Essence

Essenceltä tulee paljon hyviä ja edullisia ripsivärejä (ja tietysti muutakin värikosmetiikkaa  - Suomen ulkopuolella on myynnissä myös esimerkiksi tuoksuja ja voiteita). Ostin Münchenistä uuuden ripsivärin, ja kuvat puhukoot puolestaan.

Ensin mietin, että alkaako se kerrostaessa kakkuuntua, mutta eiköhän se vain paksunna (lue: tuuhenna) ripsiä! Läheltä otettu kuva tosin ei anna parasta käsitystä asiasta. 

Ihan kelpo ripsari tähän hintaan ja peittoaa monet kalliimmat merkit!

Kuivuvat silmänympärykset

Taas on se aika, jolloin iho alkaa kaivata jotakin tuhdimpaa kosteutukseen. Ensimmäisenä tuntuvat reagoivan silmänympärykset, jotka ainakin minulla kaipaavat aina varsinkin yöksi jotakin rasvaisempaa voidetta pysyäkseen jotenkin säällisen näköisinä, sillä kun iho silmien alla kuivuu, minulla siihen ilmestyy tulenpunainen ja ärtynyt läiskä välittömästi.

Olen joskus ollut Cliniquen All About Eyes -voiteen (varsinkin se Rich-versio) suurkuluttaja, mutta nyt hankin samalta merkiltä toisen voiteen kokeiluun. Clinique Repairwear Laser Focus lupaa korjata silmänympärysjuonteita (jos nyt mikään ihan siihen pystyy), ja tunnultaan se onkin All About Eyesin kanssa samankaltainen, hyvin miellyttävästi silmänympärysiholle liukuva, paksu voide.

Olen yrittänyt punnita, kumpi näistä on parempi. Loppusuoralla käytössä ne olevat aika lailla samanlaisia. Tämä pistää ihmettelemään, mikä oikeasti on ero, ja miksi valmistajan kannattaisi pitää kahta niin samankaltaista tuotetta markkinoilla. Mielestäni hyviä molemman, ja rasvaisempaa käyttäisin yöksi ja tämä kuvassa oleva sopii sekä päiväksi, että yöksi.

Tällä kertaa en vaivaa teitä INCI-listoilla, mutta äkkiä katsoen tämän Repairwearin pitäisi olla kosteuttavampi ja se tosiaan imeytyykin ihoon nopeammin kuin All About Eyes, jossa lienee rasvaa enemmän.

Repairweariss on paljon enemmän kasvisuutteita kuin tuossa toisessa. Joskus mietin, että ovatko nämä allergian aiheita, ehkä? Suomessahan ollaan todella allergisia monelle asialle, mitä joskus ihmettelen, eikä hyvä hygienia voi selittää tuoksuallergioita.

*****

Hieman "hengetön" postaus. Tiedän. Viimeaikoina on riittänyt kiirettä ja matkaa ja olen (taas kerran) miettinyt, että mihin  tämä blogi on matkalla. Olisiko yleisöllä mitään toivomuksia siitä? Lisää kosmetiikkaa/matkajuttuja/muuta/mitä? Toivomukset otetaan huomioon.

Vanulappujen kulutus, luonto ja kestovanulaput

Jokainen kasvojaan puhdistava tietää, ettei vanulappujen käytöltä voi välttyä. Kun katson kylppärieni roskiksia, niin ne täyttyvät yleensä juuri vanulapuista. Niitähän ei välttämättä saisi huuhtoa WC:n pöntöstä alas.

En muista kirjoitinko jo täällä, että ostamissasi vanulapuissa saattaa olla keinokuitua, joka ei ehkä hajoa luonnossa. Huomasin kauhulla tämän kerran, kun tutkin ostamieni vanulappujen tuoteselostetta. Sitä ei kai juurikaan kukaan lue, enkä ole minäkään lukenut aiemmin.

Kävin tänään Raision Myllyn Apteekissa, jossa tapani mukaan silmäsin läpi kosmetiikkatuotteet, joita siellä on hyvä valikoima. Jopa merkkejä, joita ei juurikaan muualta saa, eli kannattaa piipahtaa, jos sielläpäin kuljette. Silmät osuivat kestovanulappuihin, jotka oli tehty "bambupuuvillasta" (70% bambua ja 30% puuvillaa  - fair enough).

12 kappaletta ja pesupussi noin 15 euroa. Epäröin. Koska kasvojen puhdistukseen menee kaksi per päivä eli aamuin ja illoin, tarvitaan myös kasvovesipyyhe, eli kulunki on neljä kappaletta per päivä. Kaksitoista riittäisi siis kolmeksi päiväksi.

Hmmm. Pesen pyykkiä noin kerran viikossa, eli tämä tarkoittaisi sitä, että joko pesen pyykkiä vähintään kaksi kertaa viikossa tai sitten ostan kestolappuja lisää.

Päätin ostaa koe-erän, eli yhden pakkauksen. Kotona esittelin ostostani huushollin miespuoliselle jäsenelle, jonka kommentti oli, että: "Joo, sä nyt innostut noista, mutta veikkaan, että ne jäävät pidemmän päälle käyttämättä". En nyt sanoisi noinkaan. Olen jo vuosia käyttänyt musliinista puhdistusliinaa, joka tuli Liz Earlen puhdistusaineen kanssa, ja vaikka se ei ole ihan jokapäiväisessä käytössä, se on edelleen käytössä ja pesen sen muun pyykin mukana viikottain. Tämä tukki herran suun :D . Eikä se  ole ainoa puhdistusliina, jota käytän.

