Vuosi 2016: Muisteloita 10 vuoden takaa

Kannanpa minäkin korteni näitten muisteloitten kekoon., kun näkyvät jotkut muutkin palaavan mielessään tuohon vuoteen. Silloin tapahtuikin paljon. Ensitöikseni tammikuulla mursin pohjeluuni. Nousin autosta ja liukastuin lumipyryllä, enkä ensin käsittänyt ollenkaan, että luu on poikki, vaan yritin nousta ylös useampaan otteeseen. Joku pariskunta tuli auttamaankin. Vasta läsähdettyäni ties monennenko kerran istualleni jälkakäytävälle, huomasin, että oikea jalka sojottaa ihan väärään suuntaan, eli taaksepäin. Kipua en tuntenut ollenkaan.

Mutta sehän meni murskaksi koko nilkka siinä rytäkässä.

Eikun piipaa-autolla sairaalaan ja se leikattiin. Olivat laittaneet sitten iloisenvärisen kipsinkin, kun oli punaista varmaan jäänyt joulun jäljiltä.

Se nilkka murtui vielä lisää kun yritin nousta ylös, joten se jouduttiin leikkaamaan saman vuoden aikana kaikkiaan kolme kertaa, ja seuraavalla kerralla sain (oman toiveeni mukaan vähän hillitymmän värisen kipsin.

Kolmannella kerralla (kesä) ei kipsiä enää tullut, mutta sinne laitettu metallituki otettiin pois ja ortopedi vaan sanoi, ettei tuo tuon kummemmaksi tästä tule, vaan sen kanssa on elettävä.

Ennen kolmatta leikkausta ehdin käydä tämän koipeni kanssa Royal Ascotissakin. Mekko oli vaalea pitsimekko mustan pashminan kanssa, ja hattu oli yksi lemppareistani, mustalla harsolla ja rusetilla sen takana.

Kuva otettu ennen lähtöä papa Michaelin keittiössä Stamford Brookissa (Lontoo).

Eipähän ollut leveää lieriä jonka kanssa törmäillä ovenpieliin.

Laukkuna oli vanha kiiltonahkainen Kate Spaden "Duet"

 

Maltillista pelaamista, mutta kylläpä sillä(kin) reissulla taas shampanjaa meni

Niin, sitten heinäkuussa sain soiton Sveitsistä Rochelta. Tarvitsivat neljäksi kuukaudeksi "kiireapulaista" kliiniselle, ja kävin läpi pienen haastattelun samana päivänä kun koipi oli leikattu kolmanteen kertaan. Olin vielä hiukan sekaisin nukutuksen jäljiltä ja lupauduin, kun tarjosivat hommaa. 

Kun pää hiukan selvisi, aloin miettiä, että miten ihmeessä saan silloiset hommani paketoitua kahdessa viikossa, mutta niinpä vaan sain ja olin Baselissa kahden viikon päästä kyynärsauvoineni. Tietämättä edes missä asua.

Varasin sitten AirBnB:n Birsfeldenistä vanhan mummun luota, joka ei puhunut kuin Sveitsin saksaa, mutta hyvin meni kommunikointi (minä omassa huoneessani ja hän olkkarissa) Googlen avulla.

Parin viikon päästä minulla olikin sitten asunto Baselin vanhan kaupungin muurien sisäpuloella.

Asuin tästä vasemmalle kun kääntyy. Taustalla vanha kaupunginportti, Spalentor, joste meni läpi ratikka Ranskan puolelle.

Koko Sveitsissä vietetty aika venyi pariksi vuodeksi ja siellä viihdyin, kun siellä jo valmiiksi asui paljon vanhoja kavereita, brittejä ja suomalaisia eri läähefirmoista. Vaan tasan ei käy nallekarkit, parin vuoden päästä Rochelta sai lähteä iso osa vakkariporukkaakin, koska firman pipeline ei nyättänyt ollenkaan hyvältä.

Työporukan kanssa käytiin vähän melomassa Ranskan ja Saksan puolella ja tipahdin kerran kanootista, ja siitä sain kyllä kuulla vielä vuosia jälkeenpän. "Amy ei oikein ymmärtänyt, että pitää pysytellä sen kanootin päällä, eikä siellä alla". Mielenkiintoista oli kyllä katsoa kanootin alla kirkkaassa vedessä, kun kalaparvet lähtivät kiireesti karkuun. 

Välillä käytiin Saksan puolella Schwarzwaldissa patikoimassa. Kuvassa Todtnaun putoukset

Kavereita hyppäsi siellä kylässä usein ja kaikki vein aina Tinguelyn museoon, jossa oli merkillisiä härpäkkeitä. Lipun sai firman alennuksella.

Toinen käyntikohde oli aina Rochen tornissa (Sveitsin korkein rakennus ennen kuin se toinen torni valmistui) ylhäällä oleva ravintola Pebbles Bar.

Nykyäänhän siellä on vielä korkeampikin torni tämän vanhan vieressä. Sielläkin on ravintola yläilmoissa. 

Komeat olivat näkymät Reinille, ja olihan siellä parvekekin.

Roskapolitiikka toi Sveitsissä hiukan päänvaivaa. Siellä oli aika tarkkaa roskien lajittelun suhteen ja minun lähelläni oli esimerkiksi paikka, johon sai viedä vanhat silmälasit. Täällä lisää aiheesta.

Basel on siitä kiva paikka, että siellä tapahtuu jotain kaiken aikaa. Kun syysmessut olivat ohi, avattiin joulutorit.

Matkustaminen sieltä oli edullista, Easyjetillä pääsi esim. parilla kympillä Nizzaan. Jos halpislentofirmoja mollataan, niin Easyjetille annan täyden kympin, hyvä palvelu ja laaja verkosto.

Marraskuussa ehdittiin käydä Lontoossakin, Kew Gardensin valon polulla, mukana nuori neiti Suomesta (miehen lapsenlapsi). Täällä juttua siitä.

Jouluksi tietystikin tulin Suomeen, ja siinä se vuosi 2016 sitten olikin. Paljon ehti tapahtua vuoden sisällä, eikä tässäkään ollut vielä ihan kaikki. Jotakin olisi saanut jäädä sattumattakin, kuten tuo koiven katkaisu ja kanootista tippuilu 😂, josta entiset työkaverini edelleen naljailevat. Sattuuhan sitä. Tekevälle ainakin.