En ole mikaan todella herkkaihoinen, mutta ostinpa taannoin Strawberrynetista poskipunan, siis "maahohtojauheen". Sarjaa mainostetaan herkan ihon kosmetiikkana. Dr. Hauschka on merkki.
Muuten hyva, mutta se haju! Minulla ei ole mikaan hyva hajuaisti, mutta tama parfyyminen tuoksu oli jo minullekin ihan liikaa. Olkoonkin se vaikkapa eteerisista oljyista, kuten ilmeisimmin tassa tapauksessa. Limonene, citronella, linalool, geranium ja kumariini, sanotaan tuoteselosteessa. Linalooli on todella usean allergian aiheuttaja. Geranium, eli pelargoni peittaa alleen todella hyvin muut tuoksut.
Miksi ihmeessa tallaista sallitaan? Jos mina valitan liiasta tuoksusta, niin jo se on iso juttu.
Taman kanssa ei oikeasti voi kayttaa mitaan parfyymia. Pelargonille en tosin haluaisi tuoksua, se on aika vastenmielisen tunkkainen haju. Kumariini, eli kanelin tuoksu on toinen voimakas, jonka tunnistan.
Niin, "luomumeikkeja", mutta mielestani asiakasta johdetaan harhaan (siis sikali, etta hmiset kuvittelevat ne hajusteettomiksi ja allergeenittomiksi). Joskus se luomu saattaa aiheuttaa pahojakin allergisia reaktiota. En yhtaan epaile, etteiko astmaatikko saa tasta pahaa hengenahdistusta.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Lontoossa taas
En ole varmaan maininnutkaan, mutta tama on toinen kotikaupunkini. Rakkaampi kuin se, jossa virallisesti asun.
Englantilaiset ovat oikeasti viela nurkkakuntaisempia kuin suomalaiset. Sanon taman kymmenen vuoden kokemuksella. Suomalaiset ovat huolissaan siita, mita muut heista ajattelevat, mutta nama takalaiset eivat ole. Minun kotimaani (ja kansalaisuuteni) ilmeisestikin usein unohdetaan, kun paastaan halveeraamaan ulkolaisia.
Rasismi on myos taalla huipussaan. Tosin sehan nykyaan nostaa paataan Euroopassa muutenkin. Osaavat ne nuoret kuitenkin, rodusta ja kansallisuudesta riippumatta.
Tulin eraana paivana kotiin bussilla, ja vieressani istui aasialaisen nakoinen vanha nainen, joka ei bussipysakilta uskaltanut kavella kotiinsa, koska takapenkilla istuneet teinitytot kiusasivat ja uhkailivat hanta. Yksi naista nuorista naisista pitgi hijabia, siis muslimien huivia. Olin todella allistynyt, koska olen aina kuvitellut muslimeita hyvin kasvatetuiksi ja varsinkin vanhuksia kunnioittaviksi.
Minun pysakkini oli suoraan kotioven edessa, mutta vanhan naisen saatteli ystavallisesti kotiinsa eras bussissa ollut mieshenkilo.
Joissain asioissa tosin britit (ja muunkinmaalaiset) paihittavat suomalaiset. Se on ystavallisyys. Suomesta lahtiessani lentokentalla olivat liukuportaat poissa kaytosta, ja hinasin siis matkatavarani portaiden alapaahan. Mitaan sanomatta se napattiin eraan tuntemattoman mieshenkilon toimesta ja kannettiin portaat ylos. Oli sanomattakin selvaa, etta kiitin hanta englanniksi. Mies oli tosiaankin ulkomaalainen.
Suomalaiset miehet eivat kayttaydy noin hyvin.
Englantilaiset ovat oikeasti viela nurkkakuntaisempia kuin suomalaiset. Sanon taman kymmenen vuoden kokemuksella. Suomalaiset ovat huolissaan siita, mita muut heista ajattelevat, mutta nama takalaiset eivat ole. Minun kotimaani (ja kansalaisuuteni) ilmeisestikin usein unohdetaan, kun paastaan halveeraamaan ulkolaisia.
Rasismi on myos taalla huipussaan. Tosin sehan nykyaan nostaa paataan Euroopassa muutenkin. Osaavat ne nuoret kuitenkin, rodusta ja kansallisuudesta riippumatta.
Tulin eraana paivana kotiin bussilla, ja vieressani istui aasialaisen nakoinen vanha nainen, joka ei bussipysakilta uskaltanut kavella kotiinsa, koska takapenkilla istuneet teinitytot kiusasivat ja uhkailivat hanta. Yksi naista nuorista naisista pitgi hijabia, siis muslimien huivia. Olin todella allistynyt, koska olen aina kuvitellut muslimeita hyvin kasvatetuiksi ja varsinkin vanhuksia kunnioittaviksi.
Minun pysakkini oli suoraan kotioven edessa, mutta vanhan naisen saatteli ystavallisesti kotiinsa eras bussissa ollut mieshenkilo.
