Se on vähän niin, että jos IT-kamoihinsa uusii yhden palikan, saa nähdä aikalailla vaivaa että saa kaikki muut palikat toimimaan sen uuden palasen kanssa. Pahimmassa tapauksessa joutuu uusimaan koko setin, ja siinä vaiheessa ei kyllä naurata, ellei juuri ole saanut esim. loton päävoittoa, jolla toimenpiteen voi köykäisesti rahoittaa.
Minulla on siis uuden uutukainen MacBook ja yritin siihen asentaa Elisan nettitikkua. Asennus ei sujunut (eikä vika ollut todellakaan tuolin ja läppärin välissä) mitenkään, joten nappasin vehkeet kainalooni ja menin kaupungille erääseen kahvilaan suorittamaan asennustyötä, sillä arvelin, että wi-fiä saatettaisiin tarvita.
Niinpä tarvittiinkin. Asensin ja yritin käynnistää. Muuten hyvä, mutta se tyssäsi konfigurointiin. Päivitin kaikki mahdolliset ohjelmistot ja asensin vielä tikun pyytämän Javan. Buuttasin, eikä vieläkään toimi. Poistin ohjelman, asensin uudelleen, buuttasin, päivitin vielä pari ohjelmistoa, eikä vieläkään henkeä saanut puhallettua mokomaan stidiin.
Elisan nettisivuille: Niinpä tietty, tämä Macin uusin käyttis ei tue Huawein tikkua. Ajattelin, että jopa on kerpele. Kolmas oluttuopillinen kokista meni miettiessä.
Sitten kekkasin mennä Huawein omille sivuille. Kas, sieltä sai imutettua ohjelmiston ja nyt sen varassa tämä sitten pelaa!
Mutta että oli vaikea homma! Nyt ilta menee asennellessa kaikkea pientä, mutta tärkeää ja MsOffice-paketti, joka on aika pläjäys ja on kohtapuoleen latautunutkin.
Tämä kertomus vaan kaikille siksi, että ei kannata vaipua epätoivoon, ellei kaikki heti sujukaan kuin Strömsössä. Kannattaa vaan tsekata kaikkien mahdollisten osapuolien nettisivut ja käyttää mielikuvitusta.
Nyt on sitten iPhonekin päivitetty ja Instagram vaatii vielä opettelua.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Macbook. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Macbook. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. kesäkuuta 2012
torstai 30. kesäkuuta 2011
Mac versus PC
Ei sita uskoisi, etta lapparin ostossakin saattaa viela tassakin iassa olla pahkailemista, ja tulla fiboja. Kerronpas, kuinka tassa taas kaytiinkaan...
Olen kayttanut lapparia about vuodesta 1995. Eka kontaktini oli Applen innovatiiviseen poytakoneeseen, jossa oli huippuhieno laptop-malli sisalla: Sen saattoi ottaa kivasti mukaan tyomatkoille. Nettiin silla ei tietenkaan paassyt, mutta sinansa se teki toista helpompaa, koska raportteja ja muuta voi kirjoitella omassa hotellihuoneessa. 1996 sitten sain kayttooni jo oman Toshiban kannettavan, joka oli aikast hieno siihen aikaan, mutta auttamaton paksukainen, joka taisi painaakin aikalailla. Minulla oli myos kannettava mustesuihkuprintteri, jonka sai taiteltua lapparilaukun taskuun. Vielakaan en ole nahnyt yhtakaan niin pienta matkamallia! En tosin muista, minka merkkinen se oli.
Viime vuosina on toissa ollut Lenovo (ent. IBM), ja kotona kulutan jo kolmatta Maccia. Talla kertaa toiminnassa on MacBook Air, se korkeampikapasiteettinen.
Alkuvuodesta haksahdin ostamaan PowerBookini korvaajaksi reissuille HP:n pikkulapparin, ja se oli virhe! Kyseinen varkki on hidas kuin mika, ja kovin vahan siina on muistiakaan. Siis mitaan MsOffice-paketin lataamista ei voinut kuvitellakaan. Spotifyn latasin, mutta poistin sen todettuani, etta se syo liikaa muistia, eivatka kaiuttimetkaan olleet haappoiset (eivathan ne ole missaan lapparissa, mutta silti, minulla on ministereot, jotka voi kytkea lappariin, ja marjoilla kasilaukkuun menevat kajarit, joihin voi laittaa vaikka iPODin, joita niitakin on minulla kaksi).
Myos kaikenlaisten lisien asentelu on PC:ssa aika tuskastuttavaa hommaa, varsinkin, jos on aiemmin omistanut Macin, jossa monien lisalaitteiden kytkeminen ei vaadi mitaan erityisasenteluja, vaan lappari ymmartaa heti toimia yhteen monen laitteen kanssa. Tasta hyvana esimerkkina digikamerat.
