalia elämää.

Hammasharja keksittiin 1700-luvun puolivälissä, ja sitä ennen ihmiset puhdistivat hampaansa lähinnä kaivelemalla niitä. Myös vedellä purskuttelua, hampaitten, hankaamista kangaspalalla ja yrttien pureskelua harrastettiin pitämään pahanhajuinen hengitys loitolla. Hampaita kaiveltiin puukoilla ja joillakin paikkakunnilla saattoi olla yhteisön yhteinen hammasharja.

Pääsääntöisesti kuitenkin villissä lännessä saatettiin elää viikkotolkullakin peseytymättä kertaakaan. Asuintaloissa, jos sellainen sattui olemaan, oli paljon syöpäläisiä, jotka erityisesti viihtyivät heinillä ja oljilla täytetyissä patjoissa. Näitä kun ei juurikaan uusittu.

Asuinhökkelit perustettiin yleensä sinne, missä oli vettä saatavilla, ja jos ulkohuussi tehtiin, se oli aina lähellä vettä ja jätökset saastuttivat, sillä nämä hökkelit olivat vain hökkeleitä, joiden sisään oli kaivettu kuoppa. Kun kuoppa tuli täyteen, se vain peitettiin ja hökkelirakennelma siirrettiin toiseen paikkaan. Vessapaperia ei ollut, joten ihmiset käyttivät pyyhkimiseen, mitä sattuivat löytämään: lehtiä, oksia, heinää.

Villin lännen saluunoissa ei yleensä ollut istuimia, mutta baaritiskiin oli yleensä kiinnitetty kaide, jossa roikkui pyyhkeitä.

Kuva: Wikimedia Commons

Pyyhkeisiin saivat asiakkaina olevat miehet pyyhkiä oluen vaahdot parroistaan. Koska pyyhkeitä käyttivät monet eikä niitä usein vaihdettu saatika pesty, taudit levisivät tätäkin kautta.

Syljeskely oli myös yleistä. Saluunoissa saattoi olla sylkykuppeja, jotka olivat täytetty sahajauhoilla. Purutupakkaa syljeskeltiin silti lattioille, ja koska saluunat vuorasivat yöksi lattiatilaa matkustavaisten yöpymiseen, keuhkokuume ja tuberkuloosi levisivät. Sahajauho oli myös hyvä alusta näiden tautien kytemiselle.

Koska samoja vesilähteitä käytettiin tiskaamiseen, peseytymiseen, pyykinpesuun ja viemärinä, kolera oli iso ongelma.

Yleensäkin ottaen naiset olivat siistimpiä kuin miehet, koska miehet saattoivat olla viikkoja poissa esim. karjanajoreissuilla. Nämä matkat tehtiin yleensä kesäisin, jolloin miehet saattoivat pulahtaa sopivaan vesilähteeseen virkistäytymään, mutta talvisin tätäkään ei tehty. Pyykkiä ei paljoa näillä matkoilla pesty, eikä ollut vaihtovaatteitakaan mukana.

Nykyään tuntuisi aika mahdottomalta olla viikkokausia pesemättä itseään, vai mitä?