Joka tapauksessa; kehotan teitä katsomaan, mitä ostamissanne vanulapuissa on, sillä ne todellakin  - niin uskomatonta kuin se onkin - saattavat sisältää keinokuituja, joista vähintäänkin tulee ainakaan mikromuoveja luontoon.

PS tärkeä asia: Vanulappuihin liittyy myös puuvillan tuotanto, joka tuhoaa ainakin joissain päin maailmaa luontoa ja sen kautta ihmisten elinolosuhteita ja elantoa. Ellet ole katsonut Stacey Dooleyn dokumenttia halpamuodista (ja siis myös puuvillan ryöstöviljelystä), tee se nyt ja klikkaa tätä linkkiä. Siinä on aika järkyttävää faktaa.

Prahassa - ja pieniä muisteloita matkustamisesta

Juurikaan en ole työmatkoista postaillut, joten voin tehdä yhden reportaasin tänään. Hirveän kivasti sitä tulee yleensä kohdetta nähtyä, höh.

Joskus aikoinaan, kun aloitin kv. lääkealan hommat, oli matkustaminen ulkomaille hieman hohdokkaampaa kuin nykyisin, koska viikolla oli matkustettava businessluokassa  - ellet sitten halunnut palata reissultasi sunnuntaina. Jos, niin firma saattoi silloin jopa maksaa ylimääräiset viikonlopun yöpymiset, koska se nyt vaan tuli halvemmaksi! Kuka nyt kuitenkaan olisi halunnut viikonloppuaan pilata reissaamisella, paikassa, johon ei välttämättä olisi mennyt, tai jossa muutenkin joutui jatkuvasti juoksemaan? Useimmiten sitä mieluummin palasi kotiin viikonlopuksi, koska tiedossa oli kuitenkin reissua joka viikko, minulla tavallisimmin 1-3 kertaa per viikko, ja ainoastaan ulkomaille.

Harvoinpa sitä tulee nähtyä itse matkakohteesta juurikaan mitään, mitä nyt sitten taksin ikkunasta. Siksi tämän viikon Prahanreissuni kuvat ovat tätä sorttia:

Hotelli Panoraman pihakiveystä.

Hotelli Panoraman pihalla oleva kivihökötys.

Ruzynen (Vaclav Havel) lentokentällä oli hauska robotti, joka puhui ja elehti, kun sen ohi meni loungen hissille.

Reissun kohokohta, erinomaista savustettua "pork bellyä" fenkolilla maustettuna. Tarjottuna tumman luumukastikkeen ja dumplingsien kanssa. Annoksen kruununa oli tuoretta punaista chiliä (ja persiljanoksa).

Lihan kanssa sopiva viini.

Jälkiruokana ollut omenastruudeli ei yltänyt pääruoan tasolle, mutta tuli silti syödyksi.

Paluumatkan eväät. SAS on petrannut paljon ruokiensa suhteen.

Vakiojälkkäri kahvin kanssa SASin lennoilla.

Ja kas kummaa, piipahdin Arlandassa taas Bülow'lla. Piti hakea täydennystä varastoihin ja tsekkaamassa eräs asia: Ystävättäreni väitti kullanhohtoisten suolakinuskirakeiden olevan kausituotteita (talvi), ja niiden "pölyisemmän" version olevan se normaalituote. Kysyin tästä myyjättäreltä ja hän sanoi niiden olevan kaksi eri tuotetta, ja että kumpikaan niistä ei ole kausituote.

Tuo "pölisevämpi" (vaikka ei se oikeasti mitään pölise) on suolaisempi versio. Ostin molemmat ja vielä vadelmaa herkkusuuherralle kotona.

Prahan kentältä ostin hiukan tuliaisiakin, juustoja ja suklaata lähinnä. Tuollaisen narumaiset juustot ovat sielläpäin tavallisia ja niitä löytää joskus letitettyinä kauniisti. Juustot saattavat olla savustettuja tai sitten ei.

Menemme huomenna suklaa-, punaviini- ja juustoteemaisille illallisille ystävien luo, joten piti miettiä tuliaisiakin.

Orion on tsekkiläinen suklaatehdas, vähän kuin Fazer suomalaisille.

Karlsbadin oblaatit ("öylätit", sama kantasana) ovat paikkakunnalle tyypillisiä vohveleita, joita saa monen makuisina ja täytettyinä, kuten alla.

Eelleen vohveleita, joskun paksumpia ja suklaisia. Huomaa merkki.... Näissä se "vohvelimaisuus" oli hiukan samanlaista kuin Geisha-patukoissa, eli ei kerroksina vaan suklaan seassa.

Ostin sieltä myös hanhenmaksaa ja joitakin pateita, kaikkea en viitsi nyt kuvata kuitenkaan.

Hieman tosin harmitti, ettei ehtinyt käydä kaupungilla kävelemässä tämän enempää kuin hotellilta firman offiiseihin, mutta toisaalta  - onhan tuolla nyt oltu kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä siellä ole mikään muuttunut sitten viime visiitin. Ehkä voisi sinne tehdä viikonloppuvisiitin Herra D:n kanssa?