perjantai 20. lokakuuta 2023

Renessanssiajan kauneus ja kauneudenhoito

Tatlerin nettiversiossa oli 2.8.2023 Stephanie Bridger-Linningin kirjoittama pikku artikkeli renessanssiajan kauneudenhoidosta, ja innostuin hiukan lukemaan aiheesta lisääkin netistä näin iltapuhteina. Tämä postaus ei siis ole mikään tiivistelmä yksinomaan tuosta artikkelista.

Tizian: Violante (Wikimedia Commons)

Renessanssiaikana kauneus katsottiin naisen velvollisuudeksi. Ellei kauneutta ylläpidetty, mies katsoi aviolittonsa pahasti epäonnistuneeksi.

Renessanssiaikana naisen ei saanut olla laiha. Piti olla muotoja ja kurveja, jopa mahaa ja paksut raajat. Rintava ei tosin saanut olla, eli rintojen ulkomuotoa pyrittiin kaikin keinoin pienentämään. Täydellisellä naisella piti myös olla vaaleat, pitkät ja taipuisat hiukset, tummanruskeat silmät ja korkea otsa, joka tehtiin usein nyppimällä hiuksia jotta hiusraja nousisi ylemmäksi. Vaaleaa ihoa ja karvattomuutta arvostettiin, kun taas toisaalta hiuslisäkkeet olivat runsaassa käytössä. 

Baldessare Castiglione kuvailee 1528 ilmestyneessä kirjassaan nimeltä Hovimies täydellistä naista seuraavasti (vapaa käännös):

Naisten tulee olla riittävän hyvätapaisia ​​ja koulutettuja viihdyttääkseen miehiä keskustelulla, mutta heidän ei tarvitse olla perillä politiikasta ja sodasta, ja urheilun harrastamista ja vitsailua pidetään jopa sopimattomana. Yksi asia, jolla ei ole erityistä arvoa hoviherralle, on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä naiselle hovissa: kauneus. Kuten yksi kirjan hahmoista toteaa: "Hyvä ulkonäkö on hänelle tärkeämpää kuin hoviherralle, sillä paljon puuttuu naiselta, jolta puuttuu kauneus."

Italialainen lääkäri, Pietro Bairo julkaisi vuonna 1561 kirjan Secreti Medicinali, joka sisältää reseptejä kaikenlaisten vaivojen lääkkeiksi, ja myös kauneudenhoitoon. Nämä eivät olleet ainoastaan naisille tarkoitettuja, vaan miehetkin käyttivät niitä esimerkiksi hampaiden valkaisuun, harmaiden hiusten piilottamiseen värjäämällä tai hoitaakseen kaljuuntumistaan.

Monissa resepteissä käytettiin keittiöstä löytyviä aineita. Esimerkiksi lampaanrasvaa käytettiin aurinkosuojana ja pehmentämässä karheita käsiä.

Rikkaampien naisten palvelijattaret valmistivat seoksia kalliimmista aineista, kuten marmoripölystä, jauhetuista helmistä, kullasta ja ambrasta. Hiushoiteisiin saatiin raaka-ainetta pajusta ja silmänalusnaamiona käytettiin kananmunankeltuaisen ja hunajan sekoitusta (viimeksimainittu toimisi muuten varmaan tänäkin päivänä).

Tizian: Venus ja peili (Wikimedia Commons)

Suhde kosmeettiseen ulkonäön paranteluun oli kaksijakoinen: toisaalta se nähtiin syntinä, toisaalta ulkonäön ylläpito oli tarpeen sosiaalisen aseman säilyttämisen kannalta.

Vaikka vaalea, kalpea iho olikin muotia, haluttiin poskille ja huulille kuitenkin terve puna, joten elohopeasulfidia (sinooperi) sekoitettiin rasvoihin, värialkannaan ja kokenilliin sopivan sävyn aikaansaamiseksi.

Silmiin käytettiin itämailta tuotua kajalia ja ripset öljyttiin kiiltäviksi, mikä teki niistä myös tummemman ja pidemmän näköisiä. Belladonna-tippoja käytettiin silmissä laajentamassa pupilleja. Tämäkin oli pidemmän päälle vaarallista, sillä belladonna sisältää atropiinia, jonka jatkuva käyttö saattoi vaurioittaa silmiä.

Koska hunajanvaaleat hiukset olivat muodikkaat, tummakutriset poistivat väriä hiuksistaan lipeällä ja vaalensivat hiuksiaan auringossa. Ruskettuminen ei tietenkään ollut suotavaa, joten iho oli peitetty vaatteilla ja päässä oli leveälierinen "venetsialainen" hattu, josta oli kupu leikattu pois, joten lieri suojasi auringolta ja hiukset olivat sen päällä.