Joissain asioissa tosin britit (ja muunkinmaalaiset) paihittavat suomalaiset. Se on ystavallisyys. Suomesta lahtiessani lentokentalla olivat liukuportaat poissa kaytosta, ja hinasin siis matkatavarani portaiden alapaahan. Mitaan sanomatta se napattiin eraan tuntemattoman mieshenkilon toimesta ja kannettiin portaat ylos. Oli sanomattakin selvaa, etta kiitin hanta englanniksi. Mies oli tosiaankin ulkomaalainen.
Suomalaiset miehet eivat kayttaydy noin hyvin.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Meikkivoiteista lisaa
Oikeastaan tarvitaan useitakin meikkipohjia. Pimeina iltoina keinovalossa naama nayttaa aikalailla erilaiselta kuin luonnonvalossa. Arkena pohjan ei tarvitse olla kovin peittava, mutta aurinkosuoja on tarpeellinen, ainakin kevaalla ja kesalla kun paiva paistaa ja pahimmillaan heijastuu lumesta/vedesta moninkertaistaen sateitten vaikutuksen.
Tassa jalleen kaksi hyvaa ostosta: Diorin Diorskin X4 Control Pore Refining -puuteri on hyva "korjaussarja" kasilaukussa. Pienentaa huokosia. Shiseidon Perfect Refining Foundation on keskipeittava ja huokosia katkeva paivakayttoon sopiva meikkivoide. Molemmat saa Strawberrynetista aika edullisesti.
Aiemmin esittelemani Too Facet'in meikkivoide on parhaimmillaan iltakaytossa.
Niin, ja kuulin tassa taannoin, mika on vanhojen Hollywood-kaunottarien hyvan ihon salaisuus. He ajelivat aina miesten partakoneenteralla kasvoistaan kaikki karvat pois, pienimmatkin (ei toki kuitenkaan kulmakarvoja ja ripsia). Taman paalla sminkki naytti niin siloiselta, minka me kaikki olemme vanhoja elokuvia katsoessamme huomanneet.
Kun paasta paasee, niin hannasta tarttuu
Naitten sormieni artroosiin maarattyjen laakkeiden kanssa on ollut varsinaista lampaanpolskaa. Joskus, kun tyokseni jouduin lukemaan potilaspapereita, ajattelin, etta EI VOI olla niin paljoa kaikenlaisia kummallisia oireita, mutta kyllapa niita vaan on osunut omallekin kohdalleni. Alkaen eraasta verenpainelaakkeesta, joka yhdesta pillerista aiheutti rakkulaisen ihottuman varpaista paalakeen.
Kaytin ensin tavallisia tulehduskipulaakkeita, naprokseenia ja ketoprofeenia. Sitten lisasin siihen keskushermostovaikutteisen tramadolin, joka sopii hyvin yhteen tulehduskipulaakkeiden kanssa, mutta minun kroppani kanssa se ei sitten sopinutkaan. Tuli huimailua. Ihan niinkuin minun tasapanoaistini ei olisi jo valmiiksi ollut siita heikoimmasta paasta. Naprokseeni muuten tutkitusti saattaa aiheuttaa painajaisunia. Oikeita sellaisia.
Tuo kipu on kaikista pahin oisin, tai rasituksen jalkeen. Ihan niinkuin joku tunkisi teravaa sukkapuikkoa nivelesta lapi. Siispa lisattiin unta parantava laake (niin, mina en voi kayttaa ns. normaaleja unilaakkeita, koska en takuulla nuku ja seuraavana paivana olen kuin humalassa, jalat menevat alta). Laake oli mirtatsapiini, joka sitten todella hyvin nukuttikin, mutta....
Se valitettavasti lisaa myos ruokahalua. Vaikka kuinka tiesi, ettei VOI OLLA nalka, nalka kurni suolistossa kuitenkin koko ajan.
Noniin, se lopetettiin ja tilalle vaihdettiin amitriptyliini, jonka pitaisi nostaa kipukynnysta. Nukuin kylla, mutta se unetus kesti valitettavan pitkaan aamuun. Siirryin ottamaan laakkeen jo myohaisiltapaivalla. Homma OK, mutta yot olivat talla laakkeella kuin lapi yon jatkuva sarja toimintaleffoja - joiden "sankaritar" (tai takaa-ajettu) olin - mina itse. Todella levotonta menoa.
Sitapaitsi se kuivatti suuta todella pahasti. Koko ajan olisi pitanyt juoda jotain, ja minahan join, kylma vesi kun on niin hyvaa. Kun naiden jokaoisten toimintaleffojen lomaan tunkee viela tamantasta juoksemista vessassa, niin on sanomattakin selvaa, ettei uni ole lepoa.
Tassa valissa sitten neurologi kirjoitti reseptin epilepsialaakkeesta, pregabaliinista, jota myos neuropaattisen kivun hoitoon kaytetaan. Seuraus oli totaalinen blackout ja yksi sunnuntaipaiva katosi mystisesti elamastani. Sitapaitsi se aiheutti levottoman olon. Muistaakseni.
Paatin kestaa kuivaa suuta juomatta niin paljoa, ja kayttamalla sen sijaan xylitolpastilleja. Sen nyt arvaa, mita siita seurasi kun kulkee paivan sellainen huulessa. Maha menee iloisesti sekaisin.
