Tämänpäiväisen päivän nimestä voisi äkkinäisesti vääntää, että se on "Pussaus- ja petipäivä", mutta sitä se ei ole, vaan tämä on "Rukous- ja Katumuspäivä".
Buß- ja Bettagia vietetään keskiviikkona ennen Ewigkeitssonntagia (ikuisuussunnuntai), jota kutsutaan myös Totensonntagiksi, kuolleiden muistopäiväksi. Toinen tapa muistaa tapahtuma on se, että se osuu aina toiseksi viimeiselle keskiviikolle ennen ensimmäistä adventtia (joka on tänä vuonna 3. joulukuuta).
Vuonna 2024 rukous- ja katumuspäivä on 20. marraskuuta, eli siis tänään.
Päivä on Saksin (Sachsen) osavaltiossa virallinen pyhäpäivä, jolloin ihmiset saavat vapaapäivän töistä ja kaupat ja muut yritykset ovat kiinni.
Baijerissa sovelletaan erityissääntöä: se ei ole yleinen vapaapäivä, joten kaupat ovat auki ja ihmisten on työskenneltävä. Nuorten ja pienimpien ei kuitenkaan tarvitse mennä kouluun tai päiväkotiin. Opettajat ovat vapaapäivänä vapaita oppitunneista, mutta heidän on silti tehtävä töitä.
Tämä voi aiheuttaa päänvaivaa perheille, jotka yrittävät löytää lastenhoitopaikan.
Useissa osavaltioissa päivä on merkitty ”hiljaiseksi päiväksi”. Tästä syystä Baijerissa, Baden-Württembergin osavaltiossa, Saksissa, Saksi-Anhaltissa ja Saarlandissa on usein kielletty tanssiminen, kuten saksalaiset tiedotusvälineet ovat kertoneet.
Mikä on päivän historia?
Buß- und Bettag on protestanttinen kristillinen muistopäivä.
Se juontaa juurensa keskiajalta, jolloin rukoiltiin ja mietiskeltiin, kun maa oli kriisissä tai vastoinkäymisissä. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä rukoilemaan, pohtimaan ja miettimään uskoaan.
Perinteisesti tämän juhlapäivän viettoon kuuluu kolme osaa.
Ensinnäkin kirkko osallistuu toimimaan välittäjänä Jumalalle syyllisyyttä tuntevien syntisten puolesta. Toiseksi tämän juhlapäivän tarkoituksena on koetella ihmisten tietoisuutta Jumalan edessä. Ja lopuksi kirkon pitäisi osoittaa suojelutehtävänsä ja omistautumisensa kansalleen.
Miksi sitä ei vietetä koko Saksassa?
Buß- und Bettagia vietettiin ennen kaikkialla saksankielisillä alueilla ja niiden ulkopuolella. Esimerkiksi vuonna 1878 sitä vietettiin 28 maassa.
Tuohon aikaan se ei ollut vielä saanut kiinteää päivämäärää, vaan se valittiin maittain erikseen. Sen jälkeen kun Preussi oli päättänyt kiinteän päivämäärän, muut protestanttiset kirkot seurasivat perässä.
Myöhemmin toisen maailmansodan aikana päivämäärä siirrettiin sunnuntaiksi, jotta työaikaa olisi ollut enemmän, mutta sodan jälkeen se siirrettiin takaisin keskiviikoksi.
Se oli yleinen vapaapäivä kaikissa Saksan osavaltioissa vuoteen 1967 asti, kunnes kommunistinen Itä-Saksa poisti sen.
Vuoden 1995 alussa se kuitenkin lakkautettiin, jotta työnantajille aiheutuvaa taakkaa voitaisiin keventää, sillä he joutuivat maksamaan maksuja sairausvakuutukseen vapaapäiviltäkin.
Ainoastaan Saksin osavaltio säilytti loman. Tästä syystä osavaltion työntekijöiden on kuitenkin maksettava korkeampi maksuosuus pakollisesta pitkäaikaishoitovakuutuksesta.
Yhdistymisen jälkeen se palautettiin lakisääteiseksi juhlapäiväksi koko Saksassa.
Miten sitä juhlitaan nykyään?
Useimmissa Saksan osavaltioissa pyhäpäivälaki sallii, että uskonnolliset työntekijät voivat pitää tämän päivän vapaaksi, jos he sitä pyytävät. Protestantit saattavat esimerkiksi haluta osallistua jumalanpalvelukseen.
He voivat pitää vapaapäivän ilman, että lomapäivää vähennetään. Heille ei kuitenkaan makseta siitä palkkaa, ellei työnantaja nimenomaisesti suostu siihen.
Kuten mainitsin, Baijerissa ”Buß- und Bettag” on pyhäpäivä vain koululaisille ja tarhassa käyville lapsille, kun taas Saksissa se on kaikkien pyhäpäivä.
YouGovin kyselyn mukaan noin kaksi kolmasosaa saksalaisista - 62 prosenttia - haluaisi, että Buß-und Bettag olisi jälleen koko maan kattava yleinen vapaapäivä. Vain hieman yli 21 prosenttia vastustaa sen pitämistä yleisenä juhlapäivänä, ja 17 prosenttia on epävarma.
Lähde: The Local.de