Myös mm. virtsaa ja erilaisia kasvisuutteita käytettiin hiusten valkaisuun ja haluttu hunajan sävy saatiin esimerkiksi rikillä, sahramilla tai kurkumalla.

Hiusten harmauden poistamiseen käytettiin mm. poltettua kalkkia ja lyijyoksidia, joka huuhdottiin pois ilman saippuaa ja hoito toistettiin viikottain.

Koska näin rajut käsittelyt aiheuttivat luonnollisesti kaljuuntumista, oli peruukkien tarve suuri.

Hampaita valkaistiin mm. hohkakivijauheella ja hiilellä. Elisabeth I:n aikakaudella tuli muotiin maalata hampaat kokonaan mustiksi, mikä kaiketi peitti kaiken sen tuhon, mitä nämä valkaisumenetelmät olivat jo siinä vaiheessa hampaille saaneet aikaan.

Eipä ollut helppoa kauneudenhoito tuolloin naisilla, ja kaiken kukkuraksi se kävi myös terveyden päälle.

5 kommenttia:

  1. KIitos erittäin mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

    "PIti olla muotoja ja kurveja mutta rintoja pyrittiin pienentämään." Eipä ole yhtään ristiriitaista. Rintojen hävyttäminen näkyy maalauksissa, joissa povi on miehustalla litistetty. Kiinnostaisi tietää, miksi litteys oli kovassa huudossa.

    Ulkonäöllä on läpi ihmiskunnan historian ollut suuri merkitys, ja trendit ovat vaihdelleet. Aiemmin käytetyt menetelmät ovat todella käyneet terveyden päälle.

    Eräs kaikkea huolittelemista vastustava tuttavuuteni väitti, että ulkonäköön alettiin kiinnittaa huomiota vasta 1980-luvulla. (!) Tämä kirjoituksesi osoittaa, että hieman aiemmin kylläkin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaankin paljon aiemmin! Ensimmäiset tunnetut kuvaukset kosmetiikan käytöstä tulevat jo 6000 vuoden takaa, eli Egyptistä, joten siellä ainakin haluttiin näyttää hyvältä.

      Poista
  2. Aika hurjia aineita on tosiaan käytetty ihonhoidossa aikojen kuluessa. Pahimmasta päästä on varmasti ollut 1700- ja 1800 -luvuilla käytetty kasvovoide, jossa silloin muodikas valkoinen sävy saatiin lyijyvalkoisella. Yle näytti jokin aika sitten sellaista englantilaista sarjaa, jossa toimittaja perehtyi menneiden aikojen kauneudenhoitoon. Satuin näkemään juuri tuota aikaa koskevan jakson. Se oli kyllä todella perusteellinen kuvaus: siinä tehtiin nykyajan meikein maskeeraus sen aikakauden tyyliin kampauksineeen ja toimittaja myös teki pienen erän sellaista lyijyvalkoista sisältävää voidetta havainnollistaakseen sen valkoisuutta nykyisiin valkoisiin meikkeihin verrattuna. Sitä ei sarjassa käsitelty, oliko kauneudenhoito ja meikkaus vain aristokratian etuoikeus. Jotenkin on vaikea kuvitella, että maataloustöitä tekevä nainen olisi valkaissut kasvojansa lyijyvalkoisella illalliselle... Onneksi ajat ovat muuttuneet niin kosmetiikan aineisosien turvallisuuden kuin kaudenhoidon tasa-arvoistumisen suhteen. -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmaankin kuuluisan meikkigurun Lisa Eldrigen TV-sarja, oli kyllä mielenkiintoinen, katsoin sitä myös. Se taitaa edelleenkin olla katsottavissa Ylen Areenassa, ellen väärin muista.

      Sitä olen miettinyt, miltä moinen valkoinen meikki näytti, silloinhan posketkin maalattiin punaisiksi. Toisaalta ei ollut muuta iltaisin tarjolla kuin kynttilöiden valo, joten meikki varmaan saikin olla aika liioiteltu.

      Poista
    2. Joo, juuri tuo sarja oli kyseessä! Siitä meikistä tuli lopulta hyvin samanlainen kuin sen ajan maalauksiin ihmiset on kuvattu. Valkoinen iho, punaiset pyörylät poskilla. Ehkä tosiaan kynttilän valossa luonnollinen vaalea iho on näyttänyt tummalta ja siksi sitä vaaleutta on korostettu? Vaalea iho on kuitenkin kertonut statuksesta: ei ole tarvinnut kulkea tai työskennellä ulkona. Ja ennen kaikkea tuohonkin trendiin liittyi liioittelu: mitä valkoisempi sitä parempi jopa hengen kustannuksella. -q

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!