Jalleen tuli uusi resepti: Talla kertaa toinen epilapsialaake eli gabapentiinia. Hain asken laakkeen ja karron sitten, miten se vaikutti, jos vaikutti.
Minulla on ensi viikolla esitelma konferenssissa Lontoossa, ja sita seuraavalla Berliinissa, ja mietin nyt jo, miten niista selvian. Olisi syyta nukkua edellinen yo hyvin. Toisekseen puhuja ei voi koko ajan joka lauseen valissa horppia vetta. Kuvittelisin, etta sita menisi tunnin esitelman aikana ainakin kannullinen.
Sitapaitsi jos puhun kuivalla suulla, se saattaa menna sossottamiseksi, eika sekaan ole kivaa yleisoa ajatellen. Ovathan he maksaneet paasysta tilaisuuteen.
Pastilli suussakaan ei voi oikein puhua, puhumattakaan siita, mita ennen esitelmaa syodyt pastillit voisivat aiheuttaa. Sen pastillin voi vahingossa vetaa keuhkoputkiinsa, tai yskaisykin voi muuttua isoksi katastrofiksi.
Suo siella, vetela taalla.
Kaytin ensin tavallisia tulehduskipulaakkeita, naprokseenia ja ketoprofeenia. Sitten lisasin siihen keskushermostovaikutteisen tramadolin, joka sopii hyvin yhteen tulehduskipulaakkeiden kanssa, mutta minun kroppani kanssa se ei sitten sopinutkaan. Tuli huimailua. Ihan niinkuin minun tasapanoaistini ei olisi jo valmiiksi ollut siita heikoimmasta paasta. Naprokseeni muuten tutkitusti saattaa aiheuttaa painajaisunia. Oikeita sellaisia.
Tuo kipu on kaikista pahin oisin, tai rasituksen jalkeen. Ihan niinkuin joku tunkisi teravaa sukkapuikkoa nivelesta lapi. Siispa lisattiin unta parantava laake (niin, mina en voi kayttaa ns. normaaleja unilaakkeita, koska en takuulla nuku ja seuraavana paivana olen kuin humalassa, jalat menevat alta). Laake oli mirtatsapiini, joka sitten todella hyvin nukuttikin, mutta....
Se valitettavasti lisaa myos ruokahalua. Vaikka kuinka tiesi, ettei VOI OLLA nalka, nalka kurni suolistossa kuitenkin koko ajan.
Noniin, se lopetettiin ja tilalle vaihdettiin amitriptyliini, jonka pitaisi nostaa kipukynnysta. Nukuin kylla, mutta se unetus kesti valitettavan pitkaan aamuun. Siirryin ottamaan laakkeen jo myohaisiltapaivalla. Homma OK, mutta yot olivat talla laakkeella kuin lapi yon jatkuva sarja toimintaleffoja - joiden "sankaritar" (tai takaa-ajettu) olin - mina itse. Todella levotonta menoa.
Sitapaitsi se kuivatti suuta todella pahasti. Koko ajan olisi pitanyt juoda jotain, ja minahan join, kylma vesi kun on niin hyvaa. Kun naiden jokaoisten toimintaleffojen lomaan tunkee viela tamantasta juoksemista vessassa, niin on sanomattakin selvaa, ettei uni ole lepoa.
Tassa valissa sitten neurologi kirjoitti reseptin epilepsialaakkeesta, pregabaliinista, jota myos neuropaattisen kivun hoitoon kaytetaan. Seuraus oli totaalinen blackout ja yksi sunnuntaipaiva katosi mystisesti elamastani. Sitapaitsi se aiheutti levottoman olon. Muistaakseni.
Paatin kestaa kuivaa suuta juomatta niin paljoa, ja kayttamalla sen sijaan xylitolpastilleja. Sen nyt arvaa, mita siita seurasi kun kulkee paivan sellainen huulessa. Maha menee iloisesti sekaisin.
Jalleen tuli uusi resepti: Talla kertaa toinen epilapsialaake eli gabapentiinia. Hain asken laakkeen ja karron sitten, miten se vaikutti, jos vaikutti.
Minulla on ensi viikolla esitelma konferenssissa Lontoossa, ja sita seuraavalla Berliinissa, ja mietin nyt jo, miten niista selvian. Olisi syyta nukkua edellinen yo hyvin. Toisekseen puhuja ei voi koko ajan joka lauseen valissa horppia vetta. Kuvittelisin, etta sita menisi tunnin esitelman aikana ainakin kannullinen.
Sitapaitsi jos puhun kuivalla suulla, se saattaa menna sossottamiseksi, eika sekaan ole kivaa yleisoa ajatellen. Ovathan he maksaneet paasysta tilaisuuteen.
Pastilli suussakaan ei voi oikein puhua, puhumattakaan siita, mita ennen esitelmaa syodyt pastillit voisivat aiheuttaa. Sen pastillin voi vahingossa vetaa keuhkoputkiinsa, tai yskaisykin voi muuttua isoksi katastrofiksi.
Suo siella, vetela taalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)