Eau d'Issey Florale

Vähän kuin jatkumona tuolle edelliselle antiperspiranttipostaukselle, katsastan tässä erään "pick me up" -tuoksun, jonka arvelin sopivan siihen. Edellinen postaus siis on luettavissa täällä.

Issey Miyaken tuoksut ovat aina kuuluneet suosikkeihini, eikä tämäkään ole poikkeus. Eau d'issey Florale ei tosin ole mikään tuore tuoksu, sillä se lanseerattiin jo vuonna 2011.

Minulle on siunaantunut tätä tällainen pieni pullollinen jostakin. Mutta on sitä tässäkin, sillä tuoksu on aika voimakas.

Tuoksun luoja on sveitsiläisellä tuoksu- ja aromitalo Firmenichillä työskentelevä espanjalainen Alberto Morillas, jonka nenästä (jos nyt näin voi sanoa) ovat lähtöisin mm. Calvin Klein CK One, Armani Acqua di Gìo, Kenzo Flower, Bvlgari Omnia ja Marc Jacobs Daisy. 

Tuoksussa on ruusua, valkoisia kukkia ja tiettyä puumaisuutta, mutta sitrukset, etenkin appelsiini tulee esiin varsin vahvana. Luulin aina, että ruusu ja varsinkin liljat tallovat kaikki muut tuoksunuotit alleen, mutta tässä ei niin käy. Tämä on kun virkistävä tuulahdus etelän sitrustarhoilta - varsinkin näin pimeänä vuodenaikana. Hyvin piristävä, vaikka moni ehkä pitääkin tätä kesätuoksuna.

Puiset vivahteetkaan eivät puske pahasti läpi. Tykkään.

*****

Joko olette käyneet haudoilla viemässä kynttilöitä? Minua pyydettiin viemään miehen haudalle elävä, pitkä kynttilä, joten kun en saanut nukuttua olin hautausmaalla jo neljän jälkeen aamulla. Olipa hipihiljaista.

Kuten aiemmin kerroin, olen vienyt sinne lyhdyn ja led-kynttilän, mutta se kynttilä ei taaskaan palanut, en tiedä onko hämäräkytkimessä vikaa vai miten oikein on. Paristot ainakaan eivät olleet menneet, kun ruuvasin pohjan pois ja kokeilin kytkintä, niin se syttyi jälleen. Se on Airamin kynttilä, joten en kuvittelisi sitä aivan huonolaatuiseksikaan. Kynttilän kytkimessä on tasan kaksi säätöä, mutta pakkauksessa ei ollut mitään ohjetta. Ulkokäyttöön se kuitenkin on tarkoitettu.

Ostamassani elävässä hautakynttilässä osui ensiksi käteeni kaupassa ruotsinkielisellä tekstillä varustettu, mutta sitten ajattelin, että sehän sopiikin oikeastaan hyvin, mies kun tykkäsi aina harjoittaa ruotsin kielitaitoaan ja oli joskus nuorena insinöörinä pitkään Tukholmassa töissäkin ja hänellä oli elämänsä loppuun saakka hyviä ystäviä ja yhteistyökumppaneita siellä.

Isäni ja muutama vuosi sitten äkillisesti kuolleen pikkusiskoni haudat + ex-avikseni & appivanhempieni haudat ovat sen verran monen sadan kilometrin päässä, etten siellä käynyt.

Mukavaa pyhäinpäiväviikonloppua!

Halloween-viikonloppu

Viikonloppu hurahtikin ohi miltei huomaamatta. Kävimme haudoilla, mutta omat omaisten (tai lähinnä isän ja ex-aviksen jne.) haudat ovat niin kaukana, ettei sinne ollut mahdollista lähteä.

Mediassa oli viime viikolla keskustelua siitä, onko sopivaa, että joku laittaa nettiin kuolleille rakkailleen muistosivut, ja voiko tämä korvata haudoilla käyntiä pyhäinpäivänä. Hiukan hämmentävää. En ole koskaan ajatellut asiaa. Vaikka toki se varmaan on tulevaisuutta, koska harva ihminen synnyinpaikkakunnallaan (nyt taikka vielä vähemmän tulevaisuudessa) asuu elämänsä loppuun saakka.

Mutta sitten muuta asiaa: Onko kukaan koskaan leiponut kukkakaalipizzaa? Siis sellaista, jossa on low carb -pohja kukkakaalista? Kuulin siitä jo muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta kokeilin, ohje kun oli tuoreimman painetun Yhteishyvä-lehden ruokaohjevihkosessa. Pohja on enemmänkin "pullamainen" kuin rapsakka, mutta niin... Jotkut tykkäävät tällaisesta koostumuksesta.

Pizzapohja kukkakaalista (noin pellillinen)

750 g kukkakaalia raastattuna
1 1/2 rkl oliiviöljyä
2 dl juustoraastetta (laita aitoa, vaikka Emmentalia)
1 muna

Laita hiukan öljyä pannulle ja paistele siinä kukkakaaliraaste hieman ruskeaksi. Anna jäähtyä ja sekoita siihen emmentalraaste ja kananmuna. Painele leivinpaperin päälle pellille ja paista 225 C noin 10 minuuttia alatasossa.

Levitä pizzalle tomaattikastike (n. 1 dl vaikka kaupasta valmiina saatavaa pastakastiketta) ja täytä haluamallasi tavalla. Laita takaisin uuniin n.15 minuutiksi.