lauantai 4. toukokuuta 2019

Lauantaita Dublinista

Tulin tosiaan alkukuusta tänne Dubliniin työasioissa. Enkä tiedä, kauanko viivyn. Nyt näyttää siltä, etten ehkä niin kauaa kuin roikuin Sveitsissä, sillä täällä asuntojen saatavuus on erittäin huono.
Oletteko koskaan nähneet keltaista pionia? Tällä tontilla on yksi.

Asustelen Cabinteelyn (Dublinista etelään) lähellä AirBnb:ssä. Buukkasin tämän vain muutamaksi päiväksi, ja paikan emännän kanssa sovittiin, että voin asua toukokuun loppuun ja maksan viikoittain. Tämä sopimus siis AirBnb:n ulkopuolella, sillä en itsekään tiedä, miten kauan täällä olen. Tästä pääsee kätevästi numero 7 bussilla kaupunkiin ja työpaikalle (Novartis).

Nyt hän sitten tänään kyseli, että olenko löytänyt huomisesta alkaen toisen asuinpaikan. Olin todella ällistynyt ja kommentoin, että emmekö me sopineet, että olisin tällä pidempään ja maksaisin viikoittain? Ilmeisimmin tuli sitten jokin informaatiokatko ja hän oli sitten "sopinut lähtevänsä pohjoiseen tyttärensä luo".

Tulipa pieni paniikki! Jos tästä työmatka ottaa noin tunnin, niin seuraava majapaikka löytyikin sitten itse asiassa firmaa lähempää, mutta valitettavasti kävely töihin kestäisi yli tunnin per sivu, eikä sopivaa poikittaislinjaa löydy millään pelillä eikä vehkeellä. Eikä minulla ole autoa täällä. Eli usealla bussilla joutuu kulkemaan ensin ihan ydinkeskustaan ja sitten rannanmyötäisesti työpaikalle. Kestää liki pari tuntia sivu, vaikka se AirBnb onkin enemmän keskustassa kuin tämä!

Koko homma tuntuu jopa työläämmältä kuin Sveitsin touhu :(  Siellä sentään kalustettu asunto löytyi helposti.

Ongelmana on Irlannin talouskasvu, jonka takana on suurimmaksi osaksi se, että valtio antaa verohelpotuksia firmoille. Siksi isot firmat, kuten Novartis, ovat keskittäneet tänne toimintojaan. Asuntojen rakentaminen ja muun infrastruktuurin (esim. julkiset kulkuneuvot) kehittyminen vaan laahaa pahasti jäljessä, eikä asia korjaannu ainakaan vielä pariin vuoteen, vaikka paljon rakennetaankin.

Siksi vuokra-asuntoja on rajoitetusti markkinoilla, ja jopa yhdestä soluasunnon pienestä huoneesta 1000 euroa kuussa ei ole mikään ihmettelynarvoinen hinta. Tämä soluasunto voi sitten sijaita jopa kilometrien ja parin tunnin matkan päässä ydinkeskustasta. Suorastaan sikamaista...

Digikehitykseltään tämä maa on onneksi Sveitsiä edellä. Pankkitilin avaaminenkin sujui hienosti videon välityksellä, mikä oli uusi kokemus minulle.

Tällaista tänne tällä kertaa, tosin vaikuttaa siltä, että lyhyeksi voi jäädä tämä konsulttikeikka 😄

perjantai 3. toukokuuta 2019

Irlantilaisia puutarhoja

Täällä on vähän sama kuin UK:ssa. Puhutaan puutarhoista talon edessä ja takana. Siitä huolimatta, että se "puutarha" olisi pienempi kuin postimerkki. Vähän hassua suomalaisittain ajateltuna. Tässä esimerkkejä (ja pari muuta kuvaa).







Kiirettä on pitänyt, mutta tulossa on pitkä viikonloppu, koska maanantaina on bank holiday. Yritän postailla paremmin silloin :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Keskiviikko kuvina

Vappua ei tullut vietettyä oikeastaan mitenkään tänä vuonna. Paitsi, että mies oli ostanut simaa ja tippaleipiä, jotka sitten eilen jäivät kaiken kiireen keskellä syömättä.
Päivä alkoi kuuden aikaan aamulla eräästä kahvilasta Riian lentokentällä. Tai sitten Turun lentokentällä kahvilla ja erittäin tuoreella munkilla jo ennen kello viittä.

Kööpenhaminaan saavuin sopivasti Kastrupin D-siipeen, jonka pääterminaalin puoleisessa päässä on Steffin koju, josta saa sikamaisen hyviä French Dogs! Siis rapeaksi grillissä lämmitettyä/grillattua patonkia, jonka keskelle on porattu pitkittäissuunnassa reikä ja siihen sitten laitettu mausteiden kanssa napsahtava nakki. En ole yleensä pikaruoan ystävä, mutta näitä on aina täältä saatava! Jossain vaiheessa niitä sai Oslon Gardemoeninkin kentältä, mutta viimeksi en enää paikkaa löytänytkään. Kastrupissa näitä myy ei-Schengen puolella 7Eleven.



Jos lentokentillä evästelee, yksi hyvä valinta on Caviar House. On niitä tosin muuallakin kuin lentokentillä. Hoeman hintavampi, mutta hyvä valinta, ja voittaa aina loungen tarjoilut.  

Vaikka söinkin tuon "ranskalaisen koiran", kävin silti loungessa tsekkaamassa meilini ja lataamassa puhelimen (nykyään on tosin latauspisteitä muuallakin). Tässä oli kolmen tunnin vaihto, joten ehti senkin tehdä.

Yksi asia, jota olen aina ihmetellyt juurikin täällä Katrupissa: menetpä loungeen vaikka kuinka aikaisin aamulla, siellä on aina liikemiehiä juomassa Gammeldanskia kahvinsa kanssa (tai jopa ilman). Jos olet ko. tököttiä joskus maistanut, niin tiedät, että se maistuu lähinnä sappinesteelle, joten en oikein ymmärrä, miten joku saa sitä alas aamukuudelta Tai saa alas ylipäätään ollenkaan.

Näitä miehiä oli siellä epälukuinen määrä tänäaamunakin noin kello , mukana muutama nainen. Lisääkin haettin ahkerasti.


Pientä eksotiikkaakin tarjolla: riksoja.

Kuinka moni on katsonut TV:stä tanskalaista sarjaa nimeltä Ruokamakasiini? Jos olet(te), niin mies nimeltä Adam Aamann on varmaan tuttu. Suorastaan itkin verikyyneleitä, kun en enää jaksanut testailla hänen voileipäbaariaan. Tosin olen ollut siellä kerran  - muistaakseni syömässä klassisen katkarapuleivän. Miten mielikuvitukseton valinta!




Tässä sitten päivän päätepiste, jossa huomenna työt kutsuvat. Joko arvaat, missä ollaan?