Vähän kuin jatkumona tuolle edelliselle antiperspiranttipostaukselle, katsastan tässä erään "pick me up" -tuoksun, jonka arvelin sopivan siihen. Edellinen postaus siis on luettavissa täällä.
Issey Miyaken tuoksut ovat aina kuuluneet suosikkeihini, eikä tämäkään ole poikkeus. Eau d'issey Florale ei tosin ole mikään tuore tuoksu, sillä se lanseerattiin jo vuonna 2011.
 |
| Minulle on siunaantunut tätä tällainen pieni pullollinen jostakin. Mutta on sitä tässäkin, sillä tuoksu on aika voimakas. |
Tuoksun luoja on sveitsiläisellä tuoksu- ja aromitalo Firmenichillä työskentelevä espanjalainen Alberto Morillas, jonka nenästä (jos nyt näin voi sanoa) ovat lähtöisin mm. Calvin Klein CK One, Armani Acqua di Gìo, Kenzo Flower, Bvlgari Omnia ja Marc Jacobs Daisy.
Tuoksussa on ruusua, valkoisia kukkia ja tiettyä puumaisuutta, mutta sitrukset, etenkin appelsiini tulee esiin varsin vahvana. Luulin aina, että ruusu ja varsinkin liljat tallovat kaikki muut tuoksunuotit alleen, mutta tässä ei niin käy. Tämä on kun virkistävä tuulahdus etelän sitrustarhoilta - varsinkin näin pimeänä vuodenaikana. Hyvin piristävä, vaikka moni ehkä pitääkin tätä kesätuoksuna.
Puiset vivahteetkaan eivät puske pahasti läpi. Tykkään.
*****
Joko olette käyneet haudoilla viemässä kynttilöitä? Minua pyydettiin viemään miehen haudalle elävä, pitkä kynttilä, joten kun en saanut nukuttua olin hautausmaalla jo neljän jälkeen aamulla. Olipa hipihiljaista.
Kuten aiemmin kerroin, olen vienyt sinne lyhdyn ja led-kynttilän, mutta se kynttilä ei taaskaan palanut, en tiedä onko hämäräkytkimessä vikaa vai miten oikein on. Paristot ainakaan eivät olleet menneet, kun ruuvasin pohjan pois ja kokeilin kytkintä, niin se syttyi jälleen. Se on Airamin kynttilä, joten en kuvittelisi sitä aivan huonolaatuiseksikaan. Kynttilän kytkimessä on tasan kaksi säätöä, mutta pakkauksessa ei ollut mitään ohjetta. Ulkokäyttöön se kuitenkin on tarkoitettu.
Ostamassani elävässä hautakynttilässä osui ensiksi käteeni kaupassa ruotsinkielisellä tekstillä varustettu, mutta sitten ajattelin, että sehän sopiikin oikeastaan hyvin, mies kun tykkäsi aina harjoittaa ruotsin kielitaitoaan ja oli joskus nuorena insinöörinä pitkään Tukholmassa töissäkin ja hänellä oli elämänsä loppuun saakka hyviä ystäviä ja yhteistyökumppaneita siellä.
Isäni ja muutama vuosi sitten äkillisesti kuolleen pikkusiskoni haudat + ex-avikseni & appivanhempieni haudat ovat sen verran monen sadan kilometrin päässä, etten siellä käynyt.
Mukavaa pyhäinpäiväviikonloppua!
Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta hautausmaihin. Kun olin lapsi, niin kaikki edesmenneet ja haudat, myös sankarihautoihin haudatut, jäivät Karjalankannakselle ja mummot ja vaarit elivät vanhoiksi. Muutin Saksaan ja nyt sisaruksia, vahempia, kummeja ja serkkuja on haudattu eri puolelle Suomea. En ole harjoittanut hautakiviturismia lomillani. Anopin haudalle Saksassa ei minua saa edes väkisin vietyä, ex miestäni en surisi.
VastaaPoistaVein edellisen asuinkaupungin hautausmaalle 14 valkovenäläisen pakkotyöläisen nimettömän vauvan hautamuistomerkille kynttilöitä. Kaupunki hoitaa kauniisti pakkotyöläisten haudat.
Saksassa surussakin on natsimenneisyys muistissa.
Nykyään varmaan itsekunkin omaisten haudat ovat levällään siellätäällä, eikä edes samassa maassa. Omaisiahan voi muistella toki muullakin tavalla, kuin kynttilän viemisellä haudalle.
PoistaMinä olen nyt tosin ravannut tämän hiljattain kuolleen mieheni haudalla jatkuvasti, mutt ase lienee osa surutyötä.
Saksassa varmaan on tosiaan paljon syyllisyyttä tuosta menneisyydestä, ja syystäkin. Tosin syyllisyyttä voisivat kyllä kantaa myös toisen maailmansodan "voittajiin" kuuluneet venäläiset, joiden tekosista myös kerrotaan julmia juttuja.
Haluaisin ainakin uskoa, että ns. länsiliittouma toimi eettisemmin, mutta siitähän emme myöskään tiedä.