Nyt sitten tama uusi Mac: Olin varautunut kuluttamaan aikaani asennusten parissa, mutta sepas mokoma ohjasi minut tyylikkaasti asennusten lapi, otatti valokuvan itsestani rekisteroitymista varten, ja tunnisti nettitikunkin heti, kun sen siihen tokkasin. nettitikku hiukan patki, mutta saadin sen avaamaan yhteyden aina kun Macbook on paalla, ja nainhan se nyt sitten tekee. Itse asiassa olin tassa viime viikolla kuuntelemassa ja katsomassa yhta luentoa netin valityksella, ja halusin katkaista sen kesken, koska ystavat odottivat minua illalliselle, eika yhteys katkennustaan. Nyppasin nettitikun irti, ja kas, luento vaan jatkui, eli mitaan tikkuakaan ei tarvittu. Yllattavaa!
Siis ei enaa koskaan PC:ta! Asensin MsOffice 2011 (Mac-versio oli siis nain uusi), ja otin kayttoon kokeiluversion MsOutlookista, joka heti alysi luoda yhteyden Gmailiini, eli ei edes mitaan postilaatikon asetuksia tarvinnut tehda kummallekaan, ei Macmeilille eika MsOffice for Macille! Olisipa se aina yhta helppoa!
Lisaksi tama kannettava on todella nopea, ohut, ja kevyt kantaa. Ainos miinuspuoli on se, etta akkua ei saa irti, joten sikali sita ei voi saastaa eika korvata uudella, sitten kun se joskus hiipuu.
Olen kayttanut lapparia about vuodesta 1995. Eka kontaktini oli Applen innovatiiviseen poytakoneeseen, jossa oli huippuhieno laptop-malli sisalla: Sen saattoi ottaa kivasti mukaan tyomatkoille. Nettiin silla ei tietenkaan paassyt, mutta sinansa se teki toista helpompaa, koska raportteja ja muuta voi kirjoitella omassa hotellihuoneessa. 1996 sitten sain kayttooni jo oman Toshiban kannettavan, joka oli aikast hieno siihen aikaan, mutta auttamaton paksukainen, joka taisi painaakin aikalailla. Minulla oli myos kannettava mustesuihkuprintteri, jonka sai taiteltua lapparilaukun taskuun. Vielakaan en ole nahnyt yhtakaan niin pienta matkamallia! En tosin muista, minka merkkinen se oli.
Viime vuosina on toissa ollut Lenovo (ent. IBM), ja kotona kulutan jo kolmatta Maccia. Talla kertaa toiminnassa on MacBook Air, se korkeampikapasiteettinen.
Alkuvuodesta haksahdin ostamaan PowerBookini korvaajaksi reissuille HP:n pikkulapparin, ja se oli virhe! Kyseinen varkki on hidas kuin mika, ja kovin vahan siina on muistiakaan. Siis mitaan MsOffice-paketin lataamista ei voinut kuvitellakaan. Spotifyn latasin, mutta poistin sen todettuani, etta se syo liikaa muistia, eivatka kaiuttimetkaan olleet haappoiset (eivathan ne ole missaan lapparissa, mutta silti, minulla on ministereot, jotka voi kytkea lappariin, ja marjoilla kasilaukkuun menevat kajarit, joihin voi laittaa vaikka iPODin, joita niitakin on minulla kaksi).
Myos kaikenlaisten lisien asentelu on PC:ssa aika tuskastuttavaa hommaa, varsinkin, jos on aiemmin omistanut Macin, jossa monien lisalaitteiden kytkeminen ei vaadi mitaan erityisasenteluja, vaan lappari ymmartaa heti toimia yhteen monen laitteen kanssa. Tasta hyvana esimerkkina digikamerat.
Nyt sitten tama uusi Mac: Olin varautunut kuluttamaan aikaani asennusten parissa, mutta sepas mokoma ohjasi minut tyylikkaasti asennusten lapi, otatti valokuvan itsestani rekisteroitymista varten, ja tunnisti nettitikunkin heti, kun sen siihen tokkasin. nettitikku hiukan patki, mutta saadin sen avaamaan yhteyden aina kun Macbook on paalla, ja nainhan se nyt sitten tekee. Itse asiassa olin tassa viime viikolla kuuntelemassa ja katsomassa yhta luentoa netin valityksella, ja halusin katkaista sen kesken, koska ystavat odottivat minua illalliselle, eika yhteys katkennustaan. Nyppasin nettitikun irti, ja kas, luento vaan jatkui, eli mitaan tikkuakaan ei tarvittu. Yllattavaa!
Siis ei enaa koskaan PC:ta! Asensin MsOffice 2011 (Mac-versio oli siis nain uusi), ja otin kayttoon kokeiluversion MsOutlookista, joka heti alysi luoda yhteyden Gmailiini, eli ei edes mitaan postilaatikon asetuksia tarvinnut tehda kummallekaan, ei Macmeilille eika MsOffice for Macille! Olisipa se aina yhta helppoa!
Lisaksi tama kannettava on todella nopea, ohut, ja kevyt kantaa. Ainos miinuspuoli on se, etta akkua ei saa irti, joten sikali sita ei voi saastaa eika korvata uudella, sitten kun se joskus hiipuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)