Parsakauden aloitus

Nyt sitä saa, eli vihreää parsaa. Valkoista en ole vielä kaupoissa nähnyt. Ystäväni kyseli eräänä päivänä, miten parsa laitetaan ja huomautin, että ei ainakaan keittämällä. Parsasta imittäin katoaa keittämällä maku, kun taas grillaamalla se pysyy paljon paremmin.

Joskus aiemmin kirjoittelin parmankinkkuun käärityistä parsoista, jotka paistetaan uunissa. Nyt siis grillataan ne. Tämä sopii siis nimenomaan vihreälle parsalle.

Parsojen perkaaminen on helppoa; puumainen tyvi napsautetaan käsin poikki siitä, mistä se katkeaa. Ns. babyparsat ovat valmiita perkaamatta. Jos parsan alaosassa on kovin kuitumaista pintaa, sen voi veitsen kanssa vetää suikaleittain pois.

Sivele parsat oliiviöljyllä ja grillaa niitä käännellen 5-10 minuuttia, siis siten, että ne pehmenevät al denteksi, eli taipuvat hyvin kun niitä taivuttaa.

Ne voi ennen syöntiä pirskottaa balsamiviinietikalla, tai pyöräyttää nopeasti vinaigrettessa, jonka tekaisee nopeasti vaikka tämän ohjeen mukaan. Voit käyttää oliiviöljyä ja mitä tahansa viinietikkaa haluat.

Parsaa parmankinkulla

Kun tätä piknikvakkariamme maistaa, ei enää tee mieli keitellä parsaa, sillä näin kun parsan laittaa, maut tiivistyvät. Se maistuu kuumana ja kylmänä, ja tosiaan onkin ollut aina yksi pikniksuosikeista.

Kääräise putsatut parsat parmankinkun siivuun. Puumainen osa katkeaa näppärästi pois.

Valuta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouhaise päälle pippuria ja ripota muutama merisuolarae. Kinkku on aika suolaista, joten suolan kanssa kannattaa olla säästeliäs.

Paista n. 180 C uunissa tunti tai toista. Ei ole niin nuukaa.